Summer school Barcelonassa – Transversaaleja taitoja harjoittelemassa

Puhuja 1 Immi
Puhuja 2 Mirkka
Puhuja 3 Sari
Puhuja 4 Mari
————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

[Musiikkia 00:00:02]

[Espanjankielistä puhetta 00:00:15]

Puhuja 1 [00:00:38]: Moikka. Tervetuloa kuuntelemaan podcastia. Tehdään tätä ensimmäistä kertaa, kaikkia vähän jännittää. Meitä on täällä paikalla Metropolian opiskelijoita sosiaalialalta. Mun nimi on Immi ja sosiaalialan työkokemus mulla on nuorten parista.

Puhuja 2 [00:00:56]: Mä oon Mirkka ja mä oon varhaiskasvatuksessa työskennellyt.

Puhuja 3 [00:01:01]: Ja mä oon Sari, myös varhaiskasvatuksessa.

Puhuja 4 [00:01:04]: Ja mä olen Mari ja mä olen työskennellyt vanhuspalveluiden puolella.

Puhuja 1 [00:01:08]: Meidän ois tarkoitus puhua meidän Barcelonan viikosta viime kesältä. Oltiin tämmösen [?? 00:01:15] hankkeen kautta oppimassa transversaaleja taitoja. Se oli noin viikon mittainen koulu ja opiskelijoita oli Kroatiasta, Espanjasta ja sitten me suomalaiset. Siellä oli lääkäriopiskelijoita ja sairaanhoidon opiskelijoita ja sitten meitä sosiaalialan osaajia. Jokainen päivä oli pyhitetty omalle metodille, millä voidaan oppia ja opettaa noita transversaaleja taitoja.

[Musiikkia. 00:01:47]

Puhuja 1 [00:01:53]: Kertoisitteko, mitkä oli teidän ensireaktiot, transversaalit taidot, kun kuulitte tällaisen sanan tai käsitteen?

Puhuja 2 [00:02:01]: Aluksi tuntui, että ne oli vähän vaikeat hahmottaa. Jotenkin ne tuntui sellaiselta, osittain jopa itsestäänselviltä osa. Jotenkin, että mähän käytän näitä päivittäin mun työssä.

Puhuja 3 [00:02:13]: Niin, varhaiskasvatuksen puolella noi tunnetaidot on kyllä aika pinnalla, että niitä harjoitellaan jo lasten kanssa. Mutta sitten, kun ruvettiin puhumaan, että transversaalit taidot ja työelämä ja opiskelu, että miten nämä saadaan kaikki yhteen, oli vähän semmoinen hämmentävä.

Puhuja 4 [00:02:30]: Mulla ehkä oli vähän silleen, koko toi transversaaliset taidot -sana, niin sai miettimään, että mitä tällä tarkoitetaan. Mutta sitten, kun niitä ruvettiin pilkkomaan osiin, niin mulle tuli kans toi sama mikä Mirkalle, että ne olivat hirveän luonnollisia taitoja, mitä meidän työssä tarvitaan tosi paljon ja mitä ilman meidän työtä ei voi tehdä.

Puhuja 1 [00:02:51]: Joo. Mut se sai jotenkin ihan jäihin ja pakotti googlaamaan, en muista, että olisin koskaan kuullut transversaaleista taidoista. Kun taas sitten soft skillsit tai general skilssit, tai mitäs muita nimiä.

Puhuja 2 [00:03:03]: Avaintaidot, laaja-alaiset taidot.

Puhuja 4 [00:03:07]: Pehmeät, niin soft skills, joo, pehmeät taidot.

Puhuja 1 [00:03:09]: Niin, se kuulostaa paljon tutummalta. Mutta en tosiaan tiennyt mitään. Onneksi lähdettiin sitten selvittämään, mitä ne ovat. Koska nehän ovat oppimaan oppimista, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, kriittistä ja luovaa ajattelua. Niistä olisi nyt tarkoitus puhua, että miten niitä tuolla Summer Schoolissa Barcelonassa opeteltiin. Meidän olisi tarkoitus keskittyä meidän kokemuksiin. Lisää tietoa saa sitten, tämän podcastin tekstiversiossa on kirjallisuuslista, niin sieltä löytyy sitten teoriatietoa enemmän. Lähdetäänpäs tarkastelemaan, mitä ne transversaalit taidot siis ovat.

[Musiikkia 00:03:50]

Puhuja 1 [00:03:55]: Joo. Ensimmäisenä oppimaan oppimisesta, kriittisestä ja luovasta ajattelusta vähän meidän pohdintoja matkan varrelta. Kertoisitko Sari, minkälaisia kokemuksia sulla tuli viikon aikana?

