Digistudiot 1: Palvelumuotoilu vai ketterä kehittäminen?

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Kimmo Leiviskä
Puhuja 2 Piia Väkiparta-Lehtonen

-musiikki-

Puhuja 1 [00:00:20]: Tervetuloa kuuntelemaan podcast -sarjaa Metropolian digistudio -projektista. Ensimmäisessä jaksossa käymme läpi minkälaisella projektimallilla ja prosessilla olemme projektia vieneet läpi. Nimeni on Kimmo Leiviskä ja toimin projektissa projektipäällikkönä, ja mukanani studiossa on Piia Väkiparta-Lehtonen, meidän projektiryhmän jäsen. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:45]: Kiitos Kimmo.

Puhuja 1 [00:00:47]: Kertoisitko hieman alkuun minkälaisella näkökulmalla olet mukana tässä projektissa?

Puhuja 2 [00:00:50]: Minun roolini oli varmaankin olla tavallinen riviopettaja, koska meillähän oli projektiryhmässä digiosaamista, oli meidän digimentoreita ja erilaista osaamista eri koulutusaloilta, eri henkilöstöryhmistä. Minä olin varmaankin puhtaimmillaan sellainen perusopettaja.

Puhuja 1 [00:01:12]: Tämä oli kiva, muistan että monta kertaa projektin aikana sanoitkin, että mitenkäs nyt taviksen näkökulmasta tätä hanketta tehdään. Tosi kiva kun olit mukana tässä. Hieman voisin kertoa ehkä meidän projektin yleisestä taustasta, että mistä tämä lähti käyntiin. Käynnistyksestähän nyt on jo kulunut pari vuotta. Alun perin oli ehkä ajatus, että tämä olisi melkein vuodessa tai puolessa saatu läpi, mutta meillä tuli kyllä korona, joka hieman hidastutti meidän tekemistä. Tai itse asiassa aika laillakin. Se missä itse törmäsin tässä ihan ekan kerran, oli ihan työsuhteeni alussa meillä oli jo Metropolian strateginen tiekartta, roadmap, luotuna, jossa oli otsikko digilaboratorio. Kun selvitin vähän tarkemmin, että mistä on kyse niin meidän koulussa oli visio, että hankittaisiin, tai rakennettaisiin enemmänkin muutamia studiotiloja, joissa pystyttäisiin tekemään erityisesti laadukasta oppimateriaalia. Tämä projekti sitten organisoitui vähän, me tehtiin investointiesitys, eli me teimme parille vuodelle rahoitusta ja saimme luvan perustaa projektiryhmän tähän ympärille. Alkuvaiheen speksauksessa tai suunnitelmassa oli halu, että haluaisimme ehkä palvelumuotoiluna tämä ruveta toteuttamaan. Jos muistat Piia, niin eikö tämä ollut pari vuotta sitten aika hot topic meidän talossa? Ainakin hetkellisesti.

Puhuja 2 [00:02:42]: Kyllä oli, ja varmaan se vastaa tätä kaiken kaikkista muotoiluajattelun trendin vahvaa ilmenemistä. Meillä oli silloin Studio generaliaa aiheesta ja onhan palvelumuotoilu ja muotoiluajattelu, kun lähdetään miettimään jotain ihan uutta, niin oli varsin ymmärrettävää, että sen kautta lähdettiin tarkastelemaan asiaa.

Puhuja 1 [00:03:06]: Meilläkin oli talossa itse asiassa palvelumuotoiluosaamista on, että joissain tutkinnoissa se on osana ikään kuin tutkintoakin suoraan. Silloin just ehkä itse siinä ajattelussa kiehtoi se, että haluttaisiin saada loppukäyttäjä mahdollisimman alkuvaiheessa mukaan, koska sehän oikeasti on onnistumisen edellytys. Nyt jutellessa muistin, että meillähän on ollut tällainen studiokin Leppävaaran kampuksella aikaisemmin, mutta silloin se ei lähtenyt niin lentoon kuin ehkä olisi haluttu. Sen takia juuri tämä palvelumuotoilu ehkä olisi ollut yksi avain, että saataisiin meidän projekti onnistumaan.

– Musiikki –

Puhuja 1 [00:03:49]: Sitten yksi tukifunktio, mikä minulle projektipäällikkönä oli, niin meillä on ollut mukana tässä parrutiimi, eli Metropolian sisäinen tukifunktio tai apukädet, voisiko sanoa niin, jotka ovat osallistavan työtavan asiantuntijoita. Sain sieltä projektiin yhden apukäden, jonka kanssa suunniteltiin minkälaisella vaiheistuksella tätä projektia voitaisiin viedä eteenpäin. Eikö ole niin Piia, että meitä oli aika… oliko meitä nyt kuusi tässä projektiryhmässä? Mutta sen hyvä puoli oli se, että saimme suhteellisen monelta ajalta mitä kerroit, että juuri viestinnästä oli asiantuntijoita…

Puhuja 2 [00:04:28]: Tekniikasta, sote -puolelta, sitten minä olin liiketaloudesta. Meillä oli samalla myös edustettuna Myllypuron kampukselta ihmisiä, ja Myyrmäestä Leiritien kampukselta. Sekin näkökulma tuli, ei pelkästään opettajat tai koulutusalat, vaan muun henkilökunnan verkosto tietyllä tavalla, mitä pääsimme hyvin hyödyntämään.

Puhuja 1 [00:04:55]: Tuo oli hyvä huomio, koska tosiaan meillä on neljä eri kampusta. Meillä oli vähän huolena se, että miten tosiaan saadaan, mutta kun tällä hajautettiin ryhmä ja saatiin verkostot ja siellä esimerkiksi saimme mukaan myös, Karamalmin kampuksella on olemassa jo mediatekniikan opetuksessa vähän vastaavat studiot kun mitä nyt onkaan. Siinä organisoiduimme vielä niin, että tehtiin tällainen neuvonantajaryhmä, johon otettiin näiden tutkintojen edustajat, joissa oli näitä digitaalisia ratkaisuja olemassa.

Puhuja 2 [00:05:31]: Sen lisäksi meillä oli vielä ohjausryhmä, jossa oli organisaation eri tasojen edustajia, ja eri aloilta.

Puhuja 1 [00:05:40]: Totta, ohjausryhmässä oli mukana minun esihenkilöni, eli hän oli strategia- ja kehitysjohtaja. Siinä oli oppimistoiminnan johtaja mukana, ja sitten oli vielä viestinnän edustaja, joka edusti tapahtumatuotantoa. Mehän päädyimme siihen jakoon, että meillä pitäisi olla tapahtumatuotantoa, jollain tapaa oppimateriaali kautta videotuotantoa ja vielä kolmas podcast -konsepti, joka yhdistettiin tähän meidän organisaatio. Mutta viestintä käytännössä edusti myös podcast toimintaa. Sitten meillä oli projektiryhmän lisäksi it:stä kaksi asiantuntijaa laajennetussa projektiryhmässä. Mutta lähtökohtaisesti meidän projektiryhmäläiset olivat aika tavallisia käyttäjiä.

Puhuja 2 [00:06:31]: Kyllä. Tavallisia käyttäjiä, joskin projektiryhmässä oli myös käyttäjiä, kenellä oli kokemusta ja myöskin edellytyksiä, teknistä osaamista ja järjestelmä-, ohjelmisto-osaamista. Siinä mielessä niin hyvä asia, koska sieltä tuli eri tavalla ymmärrystä mitä kaikkea voidaan tehdä, ja tavallaan tulevaisuuden maalailukuvia, mitä kaikkea voisikaan olla. Mitä välttämättä tavallinen käyttäjä ei ihan heti ensimmäisenä tule mieleenkään.

– musiikki –

Puhuja 1 [00:07:11]: Tähän varmaan liittyykin jos ruvetaan pohtimaan, että missä meidän projekti käytännössä onnistui. Minkälaisia ajatuksia sinulla Piia tulee meidän onnistumisesta?

Puhuja 2 [00:07:21]: Kyllä ottaisin ihan suurimmaksi onnistumiseksi nimenomaan tämän monialaisen, monitahoisen näkökulman tähän projektiin. Kun ajatellaan muotoiluajattelua, joka meillä oli siinä lähtökohtana, että halutaan ymmärtää sitä käyttäjää mahdollisimman moninaisesti. Me onnistuimme kokoamaan projektiryhmän ja muun tukiryhmän siten, että meillä oli käytettävissä se verkosto. Mielestäni se oli ihan ykkösonnistuminen, että onnistuttiin osallistamaan paljon eri tahoja.

Puhuja 1 [00:08:02]: Allekirjoitan tämän, koska meillä on niin iso ja laaja-alainen koulu. Perusoletus on, että alat eroavat ehkä jotenkin toisistaan, että on tärkeää saada eri sidosryhmät mukaan.

Puhuja 2 [00:08:12]: Ja se mikä usein on haaste tässä organisaatiossa, ja meilläkin tietysti on puhuttu siitä siiloutumisesta. Niin onnistuimme mielestäni erinomaisesti hajoittamaan sitä siiloutumista.

Puhuja 1 [00:08:27]: On, käytännössä kylläkin tarkoitti vähän enemmän ehkä työtä. Mutta se myös liittyy tähän, että kyllä tämä tällainen, niin kuin sanoin onnistuminen on aina sosiaalisessa verkostossa tapahtuvaa toimintaa, niin tässä me siis saimme. Että mitä moninaisempi ryhmä on sitä isommat verkostot saamme tähän ympärille.

Puhuja 2 [00:08:44]: Juurikin näin.

Puhuja 1 [00:08:45]: Tässä ehkä semmonen kokemus, että kun on tällainen laaja-alainen, se myös tarkoittaa omaa henkilökohtaista, pitää mieltä avartaa. Koska sillon kun kuulet asioista, että tämä mitä olemme tekemässä onkin jotain askartelua tai puuhastelua, niin pitää aina kun asiakasta kuunnellaan oppia puhumaan eri kielillä. Meidän projektissa me pystyimme kyllä myös käsittelemään hyvin tällaisia, tai emme ottaneet ihan nokkiimme sitä, että no tämä nyt on tällaista puuhastelua tämä meidän digistudio -juttu. Vaan yritimme ymmärtää sieltä taustalta sen mitä oikeasti asiakas tai käyttäjä on tästä mieltä.

-musiikki-

Puhuja 2 [00:09:21]: Haasteena ehkä ymmärtämisessä, niin kuin sanoit ei otettu nokkiimme, niin yksi haaste oli ehkä se, että me projektiryhmä, ketkä osallistuimme muotouiluun, olimme myös samalla sidosryhmää. Jolloinka se asetti tietynlaisia haasteita meille itse kullekin pysyä aina siinä kulloisessakin roolissa.

Puhuja 1 [00:09:52]: Joo muista, että jossain vaiheessa muotoilimme käyttäjäpersoonia. Siinähän se tuli, että ai niin nyt minun pitää muistaa, että se en olen minä, joka olen siellä studiossa käyttämässä, vaan että mitä sanoivat kolleegani, joita kävimme haastattelemassa.

Puhuja 2 [00:10:04]: Joo. Toisaalta se oli myös helppo, saattoi hypätä käyttäjän saappaisiin ja miettiä, että miltähän siinä sitten, miltä minusta tuntuisi. Sitä kautta, oli montaa eri roolia. Se oli toisaalta onnistuminen, saimme kasattua projektiryhmän, että voimme hyödyntää itse kutakin erilaisissa asioissa. Toisaalta se toi sitten haasteita toimintaan, että se vaatii enemmän toimijoilta.

Puhuja 1 [00:10:35]: Senhän me huomasimme korona-aikana, että oikeasti käyttäjän oikeasti syvällinen ymmärtäminen, erityisesti tuntemusten ja näiden syvällisempien asioiden kerääminen, kyllä se ainakin korona-aikana osoittautui vähän haasteelliseksi. Ehkä meistä tuntui jopa, [?? 00:10:51] jopa ihan pois meidän tuloksista.

Puhuja 2 [00:10:52]: Se on totta, että kun etänä käydään keskustelua, niin siitä väkisinkin puuttuu sellainen tulkinta. Se tulkinta kun ollaan näin kasvotusten. Usein saadaan vastauksia niihin kysymyksiin, mitä kysytään, mutta artikuloimattomat asiat jäävät tulkitsematta ihan väkisinkin. Toisaalta se on myös haaste kun ajatellaan muotoilua, että siellä on se arvokas tieto ja ymmärrys niitä syvimpiä tarpeita ja motiiveja, mitä käyttäjillä on. Ne jäivät ehkä tässä nyt, koska etänä jouduimme toteuttamaan asioita. Ne jäivät valitettavan piiloon edelleen, toisaalta tässähän sitä jatkokehittelyä, mahdollisuus siihen kun olemme palanneet taas niin sanottuun normiaikaan.

Puhuja 1 [00:11:46]: On todellakin, ja sitten nyt jälkikäteenkin kun miettii, että esimerkiksi tämä meidän askartelu termi, joka meillä nyt nousi. Niin sehän olisi tällainen, mitä olisi kiva tutkia, koska sillähän yritettiin viestiä jotain. Mutta meille jäi niin ohuelle kun tyyliin teamsissä keskusteltiin aiheesta, että siis sitä haluaisin ymmärtää ehkä paremmin. Ja tähän liittyikin, niin kuin jossain vaiheessa mietitty, että no oliko tämä sittenkään palvelumuotoilua, vaan oliko tämä vain ketterää kokeilua tai vastaavaa. Jotenkin sen loppukäyttäjän vielä aikaisemmassa vaiheessa… tämä liittyy vielä tähänkin, että kun tämä hanke tuli meille tällaisessa strategisella roadmapilla nimikkeellä digilaboratoria. Eli jotain valintoja oli jo tehty, mutta taas palvelumuotoilussa pitäisi päästä huomattavasti avoimempaan malliin, että ratkaisua ei ole vielä muotoiltu mitenkään.

Puhuja 2 [00:12:36]: Juurikin näin, että pitäisi päästä… pitäisi olla mahdollista miettiä, että mitä itse asiassa käyttäjät tarvitsevat ja haluavat. Ilman, että se on johonkin tiettyyn fasiliteettiin sidottu. Niin sitten toisaalta se, että emme lähde miettimään kehittämistä asiakkaasta lähtöisin, vaan pidämme asiakkaan jatkuvassa keskiössä, ja me jatkuvasti pääsisimme kuuntelemaan ja keskustelemaan ja testaamaan ja ymmärtämään lisää. Ja todetaan, että emme me oikeastaan vielä ymmärtäneet ihan mitä kaikkea he haluavat ja tarvitsevat, että selvitetäänpä vielä lisää. Että me löydettäisiin varmasti se oikea ydinhaaste, tarve, mikä se sitten onkaan. Toive, mitä me lähdemme kehittämään.

Puhuja 1 [00:13:29]: Mietimme, että ehkä nyt jos organisoituisimme eri tavalla. Me voisimme tätäkin projektia jakaa vähän niin kuin alalinjoihin. Nyt meillä tekninen puoli aiheutti haasteita kun tavaroita ei saatu maailmalta koronan takia, niin edelleen, että palvelustriimi tai linja voisi olla omanansa. Vaikka toki ne ovat riippuvaisia toinen toisistansa.

Puhuja 2 [00:13:50]: Ne ovat riippuvaisia toinen toisistansa, mutta siinä palvelutoimintamallissa, tai siinä miten me mahdollistamme sen teknisen fasiliteetin käyttö. Kyllähän siellä ihminen on ihan eri tavalla keskiössä ja voidaan pitää ihmisen tarpeita reunaehtoina. Toisin kuin siinä itse fasiliteetin digistudiossa, niin siinä tulee teknisiä reunaehtoja, ja sen toteuttamiseen liittyviä reunaehtoja. Ne voisi siinä mielessä olla erillisiä projekteja, vaikka tämä olisikin sitten yksi iso kattohanke strategian mukainen. Mutta olisi erillisiä alakehittämiskohteita, jolloinka myös ehkä fokus säilyisi paremmin, ja tärkein, se keskeinen kehittämisen kohde löytyisi kirkkaampana.

Puhuja 1 [00:14:44]: Sitten mietimme, että jos tätä haluaisi kirkastaa niin tähän voisi järjestää esimerkiksi enemmän keskusteluttaa ihmisiä, sillä viisiin että olisi eri tasolla organisaatiossa ihmisiä mukana, ja niiden ydinkysymysten äärellä. Minulla on omissa muistiinpanoissa täällä, että miten opettaja haluaisi itse kehittää omaa opetustansa. Se olisi yleinen, kaikkia yhdistävä. Mutta tässä meidän hankkeessa näihin oli jo osittain vastailtu jossain, että se ei ole palvelumuotoilun idean mukaista.

Puhuja 2 [00:15:13]: Juuri näin.

-musiikki-

Puhuja 1 [00:15:21]: Mehän olemme projektissa siinä vaiheessa, että me olemme siirtämässä tätä ylläpitovaiheeseen, mutta tämä työhän jatkuu. Me emme ole päässeet, jos mietitään kysymystä miten haluaisi kehittää omaa oppimistaan, niin tämän ympärillä me vasta alamme miettiä, että nyt kun tilat on saatu rakennettua niin nyt alkaa jatkuva iterointi. Koska nythän on totuus se, että emme välttämättä edes tiedä toimivatko nämä. Meillä on muutamia demokeissejä käyty, on järjestetty avoimia päivätilaisuuksia, joissa ihmiset ovat saaneet käydä tutustumassa. Siinä mielestäni ollut mielenkiintoinen, mitä mieltä olet Piia siitä, että nyt onnistumisen edellytys on juuri siitä, että me saamme ihmiset käymään täällä, ja vähän muodostamaan ideaa mitä täällä voi tehdä, mitä minä opettajana haluan tehdä.

Puhuja 2 [00:16:14]: Nyt näkisin, että nyt alkaa palvelumuotoilun osuus. Nyt pääsemme havainnoimaan, että miten ihmiset tekevät kun he tulevat tänne. Joku kolleega, joka jo osaisi käyttää laitteita, miten se käyttää, miten se tarvitsee, miten se toimii. Meillä olisi nyt konkretiapohjaa kysyä, että miltä tuntui.

Puhuja 1 [00:16:40]: Mikä oli haaste.

Puhuja 2 [00:16:40]: Mikä oli haastavaa, minkälaisia epäilyksiä sinulla on tästä, mitkä asiat tällaiseen liittyen tuo sinulle niitä ilahduttavia asioita, niitä jes vau juttuja. Ja me pääsisimme analysoimaan, että vastaammeko me nyt siihen. Miten me voisimme kehittää tätä asiaa. Mikä myöskin nyt kun on konkreettista niin pääsemme havainnoimaan. Aikaisemmin, johtuen ehkä etäajasta, tai tästä tiukasta määritellystä aikataulusta, päättymisestä niin muotoiluun liittyy vahvasti se visualisointi ja tietynlainen [?? 00:17:15], että olisimme voineet jonkinlaisia mallinnuksia tehdä, ja sehän meiltä puuttui kokonaan. Että nyt me tavallaan hyppäsimme suoraan oikeaan ensimmäiseen protoon, ja tämä kyllä on asia, mihin mielestäni kannattaisi kiinnittää huomiota jatkossa seuraavissa projekteissa.

Puhuja 1 [00:17:40]: Tämä oli sellainen hyvä, mietimme vähän jatkotutkimusaiheita, mutta olisi niin kiva päästä sparrailemaan, että jos joku muu koulu alkaa vähän samanlaista rakentamaan, ja jos tästä pystyisi tällaisen käsikirjasen kirjoittamaan, miten ja missä vaiheessa, ketä osallistaen ja kuunnellen tämmöisestä saisi toimivan kokonaisuuden.

-musiikki-

Puhuja 1 [00:18:04]: Mutta nyt me varmaan päätämme tämän pohdinnan, koska projektista olisi paljon muutakin kerrottavaa. Meillä podcast -sarja jatkuu tämän jälkeen, meillä seuraavassa jaksossa esitellään ja pohditaan tätä teknistä konseptia missä siinä onnistuttiin ja mitä tehtäisiin nyt toisin tämän hetkisen ymmärryksen valossa. Minä haluan Piia kiittää sinua, että pääsit studioon keskustelemaan projektista ja prosessista, ja myöskin meidän kuulijoita. Kiitos ja kuulemiin.

Puhuja 2 [00:18:30]: Kiitos.

-musiikki-

[äänite päättyy]

Antti Niemi: Hyvät kuulijat. Tervetuloa TK menetelmiä soveltamassa podcastin 3 jaksoon, jossa käsitellään työelämän kehittämisen eettisyyttä. Olen Antti Niemi ja toimin tämän podcastin puheenjohtajana ja podcastin osallistuvat yliopettajat Iira Lankinen ja Mari virtanen. Tämän podcastin aikana pohditaan, keskustellaan, miten työelämän kehittämisessä huomioidaan tutkimus ja kehittämistoiminnan etiikka. Mietitään mitä on hyvä tieteellinen käytäntö. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? Mitä se tarkoittaa? Miten se ilmenee? Uutena tekijänä on tullut tietosuojakysymykset vahvemmin. Ja lähdetään siis tosiaan nyt heti liikkeelle tämmöisestä perustavanlaatuisesta kysymyksestä. Kysynkin heti Marilta ja Iiralta itse asiassa 2 kysymystä, johon jo haluaisin teidän näkemyksiä, että mitä teille tutkimusetiikka merkitsee ja miten se liittyy hyvään tieteelliseen käytäntöön?

Iira Lankinen: No mä voisin aloittaa sanomalla että mä näen tän sillä tavalla, että mitään tutkimusta tai kehittämistoimintaa ei voida tehdä jos ei siellä taustalla näy se hyvä tieteellinen käytäntö. Eli ei voida tehdä tutkimustyötä, ei voida tehdä kehittämistyötä, jos ei se tutkimusetiikka ole siinä mukana ja itse näen tutkimusetiikan siitä jo, kun me lähdetään miettimään sitä kehittämisen / tutkimisen aihetta eli siinä vaiheessa pitää jo lähteä miettimään, että onko tässä tutkimuseettisesti olemassa jotain sellaista ristiriitaa, että voidaanko tätä aihetta ylipäätään tutkia tai kehittää? Ja sitten se etiikka kulkee läpi sen tutkimuksen kehittämisen prosessin eli se ei saa olla mikään sellainen niinku päälle liimattu että että kirjoitetaan kliseisesti, että: tässä tutkimuksessa huomioidaan tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä, vaan se pitää ihan konkreettisesti näkyä sitten siinä tota raportissa ja myös siinä ihan konkreettisessa tutkimustoiminnassa. Eli tää on varmaan mulla se semmoinen tausta-ajattelu mitä mitä mä haluan vahvasti myös opiskelijoille tuoda esille ettätutkimusetiikka täytyy näkyä siinä siinä toiminnassa.

Mari Virtanen: Hienosti sanoi tuossa, että ei voi tehdä tutkimusta tai ei voi tehdä tutkimuksellista kehittämistä niinku miettimättä tätä tutkimusetiikka. Ja mä tota kun tiesin, että puhumme tästä aiheesta, niin kirjoitin isoilla kirjaimilla itselleni muistiin, että mitä se tarkoittaa mulle, että se se koskee kaikkea tekemistä, että se on, että tehdään tarkasti ja luotettavasti ja läpinäkyvästi jokaisessa vaiheessa siitä ideointivaiheesta niin niin sitten tuotoksen raportointiin ja että se on jokaisessa vaiheessa mukana ja meillähän on paljon niin kun hyviä ohjeistuksia. Tähän, että meillä on nää tutkimuseettisen neuvottelukunnan, eli TENKin tieteellisen käytännön ohjeet ja sitten meillä on nää Arenen ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston ammattikorkeakoulujen eettiset suositukset ja eettiset ohjeistukset mitä me pitkästi tota seurataan ja meidän kaikki opiskelijat sitten näihin kyllä jossain vaiheessa joutuvat perehtymään, että mitä kaikkea se tietty hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa, mutta mulle se tarkoittaa niinku kaikkea, että mitään ei voi tehdä niinku miettimättä tätä asiaa. Mutta ehkä siitä ekana tulee päällimmäiseksi mieleen nää tällaiset niin kun tiedevilpit ja plagiointiasiat ja hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset sellaiset, että missä on vähän poikettu siitä kaavasta. Mutta että siellä on paljon muutakin kun vaikka sitten niin kun ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet tai tekijyyksiin liittyvät asiat tai sitten poimin jostain myöskin tuonne, että myöskin esimerkiksi tutkijan ansioluettelo että miten se oma osaaminen on luotettavalla tuonut esiin, että se on niinkulaaja asia ja koskee kaikkea siihen tutkimuksen tekemiseen liittyvää.

