Perehdytyksen uudet tuulet työllisyyspalveluissa 2: Sitouttamisen saloja

[alkumusiikki]

Outi Pyrhönen: Ja tervetuloa kuuntelemaan perehdytyksen uudet tuulet työllisyyspalveluissa podcast- sarjaa. Tässä sarjassa astumme askeleen lähemmäs tulevaisuuden työelämää, jossa perehdytys on avainasemassa onnistuneen työuran rakentamisessa. Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluissa on tehty mittavaa työtä sen varmistamiseksi, että perehdytys on kokonaisvaltaista ja tukea työntekijöiden menestystä. Tämä sarja valottaa, miten organisaatioon ja työtehtäviin perehdyttäminen on nostettu uudelle tasolle, miten sitouttaminen on otettu huomioon ja mikä rooli yksilöllisellä sekä jatkuvalla oppimisella on tässä kaikessa. 

Ole valmiina sukeltamaan perehdytyksen uusiin tuuliin työllisyyspalveluissa ja saamaan arvokkaita oivalluksia siitä, miten voimme kaikki oppia ja kehittyä paremmiksi ammattilaisiksi. Tule mukaan kuulemaan, miten perehdytys voi olla avain menestyksekkääseen työuraan. 

Tässä jaksossa jatkamme perehdytyksen kehittämisen äärellä. Keskustelemme siitä, mitä on hyvä perehdytys asiantuntijatyöhön ja millainen perehdytys auttaa perehtyjaan sitoutumaan uuteen organisaatioon. Keskustelemassa täällä tänään ovat.

Mirka Jokela: Mirka Jokela, palveluesihenkilö työllisyyspalveluissa.

Kirsi Tuovinen: Ja hankeasiantuntija Kirsi Tuovinen työllisyyspalveluista.

Outi Pyrhönen: Ja minä olen tämän jakson host, Outi Pyrhönen. Työskentelen monipuolisissa opetuksen ja ohjauksen tehtävissä Metropolia ammattikorkeakoulussa. 

Perehdyttämisessä on tärkeää oppia organisaatiosta ja sen toiminnasta ja tietenkin myös työtehtävistä, mutta siellä on myös muita ulottuvuuksia. Sen osaamisen vahvistamisen lisäksi on tärkeää tukea perehtyvän sosiaalista integroitumista eli sopeutumista ja mukaan tuloa siihen omaan tiimiin ja organisaatioon, ja toisaalta sitten myös tukea hänen motivoitumistaan, jonka kautta sitten voi syntyä sitoutumista. Teillä Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluissa on kehitetty perehdytyksen ohjelmaa ja sen yhteydessä olette huomioineet myös tätä näkökulmaa. 

Minkälaisesta lähtökohdista te olette kiinnittänyt huomiota siihen, että teidän perehtyjien olisi tärkeätä tulla yhä paremmin ja pitkäjänteisemmin osaksi sitä yhteisöä ja löytää paikkansa siellä yhteisössä?

Mirka Jokela: Mä mietin että se nousee ehkä hyvin paljon siitä, että että tota  nää tehtävät on tosiaan semmoisia, että mikä on koulu suoraan ei ei niihin valmista. Että kun sä oot valmistunut joksikin tietyksi niin sitten susta tulee työllisyyspalveluissa jonkunlainen asiantuntija, vaan vaan se ikään kun mä näen sen, että sen toisaalta haastaa meitä, mutta se koituu myös meidän vahvuudeksi, että meidän niinku henkilöstö tulee tosi erilaisilla taustoilla. Mutta sitä myötä jotenkin niin kun omaksuu tän ammatti identiteetin just näihin tehtäviin  niin se se tekee tän näkökulman tosi tärkeäksi.

Kirsi Tuovinen: Ja sitten tuosta integroitumisesta niin mä näkisin, että että meillä siinä se perehdytysohjelma ei ole sama kaikille. (Esimerkiksi) omavalmentaja ja palveluneuvojia: että siellä on huomioitu se tiimikohtainen perehdytys, koska tiimit on erilaisia ja työskentelee hieman hieman erilaisten asiakasryhmien kanssa.