Puhuja 3 [00:04:10]: Oppimaan oppimisesta?

Puhuja 1 [00:04:10]: Joo.

Puhuja 3 [00:04:12]: Se oli ihan huippua huomata, että meillä Suomessa on tämmönen systeemi, missä pystyy opiskelemaan ihan iästä riippumatta. Sehän jopa aiheutti pientä hämmennystä, kun meidän joukkomme saapui sinne luokkatilaan, jossa muut opiskelijat oli parikymppisiä. Niin sitten tullaan me, tämmöset vähän enemmän jatko-opiskelijat paikalle. Mutta tosi kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Puhuja 4 [00:04:40]: Et se on tätä elinikäistä oppimista.

Puhuja 3 [00:04:44]: Nimenomaan.

Puhuja 4 [00:04:46]: Niin, jotenkin ehkä se, että meillä Suomessa tosiaan kouluttaudutaan ihan iästä riippumatta. Kun sitten taas huomasi, että se ei ehkä ole itsestäänselvyys. Mulla oli esimerkiksi keskustelu yhden Kroatiasta olevan opettajan kanssa, kun en tiennyt, mikä hänen roolinsa siellä oli. Sitten kysyin häneltä, että oletko opiskelija vai opettaja, niin hänhän siitä sitten ihan vähän jopa närkästyi ja oli silleen, että hän on opettajana täällä. Sitten mulle myöhemmin selvisi, että se närkästyksen syy oli se, että hän ehkä koki, että jotenkin aliarvioin hänen ammattitaitoaan.

[Musiikkia. 00:05:22]

Puhuja 3 [00:05:25]: Mutta onhan se oppiminen myös sitä, että sulla on halu omaksua tietoa. Ei välttämättä kouluttautumalla, vaan haastaa itseäsi uusilla tavoilla tekemään työtä, mitä olet ennen esimerkiksi tehnyt.

Puhuja 4 [00:05:41]: Kyllä, sellaisen itsensä kehittäminen asenteessa.

Puhuja 2 [00:05:44]: Sittenhän me huomattiin myös, että noi myös semmosta, oppimaan oppimisesta, että tavat oppia myös olivat aika erilaisia. Huomasi, että on eri kulttuureista ja eri maasta opiskelijoita. Huomattiin, että joillain saattoi olla joku tehtävänannossa vaikka, että lähtivät heti suorittamaan sitä tehtävää. Kun sitten taas ehkä me oltiin enemmän niin, että pohdiskeltiin vielä ja haluttiin vähän tarkentavia kysymyksiä, että ehkä liittyy myös sellaiseen, että me uskalletaan ja saadaan myös haastaa opettajia ehkä täällä meidän, ainakin täällä Metropoliassa. Ehkä jopa siihen kannustetaan, että semmosta luovaa ajattelua siihen, että me saadaan itse ratkaista, miten me vaikka tämä tehtävä, vaikka esitetään. Onko se nyt vaikka sitten PowerPoint, video vai runo, että se on todella, ehkä paljon vapaampaa.

Puhuja 1 [00:06:29]: Samoin nyt tässä podcastin tekemisessä, haastoimme itseämme oppimaan podcastin tekoa ja nyt saadaan kohta iloita tämän podcastin tuotoksista.

Puhuja 2 [00:06:38]: Totta, hyvin luovaa.

Puhuja 1 [00:06:42]: Sitten puhuttiin tuosta onnistumisten juhlimisesta, miten se tukee tällaista oppimaan oppimista.

Puhuja 4 [00:06:51]: Kun pystyy iloitsemaan omasta onnistumisesta, niin se tukee myös sitä oppimista. Onnistumisen kokemukset siinä oppimisessa tukee sitä oppimaan oppimista ja se on elinikäistä.

Puhuja 1 [00:07:06]: Seuraavaksi olisi näistä sosioemotionaalisista ja tunnetaidoista ja vuorovaikutustaidoista, joita sitten opeteltiin erilaisilla menetelmillä siellä viikon aikana [?? 00:07:17] hankkeessa. Ensimmäisenä meillä olisi tässä käsittelyssä roolipeli, jonka avulla opeteltiin näitä tunnetaitoja.