Antti Niemi: Hyviä huomioita. Elikkä tosiaan tuota jos jonkinnäköistä yhteenvetoa tästä tähän kysymykseen liittyen nyt on usein lähtee tutkimusetiikka jo sieltä aiheen valinnasta ilmiön ilmiöstä tarkastelusta. Sitten siihen liittyy se, että tapa millä tutkimusta tai tutkimuksellista kehittämistyötä tehdään niin miten se noudattaa näitä hyvän tieteellisen käytännön periaatteita, yhteisesti hyväksyttyjä ja normitettuja malleja. Elikkä tosiaan toitte esille sen, että meillä on hyvää ohjeistusta, löytyy ETENEN ohjeistusta, löytyy Arenen eettiset ohjeistukset. Löytyy tuota eri organisaatioiden ohjeistukset ja tietenkin siellä myöskin taustalla on erilaiset lait ja asetukset myöskin. Mari haluaa täydentää.

Mari Virtanen: Ei ei kun mä jäin miettii vielä kun sä esitit 2 kysymystä ja se että toinen sun kysymys oli se että mitä se tutkimusetiikka merkitsee.

Antti Niemi: Palataan siihen
Mari Virtanen: Hyvä. Palataan siihen sitten.
Antti Niemi: Palataan siihen. Vielä itse asiassa vähän niinku taustoittaa siihen liittyen. Ja tuota tosiaan tuossa tuo liittyy aiheen valinnasta sitten toteuttamiseen ja myöskin toitte esille sen, että miten sitten tuodaan ja raportoidaan. Ja tässä on hyvä huomioida tietysti se, että se liittyy siihen niin kun tieteellinen käytäntö siihen tutkimukseen toteuttamiseen, mutta myöskin sitten tää, että miten se eri organisaatiossa näyttäytyy. Niin mitä se tutkimusetiikka merkitsee? Vähän toittekin esille ajatuksia siitä, mutta haluatko Mari täydentää?
Mari Virtanen: Hei mä taas niin kun ajattelin 3 eri näkökulmasta tota että, mitä se merkitsee niin niinku se tutkimuksellinen ja tieteellinen näkökulma on mulle tosi tärkeä sen vuoksi, että että se tieto on oikeata ja siihen voi luottaa, että me tehdään niin kun uuden tiedon tuottamiseen liittyviä oikeita ratkaisuja, oikeita päätöksiä, se on tieteellisesti relevanttia, toistettavaa ja sitten, että se on oikeata erityisesti disinformaation ja kulmikkaan uutisoinnin aikaan. Niin on tosi tärkeätä, että me tuotetaan niin kun avoimesti uutta tietoa. Ja sitten menetelmällisesti näkökulmasta niin niin että se on hyvä tapa niinku suunnitella, toteuttaa, raportoida, se on läpinäkyvää raportointia. Aina muistan aiemmasta elämästä sen, että se mitä ei ole raportoitu sitä ei ole tehty eli pyrittäisiin siihen niinku että mahdollisimman avoimesti kerrotaan, että mitä tehtiin.

Sehän ei ole sen tutkimuksen tai tutkimuksellisen kehittämistyön lopputuloksen kannalta merkityksellistä, että mikä se lopputulema tai että saatiinko iso aineisto tai miten sitä saatiin analysoitua. Sehän ei ole välttämättä niin kun tärkein juttu lainkaan vaan mulle se että se raportoidaan että tällainen kokonaisuus asetelma tehtiin ja sitten tää on se lopputulema ja ja tota vaikka tulos ei olisikaan lainkaan niinku niin positiivinen mitä olisi haluttu ajatella. Ja sitten toi avoimen tieteen edistäminen. Mut sitten myöskin semmoinen niin kun epäeettiseen toiminnan välttäminen kaikissa vaiheissa, että ei paisutella eikä vääristellä eikä tarkoituksella väärin tulkita tai sepitetä tai jätetään lähdeviittauksia merkitsemättä tai merkitään ne sinne päin tai että siinä on tosi paljon semmoista niinku menetelmällistä asiaa mitä mä ajattelen, että se on koko ajan läsnä. Ja sitten se kolmas kulma on toi inhimillinen näkökulma että kuka voi tutkia ja miten voi tutkia ja minkälaisia kohdejoukkoja ja mistä lähtökohdista on se, mistä tulevia ihmisiä voi tutkia? Että, miten tietoa voi kerätä ja säilyttää ja käsitellään, että siinä on, miten voi potilasta tai lasta lähestyä tai näin, että tässä on tosi paljon tota mietittävää, jos se kehittäminen tai tutkiminen kohdistuu asiakkaisiin ja potilaisiin ja vaikkei sitten tai vaikka niin kun henkilöstöön ja työyhteisön kehittämisen näkökulmasta että. Niin täähän on on niinku valtava laaja asia.

Iira Lankinen: Mä voisin vielä tohon, tota Mari nosti tosi tärkeitä asioita. Mä itse myös tätä asiaa pohdin niinku sen tutkijan ja tutkittavan näkökulmasta. Eli se tutkijan, tutkimuksen tekijän, opinnäytetyön tekijän, vastuu siitä, että se tutkimus on eettisesti kestävää. Ihan käytännön esimerkkejä juurikin esimerkiksi plagiointi tai itse plagiointi käsitteet, joita käydään paljon opiskelijoiden kanssa läpi eli myös sitten sellaista, että plagioi ymmärtämättä, että plagioi eli eli ihan näiden lähdeviitteiden asianmukainen merkitseminen ja sen toisen henkilön tekstin tuottamisen kunnioittaminen. Muun muassa tällaisia asioita, mitä sen tutkimuksen tekijän pitää ottaa huomioon ihan siellä prosessin kaikissa vaiheissa, niinku mä aikaisemmin sanoin, että myös sieltä aiheen valinnasta lähtien. Ja sitten se tutkittavan näkökulma, että ketä me ylipäätään voidaan ottaa tutkimuksen kohteeksi ja se, että saako se tutkittava riittävästi tietoa. Hän ymmärtää, että hän osallistuu vapaaehtoisesti. Hän ymmärtää, että hänellä on oikeus keskeyttää tutkimus, olla osallistumatta enää tutkimukseen ja niin kun tän tyyppiset asiat. Ja tähän liittyy sitten se, mikä meitä varmaan opinnäytetyö ohjaajina paljon vie sekä meidän että opiskelijoiden aikaa ja ihan hyvästä syystä on se, että tutkimuksiin haetaan asianmukaiset tutkimusluvat ja sitten tarvittaessa eettinen ennakkoarviointi. Eli meillä ei ole enää sellaista tilannetta, että kohdeorganisaatio antaisi suullisesti luvan tutkia tai kehittää omaa organisaatiota. Eli eli me laitetaan siinä vaiheessa niin kun jarrut päälle, että tarvitaan asianmukainen tutkimussuunnitelma. Tarvitaan tutkimuslupa ja tarvittaessa sitten se eettinen ennakkoarviointi. Metropolia ammattikorkeakouluna on sitoutunut noudattamaan näitä tota tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita niin, niin sen mukaanhan me toki toimitaan. Mutta tää ehkä ehkä tota sama mitä Mari sanoi niin vähän eri vinkkelistä tarkasteltuna, eli eli se tutkijan ja tutkittavan näkökulma.

Antti Niemi: Joo kiitos jälleen tosiaan tuota toitte esille sen opiskelijan kautta. Tutkijan täytyy olla hyvin perehtynyt niin kuin kokonaisuutena tutkimusetiikkaan ja hyvää tieteelliseen käytäntöön alkutilanteesta sitten siihen lopputulemaan, aiheen valinnasta toteuttamiseen, raportointiin ja tosiaan toitte esille myöskin vahvasti tän tuota plagiointiin liittyvät tekijät elikkä tosiaan se huolellinen aineiston käsittely lähteet merkittynä, ynnä muut viittaukset on näinä päivinä, jolloin paljon tietoakin on saatavilla saatavilla ja hyödynnettävissä, niin tän merkitys on noussut tosi tosi tärkeäksi. Nostaisin vielä Iira puhuikin tuosta tutkimuslupaprosesseista ja tutkittavien tiedonsaannin varmentamisesta ja huolellisesta informoinnista ja suostumusten saamisesta. Onko teillä joitakin huomioita tästä eri organisaatiosta, joissa me tehdään työelämän kehittämistöitä, tutkimusta, että onko mitä opiskelijan on hyvä huomioida, kun lähtee suorittamaan tutkimusta tai työelämän kehittämisen toimintaa kyseisessä organisaatiossa, niin mitkä ne on ensimmäiset stepit nimenomaan sen organisaation tai lupaprosessin näkökulmasta, että mitä opiskelijan täytyisi ottaa huomioon?

Mari Virtanen: Ollaanko nyt siinä vaiheessa kun se tutkimussuunnitelma sitä luvan hakemista, joten on ikään kuin jo niinku valmiina ja sitten lähdetään vai siinä vaiheessa kun vielä mietitään että minkälaisia asioita se ehkä siinä vaiheessa, että mitä pitää miettiä?

Antti Niemi: Ja voit ottaa vaikka molemmat molemmat tulokulmat.

Mari Virtanen: Jos niin niin täähän on siis semmoinen asia, mitä mä niin kun aina kaikkien opiskelijoiden kanssa tätä käydään aika paljonkin läpi, että kun mennään sinne työyhteisöön niin ensinnäkin se, että siellä työyhteisössä se kehittämistyö ei lähde liikkeelle ennen kuin se tutkimuslupa on hyväksytty. Ja sen jälkeen voidaan sitten ruveta tekemään niitä käytännön toimia sen suunnitelman mukaisesti ja sitten siellä tyypillisesti kerätään jotain tietoa. Se voi olla, että haastatteluaineistoa, se voi olla kyselylomaketta, se voi olla videota, ääntä. Se niinku voi sisältää yksilöiviä henkilötietoja, millä nää haastateltavat esimerkiksi aineistoissa tunnistetaan ja tää on yksi semmoinen asia mistä me puhutaan niin kuin aina. Kun mitä tietoa kannattaa kerätä ja kerätään vaan se tieto mikä tarvitaan sitä kehittämistyötä varten, että ei kerätä huvin vuoksi niinku kaikenlaista vaan niinku tosi tarkasti mietitään että tarvitaanko yksilöiviä tunnisteita tai tarvitaanko nimeä, ikää, sähköpostiosoitetta tai jotain sellaista mikä kytkee sitten sen yksittäisen henkilön siihen syntyvään henkilörekisteriin. Että jotenkin se ehkä tulee aina vähän yllätyksenäkin se, että jos tekee haastattelun eikä kerää mitään tunnistetietoja, niin siltä ihmisen ääni on yksilöivä. Tää on henkilötietoa, joka muodostaa sen henkilörekisterin ja ja se pitää kirjoittaa siihen tietoiseen suostumukseen. Se tietoinen suostumus on mun mielestä myöskin tosi tärkeä siinä, että just molemmat puhuitte siitä, että jo että miten se informoidaan se tutkittava ja sitten hänellä on tietoinen suostumus ja hän allekirjoittaa. Hän sitoutuu siihen tutkimukseen tietää, että hänen yksilöivää henkilötietoa, kuten ääntä, vaikka kerätään ja miten sitä käsitellään näin.
Mutta tää mun suosikki näistä on ehdottomasti toi että sillä osallistujalla on oikeus tulla unohdetuksi ja se pitää jossain kohdassa niin kun muistaa sinne kirjoittaa tai sanoo, että jos se osallistut tähän tutkimukseen niin sulla on aina oikeus keskeyttää ja se ei tule vaikuttamaan sun jatkokohteluun eikä mihinkään ja sitten mietitään että miten sen sitten saa sieltä pois ja näin. Että aika vähän niitä tulee, mutta että se on tuon GDPR:n myötä tullut niinku ajateltavaksi se, että miten ihmisellä on oikeus tulla unohdetuksi että on tässä tosi monta monta juttua mitä siellä, mutta se, että onko se organisaatio kohtainen, niin mä ajattelin, että tää koskee niinku kaikkia.

Iira Lankinen: Ja nuo asiat mitä Mari toi tuossa esille, niin mulla on sellainen kokemus, että opiskelijoita jopa yllättää se kaikki asia mitä pitää olla tutkimussuunnitelmassa ja mitä pitää olla tutkimussuunnitelman liitteenä eli hämmästyneitä kysymyksiä joskus, että tarvitaanko me todellakin nää kaikki ennen kuin mä voin lähteä käytännössä toteuttamaan tutkimusta. Ja Mari toi tossa esille sen, että tutkimussuunnitelma pitää olla valmiina ennen kun opinnäytetyötä lähdetään ylipäätään toteuttaa meidän puolelta eli oman ohjaajan puolelta. Se tutkimussuunnitelma pitää olla hyväksytty, eli tutkimuslupa ei anota ennen kun tää prosessi on sitten meidän puolelta valmis. Ja sitten se mitä mä oon itse aina omille opiskelijoille sanonut, että yhtä monta eri organisaatiota kun on kehittämiskohteena niin jokaisella organisaatiolla saattaa olla hyvinkin erilaiset tutkimuslupa käytänteet. Ja tutkimusluvan saamisessa saattaa mennä vaihdellen hyvinkin pitkä aika ja sitten jos me tarvitaan eettistä ennakkoarviointia, niin sitten pitää varautua viikkojen, kuukausien niin kun eli eli ei ole tutkimuslupa ja ja eettinen ennakkoarviointi, niin ne ei ole sama asia vaan on sitten 2 erilaista prosessia eli jo sitäkin kautta kun miettii että ketä lähtee tutkimaan. Eli jos meillä on esimerkiksi tilanne, että asiakkaita, potilaita, lapsia, vanhuksia tai jollakin tavalla haavoittuvaa ryhmää niin, pelkästään se tutkimuslupa ei sieltä riitä.

Antti Niemi: Ja nää oli varmaan semmoisen tyypillisimmimmät, että missä tarvitaan eettistä ennakkoarviointia kun on niin kun riskiryhmät niin sanotusti tarkastelun kohteena
Iira Lankinen: Joo joo.

Mari Virtanen: No mä jäin tosiaan miettimään, kun sä sanoit, että tää on opiskelijoilla niin kun kysymyksiä herättävää aihealue, niin tota se ei ole siis mikään ihme että se herättää kysymyksiä. Että näitten eettisten ohjeistusten lisäksi mitä on monenlaisia, niin se sen lisäksihän tää TK toimintaa ja tätä tekemistä ohjaa siis tosi runsas lainsäädäntö ja nyt jota voidaan soveltaa myöskin opinnäytetöihin. Siellä on EU:n tietosuoja-asetus, tietosuojalaki, laki potilaan asemasta oikeuksista, laki sosiaalihuollon asiakkaista, asemasta, oikeuksista, tekijänoikeuslaki, hallintolaki ja oikeus yksityisyydensuojaan ja sitten oli eettiset ohjeistukset vielä päälle. Niin eihän se ole mikään ihme, että se tuntuu niin kuin isolta asialta.

Antti Niemi: Kyllä ja se mikä tuossa niin kun nousee esille, niin tosiaan se huolellinen ennakkovalmistelu ja aina se tutkimussuunnitelma täytyy olla tehtynä ennen tutkimusluvan hakemista ja tutkimusluvan hakeminen tapahtuu aina sen kyseisen organisaation prosessin mukaisesti, jotka saattaa olla vähän vaihtelevia, että riippuen siitä organisaatiosta myöskin, että onko se yksityinen, onko se tota kolmannen sektorin vai julkinen toimija ja hyvin erityyppisiä. Joitakin samankaltaisuuksia niissä toki on löydettävissä, jos vaikka vertaa vaikka tässä lähialueella HUS:n tutkimuslupaprosesseja tai Helsingin kaupungin tutkimuslupaprosessia. Kaikissa on yhteisiä elementtejä, pitää olla tutkimussuunnitelma, täytyy olla tarvittavat liitteet, joita on esimerkiksi just nää kaikki tietoisen suostumuksen varmentaminen ja puhuttiin jo tuosta näistä tietosuojaan liittyvistä kysymyksistä joita nyt oikeastaan lähdetään vielä tässä lopuksi vielä hieman tarkastelemaan. Elikkä tosiaan tää tietosuoja asetus GDPR, henkilötietojen käsittelyä sääntelevä laki, tuli kaikissa EU maissa keväällä 2018 elikkä verrattaen sinänsä tuore tekijä ja tärkeä elementti tullut tässä kaikki meidän toimintaa tutkimus ja kehittämistoiminnassa ja otettu siitä sitä sitten huomioimaan tässä opinnäytetöissä. Ja tämmöisenä niin kun kysymyksenä teille, että mitä tämmöisen aloittelevan tutkijan tai työelämän kehittäjän tai opinnäytetyön tekijän tulisi huomioida erityisesti GDPR:n tai tietosuojan näkökulmasta.

Iira Lankinen: No varmaan niitä asioita mitä tuossa jo aikaisemminkin tuli Marin puheenvuorossa esille, niin ehkä sellainen yks tärkeä mikä niin kun ihan siinä jo suunnitteluvaiheessa kun lähdetään suunnittelemaan sitä opinnäytetyön tekemistä tai tehdään sitä tutkimussuunnitelmaa niin se, että mitä niillä henkilötiedoilla ylipäätään tarkoitetaan. Mä toistan nyt vähän sitä samaa asiaa mitä Mari toi esille eli myös jos haastatellaan henkilöitä ja haastattelu tallennetaan, niin se ääni on myös sitten sitä henkilötietoa.
Mari Virtanen: Että joo, tää on ehkä suurin yllätys.

Iira Lankinen: Että ei kerätä niin sanotusti varmuuden vuoksi tietoa eli mitä vähemmällä sellaisella niin sanotulla turhalla tiedolla päästään niin sen parempi. Mut ylipäätään niin tää on sellainen asia mihin mun mielestä taas opiskelijan pitää perehtyä huolella ja toki ihan samalla tavalla kuin tutkimusetiikan ymmärtämisessä. Sitten on sen ohjaajan rooli, että meidän täytyy ohjata opiskelijaa myös sitten oikean tiedon äärelle eli myös sitten kouluttajan vastuu siinä, että opiskelijalla on riittävä tieto, ymmärrys tai ainakin taho mistä hän niitä asioita lähtee sitten selvittämään siihen omaan omaan opinnäytetyönsä tutkimussuunnitelmaan. Ja kyllähän näitä paljon yhteistyössä siellä suunnitelmavaiheessa opiskelijoiden ja ohjaajien kanssa mietitään.
Antti Niemi: Ja se mikä tuossa Iiran huomioon voisin lisätä vielä, että, että toki on hyvä, että monet organisaatiot ja itse asiassa kaikki meidän työelämäkumppanien organisaatiot myöskin aika hyvin ohjeistaa tähän tietosuojakysymyksiin ja sitä tukea löytyy. Se on toki tämmöinen tärkeä elementti mikä on tullut tähän tarpeeseen ja nyt edetään tän mukaisesti.
Iira Lankinen: Eikä mullakaan ole tähän mitään sen kummempaa kuin se, että tää just, että kerätään vaan se tieto mikä perustellusti tarvitaan, ei kerätä mitään muuta ja sitten raportoidaan avoimesti kaikki se mikä on tehty. Ja jos ei ole raportoitu niin oletetaan, että ei ole tehty. Että siinä on mun ohjeet tähän hommaan.

Antti Niemi: Tuohon on hyvä tän podcastin lopputulemana lähteä päättämään ja ehkä myöskin päättämään tätä meidän podcast sarjaa. Ja kiittää Maria ja Iiraa podcastiin osallistumisesta ja kiitän Maria ja Iiraa , että olen saanut olla teidän kanssanne tätä podcastia rakentamassa ja keskustelemassa tutkimusmenetelmien soveltamisesta ja miten me tehdään, minkä tyyppisistä aihepiireistä, miten meillä on työelämän kumppanuudet siellä, miten me toteutamme ja minkälaisia menetelmiä ja aineistoja hyödynnetään? Miten me varmennetaan kaikissa meidän toiminnassa, tutkimus ja kehittämistoiminnassa toiminnan eettisyys, on sitten kyse tutkimusetiikan näkökulmasta tai tietosuojan näkökulmasta tai muista eettisistä tekijöistä tarkasteltuna.
Mari Virtanen: Kiitos teille! On ollut mahtavaa tehdä mielekästä työtä ja hyvässä jengissä niin mikäs tässä on ollessa ja toivottavasti myöskin siellä linjan toisessa päässä oot saanut tästä itsellesi eväitä vähän TK menetelmien soveltamiseen ja osaamiseen kehittämiseen, että kiitos. Tää on ollut kiva.

Iira Lankinen: Myös Iira kiittää. Kiitoksia.

Antti Niemi: Kiitos.

Iira Lankinen: Syksyinen tervehdys täältä Metropolian Myllypuron kampuksen Digistudiosta.
Meillä on tänään vuorossa toinen osa meidän kolmiosaisesta podcast-sarjasta nimeltä TK-menetelmiä soveltamassa. Meillä on paikalla täällä sama keskustelijajoukko kuin sarjan ensimmäisessä jaksossa. Itse olen yliopettaja Iira Lankinen Terveyden osaamisalueelta ja toimin tämän jakson puheenjohtajana. Paikalla on myös Mari ja Antti, jos te palautatte lyhyesti kuulijoiden mieliin, keitä te olette.

Mari Virtanen: Joo kiitos. Mä olen Mari Virtanen kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalue ja siellä erityisesti digikliiniset asiantuntijat on mun vastuulla. Ja pidemmät esittelyt voi kuunnella sieltä edellisen jakson alkupuolelta, eli ei mennä niihin tässä.

Antti Niemi: Joo, tervehdys kaikille, Antti Niemi, lehtorina tuolla digikliinisten ja johtajien tutkinto-ohjelmissa ja aloitetaan vaan päivän keskustelu.

Iira Lankinen: No niin. Me viime kerralla keskusteltiin TK-osaamisen tarpeesta aluevaikuttamisen näkökulmasta, TK-osaamisesta osana näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa ja lisäksi me keskusteltiin myös siitä, miten TK-menetelmien opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa vahvistaa työelämässä tarvittavaa osaamista.

Iira Lankinen: Me voitais tänään lähtee jatkaan keskustelua erityisesti sen työelämäosaamisen teemalla ja tarkastella ihan käytännön esimerkkien kautta sitä, minkälaiseen työelämälähtöiseen kehittämiseen meidän yamk-opiskelijat vastaa ja me voitaisiin tarkastella tätä teemaa erityisesti sieltä opinnäytetyön näkökulmasta. Mulla on itselläni on vahva usko siihen, että, että tuota meidän ylempien tutkintojen opinnot muun muassa opinnäytetyö, joka on siis kolmasosa meidän opintoja ja esimerkiksi meidän tutkimus- ja kehittämismenetelmien opinnot, antaa tutkinnoista valmistuneille meidän asiantuntijoille laaja-alaiset valmiudet sen työelämän kehittämiseen.

Iira Lankinen: Me voitais aloittaa ihan ensimmäiseksi siitä, että minkälainen kokemus teillä on opinnäytetyön ohjaajina työelämän kehittämistarpeista, eli minkälaiset ihan konkreettiset aihealueet on tänä päivänä kehittämisen kohteena eli minkälaisia opinnäytetyöitä meidän opiskelijat tänä päivänä tekee. Aloitatko sä Mari vaikka, ole hyvä.

Mari Virtanen: Joo kiitos. Mä tietysti katselen tota maailmaa digitalisaation ja digikliinisten lasien läpi ja ne aiheet liittyy aika lailla poikkeuksetta tohon digiin jollain tavalla. Ne on kaikki työarjesta tai suurin osa on työarjesta nousevia aiheita. Kestosuosikkeja tässä viime vuosina on olleet esimerkiksi digitaaliseen perehdyttämiseen, digitaaliseen kouluttamiseen, ohjaamiseen liittyvät aiheet. Niillä etsitään uudenlaisia tapoja kehittää henkilöstön osaamista digi vahvasti läsnä. Sitten paljon tehdään tollasta sote-muotoiluun liittyvää asiaa eli erilaiseen palvelumuotoilun kehittämiseen liittyviä juttuja, esimerkiksi etäpalveluihin tai matalan kynnyksen lähipalveluihin tai minkälainen se palvelurakenne tulevaisuudessa tulee olemaan. Ja tässä on viime aikoina tehty tällanen pop-up hammashoitola -lähipalvelujuttu ja siel on paljon erilaisia teemoja, miten niitä uudenlaisia palveluja voitaisiin järjestää. Teknologian käyttöönottoon liittyvät asiat on tapetilla, uudet tietojärjestelmät, potilastietojärjestelmien erilaisiin järjestelmiin liittyvät tarpeet, paikalliset, alueelliset tarpeet on suosittuja. Ja ylipäänsä tällaiset ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvät aiheet, vaikka haittailmoituksiin tai häiriökysyntään, et tällaisiin liittyvät teemat. Aika lailla laidasta laitaan niitä aiheita on, mutta ne on hyvin vahvasti työarkipainotteisia ja työelämälähtöisiä ja sitten näitä ajankohtaisia ilmiöitä. Ja sitten me viimeksi puhuttiin siitä aluevaikuttamisesta niin jotenkin nään, että nää kaikki aiheet konkretisoituu siihen aluevaikuttamiseen ja siihen vaikuttavuuteen, mitä me täällä tehdään ja miten se sitten työ kerrallaan ja pala kerrallaan, niin kun vaikutetaan siihen ympäröivään yhteiskuntaan.