Mirka Jokela: Ja sitten mä jotenkin mietin  sitten vielä siitä näkökulmasta, että oikeastaan riippumatta tehtävästä, niin nää on kaikki aika aika haastavia asiantuntijatöitä. Eli niinku asiantuntijatehtävät: ne yleensä on, niin vaatii sellaista oman itsensä johtamista. Ja sellaista organisointitaitoa, välillä myös aika paineista. Ja jotenkin se kollegoiden merkitys ja se työyhteisön merkitys, ja myös se oikeastaan sidosryhmien, asiantuntijuuden merkitys jotenkin korostuu. Että sä et pärjää tässä työssä ilman sitä sun työyhteisöä, että tää ei ole sellaista työtä että sä voit ikään kuin istua johonkin omaan kammioon ja pysyä siellä koko päivän, vaan se on hyvin tärkeätä että kiinnittyy siihen työyhteisöön silleen just ammatillisella tasolla. Mutta onhan se myös semmoinen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden ulottuvuus, että tääkin on niin kun sellaista vaihtelevaa: että tehdään myös etätyötä, että se tiimiytyminen on tosi tärkeää. Ihan että se tiedät että mihin yhteisöön sä kuulut, ja mikä on se sun lähipiiri siinä työyhteisössä. Se tukee myös sitä sun työssäjaksamista, työssä viihtyvyyttä, ja tekee siitä  merkityksellistä.

Outi Pyrhönen: Ja nämä tukee sitten sitä sitoutumista pitkässä juoksussa, että teillä on toive että ihmiset viihtyvät teillä ja haluavat pysyä teillä?

Mirka Jokela: Joo, varsinkin kun tää on silleen niin monipuolinen tehtävä.  Että moni toki tietää niinku jo paljon näistä ilmiöistä minkä piirissä ollaan, mutta sitten on meillä sellaisiakin uusia työntekijöitä, jotka tulee aika ulkopuolelta. Niin voi tulla osittain niinku sellaista eettistä ristiriitaa välillä siinä, että meidän lakisääteiset vaatimuksetkin välillä edellyttää meiltä ihan hirveästi, ja sitten se työn arki saattaa sitten taas jotenkin haastaa sitä, että mihin kaikkeen niinku pystytään. Sellaista haltuun otettavaa,

Että se ei välttämättä ole se siihen niin kun tehtävän.. että tuntuuko se omalta ja itseltä ja onko tää mun juttu.. niin siinä jotenkin se hyvä työyhteisö tukee sitä ja auttaa ehkä myös niin kun hahmottamaan sitä, että mitä kaikkea se on. Ja mä mietin myös että yksi sellainen minkä mä oon kuullut tosi usein on se, että mikä houkuttelee tehtävässä ja varmaan se, joka saa myös pysymään, on tän työn merkityksellisyys: että tässä tehdään niinku yhteiskunnallisesti, mutta myös ihan jos mä ajattelen meidän asiakaskuntaa, niin henkilökohtaisella tasolla tosi merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä. Niin se on semmoinen joka pitää kiinni siinä työssä, että se koetaan silleen kiinnostavaksi. Mutta että just näiden teemojen takia niin se työyhteisö on tärkeä, koska sitten pitää ikään kuin päästä puhumaan näistä asioista ja saamaan sitä tästäkin näkökulmasta tukea sieltä omalta työyhteisöltä, että tässä on hirveän monta eri tasoa ja jotenkin sellaista näkökulmaa miten tätä voi lähestyä.

Kirsi Tuovinen: Kyllä, ja sen uuden työntekijän näkökulmasta niin se on tärkeätä, että se kulttuuri on sellainen, että ei ole tyhmiä kysymyksiä, että voi niin kun esittää niitä siinä perehtymisen etenemiseen edetessä ja niinku myöhemminkin.

Outi Pyrhönen: Juuri näin, että on tilaa ja mahdollisuus kysyä. Toittekin meidät jo vähän tämmöiseen osallisuuden teemaan ja näkökulmaan, että se osallisuus siellä työyhteisössä verkostoissa on tärkeää identiteetille ja sitä kautta sitoutumiselle. Se on tärkeä kokemus, että kuuluu joukkoon. Sillä on yhteyttä motivaatioon ja hyvinvointiin, niin kuin mainitsittekin. Millaisista tekijöistä se perehtyjän hyvä kokemus sitten voi syntyä, mitä se on käytännössä?

Kirsi Tuovinen: Mun mielestä jotenkin heti siinä alussa ei saa syntyä sellaista tunnetta että jää yksin että jotenkin, että on niitä niitä tiimiläisiä sen tuutorin lisäksi, ketkä on tän uuden uuden työntekijän kanssa niinä ensimmäisinä päivinä ja viikkoina.