Puhuja 2 [00:07:29]: Siinä oli esimerkiksi sellainen tilanne, että opiskelijat saivat eri roolin, joku oli vaikka lääkäri, joku sairaanhoitaja, joku oli vaikka vanhempi ja joku lapsi. Sitten heillä oli kaikille valmiiksi määritelty joku, että joku on vaikka todella innokas, joku on vaikka välttelevä, joku on välinpitämätön ja katsoo koko ajan kelloaan. Sitten ne esittivät, katsojat eivät tienneet, mitkä heidän roolit ovat ja he esittivät jonkun tilanteen, asiakaskohtaamisen. Siitä huomasi, että kuinka, vaikka nyt sanotaan se sosiaalityöntekijä, joka oli välinpitämätön ja katsoi kelloaan, että voisko jo lähteä pois, niin miten se vaikutti siihen koko tilanteeseen ja siihen sen asiakkaan kohtaamiseen ja siihen toimintaan.

Puhuja 1 [00:08:14]: Miltä tuntui tehdä tuommoista harjoitusta?

Puhuja 4 [00:08:17]: Mä ainakin huomasin siinä, miten tärkeää se on, että oikeasti kaikkien asiantuntijoiden sitä ammattitaitoa arvostetaan ja kaikkia kuunnellaan ja kuullaan. Kun yksi ammattilainen työryhmästä ei pelaa samassa joukkueessa samaan pussiin, niin se vaikuttaa siihen koko dynamiikkaan, miten se asiakas esimerkiksi kokee sen tilanteen.

Puhuja 2 [00:08:42]: Et jos on, vaikka huono päivä jollain, niitä sattuu kenelle tahansa, meillekin, ammattilaisille. Niin se, että jokaisen pitäisi hoitaa se oma tonttinsa kuitenkin, että voit sillä vesittää sen koko tapahtuman.

Puhuja 3 [00:08:55]: Niin. Se, että tuet toisten asiantuntijuutta, se tuo sille toiselle ihmiselle semmoista varmuutta siinä hänen omassa työroolissaan.

Puhuja 1 [00:09:04]: Mulla vielä jotenkin se, että ne oli hirveen hyviä, miten ihmiset sitten meni siihen rooliin ja esitti sitä, joka vaan plärää kännykkää ja on kiireinen ja haluaa jo, että seuraava asiakas tulee. Se oli tosi, tietysti ne oli ehkä vähän ylikorostettujakin ne piirteet, mutta tosi tunnistettavia. Varmasti jokainen löytää omasta elämästään myös noita tilanteita, missä joku toinen tietysti, ei itse, vaan muuthan niitä tekee. Niin sillä lailla, muuttaa koko sen tilanteen tunnelman. Sit oli simulaatiohuone harjoituksena.

Puhuja 2 [00:09:40]: Joo, eli me tosiaan, tai meidät laitettiin tai…

Puhuja 1 [00:09:44]: Jouduttiinks me muiden kanssa jonnekin [naurua 00:09:46] jouduttiinks me…

Puhuja 3 [00:09:50]: Ihan vaan pakotettiin.

Puhuja 1 [00:09:50]: Siis simulaatiohuone.

Puhuja 2 [00:09:52]: Simulaatiohuoneen tarkoituksena oli harjoitella näitä tilanteita, mitä voidaan kohdata työelämässä, tämmöisessä emotionaalisesti turvallisessa tilassa. Me saatiin ensin taustatietoa, vaikka siitä tilanteesta, että tässä huoneessa, mihin te kohta menette, niin siellä on näyttelijä, joka on vaikka tietyn ikäinen, hän on ollut auto-onnettomuudessa ja ei nyt paljon muuta. Sitten siellä oli lääkäriopiskelija, sairaanhoitajaopiskelija, sosiaalityöntekijäopiskelija.

Puhuja 4 [00:10:26]: Elikkä, sosiaalialan opiskelija.

Puhuja 2 [00:10:29]: Mä nyt meen ihan sekaisin tässä, mikä mä oon. Niin sitten nämä opiskelijat menivät tänne huoneeseen ja sitten heidän piti vain reagoida siihen, mitä siellä tuleman piti. Miltä se Mari susta tuntui?