Iira Lankinen: Kiitos Mari, entä Antti?

Antti Niemi: Joo kiitos. Näistä nyt ehkä vähän moniulotteisemmin vielä ton digikliinisen tai digitalisaation lisäksi niin tämmöiset johtamiseen liittyvät ilmiöt ja kokonaisuudet, mitä opinnäytetöissä myöskin tarkastellaan melko lailla. Ja kaikissa näissä töissä on toki se työelämäkumppanuus, se työelämälähtöisyys, se nousee sieltä työelämätarpeista. Sitten tosiaan siihen toiminnan muutokseen tai vaikka johtamisjärjestelmään tai johtamisen tapoihin, menetelmiin, työyhteisön johtamiseen liittyen ja tosiaan se iso liitäntä liittyy myöskin tähän koko meidän profiilissa aluevaikuttamisen kehittämiseen ja työelämän kumppanuuksien, organisaation kehittämiseen. Ja ne aihepiirit, kun meidän tutkinnot, mitä me kaikki kolme tässä edustamme, on monialaisia, että meillä on eri ammattialoja, erilaisia organisaatioita taustalla, niin sekin myöskin näyttäytyy. Meidän opinnäytetyöt on hyvin moninaisia, ne ilmiöt mitä tarkastellaan. Jos niitä lähetään tosiaan niputtamaan, niin toiminnan digitalisaatio on yks tekijä eri näkökulmista joita Mari tossa toikin esille. Sitten tosiaan tämmöinen, jos aatellaan myös johtamisen puolelta, niin työyhteisöjen henkilöstöjohtamiseen liittyvät kysymykset, HR-kysymykset nousee hyvin paljon, työhyvinvoinnin kehittämiset esimerkiksi, on yks semmoinen ilmiö mitä, mitkä tulee. Sitten on laajasti tarkasteltuna sote-muotoilu, joka on hyvä termi, elikkä on sitten organisaatioitten palvelujen kehittämiseen, uudenlaisten ratkaisujen löytämiseen, olemassa olevien ratkaisujen parantamiseen. Nää tulee nyt ennen kaikkea just johtamisesta, eri näkökulmista pystytään tai tehdään paljon. Entä Iira?

Iira Lankinen: Hyvin samantyyppisiä aihealueita, ehkä lähiesihenkilön johtamiseen liittyen, henkilöstön osaamiseen liittyen, moniammatilliseen yhteistyöhön, ja sitten se teema, joka on korostunut viime aikoina, niin on henkilöstön työhyvinvointi ja sitten toisena teemana potilasturvallisuus. Eli nää on oikeestaan sellaisia, mitä mulla nousee esille. Ja varmaan se, mikä meillä on kaikilla yhteistä, niin meillä on hyvin samantapaiset, samantyyppiset kehittämistarpeet opiskelijoilla, jotka nousee sieltä työn arjesta niin kuin te molemmat toitte esille ja sitten Mari korosti sitä aluevaikuttamista. Eli meilläkin tutkinnoista riippumatta, niin hyvin samantyyppisten haasteiden, ongelmien äärellä ollaan, johon sitten pyritään etsimään ratkaisuja, kehittämään ja opiskelijat sitten omalta osaltaan tuottaa niitä ratkaisuvaihtoehtoja näihin arjen haasteisiin ja ongelmiin.

Iira Lankinen: Jos mennään seuraavaan teemaan niin mennään sitten näihin menetelmiin eli meillä on hyvin samantyyppiset aihealueet mitä on tarve kehittää, mutta minkälainen
kokemus teillä on siitä, minkälaisilla menetelmillä näihin työelämälähtöisiin kehittämistarpeisiin etsitään ratkaisuja näissä meidän opinnäytetöissä. Aloitatko sä vaikka Antti?

Antti Niemi: Hyvin moninaiset menetelmät ja tässä lähdetään niin kuin kaikessa opinnäytetyössä ja tutkimusprosessissa sen tarpeen näkökulmasta, eli mihin ilmiöön halutaan saada ratkaisua tai löytää vastauksia, jolloin se myöskin määrittää millaisia menetelmiä mikä otetaan siinä niin kun työskentely- tai tutkimustavaksi. Ja meillä opinnäytetöissä tehdään, hyvin paljon laadullista tutkimusotetta hyödynnetään ja myöskin tällainen tutkimuksellinen kehittämistyö eri vaiheineen on kuitenkin valtaosa näistä meidän opinnäytetöistä. En ota kantaa sitten, onko niitä liialti vai pitäisikö niitä olla jotain muitakin, mutta totta kai kun jälleen siihen ensimmäiseen lauseeseen jonka toin esille, elikkä kun se vastaa siihen, mitä tavoitellaan, niin se määrittää myöskin sen otteen, jolloin on nää niin kuin monesti hyvin käytetyt ja hedelmälliset. Meillä tehdään toki myöskin määrällistä tutkimusta, mutta se on tosiasia, että niitä on verrattain vähän eli niitä voisi olla, tämmöistäkin otetta vielä entistä enemmän ja semmoisia asetelmia, jossa tarkasteltasiin esimerkiksi jotain vaikutuksia tai vaikuttavuutta esimerkiksi, siinä tämmöinen ote vois olla hyvinkin mahdollinen. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä on tällainen monimenetelmällinen ote monesti tulee esille. Hyödynnetään erilaisia aineistonkeruutapoja, tämmöisiä erilaisia kehittämistyöskentelytapoja, otteita, puhutaanpa sitten yhteiskehittämisestä tai asiantuntijaryhmätyöskentelystä ja sitoutetaan niitä organisaatioitten asiantuntijoita toiminnan kehittämisessä, jossa vaihe vaiheelta lähdetään kohti ratkaisua. Laadullisessa otteessa on hyvin moninaiset menetelmät, siellä haastattelun keinoin ja muilla laaadullisilla aineistoilla pyritään kuvaamaan sitä tiettyä ilmiötä ja kohdetta. Meillä on tällainen kova kolmikko, laadullinen, tutkimuksellinen kehittämistyö ja määrällinen, joista nää kaksi ensimmäistä on ehkä käytetyimpiä, tällä hetkellä.

Mari Virtanen: Mä oikeestaan tohon, sähän aika kattavasti kuvasit ton. Mä voisin vetää tähän tollasen tiivistelmän, kun mä olen tällainen bullet-ihminen, ja mä mielellään listaan ja lokeroin asiat. Ehkä mä vielä lisäisin yhden, eli meillä on neljän eri tyyppisiä töitä, meillä on laadullisia menetelmiä hyödyntäviä töitä, josta tulee kirjallinen aineisto, joka laadullisilla menetelmillä, haastatteluaineisto tai voi olla videokin. Sitten meillä on nämä määrälliset työt, mistä tulee numeraalista dataa, jota voidaan tilasto-ohjelmilla analysoida. Sitten on tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät ja työt ja nehän on monimenetelmällisiä, monesti ne voi olla design-tutkimuksia tai palvelumuotoilua tai tutkimuksellisia kehittämistöitä. Sen lisäksi vielä tehdään, on oma lukunsa nämä kirjallisuuskatsaukset, joiden tarkoituksena on tehdä tutkimusta aiemmasta tutkimuksesta. Mä lyön nämä aina tällaiseen neljän nippuun, tällaisia vaihtoehtoja meillä on. Eli sä voit tästä valita omaan tarpeeseesi ja tarkoitukseesi sopivan tavan.

Antti Niemi: Toi on ihan totta. Kirjallisuuskatsauksia on tullut aika runsaastikin viime aikoina, aivan totta.

Iira Lankinen: Joka varmaan osittain johtuu siitä, mitä meillä on tässä viime aikoina sote-alalla tapahtunut, eli kyllä ainakin itse omien opiskelijoitteni osalta, niin on tilanne se, että kirjallisuuskatsauksia tehdään paljon, koska työ on tällä hetkellä hektistä, esimerkiksi korona-aika vaikeutti paljon kehittämistyötä organisaatioissa, jolloin tällainen oman työn kehittäminen laitettiin vähäksi aikaa niin sanotusti jäähylle, jotta pystytään sitä arkea pyörittämään.

Mari Virtanen: Joo ja sitten mä mietin noiden digikliinisten puolella sitä, että ilmiöthän on uusia. Siitä ei välttämättä ole tutkittua tietoa, joten siitä on mielekästä käydä sitä maailmankirjallisuutta läpi ja tehdä sen tyyppisiä töitä.

Antti Niemi: Joo ja sitten vaikka ne on lisääntynyt, niin pidän itse aika tärkeänä sitä, että kun on erilaisia haasteita työelämäkumppaneilla ja on ollut covidia ynnä muuta, joka on vaikeuttanut, jos on tällaisia monimenetelmällisiä töitä, niin työelämän kehittäminen vaatii monenlaista tutkimusotetta, eri tyyppisiä opinnäytetöitä. Näistä tulee aika kiva, jos katsotaan kokonaisuutena että tulee kiva kombo, kun työelämää kehitetään erilaisilla aineistoilla, erilaisilla lähtökohdilla, erilaisilla menetelmillä, tutkitaan erilaisia ilmiöitä, niin siitä saadaan hyvä kokonaisuus kyllä.

Mari Virtanen: Jotenkin on kuullut vuosien varrella myös sitä, että jos on tällaisia monimenetelmällisiä töitä ja tehdään kehittämistöitä ja kerätään erilaisia aineistoja, käytetään erilaisia analysointimenetelmiä niin ei voi kehittyä syväosaajaksi jos tekee monimenetelmätutkimusta, mitäs sanotte siitä?

Iira Lankinen: Mulla on ainakin positiivisia kokemuksia tutkimuksellisista kehittämistöistä, jotka tehdään usealla eri menetelmällä eli monimenetelmäisesti. Mulla opiskelijat paljon tekee tällaisia, työn tilaajan kanssa kehittävät toimintaa. Mulla on aika paljon pienen yksikön toimintaa kehittäviä opinnäytetöitä, enemmän kuin osallistumista johonkin isompaan hanke- tai projektitoimintaan. Mutta kyllä se monimenetelmällisyys siellä korostuu ja ainakin opiskelijoiden kokemus on se, että he saa valmiuksia jatkossakin siihen oman työn kehittämiseen hyvin erilaisilla menetelmillä. Eli heillä on valmiuksia hyödyntää näitä erilaisia menetelmiä siellä työyksiköissä, kun he valmistuttuaan siellä organisaatioissa asiantuntijoina toimii. Antti toi esille näitä laadullisia tutkimuksia ja että jonkin verran tehdään määrällistä tutkimusta. Mulla itsellä on jonkin verran määrällistä tutkimusta, joka liittyy erityisesti henkilöstön osaamiseen, eli tämä on sellanen toinen teema. Oliko sulla Antti vielä joku ajatus tähän tutkimukselliseen kehittämistyöhön?

Antti Niemi: Joo, siihen alkuperäiseen kysymykseen siitä, olisiko yksi menetelmä, joka omaksutaan hyvin vai kehittämistyö, jossa voidaan hyödyntää erilaista otetta, erilaisten aineistojen käyttöä, monimenetelmällisyyttä. Se toisaalta sitten haastaa sitä kokonaisuutta, kokonaisuuden hallintaa, mutta kyllä itsellänikin on se kokemus, että nää opinnäytetyöt joissa on lähestytty, tehty tämmösellä tutkimuksellisena kehittämistyönä, niin kyllä ne on ollut varsin hyviä kokemuksia siinä. Toki se vaati siinä, niin kuin kaikki tutkimus tai opinnäytetyö, huolellista suunnittelua sen ilmiön kautta, että mitä itse asiassa ollaan tekemässä. Onko se puhtaasti tutkimuksellinen ote, vai laadullisella tai määrällisellä otteella tarkastellaan, kuvataan jotain ilmiötä vai lähetäänkö siihen toiminnan kehittämiseen, jolloin tosiaan hyödynnetään erilaista otetta ja menetelmiä. Ei ole oikeastaan kysymystä joko tai, vaan palaudutaan siihen lähtökohtaan, mitä ollaan tutkimassa.

Mari Virtanen: Mä halusin kysyä tätä, olen ehdottomasti samaa mieltä, että monimenetelmällinen on tosi toimiva tapa ja ehkä jotenkin vahvistaa sitä ammattikorkeakoulun roolia soveltavan tutkimuksen tekemisessä niin…
Antti Niemi: Juurikin näin!
Mari Virtanen: …sen takia. Tuli vaan mieleen, kun siitä kuulee monesti puhuttavan näiden tutkimuksellisten kehittämistöiden yhteydessä, että toimivatko vai eivätkö toimi.

Iira Lankinen: Mennään hei sitten viimeiseen kysymykseen eli minkälainen käsitys teillä on siitä, onko näillä opinnäytetyöllä ja työelämään sijoittumisella jonkinlaista yhtymäkohtaa? Eli näkyykö se teidän mielestä esimerkiksi siinä, minkälaisiin työtehtäviin meidän yamk-tutkinnosta valmistuneet opiskelijat ovat sijoittuneet?

Antti Niemi: Jos mie lähden vaikka aloittamaan tosta, niin viime aikaiset kokemukset mun valmistuneista töistä, niin siellä on joitakin, useammallakin, on käynyt opinnäytetyön osalta, että työtehtävät on joko laajentunut tai sitten on tullut ihan uudenlaisia urapolkuja, he ovat sijoittuneet, niin sanotusti edenneet urallaan siinä. Joko omassa organisaatiossa tai työ on poikinut yhteyksiä, verkostoja, joissa se asiantuntijapolku, johtajapolku on lähtenyt siitä eteenpäin. Opiskelijoita on siirtynyt esimerkiksi THL:n puolelle, tai on Terveyskylään liittyvä opinnäytetyö tehty, jonka myötä on siirtynyt Terveyskylän eri tehtäviin. Yhdessä opinnäytetyössä tarkasteltiin kriisijohtamista tai poikkeusajan johtamista, covid-pandemian aikana, tässäkin opiskelija siirtyi kehittämään ja johtamaan tätä kyseisen organisaation covid-johtamista. Et kyllä tätä tulee ja ennen kaikkea nostaisin sen, että sen opiskelijan oma osaaminen vahvistuu, sisällöllinen osaaminen ja menetelmällinen osaaminen, joka poikii myös sitä valmiutta kohti tulevaisuutta. Jos se ei heti siinä, kun se opinnäytetyö valmistu,u tuo niitä uusia tehtäviä niin se antaa valmiuden siinä, kun tulee seuraava tilaisuus, projekti tai joku muu siellä organisaatiossa. Kynnys hakea tai valmiudet hakea tähän tehtävään on isommat kuin siinä lähtötilanteessa mutta sitten on sitä näyttöä myöskin, että on suorittanut tän tyyppistä toimintaa, niin kyllä siinä on moninainen tuo hyötynäkökulma nähtävissä.

Mari Virtanen: Hmm, kyllä mä nään ton ihan saman ja jotenkin näen sen, että se meidän opiskelijoiden osaaminen on työelämässä tosi arvostettua. Kun niitä kehittämistöitä tehdään, niin saavat jalkaa myös uudenlaisiin tehtäviin. Mä nään myöskin sitä, että tosi monet digikliinisten puolella työllistyy erilaisiin kehittämistehtäviin jo opiskelujen aikana ja taustatutkinnothan on terveyden ja hoitamisen puolelta laaja-alaisesti, et siel on sairaanhoitajat, kätilöt, suuhygienistit, bioanalyytikot, röntgenhoitajat. Sitten he työllistyvät tällaisiin digitaalisten toimintaympäristöjen tehtäviin. Mä kattelin noita titteleitä mitä heillä on, mitä he ovat saavuttaneet, niin siellä on ihan laidasta laitaan: erityisasiantuntijaa, teknologia-asiantuntijaa, ict-kehittämispäällikköä, sovelluskouluttajaa, suunnittelijoita, projektipäälliköitä. Kun katsoo noita valmistuneita opiskelijoita, niin kyllä heidän profiileistaan näkyy vahvasti se, että tk-osaaminen, tutkimus- ja kehittämisosaaminen on vienyt sitä eteenpäin, varmaan moni muukin asia, mutta että myöskin tämä.

Antti Niemi: Joo ja vielä nostan tämän murroksen mikä on tapahtumassa, hyvinvointialueet on tulossa, minkä myötä tämä järjestäytyminen tuo uudenlaisia asiantuntija- ja johtamistehtäviä, joihin pystytään hyvin vastaamaan. Opinnäytetyö, tutkimustyö antaa tosiaan valmiuksia, osaamisen osoittamista, näyttöä näihin tehtäviin. Ja sitten nämä muutokset, liittyypä ne sitten digiin tai näihin isoihin muutoksiin toiminnan järjestämisessä tai toteuttamisessa, on toinen puoli. Toisin sanonen meidän tutkimusta ja opinnäytetöitä tarvitaan myös tältä puolelta katsottuna.

Iira Lankinen: Ehkä oma näkemys, en toista niitä asioita, joita toitte esille, mutta mulla ehkä kokemus on juurikin tällaisiin lähiesihenkilötehtäviin, opetustehtäviin ja sitten erilaisiin projektitehtäviin ja tutkimushankkeisiin. Eli jos ovat olleet opinnäytetyöprosessin aikana tällaisessa mukana niin, tehtävät jatkuu sitten sen jälkeen.

Mä tässä tän jakson alussa kerroin, että mulla itsellä on vahva usko siihen, että meidän tutkinnoista valmistuneilla asiantuntijoilla olisi laaja-alaiset valmiudet työelämän kehittämiseen. Ja kyllä tämä meidän tän päiväinen keskustelumme vahvistaa tätä näkemystä. Eli kun ylipäätään mietitään, minkälaisiin kehittämishaasteisiin meidän opiskelijat opinnäytetöissään vastaavat ja toiseksi sitä, miten näitä tuloksia sitten jalkautetaan käytäntöön tai miten se näkyy heidän tulevissa työtehtävissään.

Mä hei kiitän teitä Mari ja Antti osallistumisesta tähän keskusteluun ja kiitos sinulle podcastin kuuntelija, toivottavasti sait päivän teemasta itsellesi ideoita tai uutta näkökulmaa. Me palaamme aiheen äärelle sarjan kolmannessa podcastissa, joten sitä odotellen kiitos ja kuulemiin.
Mari Virtanen: Kiitos, kuulemiin.
Antti Niemi: Kiitos.

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Mari Virtanen
Puhuja 2 Ilse Skog

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään olemme Metropolia -ammattikorkeakoulun digistudiossa vaihteeksi podcastien äärellä. Olemme puhumassa podcasteista osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Täällä keskustelemassa tänään olemme minä, yliopettaja Mari Virtanen ja viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:47]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:48]: Me katsellaan podcastasiaa eri kulmista. Minä pääasiassa sisällöntuottajan roolissa, opettajaroolissa ja Ilse vahvasti, laajasti, viestintäasiantuntijuuden erilaisista rooleista katselee tätä. Tässä jaksossa me puhumme erityisesti podcastien käsikirjoittamisen vaiheista. Mitä kaikkea siihen liittyy ja mitä kannattaa ottaa huomioon? Muissa sarjan jaksoissa keskustellaan podcastien tuottamiseen ja julkaisemiseen liittyvistä aiheista. Kaikissa jaksoissa kuullaan käytännön kokemuksia ja jaetaan vinkkejä liittyen podcastien julkaisuprosessin eri vaiheisiin. Vähän niin, että käytännössä miten sinä voisit tällaisen podcastin tehdä ja miten sinun kannattaa lähtee liikkeelle. Meillä on Metropoliassa oma podcast -kanava nimeltään Metropodia, johon tämä sarja liittyy. Tämä on tarkoitettu juuri sinulle, joka haluaisit tehdä podcastin, mutta et oikein tiedä mistä lähtisit liikkeelle ja miten olisi hyvä edetä. Toki sarja on tarkoitettu kaikille korkeakouluissa julkaisujen parissa toimiville henkilöille ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneille. Podcastithan ovat nyt nousussa ja niitä tehdään paljon. Tule ihmeessä kuulemaan miten pannaan podcast purkkiin.

Puhuja 1 [00:02:08]: Ilse, nyt ollaan podcastien äärellä. Kerrotko vähän itsestäsi ja intohimostasi podcasteja kohtaan? Mikä on tuonut sinut podcastien maailmaan ja näin syvälle tänne?

Puhuja 2 [00:02:20]: Tykkään kaikista uusista digijutuista. Tästä on jo, niin kuin nykyään sanotaan, että ajanjakso ennen koronaa, niin tämä oli paljon ennen koronaa, kun keksin että Metropoliaan pitää saada podcast-kanava. Enhän minä tiennyt mitään siitä. Korkeakouluissakaan ei ollut niitä, mutta minäpäs päätin kirjottaa blogin, kaksi blogia ja selvitin perusteellisesti mikä se podcast on. Siitä se sitten lähti käyntiin. 2019 oli ensimmäinen podcast, joka pantiin eetteriin. Meillä ei ollut vielä edes tätä Metropolian kanavaa ja 2020 se käynnistyi.

Puhuja 1 [00:02:58]: Ihan mahtavaa, uran uurtavaa työtä olette tehneet korkeakoulujen saralla. Me on oltu etulinjassa tässä. Ollaan tosi paljon julkaistu ja julkaisumäärät on koko ajan kasvamassa. Se, miten minä olen ajautunut tähän, niin minähän olen tällainen eri medioiden moniottelija. Eli asiantuntijajulkaisuja, kirjoitan paljon blogitekstejä, videokanavaa ylläpidän ja nyt viimeisimpänä tullut nämä podcastit, joka on ihan oma genrensä ja ehkä sellainen hyppy tuntemattomaan sieltä teksti-, videopuolelta tänne äänimaailmaan. Metropodia -kanava on tietysti Metropolialle iso juttu, ja me kannustamme henkilöstöä ja opettajia, opiskelijoitakin julkaisemaan näihin meidän kanaviin. Kerrotko Ilse vähän, että mikä ja kenelle tämä kanava on tarkoitettu ja miten julkaisuprosessiin itse kukin pääsee halutessaan mukaan?

Puhuja 2 [00:04:01]: Meillä on valtavasti sisältöä täällä Metropoliassa. Jaoteltiin Metropodia kolmen teeman alle; ”Tulevaisuutta luotaamassa”, jossa oli tarkoitettu enemmän, että se tulee julkaisutoimintaan tulevia podeja. ”Kestotilaus oppimiseen”, mikä kertoisi opettamiseen ja oppimiseen ja sitten vähän enemmän hömppäkanava ”Ammattikorkeakoulun arjessa”. Siellä voisi kertoa meidän tapahtumistamme ja muuta. Podcastin pariin pääsee tosi helposti ja meillähän on tuotettu näitä paljon. Ihmiset ovat, meillä Metropolialaiset, kiinnostuneita ja innostuneita tekemään näitä. Ei ole ollut sisällöstä pulaa. Näitä mitä on tehty julkaisutoimintaan, siellä on ollut ihan laidasta laitaan. Meillä on ”Pedagogin hetki”, missä kerrotaan, tämä on oppimiseen. Meillä on tehty rokotuksista asiantuntijapodcast ja on meillä myös opiskelijat tehneet. Meillä on opinnäytetyökin tehty podcastina. Hyvin laaja kirjonta ja helposti tähän prosessiin mukaan pääsee. Me on pidetty meidän julkaisuasiantuntijamme kanssa podcast-työpajoja, joissa on kerrottu käsikirjoittamisesta ja miten pääsee alkuun. Ihmiset on innostuneet ja ne on ottaneet päätoimittajaan, toimin myös Metropodian päätoimittajana, on kysyneet miten voi tehdä. Olen kertonut, että jos he haluavat julkaisupisteitä, niin täytyy olla käsikirjoitettu teksti ensin ja pitää toimittaa toimituskunnalle. Sitten vielä avustanut heitä. Meillä on hienot uudet digistudiot Myllypurossa ja Myyrmäessä. Täällä on helppo tehdä podcasteja. Olen auttanut heidät siinä vierihoitona mukaan, että on tullut podcasteja julkaistua.