Mirka Jokela: Joo mä oon ja jotenkin tulee semmoinen olo, että mun tulemiseen on valmistauduttu. Mulle on, niin kun työvälineet on valmiina, mutta jotenkin se työyhteisökin on valmistautunut vastaanottamaan: että on jotenkin suunniteltu sitä, että miten ne ensimmäiset päivät ja viikot menee ja mitä oletetaan, että siinä niiden viikkojen aikana tehdään siitä jotenkin semmoinen kutsuva. Että ei tule sellaista sellaista tilannetta, että aloittaa ja sitten ehkä ensimmäisenä parina päivänä on jotain, ja sitten niinku ikään kuin meilläkin on se lukujärjestys, että sitten annetaan se lukujärjestys kouraan, että no niin siitä rupea sitten vaan tekemään ja kysy sitten kollegoilta, että voisiko sun työtä tulla seuraamaan. Vaan että niin kun huolehdittaisiin siitä, että on niinku jonkun näköinen rakenne ja kollegoita, joiden kanssa voi sitten siinä alussa työskennellä ja seurata tekemistä ja kysellä ja. Että on niin kun jonkun näköinen siihen, että miten se siitä etenee.

Kirsi Tuovinen: Ja ja vaikka niinku meillä tiimeissä on välillä sitä vaihtuvuutta paljon: tulee uusia työntekijöitä ja se tietysti myös niin kun kuormittaa sitä tiimiä, niin jotenkin mä toivoisin että kaikki pystyisi aina niinku samaistumaan sen uuden työntekijän asemaan, että miltä tuntuu tulla uutena työpaikkaan. Että muistaa ne omat kokemukset, että miten jännittävältä se on tuntunut.

Outi Pyrhönen: Että se luku lukujärjestys tukee se, että on sisällöt miten perehdytetään on valmiina välineet odottamassa. Mutta sitten se on myös jotakin sellaista, millä tavalla tää tulija kohdataan.

Mirka Jokela: Kyllä. Meillä on tietysti se onni, että normaalitilanteessa meillä on niin kun vaikka tehdäänkin etätyötä paljon, niin meillä on kuitenkin niitä asiakastapaamisia ihan paikan päällä mitä voi päästä havainnoimaan ja niinku ihan sellaista konkreettista tekemistä, mihinkä voi päästä niinku jollain lailla käsiksi. Niin se on semmoinen helppo tapa laskeutua siihen työhön ja tulla mukaan siihen työyhteisöön. Että mä muistan niitä just tän meidän työllisyyden kuntakokeilun alkuaikoja, kun elettiin vielä koronan jälkimaininkeja, kun kaikki teki etätöitä. Oli etätyömääräys, ja kaikki työ tehtiin puhelimitse ja sähköisiä kanavia pitkin asiakkaiden suuntaan. Niin silloin kaikki kollegat oli ”Teams-palleroita” ja kaikki perehtyminen tapahtui Teamsin välityksellä tai sitten jossain yhteisissä. Että oli jonkun puhelinkeskustelussa mukana seuraamassa, niin niin se on ollut haastava aikaa, että mehän ollaan nyt aivan valtavan mahtavassa tilanteessa silleen, että että nyt me oikeasti päästään näkemään se meidän työyhteisö heti alussa. Vaikka kaikkia ei nää kerralla, että aina sitä mukaa kun ihmisiä on lähipäivänä toimistolla niin sitten voi nähdä. Mutta tota kyllä mä jotenkin näen, että nyt ollaan.. Kuitenkin meillä on kaikki välineet siihen, että me voidaan..  Ja muutenkin, siis ei pelkästään uuden uuden työntekijän osalta, vaan ihan sen koko tiimin osalta, niin nyt on ihan erilaista. Että joskus muistan että silloin kun ruvettiin palailemaan toimistolle niin nekin, jotka meillä oli jo aika itse asiassa aika pitkäänkin olleet niin totesi, että no hei, mä sua mä en olekaan muuten koskaan nähnyt livenä, että onpas hauska tutustua.

Kirsi Tuovinen:Ja n yt oikeastaan pystytään sitä etäperehdytystä käyttämään vähän sitten semmoisena niin kuin lisänä. Joo.