Puhuja 4 [00:10:43]: Joo. Mä tosiaan menin sit tämmöseen… [Naurua 00:10:45] Mä menin sinne pako, mä tosiaan menin sinne simulaatiohuoneeseen. Mulla oli lähtötietona vain se, että sinne tulee diabetesta sairastava nainen. Ensimmäinen ajatus mulla oli se, kun kysyttiin, että kuka haluaa tänne huoneeseen lähteä, niin mä sanoin, että mä en halua missään nimessä sinne mennä, koska mä en tiedä mitään diabeteksestä. Sitten mulle sanottiin, että ei sun tarvitse tietää, sen takia siellä on se lääkäri ja sairaanhoitaja. Ne hoitaa sen lääkintäpuolen, sä hoidat vaan sun oman tonttis, sen oman asiantuntijuuden siltä sosiaalialan puolelta. Uskaltauduin lähtemään sinne simulaatiohuoneeseen ja se oli ihan huikea kokemus. Siinä sai sellaisen arvokkaan asiakastilannekokemuksen turvallisessa tilassa, mitä ei ehkä työelämässä, jos sä joudut johonkin vaikeeseen tilanteeseen, niin sä vaan joudut siihen tilanteeseen ja sun on pakko selvitä siitä. Mutta tuolla sulla oli tieto siitä, että voit myös turvallisesti harjoitella sitä. Sen ei välttämättä tarvitse mennä ihan putkeen sen tilanteen. Niin se oli tosi hyvä. Mun mielestä siinä oli tosi tärkeää se, että kaikki ammattilaiset, ennen kuin me alotettiin simulaatio, niin sovittiin ne meidän roolit. Jokainen tiesi, että missä roolissa me ollaan siinä tilanteessa. Myös työelämässä, jos miettii, niin se on todella tärkeää, että roolit on selkeät. Ilman, että tiedän, kuka siellä on missäkin roolissa, niin se yhteistyö ei välttämättä onnistu. On todella tärkeää sen yhteistyön kannalta, että kaikki tietää, mitä ne on siellä tekemässä. Mutta Immi, sä olit kanssa siellä simulaatiohuoneessa. Olit eri skenaariossa kuin mä, miten sä koit sen?

Puhuja 1 [00:12:30]: No, se oli pois mukavuusalueelta vahvasti, mutta olen tosi iloinen, että pääsin sinne. Se lisäsi mun luottamusta niihin muiden alojen ammattilaisiin aika paljon. Ja huomasin myös, ehkä se jotenkin se oma ammatillinen identiteetti siinä tulee selkeämmäksi, kun se rajautuu tavallaan niiden muiden ammattikuntien kautta. Ensin tietysti ajattelin, että tällaisessa tilassa ei ole sosiaalialan osaamisen tarvetta, mutta kyllä siellä oli sielläkin. Se oli siis tehohoitosimulaatio tai sen tyyppinen. Se oli ehdottomasti hyvä oppimiskokemus, minulle ainakin.

Puhuja 4 [00:13:10]: Muistan, siinä sun ryhmässä oli se lääkäriopiskelija joka sanoi, että se oli täysi isku vasten kasvoja, kun hän joutui sinne huoneeseen. Hän ei voinutkaan nojata siihen omaan ammatillisuuteensa siellä. Potilas ei tarvinnutkaan sitä lääkärin apua, vaan hän tarvitsikin ihan erilaista apua ja se oli tälle lääkärille tosi hankala tilanne, kun hän ei pystynytkään siihen omaan rooliinsa, vaan hän joutui oikeasti käyttämään näitä transversaaleja taitoja siinä tilanteessa. Miten sä koit sen sosiaalialan opiskelijana?

Puhuja 1 [00:13:39]: No, ehkä joo. Siinä jotenkin se semmonen, kun siihen ei oo valmiita vastauksia, mitä pitää tehdä. Niin sitten se, en halua sanoa, että intuitiivinen tai luonnostaan tuleva, mutta ehkä se on juuri se, mitä täällä koulussa opitaan. Niin se olikin se oikea toimintamalli tietyllä tavalla. Noita taitoja on sitten, transversaaleja taitoja jo opittu jollain tasolla, niin ehkä se tuli tuolla. Vaikea harjoitus, mutta sitten jotenkin myös voimauttava siinä mielessä, että ne taidot mitä on, riittävät myös tommosiin tilanteisiin.

Puhuja 3 [00:14:12]: Sait paljon kiitosta siitä, että otit sitä potilasta kädestä kiinni. Myös potilas siinä purkutilanteessa kiitteli tätä kovasti, että hänellä meinasi tulla aivan itku silmään.

Puhuja 1 [00:14:22]: Joo, hyvä kun sanoit. Purku on tärkeä osa harjoitusta tai tommosta simulaatioharjoitusta. Ensin on, Mari sanoikin, niin valmistelu, eli tiedot siitä tilanteesta ja sitten keissi, eli se tapaus esitellään ja toteutetaan siellä tilassa, mikä se onkaan. Sitten yhdessä puretaan. Se oli tuolla hirveän hyvin järjestetty, siinä oli loistavalla pedagogiikalla ohjaajat veti ne purkukeskustelut. Siinä kaikkien näkemykset tuotiin esiin, osallistujien ja myöskin tämän näyttelijän. Ja sitten, mitä muut, he olivat sieltä screenin kautta katsoneet, mitä huoneessa tapahtuu. He kertoivat kans, mitä näki. Eli valmistelu ja sitten se toteutus ja purku ovat ne, miten tommosta simulaatio-oppimista voi hyödyntää. Mutta oli kiva kuulla se palaute ja se oli hyvä harjoitus ja mieleenpainuva.