Puhuja 1 [00:05:57]: Ihan mahtavasti otit samoja teemoja, mitä olin ajatellut etukäteen. Itse aina kun lähden miettimään julkaisuprosessia ja paneutuu kanavaan, mihin olen julkaisemassa, teen aina taustatyötä ja se on se ensimmäinen vaihe. Kun haluan julkaista jossain, teen taustatyötä ja näinhän sieltä nuo kolme teemaa, ”Ammattikorkeakoulun arjessa”, ”Kestotilaus oppimiseen” ja ”Tulevaisuutta luotaamassa” myös minun listalleni nousivat. Tämä on minulle hyvä työväline. Kuuntelen, minkälaisia juttuja siellä on aikaisemmin julkaistu ja minkälaisia juttuja minä haluaisin julkaista ja miten käsikirjoittaa. Saan sieltä teemottelua siihen, miten omaa hommaansa voi lähteä viemään eteenpäin. Sen teen aina ensin. Siinä vaiheessa, kun olen päättänyt, että haluan puhua tutkimus- ja kehittämismenetelmän perusteista, aina teen taustatyötä lähdekirjallisuuden muodossa. Olemme tuottamassa uutta tietoa, olemme tekemässä näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa tai aluevaikuttavuutta, niin minulle on tosi tärkeää aina se, että siellä on lähdekirjallisuutta taustalla, mihin meidän koko tekeminen täällä pohjautuu. Saan siitä tietysti uusia ajatuksia, että mistä haluan vieraiden tai kollegoiden tai muiden henkilöiden kanssa täällä puhua. Noi kaksi juttua teen ennen kuin alan miettiä ollenkaan käsikirjoitusasiaa. Vähän kerroitkin, sitten kun podcast päätös on tehty, että ”Minä haluan tällaisesta jutusta tehdä”, otetaan yhteyttä toimituskuntaan, joka vähän työntää käsikirjoituksen alkuvaiheessa eteenpäin, niin sanotko siitä muutaman sanan?

Puhuja 2 [00:07:49]: Toi on tosi hyvä, että se tulee toimituskunnalle ensin, koska jos tehdään julkaisukriteerit täyttäviä podcasteja, niin siinä täytyy olla tietyt asiat. Esimerkiksi esitellään itsensä, että ollaan Metropoliassa. Meillä on yksi podcast joskus muinoin tehty, joka meni hienosti ja oli tosi hieno, mutta kukaan ei kertonut ketä täällä puhuu. Siitä ei tullut julkaisupisteitä täyttävää podcastia. Pienet asiat. Sitä voi pitää itsestään selvänä asiana, että se unohtuu tässä kohdassa, että näinkin pitäisi toimia. Siinä mielessä toimituskunta tavallaan sparraa ja ottaa huomioon, jos on jotain siinä käsikirjoituksessa, että mitä voisi huomioida lisää tai tehdä toisella tavalla.

Puhuja 1 [00:08:44]: Toi on todella timanttista, toimituskuntatyö. Itse olen julkaissut paljon, olen kirjottanut tekstejä, mutta jotenkin tämähän on oma lajinsa, oma genrensä, jota pitää eri tavalla opetella. Tietysti meillä on aikaraja ja meillä on tietyt elementit mitä podcasteissa aina ne toistuvat. Esimerkiksi se, että tyypillisesti käsikirjoitetaan aloitus, sisältö ja lopetus ja sinne laitetaan nämä Ilsen mainitsemat esittäytymisasiat ja johdatukset osioon tai sarjaan mitä ollaan tekemässä. Tietyt palikat pitää aina olla. Sitten tullaan sisältöasiaan. Sisältöasia tietysti, sisällöntuottajan hommaa on pitkälle, että minkälaisia teemoja ja te olette tehnyt, Riikka Wallin ja sinä Ilse, olette tehnyt You Tube -videosarjaa podcast -sarjan luomiseen liittyen ja siellä on paljon hyviä pieniä nyansseja, että miten tätä kannattaisi tehdä. Siellä on tämä kolmen teeman ajatus kaikkeen. Olen juurtunut kolmen näkökulman ajatukseen kaikessa. Mietin aina sisältöä kolmesta kulmasta. Jos tänään puhutaan podcastin käsikirjoittamisesta, niin ne kolme teemaa voisi olla, ”Mitä teen ennen julkaisuhalua, ideapäätöstä”, ”Mitä teen käsikirjoittamisen aikana” ja ”M itä sen jälkeen tapahtuu, miten homma päätellään”?

Puhuja 2 [00:10:17]: On myös tärkeä se, että yhdessä jaksossa voi olla vaan yksi asia. Jos sinulla olisi vaikka kuinka monta juttua, niistä tehdään aina oma jakso. Ei voi rönsyillä.

Puhuja 1 [00:10:28]: Se on tärkeätä. Sehän on kuulijalle myös tärkeätä, että sieltä löytää sen ydinviestin ja mitä haluamme välittää. Me voidaan välittää tietoa tai yrittää muuttaa ajatuksia tai sitten me teemme pelkästään viihdettä, mitä ehkä vähän vähemmän korkeakoulusektorilla tehdään, mutta sitäkin voisi tehdä. Mietin aina ydinviestin tosi tarkkaan. Vaikka ”Käytännön vinkkejä podcastin käsikirjoittamiseen”. Tai joku muu. Ja otsikon, joku naseva otsikkohan pitäisi keksiä, että ihmiset kuuntelisivat. Voisiko olla esimerkiksi ”Podcast in a nutshell”, vaikkapa pähkinänkuoressa. ”Podcastin käsikirjoittamisen perusteet” ehkä vähän perinteinen, tai sitten joku ”Näillä vinkeillä podcast purkkiin”. Se on ehkä blogitekstimaailmasta minulle tuttua, mietin monesti ihan viimeiseen asti, että miten tämä kannattaa otsikoida, jotta ihmiset kuuntelisivat. Sisältöä, sitä kolmesta kulmasta ja luonnostelen, minä olen ”bullettikirjoittaja”. Luonnostelen aina, nykyään digitaalisiin tauluihin. Olen ollut post it- lappujen suurkuluttuja aina. Hahmottelen ydinviestien, teemasanojen, asiasanojen ympärille ja sehän sopii podcastiin hirveän hyvin, koska ei minun tarvitse kirjoittaa valmiita lauseita, vaan voin nostaa niitä ajatuksia mistä tässä jaksossa on kyse. Mitä kuulija voi odottaa, esittäytyminen, kolme näkökulmaa sisällöstä, sisällöllisen viestin tavoite. Olen kirjottanut itselleni kärjellään seisovan kolmion periaatteet, eli tärkein asia aina kärkeen, sen jälkeen perustelut, sen jälkeen lisätiedot. On ollut paljon opeteltavaa, kun on kirjoittanut asiantuntijatekstiä, että miten se homma, että tulokset ei tulekaan sinne loppuun vaan tulokset tulisi ikään kuin alkuun ja sen jälkeen vasta mentäisiin toisinpäin. Siinä toimituskunta on tosi monesti antanut viestiä ja neuvoa. Vinkkiä siitä, että kannattaa kääntää tämä ihan toisin päin. Ja niinhän olen tehnyt ja on tullut taas ihan…Tuosta sanoitkin, että aiherajaus on tosi tärkeätä, että puhutaan yhdestä aiheesta tänään ja seuraavassa sitten seuraavia asioita.

Puhuja 1 [00:13:05]: Se mitä mietin käsikirjoittamisessa vielä, mikä siinä tosi tärkeätä, podcastien kannalta on se, että siitä jäisi aito paikka ja hetki dialogille.

Puhuja 2 [00:13:18]: Kyllä, nimenomaan. Sanoit, että meillekin on korkeakoulumaailma tosi asiantuntijapainotteista, niin podcastissa sen ei tarvitse olla tylsää. Siinä saa olla huumoria, se saa olla viihdyttävä, vaikka asiat ovatkin asioita. Minkä olen oppinut, hymy kuuluu aina. Se kannattaa siinä olla, kun puhuu mukana. Nauraa saa ja olla iloinen.

Puhuja 1 [00:13:52]: Tämähän on erilaista tekemistä siinä, kun on ehkä totuttu olemaan tiukassa asiantuntijaroolissa, niin se, että voiko nauhalle nauraa, sitä pitää opetella. Tai se on minun kokemukseni, että vaikka olemme median moniottelijoita ja esiintymisen ammattilaisia, niin silti tällaiset tilanteet voi ihan hirveästi jännittää. Me olemme uuden äärellä tekemässä uudenlaista. Minä aina ajattelen kaikkea elämässä ja uuden oppimista myös siitä kulmasta, että aina kun tehdään ensimmäistä kertaa mitä tahansa, niin onhan se jännää ja haastavaa. Mutta se, että kokemus luo varmuutta ja sen takia, meillähän suositellaan tekemään sarjoja, että tehdään useampi jakso aina kerrallaan ja päästään kunnolla tekemisen meininkiin mukaan ja tulee tosi hyviä sarjoja.

Puhuja 2 [00:14:50]: Podcasthan on siinä mielessä tosi hyvä verrattuna, vaikka johonkin tiedotteeseen tai muuhun, niin tässä on todella pitkä häntä. Podcasteja kuunnellaan aina. Niitä ensimmäisiäkin kuunnellaan aina. Siinä on jatkuvuus, se ei lopu siihen, kun olet tehnyt sen podcastin ja sitä joku porukka kuuntelis ja sitten sitä ei enää kukaan muka kuuntele. Näin se ei ole. Se saa aina uusia kuulijoita ja kuuntelumääriä.

Puhuja 1 [00:15:21]: Nyt me on nostettu muutamia asioita esiin siitä, että miten pääsee julkaisuprosessiin mukaan, miten pääsee käsikirjoittamisessa liikkeelle, miten kolmella kulmalla katsomalla saa sitä sisältöä haltuun, niin mitä Ilse sanot, tuntuuko siltä, että näillä ajatuksilla lähtisi käsikirjoitus syntymään?

Puhuja 2 [00:15:43]: Kyllä minun mielestäni ehdottomasti. Meillähän on Metropoliassa julkaisuasiantuntija tehnyt podcastpohjan, käsikirjoituspohjan, mikä helpottaa tosi paljon. Siinä on tehty aloitukset ja lopetukset ja mitä on sinun ydinviestisi. Siinä on tehty kolme kohtaa, että ymmärtää tehdä kolmen teeman mukaan. Siinä on aloitus, siihen kun kirjoittaa että ”Minä Mari Virtanen, minä Ilse Skog…”, niin ei varmasti unohdu. Ja kun kirjoittaa loppuun, lopetukseen, että ”Muista kiittää kuuntelijoita”, niin sekään ei, jos on jännittynyt, unohdu siinä tilanteessa.

Puhuja 1 [00:16:27]: Se on myös pikku vinkki. Se tuntuu ihan itsestään selvältä, mutta kun on jännää, niin voi jäädä. Ja se on kyllä, se paperi ja lomakepohja, on ollut tosi laajasti meillä käytössä ja siitä on koettu olevan hyötyä. Kiitos Ilse, että tulit minun kanssani puhumaan podcasteista podcasteihin. Kiitos sinulle siellä linjalla, että kuuntelet. Tänään me ollaan puhuttu teemalla ”Käsis purkkiin”. Seuraavassa jaksossa edetään ”Käsiksestä eetteriin”, eli miten käsikirjoituksen perusteella syntyy kuunneltava lopputuote. Siinähän on paljon teknistä tuottamiseen liittyvää asiaa. Pysy kuulolla niin podcasteillaan.

Puhuja 2 [00:17:16]: Kiitos kaikille ja kiitos Mari.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Mari Virtanen
Puhuja 2 Ilse Skog

Puhuja 1 [00:00:22]: Hei vaan. Taas me olemme Ilsen kanssa täällä Metropolian ammattikorkeakoulun digistudiossa, ja olemme puhumassa podcasteista. Tänään meillä on tässä meidän sarjassamme toinen teema käsittelyssä, eli podcast eetteriin ja miten käsikirjoituksesta tulee kuunneltava lopputuote. Me olemme siis täällä minä, yliopettaja Mari Virtanen, ja viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Tämän teeman ympärillä jakso on mitä juuri nyt tehdään, liittyy sarjaan, joka käsittelee podcasteja osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Tässä jaksossa erityisesti tuottamiseen liittyvää tietoa, ja kannustusta ja innostusta tekemiseen, että miten myös sinä voisit tuottaa oman podcastisi. Kaikissa näissä jaksoissa, myöskin tässä, kuullaan käytännön kokemuksia ja jaetaan vinkkejä liittyen podcastien tuottamisen prosessin eri vaiheisiin. Me olemme edelleen vähän eri rooleissa täällä, eli minä sisällöntuottajan, opettajan, julkaisijan roolissa, ja Ilse enemmän tuon teknisen tuottamisen näkökulmasta tänään. Tule nyt ihmeessä kuulemaan miten pannaan käsikirjoitus eetteriin ja tuotetaan käsikirjoituksesta kuunneltava lopputuote. Tänään minua nyt Ilse huvittaisi kuulla, että kun tässä teknisessä tuottamisessa on näin sisällöntuottajan näkökulmasta aika paljon monenlaisia juttuja, niin minkälaista ohjeistusta haluaisit podcastin tuottajalle antaa, että mitä kaikkea tähän tekniseen tuottamiseen oikein kuuluu?

Puhuja 2 [00:02:02]: No ihan ensimmäiseksi, että kaikki huoli pois. Tekniikka ei ole ollenkaan niin paha, kuin luulisi. Siihen yleensä ihmiset sortuvat. Podcastissa välineet ovat kevyitä. Siihen riittää, että sinulla on suhteellisen kunnollinen mikrofoni, ja hyvä USB-mikki maksaa 50-300 euroa. Ja sitten, että sinulla on joku hiljainen tila. Se voi olla vaatekomero tai makuuhuone. Ja sitten tämmöinen on myös Zoom H5 -tallennuslaite. Sillä voi ottaa sitten ulkona. Onhan tämä aika kiva, että voisi mennä vaikka kahvilaan tekemään haastattelua, ja siinä tulee kiva fiilis ja tunnelma, kun siellä kupit vähän kilisevät taustalla. Sitten voi vaikka mennä tuonne Myllypuron ostoskeskukselle haastattelemaan meidän HyMy-kylän tulevia asiakkaita. Kaikki on mahdollista.

Puhuja 1 [00:02:58]: Ja tuohan monesti koetaan, että äänenlaatu on podcasteissa todella tärkeä, tai ainakin itse olen myöskin aika kriittinen sen suhteen, että se äänenlaatu on hyvä. Jaksaa kuunnella paremmin, kun siellä ei surise eikä kohise. Olen nähnyt myöskin sellaisia viritelmiä joskus ihmiset tekevät, että tehdään semmoinen kangasmaja ja sitten mennään sinne nauhoittamaan, mutta ehkä juuri se vaatehuone tai joku muu hiljainen tila on oikein toimiva tuohon.

Puhuja 2 [00:03:25]: Kyllä, joo. Meillä on ollut täällä, kun meillähän on nyt täällä Metropolian kahdella kampuksella, tai itseasiassa kolmella, että meillä on täällä Myllypurossa ja Myyrmäessä ja Karamalmilla digistudiot, ja olemme täällä pitäneet sellaista mottoa, että astetta parempaa. Eli pyrimme tekemään astetta parempaa. Jos joku sitten tänne tulee äänittämään eikä ole tyytyväinen, ja sanoo, että nyt ilmaistoinnit hurisevat ja ei ole hyvä, niin sitten me kehotamme, että Arabian kampuksella meillä on sitten ihan semmoinen ammattilaislaitteet ja ammattilaiset siellä äänittämässä, että sinne voi mennä. Kyllä sitten voi ihan vuokrata digistudion, eli ostaa tämän palvelun.

Puhuja 1 [00:04:03]: Mutta minulla on kyllä sellainen kokemus, että mitä näitä on tehnyt, niin aika pienillä teknisillä välineistöillä pääsee kyllä alkuun. Että ensin kun pääsee jostain kiinni, niin sittenhän sitä tekemisen tasoa on helppo nostaa ja laatua parantaa sitten, kun tietää jo mitä tekee. Pienestä alkuun.

Puhuja 2 [00:04:23]: Joo, tuo on ihan totta. Tämä tekninen toteutus ei ole podcastin tärkein vaihe. Hyvä konseptointi ja käsikirjoitus muodostavat 70% podcast-projektista.

Puhuja 1 [00:04:38]: On varmaan totta tuo. 70% on todella paljon, ja itse ainakin monesti kipuilen tuon käsikirjoituksen kanssa, että miten siihen saa sen ytimen, ja miten siitä tulee innostava, ja miten tulee kuulijaystävällinen. Käytänkin siihen ehkä aika paljon enemmän aikaa. Toki tähän tekniikkaan sitten, kun ei ole myöskään sillä tavalla tekninen osaaja, että se menisi itsellään, niin kyllä tähänkin aikaa saa hyvin kulumaan.

Puhuja 2 [00:05:07]: Joo, kyllä. Mutta sitten minäkin olen aika paljon näitä tehnyt ja editoinut, niin kyllä siihenkin tulee rutiinia, että ei siinä kauan nokka tuhise, kun sitten se on editoitu ja litteroinnit pyydetty ja julkaistu.

Puhuja 1 [00:05:22]: Joo, ja tuo varmaan koskee aika montaa asiaa kanssa, että mitä enemmän tekee, sen helpommaksi tulee.

Puhuja 2 [00:05:27]: Kyllä. Varmaan se käsikirjoituskin onnistuisi, kun joskus minäkin sitä tekisin.

Puhuja 1 [00:05:33]: Juu, sekin tulee paljon helpommaksi, sen huomaa kyllä. Jotenkin tulee se sellainen rakenteellinen, että miten sitä kannattaa tehdä, niinä se kyllä tulee tekemällä.

Puhuja 2 [00:05:43]: Meillä on sanonta täällä digistudiolaisilla, että riittää tällainen, kuin Zoom ja Rec. Eli nyt kun on ollut pandemia, niin meillähän viime vuonnakin pääsääntöisesti tehtiin näitä podcasteja ihan Zoomin kautta. Siinä kun saa ääniraidat eroteltua, niin siinä tulee kyllä ihan hyvää laatua. Se vaan, että muistaa, että on sankamikrofoni ja hiljainen tila, että ei siellä sitten kotonakaan kukaan kolistele vaikka imurin kanssa siinä viereisessä huoneessa. Tällä tulee kyllä. Zoomissa on se hyvä puoli, että saat kuitenkin olla läsnä toisen kanssa, kun pystyt katsomaan toisen eleitä ja ilmeitä samalla. Eli onnistuu kyllä niinkin.

Puhuja 1 [00:06:26]: Joo, ja itsekin juuri tuo, että kun ensin tallennan ja sitten lähden tekemään editointia, niin teen tuolla videoeditointiohjelmalla kaiken. Minulla meni hetki, kun olin videoita tuottanut paljon, niin meni hetki kun hokasin, että tällä samalla ohjelmallahan voi tehdä myöskin podcastit, että ei vain ole sitä videoraitaa, mutta se editointi onnistuu myöskin videoeditointiohjelmilla todella näppärästi.

Puhuja 2 [00:06:50]: Kyllä, kun saa äänet erikseen, niin menee hienosti.

Puhuja 1 [00:07:00]: Sitten siinä on tuo jingle-asia, mitä aina itse ainakin noista eri kirjastoista kaivan, että minkälaiset välimusiikit kuuluu laittaa, ja minkälaiset alkuun ja loppuun.

Puhuja 2[00:07:14]: Joo. Niitä jinglejähän käytetään podcastin alussa, sitten keskellä vähän rytmittämässä sitä puhetta, ja sitten myös lopussa. Kivasti ne jinglet siinä tauottavat sitä keskustelua ja tuovat sitä fiilistä. Tässä meidänkin, Marin ja minun podcastissa, on jinglet täällä välissä.

Puhuja 1 [00:07:34]: Kyllä tuo jingle-juttu oli minullekin alkuun ensin: ”Mitkä jinglet?”, mutta sitten taas kun palaa siihen edelliseen keskusteluun, niin se, että se taustatyö siihen kanavaan, mihin haluat julkaista, on tärkeää. Eli kannattaa käydä kuuntelemassa niitä, että tietää, mitkä jinglet ja mihin kohtaan suunnilleen niitä voisi laittaa, ja sitten lähteä tekemään sitä omaa.

Puhuja 2 [00:07:53]: Meillä on Metropoliassa sillä lailla hyvä, kun meillä on täällä musiikin tutkinto-ohjelma myös, niin meidän opiskelijamme ovat tehneet meille kymmenkunta jingleä. Jos ei ole tällaista onnea, niin Pixabaysta saa myöskin semmoista vapaasti ladattavaa jingle-musiikkia. Tokihan on sitten myös näitä tämmöisiä musiikkikirjastoja, mistä voi ostaakin.

Puhuja 1 00:08:16]: Eli menisikö se sillain sitten, jos ei tosta nyt jäänyt mieleen, että mistä lähtisi sitä jingleä etsimään, niin minä ehkä Googlen hakukenttään kirjoittaisin, että mistä ilmainen jingle podcastiin, ja sieltä lähtisin kaivelemaan.

Puhuja 2 [00:08:30]: Joo, ja kun tiedän, että täällä Pixabayssa on, niin kirjoitin Googleen ihan ”Pixabay” ja ”Jingle” ja sieltä sitten tuli free download.

Puhuja 1 [00:08:37]: Juuri näin, hyvä.

Puhuja 2 [00:08:39]: Ja tämä jingle, eli tämä tunnusmusiikki, niin sehän siinä editointivaiheessa sitten lisätään siihen podcastiin.

Puhuja 1 [00:08:50]: Nyt meillä olisi, tuossa oli tuo nauhoittamis-, tai tallentamisasia, sitten oli tämä äänitiedostojen editointi, tuo jingle-juttu, ja sitten on tämä kuuma peruna, tämä litterointi asia, joka itseäni ainakin sisällöntuottajan näkökulmasta monesti työllistää aika paljon. Sanotko lyhyesti, mitä tarkoitetaan litteroinnilla ja miksi ja miten sitä voisi tehdä?

Puhuja 2 [00:09:15]: No litterointi tarvitaan ihan sen saavutettavuusdirektiivin kautta. Me kun olemme vielä julkinen, tämä korkeakoulu on julkinen yhteisö, niin meillä on ihan lain mukaan meillä täytyy olla kaikissa nämä tekstitykset. Sehän on sellainen, että siinä on se aikaleima aina, ja sitten puhujat on eroteltu. Jos olet kuulovammainen, niin pystyt myöskin lukemaan sen tekstin. Eli tämmöistä tasa-arvoisuutta edistetään. Ja kuten Mari sanoi, niin sehän on työlästä, jos sitä itse tekee. Olen yhden tehnyt, Wordissahan on sellainen työkalu, sanelukone, ja kyllä minun täytyy sanoa, että varmaan monta päivää sitä väänsin. Kun oli vähän huonoa puhetta, niin ei saanut selvää. Siihenkin on tullut nyt parempi, ja se koko ajan kehittyy, että se tuntee hyvin suomea. Viimeksi kun tein itse, niin otinkin sen audiona ja syötin sinne Wordiin audiotiedostona, ja siitä tuli jo todella hyvä ja tuli pisteet ja kaikki.

Puhuja 1 [00:10:13]: Katos katos.

Puhuja 2 [00:10:15]: Tämä oli sellainen hyvä jippo. Mutta meilläkin kun nyt Metropoliassa näitä tehdään ihan mielettömästi, niin me olemme ostaneet ulkoiselta palvelulta. Se ei sillä lailla se hinta ole siihen nähden mikä siinä on työ kun sen itse tekee, niin se ei ole kauhean kallista.

Puhuja 1 [00:10:30]: Joo, taas sitten kun minä katson tätä opettajan näkökulmasta, että opettajat kun tekevät vaikka opetusmateriaaleihin tai muuten julkaisevat podcasteja, niin me aika paljon litteroimme niitä itse ja se on myös sellainen homma, missä tulee paljon nopeammaksi kun se kymmensormijärjestelmä palautuu muistiin ja näin, niin se tulee kyllä. Minä itse litteroin tuota tekstiä noilla videoeditointiohjelmilla suoraan. Olen tottunut sitä paljon tekemään, kun olen tehnyt videota ja tekstiraitoja, niin noilla videoeditointiohjelmilla saa myöskin tämän tehtyä todella helposti. Sitten se voidaan tekstitiedostona toimittaa tuohon podcastin yhteyteen luettavaksi. Se on kyllä tärkeää. Koskee juuri minun kokemukseni mukaan myöskin videomaailmaa erittäin paljon, että myöskin ihan tavalliset ihmiset ja erilaiset oppijat hyötyvät ihan hirveästi siitä, että sen rinnalla voi lukea sitä tekstiä ja sitten kuunnella tai katsoa samalla. Että siitä on kyllä apua ehkä kaikille.

Puhuja 2 [00:11:34]: Joo, on kyllä joo. Varsinkin, jos on vaikka vähän tieteellisempi podcast, niin voi olla, että joku mielummin lukee, kun olemme todella erilaisia. Minä tykkään itse vaikka tunninkin podcastia sängyssä maaten kuunnella. Usein kyllä nukahdan siihen.

Puhuja 1 [00:11:53]: Noniin, jos asia ei ole tarpeeksi painavaa, niin voi tulla unikin silmään. Joo. Litterointi on sellainen, että siihen kannattaa varmasti varata aikaa, ja minun suositus on aina kaikessa se, että kannattaa sitkeästi ja rohkeasti lähteä näitä hommia päin. Tämmöinen tekninen asia, minä aina ajattelen, että se tekninen asia on sellaista, et sen kun tekee vain. Että toki osaaminen pitää olla jollain tasolla ja ymmärrys pitää olla jossain, mutta sen jälkeen se on aikaa ja peffalihaksia.