Mirka Jokela: Kyllä sitä se on ihan hyvä sinänsä niinku jousto edelleen, kyllähän sitä tuutorointia voi tehdä myös myös etänä Teamsin välityksellä ja meillä me ollaan siitä onnekkaassa asemassa, että että on niinku pitkä historia siihen, että käytetään hyvin monipuolisesti erilaisia etätyöskentelyvälineitä. Että se kyllä auttaa meitä ihan selkeästi myös tässäkin, että että on monta eri kanavaa miten kollegoihin voi olla yhteydessä, että se auttaa sekä uutta perehtyjää, että sitten ihan siinä arjen työssä.

Outi Pyrhönen: Osallisuudessa on myös toinen näkökulma. Ensimmäinen oli se, että kokee kuuluvansa tähän yhteisöön.

Mirka Jokela: Niin kuin sellaisena perimmäisenä ajatuksena mielestä siellä, mikä kaiken taustalla on se, että vaikka me ollaan kuinka ikään kuin tässä perehdyttämässä viranomaistehtäviin ja siellä on niinku tosi tiukat lait lait niinku taustalla joita meidän pitää niinku ikään kuin ohjata niitä asiakkaita, että heillä on oikeuksia. Heillä on velvollisuuksia ja siinä rajapinnassa liikutaan, mutta jotenkin siellä taustalla on koko ajan se ajatus siitä, että että jos me vaan voidaan niin me tulkitaan asiakkaan eduksi. Ja meidän perinne, tarkoitus on, ja mikä itse asiassa musta tuntuu että ylipäätään näihin tehtäviin houkuttelee on se, että halutaan auttaa ihmisiä. Että jos ajattelee sitä kaikkea lakien ja sääntöjen viidakkoa mikä on, ja sitten sen lisäksi vielä koko tämä mahtava palvelu repertuaari mikä meillä on käytössä sekä lakisääteisesti, että myös erilaisten sidosryhmien toiminnan kautta, niin niitä on niin paljon, että siinä just meidän perehdytysohjelmassa huomaa, että siinä on tosi paljon haltuun otettavaa ihan sille asiantuntijalle. Mutta eihän tavallinen ihminen niistä monestakaan asiasta tiedä. Ei ymmärrä niitä kaikkia mahdollisuuksia mitä heillä kenties on. Tässä meidän henkilöstö toimii semmoisena tosi tärkeänä suunnannäyttäjänä, siis niin kun asiakkaille. Siinä on paljon sellaista eettistä pohdiskelevaa. Pitää löytää se jotenkin se oma oma paikka niinku siinä kentässä jollain lailla. Ehkä sitä se mulle tulee tässä mieleen.

Outi Pyrhönen: Ja tää varmaan vaatii kohtaamisia ja tilaa siihen, että voi keskustella niiden muiden kollegojen ja ja tuutoreiden ja mentoreiden kanssa niistä teemoista mihin mihin sitten tulee osaksi tullessaan niihin työtehtäviin, että vaaditaan sitä tiimiä siihen ympärille, jotka perehdyttää joiden kanssa voi..

Mirka Jokela: Keskustella. Ikään kuin se kollegoiden yhteisö on sen viitekehyksessä tai ne tuo sen jollain lailla sen. Niin kun oppii hahmottamaan sen, että mistä tässä kaikesta on kyse ja mikä se just meidän rooli on tässä, ja mikä sun rooli on siinä. Ja tosi tärkeä sellainen niinku peilaus, niinku tapa silleen, että pääsee just pohtimaan niitä erilaisia näkökulmia, että tähän liittyy tosi paljon soveltamista ja tulkintaa. Että ei olla kumileimasimena missään tapauksessa, vaan tosi paljon pitää ikään kuin niinku pohtia, että mikä tässä tilanteessa olisi parasta ja miten miten näitä erilaisia asioita missäkin. Ja voi tulkita. Ihan siis mä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että se on tän tehtävän houkuttelevuus, että tässä on niin paljon sellaisia tasoja mitä pääsee pohtimaan niinku ongelmanratkaisua, niin semmoisen pääsee kiinni elämän ilmiöihin. Käytännössä ei nyt ihan vauvasta, mutta siellä täysi-ikäisyydestä tai täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevista sinne ihan eläkeikään saakka. Käytännössä jotenkin raapaistaan kaikkia niitä ilmiöitä mitä ihmisen arkielämään liittyy sillä välillä, tosi paljon erilaisia teemoja.