Puhuja 2 [00:15:19]: Kyllä mulle herää vielä tuosta itselle ajatukseksi, että tämmöisen simulaatiohuoneen käyttö myös sosiaalialan opiskelijoiden, ois voinut olla silloin, kun itse opiskelin, niin todellakin hyödyllinen. Jonkun, vaikka vaikean vanhemman kanssa käyty keskustelu tai joku. Näitä tilanteita tulee meidän työssä jatkuvasti, että tämmöinen voisi olla tosi hyvä myös täällä Suomessa, meidän sosiaalialan opiskelijoille.

Puhuja 4 [00:15:41]: Kyllä, ihan ehdottomasti samaa mieltä.

Puhuja 1 [00:15:44]: Joo, ja että se oli näyttelijän kanssa, eikä joku luokkakaveri, niin se teki sen, että siihen tilanteeseen oli helpompi mennä aitona tilanteena mukaan.

Puhuja 4 [00:15:53]: Musta oli hauska, kun se tilanne, missä itse olin, niin näyttelijä kertoi siinä purkutilanteessa, että hänen piti koko ajan saada konfliktia aikaiseksi. Me tiiminä ei päästetty sitä potilasta siihen, että saisi sen konfliktin aikaiseksi. Niin sitten hän toi esiin sitä, miten hän joutui oikein yrittämään, mutta hän ei pystynyt sitä kunnolla tekemään, koska me koko ajan reagoitiin hänen tunnetiloihinsa. Niin se oli mulle todella tärkeä palaute.

Puhuja 3 [00:16:17]: Aika voimauttava palaute.

Puhuja 4 [00:16:19]: Niin, että vitsi, me onnistuttiin oikeasti tiiminä toimimaan niin, että potilas tunsi olonsa turvalliseksi.

Puhuja 1 [00:16:25]: Muita menetelmiä mitä opimme, oli yhteisoppiminen ja VR-harjoitteet. Puhutaan ensiksi vaikka yhteisoppimisesta. Haluaisitko kertoa, miten transversaalien taitojen oppiminen näkyi siinä harjoitteessa, jossa luettiin jokainen artikkeleita ja sitten käsiteltiin niitä pienissä ryhmissä. Sitten jokainen toi alkuryhmään vielä sen oppimansa asian, joka sitten esiteltiin koko ryhmälle. Eli tekstipohjainen harjoitus oli siellä.

Puhuja 4 [00:17:00]: Siinä näki ennen kaikkea sen, miten tärkeää on, että kaikki ryhmässä kuuntelee ja kuulee toisiaan. Jos ryhmässä on yksikin sellainen henkilö, jolla ei välttämättä ole vielä transversaaleja taitoja tarpeeksi, niin hän voi pahimmillaan tuhota sen koko ryhmädynamiikan ja sen tilanteen. Siinä ehkä konkretisoitui se, että yhteistyö on sitä, että kaikki laittaa omat taitonsa peliin. Se ei riitä, jos yksi ihminen kannattelee sitä. Jos yhdellä ihmisellä on transversaaliset taidot kunnossa ja hän yrittää kannatella yksin sitä ryhmää, niin se ei toimi. Siinä tarvitaan kaikkien yhteistyö siihen.

Puhuja 2 [00:17:42]: Tähän voi varmasti kaikki myös työelämässä myös yhtyä, että tehdään paljon töitä tiimeissä. Jos siellä on joku, joka vesittää sitä yhteistyötä, niin se tekee siitä kyllä kaikille muillekin todella paljon vaikeampaa.

Puhuja 3 [00:17:56]: Siitä päästään siihen, miten tärkeää on, että kaikki oikeasti hallitsisivat näitä transversaaleja taitoja. Niitä oikeasti opeteltaisiin koulussa ja opeteltaisiin kaikilla aloilla.

Puhuja 3 [00:18:09]: Niin ja sitten jatkettaisiin myös niiden transversaalien taitojen käsittelyä ja yhdessä pohtimista työelämässä, työyhteisöissä. Kaikilla olisi tälle käsitteelle sama sisältö, yhdessä sanoitettuna. Mietin myös, kuinka tärkeää on, että työyhteisöissä autamme toinen toistamme loistamaan. Mun mielestä se on työyhteisöjen jäsenten tehtävä. Ei se, että kilpaillaan siellä työtehtävissä, vaan tuetaan sillä omalla toiminnalla, että kaikki kaveritkin pääsevät onnistumaan.