Puhuja 2 [00:12:29]: Joo. Ja sitten, kun meilläkin paljon hankkeet tekevät, ja varmaan muissakin korkeakouluissa sitten jos eivät ole vielä tehneet, niin tulevat tekemään, niin siinä hankkeessa kannattaa budjetoinnissa ottaa huomioon myöskin tämä litterointikustannus. Että jos minä tiedän, että muissakin korkeakouluissa on tämmöisiä digistudioita, että pystyvät varmasti itse tekemään työt, mutta sitten ainakin tuo litterointi kannattaa ostaa ulkoa.
Puhuja 1 [00:12:54]: Sitten kun on tuo tekninen homma saatu tähän vaiheeseen, että on se audiotiedosto, se lopputuote olemassa, ja sitten on se teksti litteraatti, ja sitten lähdetään kohti sitä julkaisua, niin siihenhän pitää kirjoittaa vielä sellainen ingressiteksti, tai meillä ainakin kirjoitetaan sellainen ingressiteksti, joka on enemmän ehkä sen sisällöntuottajan vastuulla. Semmoinen lyhyt kuvaus siitä, että mitä se jakso käsittelee ja ketkä siellä ovat olleet äänessä. Minä katselin vähän noita meidän ingressejä, että minkälaisia tekstejä sinne on kirjoitettu, niin asiantuntijoista riippuen se vaihtelee 18 sanasta 90 sanaan. Eli se on lyhyt kuvaus, toisilla se voi olla vähän pidempi. Siinä voidaan erikseen mainita esimerkiksi, että jakson ovat käsikirjoittaneet jotkut tyypit, jos siellä äänessä ovat jotkut toiset, että ketkä kaikki ovat osallistuneet. Sitten siellä voidaan lisätä ja linkittää sarjan aikaisempiin jaksoihin, kuten mekin varmaan tulemme tekemään. Ja sitten siellä voi olla sellaisia vähän houkuttelevia kehotuksia. Minusta ihan paras oli, kun katselin noita meidän, niin siellä oli pedagogin hetki -sarjassa Juhana Kokkonen & kumppanit, niin löysin tuollaisen ingressin: ”Älä tyydy puuroon karkkikaupassa, vaan kuuntele tämä”. Minullahan meinasi mennä aivot aivan solmuun, että miten tämä, että okei puuro ja karkkikauppa eivät liity mielestäni hirveästi yhteen, ja sitten se liittyi vielä pedagogin hetkeen ja opettamiseen korkeakouluissa, niin sitten minulle tuli sellainen olo, että nyt minun varmaan pitäisi kuunnella tämä. Että vastaavatko he siihen, että mitä se puuro siellä karkkikaupassa tekee?

Puhuja 2 [00:14:41]: Joo, ja sitten on kanssa hyvä siinä, että hehän kannustavat siihen vuorovaikutukseen myöskin kuulijoita dialogiin, että heillähän on siellä aina kehotus ottaa yhteyttä ja kysyä, ja sitten heillä on se oma sähköpostiosoite. Niin sillä laillakin, että ei jää passiivisesti tarvitse jäädä siihen kuulijan rooliin. Mutta tässä haluaisin muistuttaa sitten tässä ingressin kirjoittamisessa, että siinäkin kannattaa miettiä sitä hakukoneoptimointia. Eli, että tämä tulisi löydetyksi tämä podcasti. Eli käyttää sellaisia sanoja, mitä kuvittelee, että se kuulijakin käyttää. Eli olen aina kun olen koulutuksissa käynyt, niin jos asia on tämmöisestä kuivasilmä -ongelmasta, niin silloin kannattaa kirjoittaa kuivasilmä. Eli sitä ihminen hakee jotain ohjetta kuivasilmäisyyteen, eikä sitten mikähän se nyt onkaan optometrian-

Puhuja 1 [00:15:39]: Toihan on hyvä.

Puhuja 2 [00:15:40]: Optometrian joku vaikee sana, mutta kuitenkin, että miettii sitä. Sitähän voi ihan Googlella katsoa, että minkälaisia hakusanoja on aiheen piirissä. Ja kannattaa tietysti käyttää niitä samoja, koska silloin se löydettävyys paranee.

Puhuja 1 [00:15:53]: Tuo on muuten todella hyvä. En ole siis itsekään, olen kyllä hakukoneoptimointia muissa yhteyksissä miettinyt, mutta en kyllä tässä ingressiasiassa. Ja kyllä nyt tämän jälkeen taas kun noita katselin, niin heräsin itsekin siihen, että vaikka asiantuntijaroolissa kaiken työnsä tekeekin, niin ehkä siihen voisi lisätä jotain kepeyttä vähän, että se ei olisi niin jäykkää välttämättä aina. Jotenkin tuo ingressiteksti kyllä herätti minut ajattelemaan sitä, että tätä voi tehdä vähän kevyemmälläkin otteella.

Puhuja 2[00:16:22]: Kyllä. Ja se on vähän kuin otsikkokin, että senkään ei tarvitse olla puuduttava, vaan se mikä jotenkin houkuttelee sen pariin kuuntelemaan.

Puhuja 1 [00:16:33]: Ja sittenhän me vielä laitamme siihen informatiivisen aloituskuvan. Nyt kun puhumme tietyistä aiheista, niin itse jotenkin niitä aloituskuvia mietin niinkin, että ne jollain tavalla liittyvät siihen aiheeseen.

Puhuja 2 [00:16:48]: On joo, ja usein on otettu näitä kuvia tästä äänitystilanteesta, niin siinä kanssa pääsee vähän se kuulija sinne behind scenes -fiilikseen, että hän näkee ja ainahan kasvot ovat ne, jotka koukuttavat. Meilläkin on tuossa meidän Metropolian alustassa sellainen kuvakaruselli, joka tulee siihen aina.

Puhuja 1 [00:17:16]: Ja sittenhän me olemme nyt tuossa vaiheessa niinkuin ikäänkuin valmiina laukaisemaan. Eli nyt, kun meillä on nämä kaikki edellä mainitut elementit valmiina, niin sittenhän me veisimme sinne kanavaan.

Puhuja 2 [00:17:29]: Joo. Mainitsit tosiaan tästä lopputuotteen julkaisusta ja minäpäs kerron miten meillä Metropoliassa tehdään. Eli meillä Metropoliassa podcast ladataan ensin Soundcloud-julkaisualustalle. Näitähän on muitakin ja Anchor on esimerkiksi todella hyvä, kun se on maksuton, mutta meillä nyt sattuu olemaan tämä Soundcloud. Ja tämä Soundcloud tekee tämmöisen RSS-syötteen, ja sillä RSS-syötteellä se menee sitten sinne Metropolian WordPress-alustalle, missä on sitten se karusellikuvakin. Tälle WordPress-alustalle tulee myöskin se litteroitu teksti. Eli se julkaistaan siellä. Ja tällä RSS-syötteellä podcast on sitten kuunneltavissa myös kaikilla muilla kuuntelualustoilla, kuten Spotifyssa ja Apple Podcastissa ja jopa Suplassa. Ja yrityspodcast tutkimuksen katsoin tuolla Googlasin, niin vuonna 2020 on ollut tutkimuksessa, että podcasteja kuunnellaan eniten Spotifyssa ja seuraavana Yle-Areena, ja sitten Supla. No Yle-Areenassa nyt emme sinne saavuta, mutta Spotifyyn meidänkin podcastit menevät. Se on helppo ja mukava tapa kuunnella.

Puhuja 1 [00:18:46]: Mites tuo, kun mietin tässä itseäni podcastien kuuntelijana ja median kuluttajana, niin nyt kun me tuon Metropolian kautta julkaisemme ja ne ovat siellä Soundcloudissa, niin olen nyt tyytynyt kuuntelemaan niitä sillä nopeudella, kun niitä tehdään. Mutta onko siellä sellaista optiota, että sitä voisi äänikirjasovellusten tapaan kuunnella vaikka 1.25:lla tai 1.5:lla, 1.75:lla? Kuinka nopeaan haluaakaan kuunnella.

Puhuja 2 [00:19:12]: Nyt pistit pahan, eli en ole tullut edes ajatelleeksi. En ainakaan ole huomannut, että siellä olisi tällaista nopeutettua, kun Spotifyssakaan ei ole. Sitten on ainut, että sen lataisi tuonne Youtubeen ja siellä sitten pistäisi vauhtia lisää tai hidastusta.

Puhuja 1 [00:19:28]: Tämä on, siis kärsimättömän maailmassa lisävauhti ei ole koskaan huono asia. Itse olen törmännyt tuohon haasteeseen, mutta se on varmaan sellainen, mikä jää nyt sitten korvan taakse, että miten kuulijaa ajateltaisiin ja sitä median kuluttajaa, että miten hän haluaa sen lopputuotteensa kuulla.

Puhuja 2 [00:19:47]: Laitetaan tämä tänne kehitysideoihin.

Puhuja 1 [00:19:49]: Niin. Se on hyvä. Nyt tässä tuotantoprosessissahan, niin tässä on todella paljon teknisiä asioita, tai minun mielestäni tässä on paljon. Osittain kuormittavia, osittain aikaa vieviä, niin oletko Ilse miettinyt koskaan, että miten tätä voisi muulla tavalla tehdä? Olen joskus kuullut, että olet sanonut, että rakastat robotteja, niin olisiko tässä tuotantoprosessissa jotain sellaista, mitä mielestäsi robotti vaikka voisi hoitaa?

Puhuja 2 [00:20:23]: No heti kun törmään tuollaiseen robottiin, niin otan sen tähän vierelleni tekemään tätä. Tuohan on nyt tavallaan robotti tuossa litteroinnissa, että tuo Word tosi nopeasti naputtaa niitä sanoja siihen A4:lle. Mutta kyllä tähänkin varmaan tulee.

Puhuja 1 [00:20:43]: Sehän on mahtavaa. Me jäämme odottamaan sitä aikaa, kun täällä on Mari, Ilse ja robotti.

Puhuja 2 [00:20:48]: Tai sitten meidän avatarit voivat olla tässä.

Puhuja 1 [00:20:50]: Kyllä kyllä, onhan tässä, tulevaisuus on villejä ja ihmeellisiä juttuja täynnä. Kiitos tästä mukavasta keskustelusta Ilse. Sinun kanssasi oli kiva olla täällä puhumassa podcastien tuottamisesta. Kiitos myöskin sinulle, joka siellä linjan toisessa päässä kuuntelet ja ajattelet ehkä oman podcastisi tuottamista. Tämän jakson teemana oli siis ”Käsis eetteriin” ja seuraavassa jaksossa etenemme tavoitteelliseen julkaisemiseen ja miten sitä voisi tehdä, eli kannattaa ilman muuta pysyä kuulolla, että ei muuta kuin podcastailemisiin, ja kiitos Ilse sulle.

Puhuja 2 [00:21:29]: Kiitos Mari.

[äänite päättyy]

————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

Mari Virtanen [00:00:20]: Hei vaan. Taas me olemme Ilsen kanssa täällä ja me vedämme viimeinen jakso tähän podcast-sarjaan, jonka tarkoituksena on innostaa ja kannustaa podcastien tekemiseen ja tuottamiseen. Me olemme eri vaiheissa tätä jo aikaisemmissa jaksoissa käsitelty ja tässä jaksossa me puhumme erityisesti tavoitteellisesta julkaisemisesta. Täällä olemme Metropolia ammattikorkeakoulun digistudiossa minä, yliopettaja Mari Virtanen ja minulla on kaverina viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Joka jaksossa olemme täällä yhdessä tätä duunailtu. Tervetuloa Ilse.

Ilse Skog [00:00:56]: Kiva olla täällä taas.

Mari Virtanen [00:00:59]: Aikaisemmissa jaksoissa olemme puhuneet ensin käsikirjoittamisesta ja viimeksi puhuimme siitä, että miten käsikirjoituksesta syntyy julkaistava lopputuote ja nyt olemme siinä vaiheessa, että meillä olisi se lopputuote käsissä. Lähtisimme sitä jatkohoitamaan, että mitä sille julkaisulle tai lopputuotteelle tapahtuu. Tämä jakso, mitä juuri täällä tehdään, liittyy sarjaan, joka käsittelee podcasteja osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Tämä on juuri sinulle, joka mietit siellä oman podcastin tuottamista ja sinulle, joka toimit korkeakouluissa julkaisujen parissa ja sitten tietysti sinulle, joka olet muuten vaan aiheesta kiinnostut ja haluat kuunnella meidän hyviä keskustelujamme.

Mari Virtanen [00:01:50]: Nyt me tulimme tuohon, kutsun sitä jatkohoidoksi eli sitten kun on lopputuote olemassa, niin sitten se on olemassa. Mutta mitä sitten? Sittenhän on aika paljon mielestäni työtä jäljellä. Miten se tavoittaa meidän kohderyhmämme? Miten se tavoittaa meidän kuulijat? Minkälaisessa muodossa me heille tätä tarjoilemme?

Ilse Skog [00:02:13]: Joo, sitä ei missään nimessä, sitä podcastia, kannata jättää sinne, esimerkiksi meillä sinne WordPressin sivulle yksinään unohtumaan ja että sitä kukaan ei löytäisi. Tähän podcastiin on kuitenkin käyttänyt paljon aikaa, niin kyllä se olisi kiva, jos löytäisi jonkun kuuntelemaan. Podcastien markkinoinnissa toimii hyvin esimerkiksi mp4-muotoiset waveformit. Nämä ovat videotiedostoja, joissa on still-kuvan päälle lisätty ääniraitaa. Podcast on kuitenkin ääntä, niin se vaatii jotain visuaalisuutta. Waveform on hyvä laittaa jonnekin some-kanavan postaukseen, niin kuuntelija pääsee kuuntelemaan sitä waveformia 30 sekuntia, jotain mielenkiintoista kohtaa siitä kyseisen jakson keskustelusta. Ja sitten waveformista jatkaa se kuuntelija. Eli waveformista kuuntelija ohjataan sinne podcastin laskeutumissivulle. Eli Metropolialla se on MetroPodia.

Mari Virtanen [00:03:12]: Tämä oli minullekin, vaikka monenlaista olen tehnyt, niin kun ensimmäisen kerran Ilse puhuit tuosta waveformista, niin ei ihan heti yhdistynyt, että mistä on kyse, mutta kun rupesin tutkimaan, tekemään taustatyötä ja selvittelemään, niin kyllähän sitten tunnistin, että se on tämä, missä sellainen aalto sykkii siinä kuvan päällä.

Ilse Skog [00:03:30]: Joo. Ja Googlella löytää sellaisen headlinerin. Siinä saa muutaman waveformin ihan maksutta. Jos tuottaa enemmän, niin sitten siinä on jonkinlainen kustannus.

Mari Virtanen [00:03:42]: Onko se aina se, että siinä tulee ensiksi joku pieni pätkä vai voiko siinä valita vaikka… Soittaisi koko…

Ilse Skog [00:03:51]: Voi, mutta mieluummin ihminen kuuntelee vaikka Spotifystä, että on tavallaan sellainen sisäänheitto tämä waveform. Jos olisi vaikka Twitterissä tästä waveformista se kuva, koska se kuva on siinä, pelkkä äänihän ei herätä, siitä kun klikkaa kuvaa se kuuntelija, niin sitten se saa sen 30 sekuntia jotain mielenkiintoista, että se haluaa sitten jatkaa. Siinä on tietysti ohjeet, miten mennään se koko jakso kuuntelemaan.

Mari Virtanen [00:04:17]: Minä mietin omaa kohderyhmääni vaikka, kenelle minä julkaisen, niin tuohan toimii varmaan kaikissa. Ehkä tärkeimmät kanavat ovat Linkedin, Facebook, Twitter, niin tuon waveformin saa varmaan liitettyä kaikkiin.

Ilse Skog [00:04:30]: Kyllä saa. Ja vaikka YouTubeen. Olen tehnyt nyt, mitä olen tehnyt näitä waveformeja, sellaisen soittolistan. Olen laittanut sen YouTubeen ja YouTubesta pieni linkki, jota olen jakanut. Sen voi jakaa ihan sen mp4-tiedostonkin suoraan, ettei tarvitse kierrättää YouTubesta.

Mari Virtanen [00:04:49]: Tämä on vinkki, tämä waveform-asia, niille, jotka ovat vähän pidemmälle edistyneet ja haluavat vielä upgreidata sitä hommaansa sillä, niin sitten voi liitellä noita. Ainakin on hyvä olla tietoinen, että mitä kaikkea tuossa voi tehdä. Nyt kun perehdyin waveformiinkin paremmin, niin liitän niitä osaksi niitä postauksia, mitä tulevaisuudessa teen. Mietin noita postauksia eri kanaviin, niin niitäkin tosi paljon, eli sen lisäksi, että kirjoitan ingressin ja käsikirjoitan sisältöä, niin sen lisäksi mietin vielä postauksia, että minkälaisen postauksen haluan vaikka sinne Linkedinin profiiliin kirjoittaa. Ja mikä siinä on se ydinviesti, kun katselin, että paljonko vaikka Linkedinin postaukseen, niin siihen menee käytännössä kolme riviä tekstiä. Sitten laskin, että se on noin 300 merkkiä, noin 40 sanaa. Sen jälkeen tulee sellainen, että klikkaa tästä ja lue lisää. Mä aina ajattelen, että haluaako se minun kohderyhmäni painaa vielä, että lue lisää, niin mä yritän aina tiivistää siihen ensimmäiseen kolmeen riviin aivan sen timantin ja sillä sitten kehotan, että okei, tästä voit kuunnella lisää.

Ilse Skog [00:06:12]: Some-postauksissa kannattaa muistaa tällaiset hakukoneoptimoinnit, hashtagit eli käyttää niitä hashtageja, millä kuvittelisi, että se kuuntelija etsii tätä podcastia. Näitä aika paljon googlaamalla näitä podcastejakin haetaan, että laitetaan joku sana vaan. Minä itse katson aina viestejä ja katson, mitä sen alla on tapahtunut.

Mari Virtanen [00:06:40]: Tuo on todella tärkeä. Tuohon pitää itsekin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Toistaa sitä samaa hakukoneoptimoitua termistöä sitten kaikissa eri vaiheissa, niin että se löytyisi sieltä paremmin. Ja juurikin, kun aiheenamme on tänään tavoitteellinen julkaiseminen, niin varmaan myöskin tuo, että se liittyy johonkin tavoitteeseen, että miksi näitä tehdään. Tietysti itsellenikin on aina tavoitteena, että ensin tehdään tätä työtä näkyväksi. Se on tietysti yksi iso osa sitä tavoitetta. Sitten on varmaan jonkinlainen tavoite aina oppia uuttakin. Ja kertoa muille omia kokemuksia, että miten joku voisi päästä sitten ehkä helpommalla ja löytää omia tapoja tehdä.

Ilse Skog [00:07:26]: Tosiaan, podcasteja kannattaa jakaa ihan joka paikkaan, mihin keksii. Uutiskirjeitä, jos on sellaisia, korkeakoulujen uutiskirjeitä, niihin aina kanssa mukaan ne podcast-jaksot. Blogi on hyvä. Minä tiedän Mari, että sinulla on näitä blogeja, niin niistä voi vielä mennä syventämään asiaa sen blogin kanssa ja siellä sieltä löytää. Ja on tietysti hyvä, että jos saisi sen jakson keskustelijat ja hostin, niin heidän pitäisi jakaa omissa some-kanavissaan. Ja jos sinulla on keskustelijana joku julkkis, niin sehän on ihan mahtavaa, koska hän laittaa omilleen, niin siinä tulee näkyvyyttä vaikka kuinka paljon. On tässäkin tämä työntekijä[?? 00:08:10] että voisi myöskin yliopiston tai korkeakoulun omat työntekijät käydä näitä, jos he löytävät hyvää kuunneltavaa. Ei spammata saa, koska silloin omat seuraajat häviävät hyvin äkkiä, jos alat spammaamaan. Jos löydät itsellesi timanttista sisältöä, silloinhan sen mielellään jakaa muillekin. Oppimista vartenhan näitä tehdään.

Mari Virtanen [00:08:34]: Ajattelin tuossa juuri, että tämä on jatkumo ja tää on yksi osa tätä. Meillä on käsikirjoittaminen, valmistautuminen, tekninen tuottaminen ja sitten meillä on tämä jatkosuunnitelma ja tavoitteellinen julkaiseminen. Itse ainakin, se jää jotenkin kesken, jos minä teen kaksi kolmesta, niin ei mene ihan maaliin asti. Ja ihan mitkä palikat vaan, kaksi kolmesta, ei ole… Minulla nuo liittyvät aina yhteen. Minä teen myöskin tällaisia ristiinjulkaisuja ja koosteita eri kanaviin, että voin sitten kirjoittaa blogitekstin vähän eri näkökulmasta ja sitten sinne tulee se podcast linkiksi tai joku videosarja tai jotkut aikaisemmat blogitekstit. Ja tuohan sitten ohjaa sitä lukijaa eteenpäin, kun sieltä löytyykin lisää tietoa samaan aiheeseen liittyen.

Ilse Skog [00:09:28]: Tällainen orgaaninen some-mainonta toimii ihan hyvin. Välillä saattaa olla ihan hyvä panostaa ja ostaa maksettua mainontaa. Ja nyt jos otetaan tällaisia oppeja, mitä tekisin toisin, niin silloin kun tämä MetroPodiakin perustettiin, ehkä silloin olisi kannattanut vähän laittaa, räjäyttää alkuun, että saada heti alkuun niitä kuuntelumääriä. Ja se ei ole kovin iso panostus kuitenkaan, jos haluaa enemmän kuuntelijoita.

Mari Virtanen [00:10:01]: Tuosta tullaankin hyvin tähän julkaisusuunnitelmien asiaan, mikä minulla oli ajatuksissa tämän päivän tavoitteelliseen julkaisemiseen liittyen. Olen kauhean kova suunnittelemaan kokonaisuuksia ja minä aina ajattelen, että eikö se vanha sanonta sano, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tai sitten se voi olla vähän enemmänkin. Kun minä teen erilaisia juttuja eri teemoista, niin teen sellaisia julkaisusuunnitelmia myöskin teemoittain. Ja minulla on tietysti suosikkiteemat, on opetuksen digiin liittyvät, sotealadigitalisaatiopalvelumuotoiluun liittyvät, tutkimisen kehittämiseen liittyvät sekä sisällöntuotantoon ja julkaisemiseen. Minulla olisi nyt tällä ajatuksella neljä erillistä julkaisusuunnitelmaa. Jokaisella minun teemallani on joku kohderyhmä. Mietin, että okei, tuolle kohderyhmälle vaikka sisällöntuotantoon ja julkaisemiseen liittyvää asiaa. Mietin ehkä koko ajan niitä aiheita. Minun aivoni tuottaa koko ajan uusia aiheita, mistä voisi seuraavaksi puhua ja mikä voisi kiinnostaa. Sitten kuuntelen kollegoita ja asiantuntijoita ympärilläni, että mitkä teemat kiinnostaisi. Listaan koko ajan kumulatiiviseen julkaisuusuunnitelmaani, että okei, seuraavaksi tästä, sitten tästä, sitten tuosta. Niillä on kuitenkin kaikilla aina se sellainen kattoteema, että ne liittyvät johonkin, vaikka teknologian hyödyntämiseen opetuksessa, mitä nyt ikinä onkaan. Ja sen jälkeen alan teemoitella ja miettiä, minkälainen teksti tulee jostain, tuleeko jostain podcast-sarja, minkälaista videota haluan tehdä ja mihin kanavaan minä näitä laitan. Meillä on paljon julkaisukanavia, niin minulta menee moniin kanaviin monenlaista. Ne eivät istu kaikki siihen samaan kanavaan, vaan se paletti on iso. Sitten teen suunnitelmaan, että kenen kanssa minä haluaisin tehdä, keitä minä tarvitsen siihen, tarvitsenko tuotantovaiheessa apua ja sitten sitä työnjakoa ja roolittamista. Mekin olemme tässä nyt eri rooleissa, että miten sitä hommaa… Sitten tehdään aikataulusuunnitelmaa sekä sille tekemiselle että milloin tuotetaan ja sitten myöskin sille julkaisemiselle, millä viikolla tulee minkäkinlaista sisältöä. Jos haluaa ja jos tekee tätä työkseen, niin Excel-pohja on mielestäni aina hyvä siihen, että siinä on ne eri vaiheet, miten tuo minun työni etenee ja mikä mistäkin kanavasta tulee. Kun miettii some-julkaisua ja vaikka Linkedin-postauksia, niin aika vähän teen sellaista, joskus toki sitäkin, että joku kiinnostava aihe nousee, niin sen postaan. Mutta sille perussisällölle, mitä siellä julkaisen, niin kyllä minulla on sille suunnitelma olemassa.

Ilse Skog [00:12:58]: Tuo on hirveen hyvä, tuo aikataulu. Silloin sen tekemisen saa näkyväksi ja sitten se vielä toteutuukin.