Kirsi Tuovinen: No kyllä mä jotenkin ajattelen, että ne asiat tuo sellaista turvaakin sille uudelle työntekijälle, että meillähän on perehdytysohjelmassa nostettu esiin, että esimerkiksi sen tiimien yhteiset pelisäännöt käydään siinä alussa läpi. Sitten on työturvallisuuteen liittyviä asioita. Uudet työntekijät kiertää siellä toimitiloissa turvakävelyllä ja myös niinku tietosuojaan liittyy paljon ohjeistuksia ja jotenkin kun ne asiat on niinku uudelle työntekijälle niinku selviä, niin hänen on helpompi lähteä tekemään sitä työtä kun se että sitten se pää on täynnä. Kysymyksiä, että mitenköhän tässä ja tässäkin asiassa toimitaan?

Outi Pyrhönen: Turvallisuuden eri näkökulmat tulee myös huomioiduksi sekä se turvallinen työnteko, mutta myös semmoinen psykologinen turvallisuus, että että on hyvä tehdä sitä työtä siinä yhteisössä, kun siellä on tietyt säännöt ja pelisäännöt ja ohjeet, minkä perusteella toimitaan, vaikka sitten niistä täytyykin välillä keskustella ja niitä soveltaa. Mä vien vielä tässä loppuosassa meidät motivoitumisen näkökulmaan. Eli tiedetään, että että motivoitumista kasvattaa yksilötasolla esimerkiksi se, että voi kokea jonkinlaista päätösvaltaa siinä omissa tehtävissään esimerkiksi suunnitella omaa työtään ja toisaalta se, että voi kokea onnistuvansa niissä omissa tehtävissä, että on niinku kyvykäs. Ja toki tää äskeinen mistä puhuttiin, että kuuluu siihen yhteisöön. Miten tää näyttäytyy teillä ja miten sen pitäisi näkyä siinä perehtyjän perehdytyksessä?

Kirsi Tuovinen: No mun mielestä vaikka meillä on tehty tämmöinen ohjeellinen perehdytyksen lukujärjestys 5:lle viikolle, jota voi voi myös yksilöllistää, niin siellä on kuitenkin moni tykännyt, että pystyy myös sitten itse suunnittelemaan sitä aikataulua sen sen puitteissa.

Mirka Jokela: Varmaan se, että edetään edetään ..Tai välillä joissakin asioissa voi edetä silleen pienin askelin. Että mä mietin ihan esimerkiksi sitä asiakastapaamisista, että aloitetaan sillä, että havainnoidaan ensin, että mitä siinä ylipäätään tapahtuu ja mikä tän tapahtuman niinku tapaamisen tarkoitus on ja miten se etenee ja ja mitä kaikkea se asiantuntija siinä tekee ja minkälaisista asioista puhutaan. Ja sitten seuraava vaihe voi olla se, että että kun tässä näissä tehtävissä on paljon sitä käytännössä kaikki mitä asiakkaan kanssa tehdään niin kirjataan ylös, niin voikin olla se, joka istuu sen koneen takana ja kirjaa niitä ylös. Mutta se se kokeneempi kollega on se, joka vie sitä sitä tilannetta eteenpäin. Ja sitten jossain vaiheessa tehdään sitten niin, että se alkaa se perehtyiä ja sitten itse olemaan se, joka vie sitä, ikään kuin keskustelee sen asiakkaan kanssa. Mutta siinä on edelleen vielä se kollega mukana. Tässä on hirveän erilaisia tapoja, että se riippuu myös sitten ihan tilanteesta. Osa haluaa vaan niinku ruveta itse tekemään, havainnoi aikansa, ja sitten niinku on sovittu, että kollega on jossain vaikka Teamsin takana saavutettavissa, että voi kysyä jos jos jää jumiin. Mutta mut se on ehkä semmoinen niinku yks tapa, että että on niinku erilaisia etenemistapoja.

Kirsi Tuovinen: Ja se, että muistetaan myös antaa palautetta ne uudelle työntekijälle näissä miten hän lähtee niissä asiakastilanteissa suoriutumaan: Miten hän selviytyy niistä erilaisista harjoitustehtävistä, mitä meillä tuolla työpajoissa tehdään.