Puhuja 1 [00:18:51]: Se oli antoisa harjoitus siis myös. Entä tästä virtuaalitodellisuuden harjoitteista, Mirkka, oisko sulla jotain, mitä haluaisit?

Puhuja 2 [00:19:00]: Niitä oli tosi mielenkiintoista päästä testaamaan, niitä virtuaalilaseja. Koen, että varmasti tulevaisuudessa niillä pystytään paljonkin harjoittelemaan ammattilaisten työpäivää tai harjoitella niitä vaativia asiakastilanteita. Ne ei ehkä ihan täysin toimineet siinä tilanteessa. Siellä oli teknistä ongelmaa, kuten näitä aina tuppaa olemaan. Kokemuksena ihan varmasti toimiva opetusmetodi. Pääsee kokeileen jonkun tilanteen, esimerkiksi, et saat vaikka esimieheltä vähän huonoa palautetta tai oot tehnyt sun työn vähän huonosti. Ja sitä voi saada eri tavoin, et miten sä reagoit ja miten sä vastaat siihen. Sä pystyt testaamaan sitä, miten mä tässä tilanteessa ja miltä musta tuntu tässä tilanteessa, että miten otan sen vastaan.

Puhuja 1 [00:19:47]: Joo. Ja siitähän ne puhuivat, että miten pandemia-aikana on päässyt sitten kuitenkin tutustumaan, vaikka erilaisiin työtehtäviin esimerkiksi sairaalassa. Ja myös siitä, miten empatia kehittyy siinä, kun asettuukin toisen ihmisen työtehtävään ja sen vaatimuksiin, vaikka sitten virtuaalitodellisuudessa. Musta se oli jotenkin tosi hieno ajatus. En ollut tajunnut itse, että VR mahdollistaa niin paljon oppimista. Sitten, meillä oli koko viikon ajan tämmöinen tehtävä, jonka menetelmä oli problem based learning. Siinä meidät oli jaettu ryhmiin, jossa oli kaikkien alojen osaajia, eli lääkäri- ja sairaanhoidon opiskelijoita ja sosiaalialan opiskelijoita. Olisko Sari ja Mari teillä tästä jotain, mistä haluaisitte kertoa?

Puhuja 3 [00:20:39]: Tässä harjoitteessa meille annettiin semmoinen keissi, mikä meillä oli Marin kanssa tosiaan, meidän ryhmillä samanlaiset. Tätä tehtävää meidän piti sitten ryhmänä lähteä purkamaan, että kuinkas tässä nyt sitten toimitaan ja tuetaan vanhempia ja tätä tytärtä. Näissä ryhmissä kyllä huomattiin se, että kuinka tärkeää olisi ammattilaisten kesken ensin keskustella ja pohtia, antaa roolit ja tehtävänjaot ja muuten. Siinä mun ryhmässä hyvin pitkälti opettaja sanoi, että kuinka tulee tehdä ja kaikki alkoivat toimimaan ilman, että yhdessä oltiin keskusteltu aiheesta paljon enempää. Se tuntu mulle itselleni vieraalta.

Puhuja 4 [00:21:25]: Mun ryhmässä taas kävi niin, että ryhmänvetäjä, joka ei esitellyt missään vaiheessa itseään. Meidän ryhmänohjaaja tulee myöhemmin sinne sisään ja me ei tiedetä, kuka hän on. Hän alkoi meitä hyvin autoritääriseen tyyliin ohjeistamaan, että sinä teet tuon ja sinä teet tuon. Varsinkin, kun me ei tiedetty, kukaan siinä ryhmässä meistä ei tiennyt, mikä se hänen roolinsa siinä ryhmässä oli, että hän on sen ryhmänohjaaja. Vaan luulimme, että hän on yksi tasavertainen opiskelija. Se tuntui meistä kaikista opiskelijoista tosi pahalta ja me siitä sitten myöhemmin puhuimmekin, että mitä tuntemuksia se nostatti meissä. Myöhemmin selvisi, että hän olikin ryhmänohjaaja. Tässä ehkä huomaa sen, miten tärkeät ne roolit on, että roolit ovat selkeät ja siitä on keskusteltu, kuka kukin on. Ehkä huomasi myös sen työkulttuurieron. Meillä Suomessa ollaan tosi demokraattisia, meillä lähtee kaikki siitä, että yhdessä keskustellaan. Mutta se ei välttämättä ole kaikissa maissa sama juttu.