Ilse Skog [00:13:06]: Ja kun tietää, että tässä työarjessa, mitä me tällä hetkellä elämme, niin meillä kaikilla on ihan riittävästi tehtävää. Sitten myöskin sen oman työn rytmittämisen, jaksamisen ja sen, ettei tule tulipalokiire joka kerta, se helpottaa kyllä siinäkin. Ja se, että ne tulevat näkyväksi. Paljonhan me teemme myös sellaista, että nyt, kun tehdään vaikka tätä sarjaa ja sitten se nousee ajankohtaiseksi puolen vuoden päästä uudestaan tai vuoden päästä, niin sitten voimme tehdä uusintajulkaisuja jossain toisessa yhteydessä ja linkittää ja nostaa taas esiin. Se on myöskin osa tuota.

Ilse Skog [00:13:49]: Tässä podcastissa on, että se voi tulla uudestaan ajankohtaiseksi. Kun on laittanut vaikka hakukoneoptimoituja sanoja, ne uudet kuulijat sitten löytävät tämän, koska podcastiin pitäisi pyrkiä tekemään sellaista sisältöä, mikä ei vanhene ihan heti, että se olisi sellaista ajatonta.

Mari Virtanen [00:14:10]: Tuonhan sinä sanoit jossain vaiheessa näissä aikaisemmissa jaksoissa, että podcasteilla on tyypillisesti pitkä häntä.

Ilse Skog [00:14:18]: Joo, on. Tämä on sillä lailla kustannustehokasta, kuten joku sanoi, koska jos ajattelee vaikka uutisen tekee, niin se uutinen tuli ja meni. Mutta vielä ne ensimmäisetkin podcastit, niinkuin minulla on tästä MetroPodiastakin kokemusta, että se 2019 ensimmäinen podcast, niin edelleen se löytää uusia kuulijoita. Jos on vaan kiinnostava aihe.

Mari Virtanen [00:14:42]: Sehän on mahtavaa. Siitä tulee juuri sellainen olo, että teemme työtä, jolla on tarkoitus. Ja se, että se ei ole vain se hetki, vaan se voi kantaa todella pitkälle. Minä mietin noita tavoitteita, että jos on tavoitteellinen julkaiseminen, niin sittenhän pitää olla varmaan joku tavoite. Ne tavoitteet, mitä nyt voisi ajatella, niin ne olisivat kuuntelijoiden määrä, kuinka moni kuuntelija kuulee, voisiko se olla kuunneltujen minuuttien määrä, että kuunnellaanko vain alkutahdit vai jaksetaanko loppuun asti. Sitten varmaan some-julkaisujen yhteydessä, kun on jaettu tuo podcast, niin siellä ovat ne eri reaktiot, että tykätään ja reagoidaan ja sitten ehkä jaetaan eri kanavissa. Joskus voi olla tavoitteena kerätä kommentteja tai jatko-leadeja tai että mistä haluaisitte seuraavaksi kuunnella. Tavoitteitahan on todella paljon tai eri vaihtoehtoja. Tuleeko sinulla joitain muita mieleen?

Ilse Skog [00:15:47]: Joo, hyvä kun kysyit. Ajattelin, että minä vähän avaan tätä meidän MetroPodia-analytiikkaa, koska se kovasti kiinnostaa, olen huomannut. Minä pidän julkaisusuunnitelmaa tästä aina, että aina, kun uusi julkaisu ilmestyy, niin laitan sen Excel-taulukkoon. Nämä, mitä luettelen, ovat nimenomaan näitä OKM:n julkaisukriteerit täyttäviä julkaisuja. Tehdäänhän me muitakin podcasteja, jotka eivät sitten ole tässä piirissä. Mutta nämä ovat niitä rahapodeja, jos näin voi sanoa. Vuonna 2020 näitä julkaisuja oli 11, siis aika vaatimaton määrä. Ja vuonna 2021 niitä oli julkaistu enemmän eli 23. Ja tässä täytyy muistaa, että nämä ovat näitä pandemia-vuosia vielä, että podcast-tuotanto on tietysti ollut vähän hankalampaa, kun ei ole oikein voinut kohdata. Mutta sitten vuonna 2022 eli tänä vuonna, niin tähän mennessä, elämme tässä syyskuuta, niin näitä on peräti 42 julkaistu. Ja minulla on lista loppuvuoden, joka on tämä kolme kuukautta, mitä on tulossa näitä podcast-jaksoja, niin siellä on peräti 31 eli me pääsemme tulokseen 73. Ja mikä tässä on mahtavaa, tai en tiedä onko se mahtavaa minun kannaltani, mutta eivät ne varmaan tähän jää, koska niitä putkahtelee sieltä. Aina tulee yhteydenotto, että minulla on nyt tällainen. En tiedä vielä edes kaikkia näitä. Kannustan seuraamaan näitä tuloksia. Nämä myös motivoivat sitä työntekoa. Itse teen sillä viisiin, että seuraan näitä MetroPodian kuuntelumääriä, kvartaaleita Google anal14:n kautta. Se oikeastaan antaa vain niitä kuuntelumääriä, mutta Soundcloudissa on aika hyvä analytiikka, että siitä näkee myös tykkäykset, uudelleenjaot ja lataukset. ja sieltä tulevat myös kommentit. Kommentteja tulee myös WordPressin kotisivulle. Kuuntelumäärät ovat minusta todella hyviä. Jos nyt katson tämän koko podcast-kanavan aikana kuuntelukerrat, niin niitä on ollut lähes 11000. Ja nehän tietysti jakautuvat eri jaksoille ja meillähän on aika paljon jaksoja kyllä. Kun katson tämän vuoden kuuntelumäärät, niin niitä kun on tämä kolme kuukautta jäljellä, niin niitä on 6500. Ja ne tulevat tästä kasvamaan, koska huomaan, että MetroPodia on enemmän ja enemmän löydetty. Minun mielestäni nämä ovat todella hyviä kuuntelumääriä. Me emme tavoittelekaan mitään Yle Areenan, ei tietenkään. Meillä on ihan eri kohderyhmät. Voin sanoa tästä esimerkkinä, että jos kohderyhmä on oikea ja se löytää sen podcastin, niin silloin on onnistuttu. Otan esimerkiksi tällaisen Podiatri, lääkäripodcast-sarjan Lääkäriltä lääkärille. Sillä ei ole kauheasti kuunteluja, mutta se on niin erikoispodcast eli se on niin kohdistettu. Ja se oikea kohderyhmä on sen löytänyt, niin silloin se on onnistunut. Vaikka sillä ei ole satoja eikä tuhansia kuunteluja. Ja vielä tuosta lisää tätä seurantaa, niin olen ottanut meidän suosituimmat podcastit, kolme. Ykkösenä on Miksi rokottaminen on tärkeää? Kenellä on lupa rokottaa?. Se on kerännyt 670 kuuntelua. Sitten on TK-menetelmiä soveltamassa. Miksi TK-menetelmien osaaminen on tärkeä?, 350. Tämä kakkospodcastikin on äskettäin julkaistu eli se vielä kerää, kerää, kerää näitä kuunteluja. Ja sitten on Reflektoinnin voima -sarja, mikä meillä oli ja siinä jakso Reflektoiva kirjoittaminen on saanut 230 kuuntelua. Eli olen tyytyväinen tuloksiin.

Mari Virtanen [00:19:47]: Joo, niin olen minäkin. Ja me olemme tuolla meidän toisen jengimme kanssa kakkosijalla, niin ei voi olla muuta, kuin tosi tyytyväinen. Tuo analytiikka on myös minulle tärkeä asia. Minä ehkä sen kautta vähän yritän haarukoida ja miettiä myöskin sitä, että teemmekö me oikeita asioita. Ja olenko minä tekemässä oikeita. Ja ovatko teemat sellaisia, mitkä kiinnostavat. Ja kuitenkin, kun tässä on aika iso työ kuitenkin tämän kaaren läpiviemisessä, niin onhan se mahtavaa nähdä, että ne teemat ja aiheet kiinnostavat muitakin, kuin meitä. Sitten mietin tuossa, kun kerroit, että miten analytiikkamäärät ovat kasvaneet, niin tuo kasvuhan on ollut kumulatiivinen, ihan huikea. Se on moninkertaistunut joka vuosi. Ei tiedä, siis voipa olla, että tarvittaisiin ihan pian isompikin koneisto tätä hommaa pyörittämään täällä. Tuo kertoo minulle sen, että podcastiin mediamuotona ja uuden tiedon välittämisen muotona, niin se on kyllä löytänyt tiensä ihmisten korviin.

Ilse Skog [00:20:53]: Ja mikä tässä on ollut minusta ihanaa, koska silloin, kun MetroPodia syntyi, niin pelkäsin, että miten minä saan sisältöjä. Mutta eihän tästä ole mitään ongelmaa ollutkaan, että meillä on sisältöjä ihan tosi, tosi…

Mari Virtanen [00:21:06]: Ja ehkä tuossa on myöskin se, että meillä on jonkunlainen tarve kertoa myöskin näiden seinien ulkopuolelle, että kuinka valtavan hienoa työtä me täällä teemme eri näkökulmista ja eri asiantuntijat yhdessä ja erikseen, niin se kyllä näkyy myöskin tuossa.

Ilse Skog [00:21:24]: On kyllä tosiaan. Juuri kun sanoit ”eri asiantuntijoita”, niin otan vielä tällaisen esimerkin, että meillä on tuossa auditointi tulossa ja itse ajattelisin, että auditointi on tylsääkin tylsempää, jos katsoo sen paperilla. Mutta meilläpä perustettiin tällainen auditointipäiväkirjapodcast-sarja, missä näitä vaikeitakin käsitteitä avataan hauskasti ja rennolla otteella, niinkuin siinä sanotaan. Eli podcastilla on mahdollisuus monenlaiseen tuottamiseen.

Mari Virtanen [00:21:51]: Oikein hyvä. Kiitos, Ilse sinulle valtavan paljon, että tulit puhumaan kanssani podcasteista. Ja kiitos sinulle siellä linjalla, joka tätä kuuntelet. Toivottavasti sait nyt intoa ja uusia ajatuksia myöskin siihen, että myös sinusta voi tulla podcastaaja.

Ilse Skog [00:22:10]: Juuri näin. Kiitos Mari.

[äänite päättyy]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Pekka Petäkoski
Puhuja 1 [00:00:13]: Metropolin auditointipäivät. Olen Virve Kenttä, Metropolian toiminta-arkkitehti. Tänään minulla on vieraana Pekka Petäkoski, opiskelijakunta Metkan toiminnanjohtaja. Tervetuloa, Pekka!

Puhuja 1 [00:00:26]: Kiitoksia, Virve!

Haastattelija [00:00:28]: Mehän olemme tässä podcastissa valmistautumassa Metropolian ulkoiseen auditointiin. Me olemme ihmetelleet asioita vähän eri näkökulmista tähän mennessä jo oppimistoiminnan ja TKI-toiminnan väen kanssa. Nyt olisi tarkoitus tänään pohtia sitten opiskelijakunnan ja opiskelijoiden näkökulmasta sitä, mitä me olemme tässä viime kevään aikana tehneet, eli tätä itsearviointityötä. [?? 00:00:56]haastattelut ovat tulossa marraskuussa. Hetki jo lähenee, ja vähän ehkä jännityskin tässä on jo kasvamassa. Käännetään vielä hetkeksi katse viime keväälle, kun me koostimme sitä itsearviointia ja te Metkasta olitte mukana kommentoimassa ja osin myös tuottamassa sitä materiaalia. Miltä se työ metkalaisten silmin näytti? Minkälaista teidän oli olla mukana siinä prosessissa?

Puhuja 1 [00:01:30]: Metkalaisten silmiin se näyttäytyi siltä, että Metropoliaa aidosti kiinnostaa saada opiskelijan näkemys koko auditointiin ja tähän laatuprosessiin myös mukaan, mitä Metkassa sitten myös arvostetaan hyvin paljon, ja olemme siitä kiitollisia, että meidät oikeasti osallistetaan aktiivisesti näihin eri prosesseihin, että se ei ole vain juhlapuheiden sanoja, että otetaan opiskelijat osaksi, vaan ollaan aidosti siellä mukana. Muuten Metkan näkökannasta se näyttäytyy siltä, että pääsemme sisäisesti paljon keskustelemaan, mitkä asiat ovat meille viimeisen neljän vuoden aikana näyttäytyneet, minkälaisia palautteita me olemme saaneet erilaisissa kyselyissä, miltä esimerkiksi osa kansallisista tutkimuksista näyttää suhteessa Metropolian omaan toimintaan, ja niihin tietoihin peilaten sitten on lähdetty niitä meidän lausuntojamme ja kokonaisuuksiamme antamaan sitten tähän auditointiraporttiin myös.

Haastattelija [00:02:35]: Joo. Se oli myös meidän, jotka sitä teimme, suunnasta, oli mainiota saada teidät mukaan. Te otitte sen hyvin vakavasti ja asiallisesti. Oikeasti halusitte olla siinä ja [?? 00:02:47] ja ottaa itsekin selvää. Puolin ja toisin ollaankin ilmeisen tyytyväisiä siihen, miten yhteistyö sujui. Se arviointi on osa sitä auditointiprojektia, eli kokonaisuus muodostuu siitä, että meillä vielä se ryhmä käy ja tekee sen arvionsa ja testaa sitä itsearvioinnissa kerrottua siihen, mitä he täällä havainnoivat. Jos tätä samaa näkökulmaa, miten auditointi korkeakoulun arjessa ja opiskelijoiden ja opiskelijakunnan arjessa sitten näkyy ja tuntuu, mitä siitä sanoisit, millaisia odotuksia tai minkälaisia aikaisempia kokemuksia teillä on, kun on ollut auditointi, vaikuttaako se, tuottaako se jotain uusia asioita, vai onko se vain tällainen hallinnollinen tarkastus, joka tehdään määrävälein?

Puhuja 1 [00:03:57]: Ehkä se kaikista konkreettisin asia, joka auditoinnista näkyy, on auditointiraportti tietenkin, mutta se ei välttämättä kovinkaan konkreettiseksi sitten tule opiskelijalle, joka on täällä Metropoliassa. Ehkä opiskelijaa, jos mietitään sinne arkeen, siinä noin 3,5 vuoden tutkintoajassa, konkreettiset asiat ehkä näkyvät siellä sitten, että jos tänä vuonna on auditointi, niin siinä kahden vuoden kuluttua, koska yleensä auditointi paljastaa ehkä isompia rakenteellisia haasteita, joihin sitten pitää miettiä, miten näihin kokonaisratkaisuina lähdetään ratkaisemaan oikeita korjausliikkeitä, etteivät ne ole vain pikaisia paikkauksia, koska sitten se ei välttämättä ratkaise kuin se yhden ongelman ja saattaa tuottaa uusia sitten rinnalle. Miten aikaisemmista auditointiprosesseissa, joissa olen itsekin saanut olla mukana, ne ovat tuottaneet muutosta, mutta muutos on juuri hidasta, ja se vaatii myös aika syvällä organisaatiossa mukana olemista ja pitkään organisaation mukana olemista. Muuten auditoinneista ehkä sellainen hyvin käsin kosketeltava konkretia ei ole ihan helposti saavutettavissa.

Haastattelija [00:05:23]: Joo. Ymmärrän. Varmasti myös korkeakoulun rivihenkilökunnan jäsenille se kokemus voi olla ehkä vähän samansuuntainen. Se raportti pulpahtaa, ja sitten se tavallaan lähtee, missä kautta se sitten elää, niin sitä ei aina ihan pysty, tai on ehkä vaikea, ehkä meidän täytyisi myös siihen panostaa enemmän, että se olisi näkyvämpää. Onko sinulla nyt tässä kohtaa jotakin sellaisia käytäntöjä tai keissejä, mitä haluaisit nostaa esiin, missä se on ehkä aikaisemmin vaikuttanut tai missä ajattelet, että toivot, että nyt vaikuttaisi? Ihan se itsearviointi, jonka me teimme, siellä nousi tiettyjä asioita. Varmaan teillä on laajempikin näkemys, niin haluaisitko jotakin vielä konkreettisemmalle tasolle?

Puhuja 1 [00:06:24]: Ehkä sellaisia konkreettisimpia asioita, jotka ovat nyt tämän auditoinnin yhteydessä tulleet vastaan, jotka ovat olleet ehkä havaittavissa, ovat olleet Metropolian palautejärjestelmän kehittäminen ja sen toimivuus, elikkä tietyllä tavalla se, että jos annan palautetta, myös palautteenantaja ehkä pystyy havainnoimaan, että sillä palautteella oli oikeasti myös vaikutusta, vaikka palaute menisi kuinka ylätasolle. Toiseksi ehkä panostukset opiskelijoiden hyvinvointiin ja jaksamiseen, että niihin saataisiin, ei vain opiskelijan hyvinvointipalveluihin, vaan myös opetukselliseen kokonaisuuteen, että tavallaan opiskelijan kokonaiskuormitus siinä tutkinnon aikana ei ole liian suuri yhdistettynä muuhun elämään eli työssäkäyntiin ja mahdolliseen vapaa-aikaa ihan silläkin, että kun henkilö valmistuu, on myös valmistumisen jälkeen työkykyinen. Tämä on ehkä meille myös Metkassa sellainen asia, että opiskelu on tärkeää ja se on ainutlaatuista aikaa, mutta sen ei pitäisi olla myöskään niin kuormittavaa aikaa, että sen jälkeen saattaa olla haasteita selviytyä normaalista arjesta.

Haastattelija [00:07:46]: Ajatuksia herättävä näkökulma, että jos valmistut ja sitten et jaksakaan sinne, mihin sinua on koko opiskelun aikana valmistettu. Olisiko siellä sitten sellaisia asioista, joista selvästi nousee kiitos tai sellainen, että tämä on vahvuus?

Puhuja 1 [00:08:14]: Metropolian selkeä vahvuus on monialaisuus ja tietyllä tavalla ongelmanratkaisevuus, innovatiivisuus. Jos on rohkeutta, oma-aloitteisuutta ja resurssia, kyvykkyyttä lähteä opiskelijana, että minua kiinnostaa tämä ja uskaltaa lähteä koputtelemaan vähän ovia, että minulla olisi tällainen ajatus, Metropolialla on näin isona organisaationa mahdollisuus avata niitä ovia ja tarjota sitä alustaa, josta lähteä ponnistamaan eteenpäin. Ei suotta ole Suomen suurin ammattikorkeakoulu. Se antaa ihan erilaisia edellytyksiä kuin ehkä jossain toisessa pienemmässä paikassa. Siinä on myös omat haasteensa, kun on iso korkeakoulu, mutta se on myös etu, että ollaan isoja. Se vaatii myös rohkeutta toimia isossa organisaatiossa.

Haastattelija [00:09:20]: Monen moisiin ratkaisuihin voidaan päätyä, voidaan löytää yllättäviä [?? 00:09:25].

Puhuja 1 [00:09:27]: Kyllä. Kyllähän se näkyy viimeisimmissä Metropolian strategisissa valinnoissakin, että on otettu selkeämpiä painopisteitä ja pyritty tuomaan sitä myös esille, että on hymykylää palvelutoimijana, on [?? 00:09:45] keskusta, on Kriimpäppiä, meillä on sähköauton kehittämistä, että on aivan laidasta laitaan. Meillä on kulttuuria, meillä on kaupallista toimintaa. Tavallaan jos kaiken tämän tiedostaa ja on vähän uskalias, voi löytää aivan uudenlaisen kiinnostuksenkohteen myös oman tutkintonsa ulkopuolelta.

Haastattelija [00:10:09]: Tällainen poikkitoimiala. Kerroitkin tuossa jo, että ne palautteet ehkä nousivat erityisesti siellä esille, sitten opiskelijan hyvinvointi ja siihen satsaaminen ja sitten ne ratkaisut ja monialaisuus, jotenkin ne kaikki resurssit, jos ne vain pystyisi hyödyntämään, niin [?? 00:10:29] sellaista [?? 00:10:31] kehittämistä ja toisaalta sitten sitä vahvuutta ja sitä, että me pystymme hyödyntämään ne kaikki mahdollisuudet per yksittäinen opiskelija, kunkin opiskelijan oman polun kohdalla. Sitten jos ajattelee sellaisia, [?? 00:10:50] itsearvioinnissa käytiin läpi erilaisia laadunhallinnan käytäntöjä, ja tässä kohtaa ehkä tavallaan taas joskus vilahdetaan sellaiselle tasolle, että opiskelijan on sitten vaikea, että okei, mikäs tällainen laadunhallinnan käytäntö, että hetkinen. Aina ei tarvitse varmaan edes pystyäkään seuraamaan, koska se asia pitäisi pystyä hoitamaan siellä korkeakoulun rakenteissa ja kulisseissa niin, että opiskelija vain saa sen ratkaisun, mutta nousiko tällaisissa rakenteissa ja menettelyissä jotain sellaisia esille, mihin erityisesti Metkan toiminnanjohtajana haluaisit meidän jatkossa kiinnittävän huomiota?

Puhuja 1 [00:11:32]: Sellainen, minkä tämä prosessi toi myös esille, että koska on suuri korkeakoulu, niin ei välttämättä ole tietoisuutta siitä, mikä esimerkiksi Metkan rooli on osittain osana korkeakoulua. Meillä on lakisääteinen osa, ja sitä kautta se toimijuus tässä yhteisössä, ja näin ollen meidän tulisi nimittään jokaiseen tutkintolautakuntaan henkilöt. Tämä on sellainen työ, joka on jatkunut jo vuosia, ja ymmärrettävästi se tieto ei aina siirry seuraavalle henkilölle, joka tulee vastaamaan niistä asioista. Jos mietitään laatua, nämähän ovat niitä paikkoja, jossa nimenomaan ne riviopiskelijat pääsevät vaikuttamaan siihen oman tutkintonsa, oman alansa kehittymiseen, koska siellä ovat myös ne työelämäedustajat, ja heidän kanssaan käydään sitä dialogia, miten tämä ala tai koulutus tulisi kehittyä, jotta se vastaisi tulevaisuuden työelämän tarpeisiin. Sitten jos nämä henkilöt tullaan valitsemaan ihan satunnaisesti tai ei valita ollenkaan, opiskelijan ääni jää kuulematta siihen tilaisuuteen. Tämä oli ehkä sellainen, mikä tunnistettiin, että ei ole ehkä vielä riittävän hyvin saatu selkeytettyä läpi Metropolian, mikä Metkan rooli on, missä kaikkialla meidän tulee olla nimeämässä ne henkilöt, tai meille voi esittää niitä henkilöitä tai rohkaista ihmisiä hakemaan, että he haluaisivat lähteä tähän tehtävään tai toimintaa mukaan, tai miten pääsen mukaan.

Haastattelija [00:13:11]: Joo. Minä muistan. Tästä kirjoitettiinkin siihen meidän raporttiimme niitä. Onko niin, että tutkintolautakunnan nykyisiin toimintatapoihin, jotka liittyvät siihen nimeämiseen ja kaikkeen tähän, että ne kriittiset huomiot on tehty nimenomaan opiskelijajäsenten suunnalta ja te olette Metkana olleet voimakkaasti vaikuttamassa siihen, että ne on saatu sanallistettua ja on huomattu, että tämä on käytäntö, joka kannattaa säilyttää mutta joita kannattaa tuoreittaa? Me taisimme kirjoittaa sinne, että tutkintolautakunta toimii ehkä jäykemmin, muistelen, että jäykkyys oli se sana, jota käytimme siinä. Mitä ajattelet, miten helppoa tai tai vaikeaa on opiskelijakunnan saada läpi laatuun liittyviä ehdotuksia ja ideoita? Minkälaista työtä te teette niin, että esimerkiksi tämä huomio on tuotu ja se on oikeasti syntynyt, lamppu on syttynyt aika monessa päässä, että näin todella on, ja tutkintolautakunnat halutaan säilyttää, mutta niitä halutaan uudistaa?

Puhuja 1 [00:14:25]: Nehän vaatii meiltä sitä, ett me kuulemme myös näitä henkilöitä, jotka ovat tutkintolautakunnissa, niin opiskelijoita kuin muita meidän lautakuntiimme osallistujia, käymme keskustelua Metropolian eri tasoilla ihan rehtorista oppimisjohtajaan ja sieltä osaamisaluepäälliköihin, miten me saisimme rakennettua tätä paremmin. Tätä dialogia on syytä jatkaa oikeastaan koko ajan, vaikka me saavuttaisimme jonkun pisteen, niin on hyvä käydä jatkuvasti keskustelua, miten me varmistamme, että edelleen asiat toimivat ja tulevat kuulluksi. Ehkä sellaisia konkreettisempia asioita, joita muuten sitten teemme, on myös se, että olemme muun opiskelijakuntakentän kanssa aktiivisessa yhteydessä ja keskustelemme, millaisia hyviä käytäntöjä ehkä muualla on, pench markataan, mitä muualla on ehkä tehty niin, että ne ovat saaneet toimimaan paremmin, ja sen jälkeen valmistelemme hyvin strukturoidun esityksen, joka on Metropoliaan sovellettavissa. Aina on muistettava, että Metropolia on niin iso kokonaisuus, että se vaatii ehkä hieman erilaista sovittamista.