Mirka Jokela: Siitä on hirveästi erilaisia tapoja, esimerkiksi omavalmentaja tehtävässä, että että miten miten otetaan ikään kuin se puhutaan niinku ikään kuin asiakaspalvelusta, eli ne asiakkaat jotka tulee tulee kunkin työntekijän vastuulle, että miten siinä edetään nyt. Että jotkut tiimit on havainnut ihan hyväksi tavaksi sen, että tulee ikään kuin sellainen valmis salkku kerralla ja sitten kollegoiden tuella sitten lähdetään harjoittelemaan sen hoitamista. Sitten toinen tapa on se, että niitä asiakkaita tulee ensin muutama ja sitten pikkuhiljaa lisätään, että että tästä on niinku molempia käytäntöjä käynnissä ja molemmat toimii silloin, kun niinku tiimillä on ikään kuin sellaiset omat omat toimintatavat siinä, että miten sitten sitä asiakastyön aloittamista tuetaan.

Outi Pyrhönen: Motivoitumisessa pienet askeleet, sopivan kokoiset palat, että voi onnistua. Toisaalta se palautteen saamisen merkitys. Ja jotenkin se yleinen kohtaaminen tässäkin näyttäytyy teidän kokemuksissa tärkeänä.

Mirka Jokela: Se on tosi tärkeätä, että niinku siis kyllä mä ymmärrän sen, että ihan varmasti tulee hetki ja tiimeissä että on niinku että voi huokaus, että taas tulee uusi perehdytettävä, että kyllä se on niin kun vaatii ponnistelua tiimiltä ihan vaan pelkästään siinä, että että ikään kuin pitää käyttää aikaansa siihen että neuvoo uutta. Mutta sitten se myös, että se tiimi joka kerta ikään kuin muotoutuu uudestaan kun siihen tulee uusi henkilö. Musta tuntuu, että me ollaan siinä kuitenkin aika hyvin onnistuttu, että meillä on siihen aika hyvät olemassa olevat systeemit, niin niin kyllä se me siinä aika hyvin onnistutaan. Sen uuden henkilön vastaanottamisessa ja just nimenomaan siinä, kun meillä on se kysymyskulttuuri kuitenkin vahva ja sellainen, niin kun on on lupa kertoa, että nyt en tiedä mitä tässä tilanteessa tekisin, niin niin se on semmoinen jatkuva lupa olla vähän keskeneräinen, ja että nyt en tiedä mitä teen ja tarvitsen apua.

Kirsi Tuovinen: Ja ja se että meillä on perehdytyksessä tää toimiva käytäntö, niin sehän vähentää myös mun mielestä siellä tiimeissä sitä kuormitusta kun on on on selvä systeemi miten lähdetään uutta työntekijää perehdyttämään. Ei tarvitse käyttää aikaa sen sen miettimiseen.

Outi Pyrhönen: Te olette tuoneet monia käytännön esimerkkejä ja sitä teidän arjen kokemusta esille siitä, että miten voidaan sitouttaa uutta työntekijää ja osallistaa häntä ja vahvistaa sitä motivoitumista siihen työtehtävään, ja sitä kautta jälleen sitten sitä sitoutumisen vahvistamista. Tähän loppuun kysyisin teiltä pienintä mahdollista asiaa, jolla sen uuden tulijan kokemukseen voi perehdyttäjänä vaikuttaa.

Kirsi Tuovinen: No ihan pienin asia mun mielestä toivottaa hänet tervetulleeksi ensimmäisenä päivänä.

Mirka Jokela: Mä jotenkin ehkä mitä mä oon kuullut niinku hyvänä palautteena on ollut se, että moni uusi on sanonut, että miten kaikki on ikään kuin just tullut kysymään, että hei että miten sinulla menee ja tulee vaan aina kysyy apua jos sä tarvitset. Että ikään kuin kutsuu myös kutsuu luo ja antaa luvan että voi tulla asialla kuin asialla, koska vaan.

Outi Pyrhönen: Kiitos teille Kirsi ja Mirka, että olitte puhumassa kanssani siitä, miten uusia asiantuntijoita voidaan sitouttaa työhön osana perehdytysprosessia ja miten tätä kokonaisuutta on teidän organisaatiossa kehitetty. Kiitos myös sinulle kuulijamme, kun olit mukana.

Tämä podcast sarja on tuotettu yhteistyössä Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluiden sekä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa osana perehdytyksen kehittämistä.

[loppumusiikki]