Puhuja 3 [00:22:29]: Niin, kyllä tässä tehtävän puitteissa tuli huomatuksi se, että kuinka tärkeää on sitten saada sitä kannustusta ja hyvää palautetta. Tai kriittistä palautetta, mutta ei se välttämättä tarkoita mitään lyttäystä.

Puhuja 1 [00:22:43]: Tuntuiko teistä, että löytyi kuitenkin sellainen ratkaisu, mikä teitä tyydytti? Jos ajattelee sen keissin sisältöä? Tai jos oli tommoisia, noita havaintoja mistä puhuitte tässä viikon ajalta ja sen ryhmän toiminnasta. Niin auttoiko tämän tyyppinen menetelmä, problem based learning, auttoiko se teidän ryhmänä löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun? Tuntuiko, että teidän panos esimerkiksi tuli näkyviin, sosiaalialan osaaminen siinä tehtävässä?

Puhuja 4 [00:23:16]: Mun ryhmässä huomas, lähdimme tosi vahvasti diagnoosit edellä. Olisin ehkä halunnut lähteä selvittämään sitä asiaa enemmän…

Puhuja 1 [00:23:23]: Sosiaalisena ilmiönä?

Puhuja 4 [00:23:25]: Niin, sieltä sosiaalisista lähtökohdista lähtien. Mutta me lähdettiin ahdistuksesta ja erilaisista diagnooseista. Syömishäiriöstä, ahdistuksen ja kaikki siltä väliltä.

Puhuja 3 [00:23:37]: Ehkä olisi halunnut ottaa enemmän sen asiakkaan keskiöön.

Puhuja 4 [00:23:41]: Just näin.

Puhuja 3 [00:23:43]: Eikä sitä diagnoosia.

Puhuja 4 [00:23:44]: Just näin. Yritin tuodakkin siinä keskustelussa monta kertaa sitä, että mites tää tyttö tai mites nää vanhemmat. Jos puhutaan tästä tehtävästä, niin sitten miettii itse, siinä rikkautta oli se, että me oltiin oikeasti moniammatillisessa tiimissä. Mun oma asiantuntemus siinä oli, totta kai, lääkärit lähti tekemään sitä lääketieteellistä diagnoosia. Mutta se, että ne lääkäritkin välillä ihmetteli, kun sanoin jonkun asian, minkä havaitsin tästä, sosiaalialan työntekijänä. Kuinka harvoin oikeesti opiskeluvaiheessa tai työelämässäkään ollaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalialan työntekijät samalla viivalla. Huomaa, kuinka tärkeää se, että kaikki tuo sen oman asiantuntijuutensa. Niin silloin saadaan se asiakas kaikilta osa-alueilta kohdattua.

Puhuja 2 [00:24:34]: Tässä on tärkee se, että kaikki oikeesti kuuntelee jälleen kerran toisiaan. Koin ainakin siinä meidän ryhmässä, että ei kuunneltu välttämättä aina mua tai niitä sairaanhoitajaopiskelijoita, vaan lääkärit aika suoraviivaisesti teki ne omat ratkaisunsa.

Puhuja 1 [00:24:48]: Meillä käytiin myös se sama keskustelu. Et se käytiin ihan, että minä arvostan sinua, kun sinulla on lääketieteen tuntemusta ja minä toivon, että sinä tunnistat ja tunnustat minun osaamisen sosiaalialan osaajana. En olisi arvannut, että näin hanakasti puolustan itse sosiaalialaa joidenkin muiden ammattien rinnalla tai sitä sen arvoa. Tai niitä näkökulmia, just sitä semmosta asiakaskeskeisyyttä.

Puhuja 2 [00:25:17]: Ainakin se jätti pohtimaan tän jälkeen. Varmasti moni opiskelija jäi miettimään sitä, mikä oli oma rooli ja mitä ne muut toi siihen.

Puhuja 4 [00:25:22]: Kyllä. Ja mulle myös tosi tärkeä oppimiskokemus oli tässä, että näin, miten esimerkiksi lääkärit lähtee ylipäätänsä ratkaisemaan, kun tulee joku case pöydälle. Miten he lähtevät sitä ratkaisemaan, se oli todella mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin voidaan ratkaista asioita. Se oli hieno oppimiskokemus.

Puhuja 1 [00:25:42]: Tämmöisillä menetelmillä [?? 00:25:44] tältä viikolta mukananne opiskelu- ja työelämään.