Haastattelija [00:15:41]: Tämä onkin oikeastaan sellainen asia… Voin tässä podcastissa paljastaa, että ne muut kirjoittajat, jotka olivat tässä nyt mukana, sieltä tuli kommenttia, että kaikin osin ei ole ehkä ihan vielä, tai se rooli ja kaikki toiminta, mitä te teette, ei välttämättä ollut ihan niin selkeää. Se tuli nyt tässä, kun me puhuimme yhdessä siitä, niin se taas muistui mieleen, minkälainen toimija tässä korkeakouluyhteisössä te oikeasti olette ja kuinka paljon te oikeasti pystytte vaikuttamaan. Oli mainiota, että sellainenkin jotenkin tehtiin siinä. Sitä ei taidettu kirjata mihinkään.

Puhuja 1 [00:16:29]: Se on erittäin hieno kuulla, että tällainen on ollut kokemus asiasta.

Haastattelija [00:16:34]: Me teimme jonkin asian oikein siinä kohdassa selvästi. Voimme taputtaa itseämme olkapäälle.

Puhuja 1 [00:16:41]: Ehdottomasti. Selkeästi myös tavallaan meidän vaikuttamistyömme oli tässäkin kohtaa, tuli siis toteutumaan, että vaikutimme, että saimme itsemme myös paremmin tietoisuuteen, mikä meidän tehtävämme on.

Haastattelija [00:16:53]: Joo, ja ilman muuta varmasti monet tässä prosessissa mukana olleet haluavat jatkaa sitä, että tietävät ja osaavat ehkä enemmän kysyä, ottaa kommentteja ja kuulla sitä ja pyytää teitä mukaan.

Puhuja 1 [00:17:07]: Sen voin paljastaa tässä, että itse asiassa tämän prosessin kautta on tullut lisää pyyntöjä, että pyydetty Metkaa puhumaan uusiin foorumeihin, joissa emme ole aikaisemmin olleet. Olemme ottaneet ilolla vastaan myös se, mitä olemme siellä olleet kertomassa sitten.

Haastattelija [00:17:23]: Joo. Tuo on kiva kuulla itselle, joka on tätä tästä [?? 00:17:28] meidän, mutta kiva, että on syntynyt yhteyksiä ja vuorovaikutusta, joka kantaa pidemmälle. [?? 00:17:38] [?? 00:17:39] ja sitten me odotamme myös sinne opiskelijoita, auditointiryhmä haluaa haastatella ja kuulla aika laajaa joukkoa opiskelijoita. Mitä ajattelet siitä, miten pystytte rekrytoimaan tällaiseen tilaisuuteen?

Puhuja 1 [00:17:57]: Onnistuu aina sitä paremmin, mitä aikaisemmin me tiedämme tarkan päivämäärän ja kellonajan, missä pitää olla ja onko se etäyhteydellä vai fyysisesti läsnä jossain. Uskon, että saamme ihan hyvän porukan sinne kasaan. Meillä on kuitenkin yli toista sataa aktiivista opiskelijaa meidän toiminnassamme mukana. Heillä on valtava halu päästä vaikuttamaan ja olla osa tätä yhteisöä ja auttaa muita opiskelijoita olemaan osa tätä yhteisöä, ja loppupeleissähän yhteisöhän muodostuu vain niistä jokaisesta henkilöstä, joka haluaa olla tässä tekemässä tätä yhdessä.

Haastattelija [00:18:38]: Joo. Näin se on. [?? 00:18:40] sillä kaikki varmaan kaikki sitä tilaisuutta ja siellä sitten kaikkien korkeakouluyhteisön niin kuin me juhlallisesti sitä nimitetään, niin äänet ovat kuuluvilla ja saadaan siitä haastattelusta myös sitten kiva kokemus kuin mitä täällä kevään [?? 00:19:02] ollut.

Puhuja 1 [00:19:05]: Kyllä. Itse uskon hyvin vahvasti, että ainakin edellisen kerran, kun haastattelut olivat, se oli erittäin mieluisa kokemus.

Haastattelija [00:19:14]: Hyvä. Ehkä meitä henkilökunnan jäseniä saattaa jopa enemmän jännittää [?? 00:19:18] [?? 00:19:19], että näin on. Kiitos, Pekka, että olit kertomassa tästä opiskelijan ja Metkan näkökulmasta. Meidän tarinamme jatkuu, ja me menemme kohti marraskuuta ja vielä sen jälkeenkin kuullaan sitten, minkälaisia ajatuksia on [?? 00:19:37] [?? 00:19:37] [?? 00:19:39].

Puhuja 1 [00:19:41]: Kiitoksia, Virve.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Anna-Maria Vilkuna
Puhuja 3 Minna Möttönen

Puhuja 1 [00:00:00]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella ihmetellen. Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti.

[Musiikkia 00:00:19]

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään minulla on vieraana TKI-toiminnan henkilöitä, eli TKI-johtaja Anna-Maria Vilkuna ja asiantuntija Minna Möttönen, TKI Hankkeet ja kehittäminen -tiimistä. Tervetuloa!

Puhuja 2 [00:00:40]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:00:41]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:43]: Te olette olleet kirjoittamassa nyt meille tätä auditoinnin itsearvioinnin lukua kaksi, eli vaikuttava ja uudistava korkeakoulu. Se käsittelee TKI-toimintaamme, ja siellä ovat keskeisinä myös tällaiset aika isot käsitteet: korkeakoulun vaikuttavuus ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtaminen sekä näihin kahteen liittyvät kysymykset. Nyt olemme siinä vaiheessa, että asiat alkavat olla kivasti kasassa. Meidän tekstimme on tehty. Jos palaatte vähän mielessänne helmi-maaliskuulle, kun aloittelimme tätä projektia. Millaisia muistikuvia teille tulee sieltä alusta? Miten tämä on mielestänne mennyt, kun ajatellaan koko kevättä? Miltä tuntui kirjoittaa tällaista kokonaisuutta?

Puhuja 3 [00:01:31]: Meillähän oli pohjana itsearviointikysely ja sen vastaukset. Saimme tosi hyvin ja mielenkiintoisia vastauksia. Se antoi kuvan siitä, miten osaamisaluepäälliköt, innovaatiojohtajat ja teemavastaavat näkevät tämän hetken TKI-toiminnan. Se oli tosi kiva lähtökohta. Tuli todella runsaasti hyviä vastauksia. Erittäin paljon kehittämisehdotuksia ja tämän hetken hyviä käytänteitä.

Puhuja 2 [00:02:04]: Se oli juuri näin. Itsearviointiraportti antoi itse asiassa, ne vastaukset sieltä, meille aika innostavan lähtökohdan tälle kirjoitustyölle. Tosiaan sieltä tuli niin paljon hyviä näkemyksiä. Mehän teimme itsearvioinnin reilun vuoden aikaisemminkin. Minusta tuntuu, että vuodenkin aikana näkyi selvästi kehittyminen ja joku tietynlainen, voisiko sanoa innostus. Jos ajattelee juuri niitä isoja kysymyksiä, joita siellä on: yhteiskunnallinen vaikuttavuus tai johtaminen. Juuri näihin kysymyksiin näkyi mukavasti vastauksia.

Puhuja 1 [00:02:53]: Okei, hienoa, mainiota! Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika. Sinä aikana ovat asiat ehtineet kypsyä. Mitä vielä: Jos sitä prosessia tässä ajattelee, niin erottuiko teille erityisiä vaiheita sieltä? Milloin tuntui hankalalta päästä eteenpäin? Milloin työskentely meni kuin rasvattu? Oliko teillä sellaisia?

Puhuja 3 [00:03:20]: Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvin haastava teema: vaikuttavuus ja uudistaminen korkeakoulusektorilla. Tietenkin se loi vähän paineita, mutta Karvin ohjaavat kysymykset tulivat tarpeeseen ja saivat fokusoitua meidän tekemistämme konkreettisesti kirjoittamiseen.

Puhuja 2 [00:03:41]: Ehkä tuo oli juuri se, mitä sanoit Minna, se meidän tekemisemme. Siinä meni varmasti hetken aikaa, että me todella kerromme siitä, miten me teemme tämän asian. Tietysti juuri näin: Karvin ohjeet huomioiden. Mitä se on, kun puhumme yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta? Mitä Karvi haluaa, että me kerromme? Mutta että kerromme sen sillä tavalla kuin me sen teemme. Se jotenkin naksahti kohdalleen. Silloinhan se myös tuo kirjoittamiseen tietynlaista helppoutta.

Puhuja 1 [00:04:17]: Joo.

Puhuja 3 [00:04:19]: Kyllä, ja vielä siten, että kerromme sen, missä vaiheessa olemme tällä hetkellä. Tietenkin tärkeintä on olla tavoitteellinen, ja selkeä visio, mitä tavoittelemme, mutta valmista ei tarvitse vielä olla.

Puhuja 1 [00:04:36]: Totta, ja kun arvioidaan sitä, niin kuin sanoit, että missä olemme. Ei puhuta vain siitä, mihin haluamme. Entä sitten, kun käsitteet ovat isoja ja sellaisia, että meillä ei ole vaikka vaikuttavuuden suhteen ihan kaikkia kortteja omissa käsissämme, vaan vaikuttavuus syntyy aika monen osatekijän yhteissummana. Oliko käsitteiden konkretisoiminen: Mitä tämä meillä ja meidän toiminnassamme tarkoittaa? Muistatteko sitä vaihetta? Oliko siinä sellaista, että näistä jutuista puhumme silloin, kun meillä on yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus? Onko se selkeä?

Puhuja 2 [00:05:16]: Luulen, että se alkoi avautua prosessin aikana. Sitä ehkä ensivaiheessa tarkasteli enemmän omia, sisäisiä prosessejamme. Miten toimimme täällä Metropolian sisällä, vaikka eri yksiköiden välillä? Sillä tavalla, että me mahdollisimman hyvin vaikuttavuutta saisimme aikaan. Sitten jossain vaiheessa: Miten tärkeää oli kuitenkin kertoa kaikki se, mitä teemme kumppaneidemme kanssa. Millä tavalla kerromme toiminnastamme? Kun näkökulmaa otti enemmän ulkoa päin muistaen koko ajan vuoropuhelun ja yhteistyötavat, joita on yhteiskunnan ja kumppaneidemme kanssa. Se varmasti vielä toi uutta näkökulmaa. Ja kun sanoin, että se jollakin tavalla myös, voisi sanoa, kirjoittamista avasi ja helpotti. Se, että emme todellakaan pelkästään kuvaa siellä omien prosessiemme toimivuutta, vaan sitä, millä tavalla toimimme yhteiskunnassa.

Puhuja 1 [00:06:32]: Ulospäin meiltä.

Puhuja 3 [00:06:33]: Ja ehkä vaikuttavuus on tällä hetkellä meille aika mielekästä TKI-toiminnan osalta. Jos ajattelemme sitä, että se lähentää meitä aikaansaannoksien esiin tuomiseen. Ei niinkään TKI-toiminnan prosessin esiin tuomiseen, vaan nimenomaan tuodaan esiin niitä upeita aikaansaannoksia, joita olemme tavoitelleet ja joita teemme tällä hetkellä. Se oli mielestäni innostavaa.

Puhuja 2 [00:07:00]: Juuri näin! Siinä tulee innostavuus. Kun puhumme enemmän sisällöistä ja asioista: Miten teemme? Kenen kanssa teemme? Mitä tuloksia saamme aikaiseksi?

Puhuja 1 [00:07:12]: Joo, ja kun siellä yhteistyöalustat ovat varmasti… Muistan ehkä sitä vaihetta, kun yhteistyöalustoja mietimme. Se pätkä siellä tekstissä. Yhteistyöalustammehan ovat hirveän hieno asia. Juuri sitä ruohonjuuritason yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta. Innostavia näkökulmia kyllä sieltä on helppo löytää. Nyt, kun kokonaisuus on aika lailla kasassa, ja meillä on nyt joku muotokuva vähän kuin piirrettynä tai maalattuna meidän TKI-toiminnastamme ja vaikuttavuuden sekä vuorovaikutuksen asioista. Jos sitä ajattelisi muotokuvana, niin mikä siitä teille nousisi esiin? Oliko jotain yllättävää? ”Tällainen näkökulma” tai ”tällainen osa tähän nyt tulikin erityisesti esille”. Tai oliko jotain muuta, minkä nyt nostaisitte tässä vaiheessa, että ”tällaisia löydöksiä teimme itsearvioinnin aikana”.

Puhuja 3 [00:08:26]: Mietin sitä, että vaikuttavuuden johtaminenhan oli ikään kuin sisällytetty tähän osioon kaksi, joka oli TKI-toimintaa. Mutta itse asiassa puhumme koko Metropolian vaikuttavuuden johtamisesta. Jotenkin se avautui meille laajemmin, kun se oli sijoitettuna tähän TKI-toimintaan. Se oli aika yllättävä. Kirjoittamisen aikana tajusi sen. Toisaalta se, mitä toivoisi tämän kokonaisuuden kuvaavan, niin ehdottomasti sitä, että se antaisi kuvan meidän TKI-toimintamme luonteesta. Se on pitkäjänteistä toimintaa. Ei ole pikavoitoista kyse tässä toiminnassa ollenkaan, vaan selkeästä visiosta: Miten se saavutetaan? Miten on vastuutettu toimintaa? Mitä asioita nostetaan minäkin vuonna temaattisiksi kärjiksi? Miten resursseja niihin ohjataan? Kuitenkin muutoksesta kyse sekä muutoksen tekemisestä ja johtamisesta.

Puhuja 1 [00:09:35]: Joo. Yhden tarkentavan kysymyksen sinulle: Onko sinulla mielessä jotain asiaa, mikä siellä voisi olla sellaista… Kun sanoit, että ymmärrettäisiin TKI-toimintamme luonne. Onko jotain, mistä arvelisit, että voi olla vaikea ymmärtää sitä juuri tästä kohtaa näin, ja sitten onnistuimme kertomaan siitä niin, että se aukeaa. Tuleeko sinulle tällaista mieleen? Miksi toivot, että siitä ymmärrettäisiin sen luonne?

Puhuja 3 [00:10:09]: Nimenomaan se, että se on pitkäjänteistä kehittämistä. Ehkä sitten niin vielä, että meidän kaiken kaikkinen visiomme olisi lukijalle ymmärrettävä. Mitä tavoittelemme pitkällä tähtäimellä tekemisellämme?

Puhuja 2 [00:10:27]: Se alkaa kuitenkin hyvin vahvasti strategiastamme, strategiasta 2030. Sitä, kuinka siinä kuitenkin innovaatiokeskittymämme: Millaista mallia todella olemme kehittämässä? Mallia, joka pitkällä tähtäimellä todella vaikuttaa omanlaiseen tekemiseemme, johon hyvin vahvasti liittyy juuri tämä, että kehitämme kampuksilla yhteistyöalustoja kumppanuuden hengessä. Mutta sitten nostan sieltä myös 2.2. kappaleen, jossa kerromme, mikä luo kaikelle tälle myös, että se on todella vastuullista ja vaikuttavaa työtä. Kuinka me esimerkiksi olemme avoimen TKI-toimintamme mahdollistamisessa onnistuneet. Olemme luoneet edellytyksiä sille, että teemme vastuullista TKI-toimintaa. Kokonaisuus, joka kuitenkin hyvin vahvasti perustuu strategisiin valintoihimme: Tämä tulisi siinä näkyviin ja konkretisoituisi vielä näissä esimerkeissä, joita sinne on loppuun nostettu.

Puhuja 1 [00:11:45]: Sitten raporttimme vähän sivuaa TKIO-ajattelua. Meillähän on siellä, [Epäselvä sana 00:11:50] korkeakouluun valittu TKIO. Sanoit äsken, että yksi oivalluksen hetki oli, kun tajuttiin, että voidaan katsoa TKI:ta vaikuttavuutta laajemmin. Miten sinä linjaisit TKI-johtajana, mitä se on, kun oppiminen integroituu TKI-toimintaan? Minkälaiseen pähkinänkuoreen tämän asettaisit?

Puhuja 2 [00:12:15]: Ensinnäkin varmasti se, että TKIO meillä on mahdollista, ja sille on hirveän hyvät edellytykset. Tässä raportissa kuvataan, kuinka se edellyttää myös korkeakoulujohtamiselta hyvää ja tiivistä yhteistyötä. Meillä jatkuvan oppimisen ja TKI-toiminnan kesken. Se luo pohjaa. Mutta se, että meidän TKI-toimintamme voi antaa niin paljon oppimiseen erilaisina sisältöinä, uutena osaamisena, kumppanuuksina… Tai juuri se, että me näitä kampuksen yhteistyöalustoja, laboratorioita ja muita infroja avaamme oppimiselle. Ne ovat oppimisympäristöjä. Autamme kumppaneitamme ja toimijoita tunnistamaan se, mitä mahdollisuuksia uuden oppimiseen näillä alustoilla on. TKIO on tällainen hyvin, voisi sanoa, monenlaisia asioita sisällään pitävä. Mutta perustana on se, että tutkimalla, kehittämällä ja innovoimalla voimme syöttää koko ajan uusia aineksia, jotta voimme uudistaa oppimista ja koko ajan tarjota uusia oppimisen paikkoja, sisältöjä ja mahdollisuuksia.

Puhuja 1 [00:13:37]: Tämä varmasti onkin yksi niistä Metropolian hyvin omaleimaisista tulokulmista tässä kokonaisuudessa, josta kirjoitimme. TKI-toiminnan, kuvasimme laadunhallintaa ihan PDCA-syklin mukaisesti. Nostaisitko Minna siitä jotain erityistä? Mihin suuntaan voisimme kehittyä? Minkälaisten vahvuuksien pohjalta TKI-toimintamme perustasolla, laadunhallinnan, PDCA-syklin kautta tarkasteltuna: Mihin suuntaan voisimme mennä? Miltä vahvuuksilta menemme siihen suuntaan?

Puhuja 3 [00:14:18]: Metropoliassa on paljon myös sisäisiä kehittämishankkeita. Olemme tosi vahva kehittäjäorganisaatio. Ratkaisemme visaisia ongelmia. Seuranta ja raportointi voisivat olla tulevaisuudessa vielä keskeisemmällä sijalla. Ehkä modernein välinein. Kyllä toivon ja uskon, että strategiamme tulee ohjaamaan keskeistä tekemistämme. Satsaamme siihen, mitä olemme määritelleet. Innovaatiokeskittymät ja yhteistyöalustat mahdollistavat niin monenlaista tekemistä ja osaamisen kehittämistä. Se mahdollistaa myös uusien roolien ja vastuiden syntymistä, mikä on ainakin itselleni erittäin kiinnostava asia korkeakoulumaailmassa.

Puhuja 1 [00:15:13]: Minkälaista visiota näkisit tämän itsearviointiprojektin pohjalta? Miltä näyttää nyt tästä eteenpäin?

Puhuja 2 [00:15:21]: Kyllä se hyvin paljon samaa, mitä Minna jo tuossa sanoi. Sitten vähän pyysimme myös Metropolian ulkopuolisia henkilöitä lukemaan tätä itsearviointiraporttiamme. Oli kiva, että palaute oli, että se todella on hyvin meidän näköisemme. Siellä vielä enemmän ehkä kannustettiin meitä nostamaan esille sellaisia asioita, joita olemme yhteistyössä tehneet. Esimerkiksi se, miten me pääkaupunkiseudulla olemme tukemassa sitä, että tänne syntyy ihan tällainen kansainvälinen uuden yritystoiminnan, startup-toiminnan osaamisen keskittymä. Kaiken kaikkiaan jotenkin tuo raportin kirjoittaminen vahvisti sitä näkemystä, että voimme luoda kansainvälisen tason innovaatioympäristöjä täällä ja olla kansainvälisellä tasolla, kun vain teemme tiettyjä valintoja, joihin panostamme. Todella tärkeä innovaatiotoimija, korkeakouluttaja.

Puhuja 1 [00:16:26]: Joo, muistan, että tässä tämä sidosryhmälukijamme… Ajattelin, että emme ole ehkä itsekään ymmärtäneet kaikkea hienoutta, joka sieltä voi nousta. Hänen kommenttinsa toi siihen upeaa lisävaloa asioihin. No oliko siellä jotain sellaista, mikä kerta kaikkiaan olisi yllättävää? Jotain, mitä ette odottaneet tulevan esille?

Puhuja 3 [00:16:59]: Tässä koko prosessissa – Meillähän oli myös METKA:n roolitus tässä mukana. Kyllä olin positiivisesti yllättynyt METKA:n vahvasta roolista niin Metropolian kampuskehittämisessä kuin opiskelijayhdistystoiminnan kehittämisessä ja rahoituksen laadun parantamisessa. Se oli mielestäni yksi Metropolian vahvuus.

Puhuja 2 [00:17:22]: Kyllä. Sitten oli tietysti se, minkä nostimme, kokosimme sen, miten Metropolia toimii vastuukorkeakouluna monissa erilaisissa tärkeissä teemoissa, kuten digivisio tai Sigma-toiminta. Tai valtakunnallinen pääsykoeuudistuksemme. Se, että näitä asioita muistamme aina koota yhteen. ”Hei, mehän näissä kaikissa asioissa olemme ottaneet tosi tärkeää, vastuullista roolia.”

Puhuja 1 [00:17:49]: Kyllä. Hyvä, että löytyi jotain, yllätyksiäkin. Se ei ollut teille ihan tuttua kauraa kaikki. Pääsitte yllättymään myös. Nyt olemme siinä vaiheessa, että materiaali on lähdössä kohta käännöstoimistoon. Sitten auditointiprojektimme etenee. Olisiko teillä jotain erityistä tässä vaiheessa, mitä haluaisitte sanoa viestiksi TKI-toimintojen henkilöstölle, koko Metropolian henkilöstölle ja myös opiskelijayhteisölle?

Puhuja 3 [00:18:22]: Kyllä meillä TKI-toiminnassa löytyy tällä hetkellä paikka ihan jokaiselle. Siellä voi tehdä monenlaista TKIO:ta. Varmasti se taas uudistaa toimintaamme kaiken kaikkiaan. Jos ajatellaan kehittämistä, muutosta ja näin poispäin, niin kyllä me voimme kokeilemalla seuloa toimivimmat käytännöt. Ei niiden tarvitse aina olla niin suurisuuntaisia, isoja hankkeita, vaan ihan pilotteja tekemällä pääsemme jo eteenpäin.

Puhuja 2 [00:18:55]: Varmasti juuri se, että ihan rohkeasti mukaan. Ja se, että kokeillaan. Aina kaikki ei onnistu, mutta aina opimme jotain uutta ja viemme asioita eteenpäin. Nyt tosiaan, kun lukee tuota raporttia, ja se antaa kokonaiskuvan. Miten todella paljon kiinnostavia asioita tehdään, niin tietysti iso kiitos kaikille, jotka ovat olleet tässä mukana ja auttaneet raportin kirjoittamisessa, olleet sitä kommentoimassa ja niin edelleen. Yhteistyössä myös raportti on syntynyt.

Puhuja 1 [00:19:34]: Se onkin arvokasta, että meillä on tällainen yhteisesti koottu kuva. Se on ehkä todenmukaisempi kuin se, että olisimme ihan yksitellen kirjoittaneet sitä. Hyvä! Raportti tulee luettavaksi koko meidän henkilöstöllemme sekä englannin- että suomenkielisenä versiona elokuun lopussa. Minäkin suosittelen, että kaikki sen lukisivat. Se paitsi antaa paljon varmasti uutta tietoa: Ei ollenkaan ole sanottua, että näin laaja käsitys meidän asioistamme olisi jokaisella henkilöstön jäsenellä valmiina päässä. Yhteinen näkemys on nyt luettavissa raportista. Se avaa varmasti uusia näkökulmia. Kun itse haastattelu sieltä lähenee, antaa englanninkielinen raportti käsitteistöä ja tukea sitä kohti myös. Tässä vaiheessa kiitän teitä. Kiva kun tulitte vähän vetämään yhteen tätä kevään kokemusta. Me syksyllä jatkamme ja menemme sitten kohti haastattelua. Laadunhallinta ja laatuasiat eivät tietenkään lopu siihenkään, vaan sitten saamme suosituksia ja menemme niiden kanssa taas eteenpäin. Kiitos teille!

Puhuja 3 [00:20:53]: Kiitos kutsusta!

Puhuja 2 [00:20:54]: Kiitoksia!

[Musiikkia 00:20:55]

[äänite päättyy]

Äänitteen nimi: OnTheMove.mp3
————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

Puhuja 1 Heidi Rontu
Puhuja 2 Hanna Lankia
Puhuja 1 [00:00:24]: Tervetuloa Metropolia on the Move -podcastsarjan ensimmäistä jaksoa kuuntelemaan. Puhumme tänään ”Lisää liikettä opetukseen” -teemasta. Tässä jaksossa saat lisätietoa istumisen tauottamisen hyödyistä oppimiselle ja miten luoda aktiivisempaa toimintakulttuuria opetukseen. Minun nimeni on Heidi Rontu, toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Kanssani keskustelemassa on Hanna Lankia.

Puhuja 2 [00:01:01]: Olen Hanna Lankia ja toimin hankepäällikkönä Metropolia on the Move -hankkeessa. Metropolia on the Move -hanke on opiskelijakunta METKAn liikkuva korkeakouluhanke. Hanke on käynnistynyt syksyllä 2021 ja saanut rahoitusta kolmeksi vuodeksi. Hankkeen tavoitteena on liikunnallista opiskelua, opetusta ja opiskeluympäristöä Metropolian kampuksella ja tätä kautta parantaa opiskelijoiden hyvinvointia sekä opiskelukykyä.

Puhuja 1 [00:01:32]: Tärkeästä hankkeesta on kyse. Mainitsit kun esittelit Metropolia on the Move -hanketta, että opiskelijoita on tarkoitus saada liikkumaan. Kysyisin alkuun, kuinka paljon opiskelijat eivät liiku? Kuinka paljon opiskelijat istuvat ja miten runsas istuminen vaikuttaa opiskelijoihin?

Puhuja 2 [00:02:01]: Korkeakouluopiskelijat istuvat paljon, keskimäärin lähes 11 tuntia päivässä. Suuri osa istumisesta tapahtuu opiskelupäivän yhteydessä. Tämä ei ole mikään ihme, sillä opiskeluympäristöä on usein rakennettu siten, että se kannustaa pitkäaikaiseen paikallaan oloon. Runsas istuminen heikentää opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Se lisää riskiä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille sekä heikentää vireystilaa ja jaksamista. Säännöllisellä hikiliikunnalla ei voida täysin kompensoida runsaan istumisen haittavaikutuksia, vaan pitkäaikaisen paikallaan olon tauottaminen on tärkeää riippumatta siitä, kuinka aktiivinen opiskelija muuten on.

Puhuja 1 [00:02:46]: Liikkumiseen eri tavoin tulisi kannustaa, jos ymmärrän oikein? Itsekin olen syksyn alkuun päättänyt aloittaa kävelykokoukset aina kun mahdollista. Pistän luurit korviin ja lähden kävelemään ja kokoustamaan. Mainitsit istumisen tauottamisesta, voisitko tarkemmin avata mitä hyötyä tauottamisesta käytännössä on?

Puhuja 2 [00:03:17]: Kyllä. Ehkä olet itsekin huomannut kävelytaukojen yhteydessä, että istumisen tauottaminen parantaa vireystilaa, tarkkaavaisuutta, keskittymiskykyä ja muistia. Opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna tämä puolestaan edistää oppimista. Opiskelijat jaksavat keskittyä opetukseen, he pystyvät sisäistämään kuulemansa paremmin. Pienet aktiivisuustauot voivat vähentää luokkahuoneen rauhattomuutta. Opiskelijoiden istumisen tauottaminen tukee opettajan jokapäiväistä työtä. Lisäksi aktiivisemmat oppitunnit voivat tuoda liikettä ja virkistymistä opettajan omaan työpäivään.

Puhuja 1 [00:04:01]: Mietin, kun meillä on tämä runsas kahden vuoden korona-aika, jolloin käytännössä kaikki opiskelijat ja opettajat ovat olleet tietokoneen ääressä ja tuijottaneet näyttöruutua. Osa on seissyt tai istunut pitkää päivää paikallaan ollen. Uskoisin, että monet tunnistavat näistä niitä asioita, joita haluaisivat omaan opiskelu- tai työpäiväänsä ja mitä toit esille istumisen tauottamisen hyödyistä. Jos mietitään, että opettaja suunnittelee opetuksensa keskittyen ensisijaisesti sisällön oppimiseen, mitä opettaja käytännössä voi tehdä, jotta pystyisi ottamaan huomioon istumisen vähentämisen? Eli nimenomaan tauottamista mitä aikaisemmin toit esille ja sen hyötyjä. Miten sitä pystyisi konkreettisesti opetuksessa ottamaan huomioon?

Puhuja 2 [00:05:11]: Tuo on hyvä kysymys ja haluaisin mainita, että istumisen tauottamista ei pitäisi nähdä ylimääräisenä vaivana, vaan omaa työtä tukevana toimintana, jonka ei tarvitse viedä paljon vaivaa eikä aikaa opetuksesta. Istumisen tauottamisen keinot voivat olla hyvin yksinkertaisia. Tunnin alussa opettaja voi kertoa, että opetuksen seuraaminen seisten, venyttely ja muu liikkuminen on sallittua. Pari- ja pienryhmäkeskustelut voi ohjeistaa käymään seisten. Sen sijaan, että opettaja jakaa opetusmateriaalit opiskelijoille tai laittaa kiertämään ne kädestä käteen, opiskelijoita voi pyytää noutamaan materiaalit luokan etuosasta. Jos on menossa pidempi luento, taukojen aikana opiskelijoita voi kehottaa käymään vessassa tai hakemaan kahvia, mikä tuo muutamia extra-askeleita opiskelupäivään. Opettaja voi näyttää esimerkkiä seisomalla itse opetuksen aikana. Jos haluaa panostaa enemmän, esimerkiksi perjantainen taukojumppa on hyvä keino saada opiskelijat liikkeelle. Jos liikkeiden keksiminen itse tuntuu vaikealta, voi hyödyntää taukoliikuntasovelluksia tai valmiita You tube -taukojumppavideoita. Muitakin keinoja löytyy. Kaikkia keinoja ei tarvitse hyödyntää, jokainen voi valikoida itselleen ja kyseisen oppitunnin rakenteeseen parhaiten soveltuvat vinkit.

Puhuja 1 [00:06:49]: Tuosta listasta mitä kävit läpi, tunnistin. Itse en ole enää opettajana toiminut, mutta tuli mieleen kokoustilanteet ja nyt kun palataan kampuksille toivottavasti enenevässä määrin, paljon kokoukset ovat istumakokouksia. Jäi erityisesti mieleen mitä mainitsit, että kokouksen puheenjohtaja voisi omalla esimerkillään esimerkiksi nousemalla välillä itse seisomaan tai tuottaa mikrotaukoja. Tai sanomalla kokouksen alussa, että täällä saa liikkua, saa nousta seisomaan. Ne ovat aika pieniä asioita, mutta tärkeitä, koska silloin liikkuminen on sallittua.

Puhuja 2 [00:07:44]: Ehdottomasti. Esimerkin näyttäminen ja luvan antaminen on tärkeää, koska sosiaalinen kynnys omatoimiselle istumisen tauottamiselle, venyttelylle ja muulle vastaavalle voi olla todella suuri opiskelijoilla.

Puhuja 1 [00:07:59]: Ymmärrän oikein hyvin, jos istuu luokassa ja siellä istuu 20–30 muuta opiskelijaa ja opettaja edessä käy asioita läpi ja yhtäkkiä yksi opiskelijoista nousee ylös ja lähtee kävelemään ympäri luokkaa. Varmasti herättää huomiota ja sitä voidaan pitää omituisena. Tärkeitä asioita ja yksinkertaisia viedä opetukseen, niin kuin toitkin tuossa esille. Tämä ei ole rakettitiedettä, eikä vaadi syvällisempää suunnittelua, vaan on yksinkertaista ottaa mukaan omaan opetukseen.

Puhuja 2 [00:08:34]: Vaikeinta on saada aloitettua ja tehtyä rutiini istumisen tauottamisesta ja luoda normia siitä, että luokkahuoneessa ei pelkästään istuta.

Puhuja 1 [00:08:51]: Kiitos Hanna. Pääsimme alkuun, saimme kuulla Metropolia on the Move -hankkeesta, ja mitä siinä edistetään. Tässä opetukseen ja muuhun työ- ja opiskelutilaan vietäviä vinkkejä. Kuten alussa tuotiin esille, tästä rakentuu sarja. Lisää ideoita ja ajatuksia on tulossa ja Hanna kutsuu seuraavaan jaksoon asiantuntijoita paikalle. Keitä he ovat tai kuka hän on, jäämme odottelemaan. Seuratkaa Metropolia on the Move -podcastsarjaa ja seuraavia jaksoja. Lämmin kiitos sinulle Hanna ja kiitos kaikille kuuntelijoille, että olitte mukana jaksossa. Jäädään odottelemaan seuraavaa Metropolia on the Move -jaksoa.

Puhuja 2 [00:09:54]: Kiitos Heidi minunkin puolestani sinulle ja kuuntelijoille. Kannattaa pysyä kuulolla.

Puhuja 1 [00:09:59]: Kiitos.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Riitta Konkola
Puhuja 2 Eeva Viitanen
Puhuja 3 Simo Mustila

Puhuja 1 [00:00:31]: Tervetuloa kuuntelemaan Metropolian johtoryhmän podcastia nimeltä Strategiasta käytäntöön. Meillä on tavoitteena tässä podcast-sarjassa johtoryhmän suulla avata niitä keskeisiä teemoja, mitä meidän strategiaan liittyy, miten strategia meillä muuttuu erityisesti käytännöksi. Olen Riitta Konkola ja toimin Metropoliassa toimitusjohtajana ja rehtorina. Viime jaksossa me keskusteltiin viestintäpäällikkö Liisa Salon kanssa siitä, kuinka Metropolian viisi strategista teemaa muodostavat systeemisen kokonaisuuden ja mitä systeeminen ajattelu ylipäätänsä tarkoittaa. Tällä kertaa olen kutsunut kanssani keskustelemaan kehitysjohtaja Eeva Viitasen ja varatoimitusjohtaja Simo Mustilan strategisesta teemasta kestävä kehitys ja kasvu. Tämän teeman avaaminen ja linkittyminen systeemiseen ajatteluun on tärkeää ja mielestäni kestävä kehitys on hyvä esimerkki siitä moniulotteisesta näkökulmasta, jota systeemisessä ajattelussa aina tuodaan esille. Se itsessään pitää sisällään sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman, ja liittyy meidän kaikkiin muihin strategisiin teemoihin. Kestävä kehitys ja kasvu on ammattikorkeakoulujen näkökulmasta tärkeää, koska meidän on pyrittävä entistä paremmin vastaamaan yhteiskunnan moninaisiin haasteisiin. Yksi ratkaisuista varmasti linkittyy nimenomaan tähän teemaan, kestävään kehitykseen ja kasvuun. Toki meidän täytyy myös itse toimia vastuullisesti, siinäkin mielessä erittäin tärkeä strateginen teema. Mutta Eeva, miten sinä näet kestävän kehityksen merkityksen ammattikorkeakouluissa?

Puhuja 2 [00:02:37]: Ensin kiitos siitä, että kutsuit tänne keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta. Kestävä kehitys on hyvinkin vaikuttava ja merkittävä asia meille. Mehän ollaan iso yhteisö, eli meillä on 17 000 opiskelijaa ja tuhannen henkilöstö. Olemme iso toimija, joka voi todellakin olla vauhdittamassa muutosta kohti kestävämpää yhteiskuntaa. Metropoliassa olemme tekemässä erityisesti kolmella eri näkökulmalla. Ensinnäkin näemme juuri niin kuin itsekin tuossa sanoit, että me haluamme olla vastuullinen korkeakouluyhteisö eli nimenomaan yksi asia on, että meidän oma toimintamme tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää, ja sitä olemme viemässä eteenpäin. Toinen tapa millä voimme merkittävästi vaikuttaa tähän kestävän kehityksen eteenpäin menoon on sitten jatkuva oppiminen, eli halutaan varmistaa, että kaikki metropolialaiset, koko yhteisö olemme kestävän kehityksen osaajia eli sekä meillä opiskelevat, meillä työtä tekevät että meiltä valmistuvat. Tätä kautta meillä on suuri vaikuttavuus sitten suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Sitten kolmas tällainen ehkä suoran toiminnan tie on myös se, että meille tulee paljon tällaisia kestävän kehityksen ratkaisuja, eli kun me teemme tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa, niin siellä me rakennamme yhteistyössä ratkaisuja näihin kestävän kehityksen haasteisiin, jotka on tunnistettu muun muassa meidän ilmiölähtöisissä innovaatiokeskittymissä.

Puhuja 1 [00:04:11]: Tästä kestävästä kehityksestä ja kasvusta ja vastuullisuudesta puhutaan todella paljon tänä päivänä, ja hyvä niin. Eeva, miten sinä näet, mitä konkreettista me ollaan tehty tässä asiassa?

Puhuja 2 [00:04:23]: No hyvinkin paljon, eli ensinnäkin kestävässä kehityksessä me lähdimme varsinaisesti, kun tämä oikeastaan projektointiin lähdettiin viemään eteenpäin isosti, niin lähdimme liikkeelle siitä, että teemme tällaisen olennaisuusanalyysin, missä vertasimme Metropolian strategiaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja sieltä pystyimme sitten tunnistamaan kahdeksan tällaista tavoitetta, jotka erityisesti Metropolian tasolla ovat niitä, joita Metropoliana halauamme olla edistämässä ja viemässä eteenpäin. Sitten tämän jälkeen lähdimme yhteisesti ja osallistavasti Metropoliassa meidän ominaisella tavallamme kehittämään tällaista kestävän kehityksen tiekarttaa, eli mitkä olisivat ne olennaisimmat toimenpiteet, mitä meidän tulee viedä eteenpäin aikavälillä vuoteen 2030 asti. No sitten tämän jälkeen me olemme muun muassa tehneet vastuullisuussivuston, eli olemme tietyllä tavalla halunneet myös ulkoisesti asettaa näitä tavoitteita itsellemme. Viestimme jo nyt suoraan siitä, että mikä on meidän suunnitelma ja miten me etenemme näissä, myös Metropolian verkkosivuilla. No sitten yksi sellainen iso tavoite nimenomaan tälle vuodelle 2022 oli, että me olemme luoneet tällaisen kestävän kehityksen kurssin koko henkilöstölle ja tavoitteena olisi, että koko Metropolian henkilöstö suorittaa sen tämän vuoden aikana ja että me varmistetaan se, että meillä kaikilla on ensinnäkin yhteinen ymmärrys siitä, mitä kestävä kehitys tarkoittaa ja myöskin yhteinen ymmärrys siitä, mitä se Metropoliassa tarkoittaa ja miten se liittyy meidän jokaisen työhön. Itse asiassa aika moni meidän yksiköistämmekin on valinnut tämän kestävän kehityksen tekemisen, tämän kurssin tekemisen ihan tulospalkkiomittarikseen omalle yksikölleen, eli sitäkin kautta vauhditetaan sitä kurssin tekemistä. Tämä tietysti itsessään edesauttaa sitten sitä, että loppuviimeksi se näkyy meidän työn jäljessä ja muun muassa sitten opetuspuolella siellä itse opetuksessa. Meidän tarkoitushan on, että meidän kaikessa opetuksessa kestävä kehitys on sellainen näkökulma, joka tulee sieltä läpi. Toki sen lisäksi, että meillä varmasti on sitten erityisesti myös sellaisia kursseja, jotka keskittyvät nimenomaan kestävään kehitykseen. No meillä myöskin tänä keväänä, itse asiassa juuri toukokuun lopussa julkaistiin meidän ensimmäinen vastuullisuusraportti, joka on tarkoitus sitten tästä lähtien tehdä joka vuosi. Sitten sellainen mitä me tietysti olemme tänä vuonna erityisesti myös tehneet on, että me olemme muutenkin tällaisessa strategiakehitysvaiheessa, että olemme Metropolian arvoista käyneet keskusteluja, niitä päivittäneet ja nyt tässä syksyllä sitten ehkä eniten kestävään kehitykseen liittyen, niin meillä on edessä työ, missä me luomme Metropolian eettiset toimintaperiaatteet.

Puhuja 1 [00:07:28]: Todella monipuolisesti ja hyvin käytännönläheisesti ollaan asioita edistämässä Metropoliassa ja niistä myös säännöllisesti kerromme. Eikö niin, sen minä vielä tarkistan, että tarkoitus on nyt myös että me käydään meidän kaikki tutkinto-ohjelmat läpi, jokainen tutkinto-ohjelma tekee omat suunnitelmansa ensi vuodelle ja yksi näkökulma siellä on nimenomaan kestävä kehitys? Tavoitteenahan meillä on, että jokaisessa tutkinnossa kestävän kehityksen osuus on varmistettu, eli että jokainen Metropoliasta valmistuva on myös osaaja tällä alalla.

Puhuja 2 [00:08:05]: Juuri näin, eli meillä on tällainen työ meneillään, missä katsomme ylipäätään tämän ehkä viimeisen parin poikkeusvuoden jälkeen, että miten nyt tässä uudessa koronan jälkeisessä tilanteessa, niin millä tavalla haluamme tutkintoja kehittää. Siihen on monta näkökulmaa, mutta kestävä kehitys on yksi olennainen näkökulma siitä, että miten tuodaan todellakin se kestävä kehitys kaikkeen siihen opetukseen. Meillä itse asiassa on myös kehitetty sellainen työkalu, missä jo nyt pystyy vertaamaan meidän opetussisältöjä tähän YK:n kestävän kehityksen sanastoon ja sitä kautta jo lähtötilanteessa tarkistamaan sen, että kuinka paljon jo näitä käsitteitä on meidän opetukseen liitetty.

Puhuja 1 [00:08:52]: No Simo, miten sinä näet erityisesti nyt tämän kestävän kasvun merkityksen Metropoliassa?

Puhuja 3 [00:09:00]: Ensinnäkin kiitos, että sain tulla mukaan keskustelemaan aiheesta. Kestävä kehitys ja kasvu on sellainen sanapari, että ei voi olla toista ilman toista. Tämä kestävä kasvu, se koskee kaikkea, kaikkia meidän kolmea ydintoimintoa eli oppimista, tutkimusta, kehitystä ja innovaatiotoimintaa sekä liiketoimintaa. Mehän ollaan tässä myös tekemässä tällaista sisäistä kulttuurimuutosta eli käytännössä tiedämme sen, että julkisen rahoituksen valtion budjettiin liittyy paljon haasteita ja sen tasoon tulevaisuudessa liittyy paljon kysymysmerkkejä. Sen takia on erittäin tärkeää, että sitten korkeakoulu tässä rakentaa myös muita tukijalkoja tähän sivuun ja tätä kautta varmistaa kestävän kasvun. Ilman kestävää kasvua ei ole turvattua Metropolian tulevaisuutta ja tätä kautta TKI ja liiketoiminnan merkitys varmasti tulee kestävän kasvun kautta kasvamaan korkeakouluympäristössä. Kestävään kasvuun liittyy aina myös nämä kolme eri dimensiota eli taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen näkökulma, ja näitä varmasti korkeakouluyhteisössä aina vaalitaan. Taloudellinen on varsin luonnollinen asia, se tulee näissä kaikissa meidän ydintoiminnoissa, pitää olla jonkin verran kasvua, jotta pystytään esimerkiksi vastaamaan inflaatioon. Palkat nousevat joka vuosi ja taas se edellyttää, että kestävää kasvua on pakko olla, jotta me pystytään meidän vastuut maksamaan. Tämä ekologinen näkökulma toteutuu meillä erittäinkin hyvin. Meillä on viisi innovaatiokeskittymää, josta me pystytään sitten ammentamaan näitä kestävän kasvun teemoja, eli tehdään tuotteita, niitä kaupallistetaan, jotka ovat myös ekologisesta näkökulmasta kestäviä. Myös tämä sosiaalinen näkökulma, niin otamme korkeakouluna sitten huomioon sen, että mihin me, kun meillä on paljon esimerkiksi kansainvälistä kauppaa, niin minkä tyyppisiä tuotteita me myydään ja mihin maihin, esimerkiksi tällaisia. Pysymme sellaisista toimialoista kyllä erossa, jotka eivät ole eettisesti kestäviä.

Puhuja 1 [00:11:26]: Mitä asioita te nostaisitte kestävässä kehityksessä ja kasvussa suurimmiksi onnistumisiksemme, mitä me ollaan tähän mennessä saatu aikaan? Ja sitten vastaavasti mitä meillä olisi seuraavina tavoitteina, mitä niistä nostaisitte? Eeva, sinä voisit jatkaa.

Puhuja 2 [00:11:47]: Tavallaan melkein sanoisin, että kaikki mitä ollaan nyt tehty tässä kestävässä kehityksessä. Mielestäni me ollaan hyvinkin tiiviillä aikataululla saatu vietyä isoja asioita eteenpäin. Siitä olen kovin ylpeä ja iloinen, että organisaationa olemme olleet näin ketteriä. Sellainen missä sitten ajattelisin ehkä, että varsinkin jos katsoo eteenpäin, että mitkä nyt ovat seuraavat isot askeleet, niin se on kyllä juuri se, että miten me nyt sitten sen perusteella kun koko henkilöstökin olisi kouluttautunut tähän kestävään kehitykseen, niin nimenomaan varmistamme sen, että se ajattelu on myös siellä kaikessa opetuksessa mukana ja sitä kautta ikään kuin orgaanisena osana siirtyy sitten ajatteluna tämän koulutuksen myötä myöskin sitten meillä opiskeleville henkilöille, jotka sitten tietysti omalta osaltaan menevät uudistamaan työelämää ja vievät sitten myös tätä kestävään kehitykseen pohjautuvaa ajattelua eteenpäin.

Puhuja 1 [00:12:48]: Eli kestävä kehitys ei ole mitään päälle liimattua?

Puhuja 2 [00:12:50]: No ei todellakaan.

Puhuja 1 [00:12:52]: Vaan sen tulee muodostua sitten osaksi opiskelijan osaamista?

Puhuja 2 [00:12:55]: Kyllä, ja sitten toki meidän tulee myös tehdä sillä tavalla, että me myös sanoitetaan heille se, että he myöskin tunnistavat, että se ei ole pelkästään siten, että automaattisesti totta kai osaavat toimia niin, mutta myöskin että osaavat kertoa siitä, jotta sitten pystyvät sitä myös nostamaan esimerkiksi omina vahvuuksinaan potentiaalisille työnantajille.

Puhuja 1 [00:13:16]: Entä Simo, minkälaisia asioita sinä nostaisit meidän onnistumisiksi ja mitä näet, että jatkossa seuraavaksi tavoitellaan?

Puhuja 3 [00:13:25]: Ehkä suurimpana onnistumisena pidän tähän asti sen, että me ollaan onnistuttu tekemään sellaista sisäistä kulttuurimuutosta liiketoiminnan osalta. Se ei ole ollenkaan korkeakoulumaailmassa ollut itsestäänselvyys, että korkeakoulussa tehdään liiketoimintaa ja kestävää kasvua. Meillä alkaa olla näyttäjä siitä, että meidän liiketoiminta euroissa kasvaa jo ihan merkityksellisesti ja olemme saaneet paljon sellaisia sisäisiäkin spokespersoneita, jotka edistävät korkeakoulun sisällä tätä ajattelumaailmaa ja sen yhdistämistä yhteen opetustoiminnan TKI:n kanssa. Siinä me ollaan menty iso askel eteenpäin. Ehkä sitten pari haastetta, jotka noistaisin, niin toinen liittyy myös Oy Suomi Ab:n haasteeseen, missä esimerkiksi Metropolia on erittäin keskeinenkin tekijä, eli meidän vientituote, koulutusvienti, joka samalla sitten ratkaisee Oy Suomi Ab:n ongelmia työvoiman saatavuuteen liittyen. Me tehdään eettisestikin todella arvokasta työtä, eli tuomme ulkomailta osaajia ja koulutamme heidät täällä meillä ja tarjotaan heille sitten mahdollisuutta työskennellä Suomessa ja sitä kautta koko kansantalous hyötyy. Tähän ollaan sitten kiinnitetty erityisesti huomioita muun muassa suomen kielen opetuksen kautta, että he olisivat sitten valmiita työelämään ja osaisivat riittävästi suomea, kun he meiltä valmistuvat. Toinen ehkä iso kokonaisuus, missä meillä on vielä tekemistä, mihin me ollaan kyllä panostettu eli TKI: tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta. Meillä on viisi hienoa, modernia innovaatiokeskittymää ja siellä tehdään hienoja hankkeita. Niiden hankkeista tuleva lopputulema, tuotteistus ja kaupallistaminen, että me saadaan tällaisia uusia vastuullisia tuotteita markkinoille ja saadaan sitten sitä kautta kasvua, niin siinä meillä on vielä tekemistä, mutta ollaan hyvällä tiellä.

Puhuja 1 [00:15:41]: Tässä Simon ja Eevan kanssa käytiinkin läpi varsin laajasti teemaa kestävä kehitys ja kasvu, joka on Metropoliassa yksi keskeinen teema. Ennen kaikkea nyt tätä valotettiin kokonaisvaltaisesti, otettiin taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen näkökulma esille, ja myös sitten mitä tämä kaikki käytännössä meillä tarkoittaa kaikissa meidän ydintoiminnoissamme. Iso asia, laaja ja sen takia keskustelu näistä eri näkökulmista ja ennen kaikkea siitä konkretiasta on siis tosi tärkeää. Kiitos Eeva, kiitos Simo tästä hyvästä keskustelusta ja ennen kaikkea kiitos kaikille meidän kuulijoille.

[äänite päättyy]