Puhuja 2 [00:25:49]: Tältä viikolta jäi ainakin itselle, omasta ammatillisuudesta nousi vähän sellaista itsevarmuutta siihen. Uskallan sanoa siellä lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kuullen mun havainnot tai ajatukset, jostain keissistä esimerkiksi. Myös semmoista ymmärrystä muiden ammattitaitoa kohtaan. Olisi mahtavaa, jos Suomessakin olisi tuollainen tilanne, että voitaisiin oikeasti tehdä, aidosti yhteistyötä näiden lääketieteenkin työntekijöiden kanssa. Siihen suuntaan ollaan vahvasti oltu menossa, mutta opiskeluvaiheessakin pitäisi kyllä… [?? 00:26:21] [naurua 00:26:21] Suomessakin pitäisi opiskeluvaiheessa tehdä yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Se olisi rikkaus niin työntekijöille kuin asiakkaillekin.

Puhuja 3 [00:26:36]: Tämä viikko oli tosi mielenkiintoinen ja myöskin jollain tavoin haastava. Itsehän en meinannut tänne alunperin lähteä, mutta ylpeä siitä, että lähdin. Semmoinen ammattiylpeyden kasvu kyllä tuli tämän viikon aikana näkyviin. Sitten semmoinen rohkeus haastaa itseään eri tilanteissa.

Puhuja 1 [00:26:57]: Entäs Mari?

Puhuja 4 [00:26:58]: Mulla kyllä ehkä vähän sama kuin Sarilla. Rohkeus siihen, että uskaltaa heittäytyä. Mun mielestä ihana palaute muilta opiskelijakavereilta oli se, että he on vihdoin ehkä ymmärtäneet tän viikon aikana, että mitä me sosiaalialan ammattilaiset tehdään. Samoin kuin minä ymmärsin, mitä ehkä lääkärit ja sairaanhoitajat ajattelee ja miten he lähtee ratkaisemaan niitä keissejä. Se avautui mulle tosi hyvin, mutta samalla ehkä myös me onnistuttiin avaamaan heidän maailmankuvaa siitä, että mitä me sosiaalialan ammattilaiset oikeasti tehdään ja mitä me voidaan antaa siihen työryhmään.

Puhuja 2 [00:27:31]: Hyvä me.

Puhuja 3 [00:27:32]: Entäs Immi?

Puhuja 1 [00:27:33]: Mä oon jotenkin miettinyt niitä transversaaleja taitoja laajemmin elämässä, ei vaan koulu- tai työyhteisöissä tai kohtaamisissa. Ehkä se tuli jotenkin sitä kautta, että niiden puutteen huomaa helpommin. Sitten myöskin, jos joku oikein hienosti hoitaa jonkun tilanteen, mikä saattaisi jotenkin muuttua myös jännittyneemmäksi, niin sitten jos onkin hyvät transversaalit taidot käytössä, niin tavallaan se tunnelma voi olla paljon helpompi kaikille, jos on joku, jolla ne on hyvin hanskassa. Se ehkä tommosena, mitä tuntuu, että on tarkastellut vähän eri tavalla sen jälkeen.

Puhuja 2 [00:28:10]: Ja kyllä se näiden taitojen opettamisen merkityksen huomasi, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, kuten ehkä itse ajattelin alkuvaiheessa. Huomasimme, varmasti kaikki voimme yhtyä siihen, että ne eivät olekaan ihan itsestäänselvyys. Tosi hienoa, että niitä opetettaisiin myös muillakin aloilla.

Puhuja 4 [00:28:31]: Ennen kaikkea se, että niitä opetellaan myös yhdessä muiden alojen kanssa.

Puhuja 3 [00:28:33]: Niin, kyllähän nämä aika tuoreeltaan siellä Barcelonassa aina illalla päivällisen yhteydessä meitä kovasti puhututti.

Puhuja 1 [00:28:41]: Tässä vaiheessa kiitos paljon teille, Mirkka, Sari ja Mari, hienosta reissusta ja oppimiskokemuksista. Kiitos paljon kuuntelijoille. Jos haluatte lisää tietää transversaaleista taidoista ja myöskin tästä itse hankkeesta, niin podcastin tekstiversiosta löytyy linkkilista ja lisätietoa.

Puhuja 2 [00:28:59]: Kiitos Immi ja kiitos kuuntelijat.

Puhuja 3 [00:29:01]: Kiitos.

Puhuja 2 [00:29:03]: Adios amigos.

Puhuja 1 [00:29:05]: Eihän tää helppo laji oo ollenkaan.

[Musiikkia 00:29:08]

[äänite päättyy]