Strategiasta käytäntöön 3: Halu kuulla

[äänite alkaa]

Haastattelija 1 Mikko Jäkälä
Puhuja 1 Liisa Salo

Haastattelija 1 [00:00:23]: Hei, minä olen Mikko Jäkälä, Metropolian henkilöstöjohtaja. Tervetuloa kaikille seuraamaan meidän podcast-sarjamme, eli johdon podcast Strategiasta käytäntöön -sarjan kolmatta osaa. Viimeksi keskustelin meidän jatkuvan oppimisen johtajan Heidi Ronnun kanssa TKIO-teemasta henkilöstön hyppy tuntemattomaan. Siitä, mitä mahdollisuuksia ja toisaalta isoja muutoksia ja muutostarpeita meidän toiminnassamme TKIO-toiminta tuo. Heidin kanssa totesimme, että se on aika iso tällainen fundamentaalinen toimintatapamuutos meillä myös erilaisissa muuttuvissa kokoonpanoissa; vahvuuksien kautta toimimista, ja edellyttää dialogisuutta, työyhteisöjen toimivuuden tarkastelua ja miettimistä meidän toimintatavoissamme monin eri tavoin. Ja tänään olemmekin keskustelemassa tästä teemasta termillä halu kuulla. Täällä kanssani keskustelemassa meillä on…

Puhuja 1 [00:01:48]: Hei, olen Liisa Salo, Metropolian viestintäpäällikkö. Ja kiitos, Mikko, kun kutsuit keskustelemaan tästä tärkeästä ja aika ajankohtaisestakin aiheesta; kuulemisesta, kuuntelemisesta, vuorovaikutuksesta, dialogista, millä sanalla sitä halutaankaan käyttää.

Haastattelija 1 [00:02:09]: Kiitos Liisa. Tosiaan tämä dialogisuus, viestintä, jolla me kommunikoimme keskenämme ja toimimme keskenämme, niin Metropolian strategiassa on tosiaan paljon tällaisia, voisi sanoa, transformaatioteemoja. Niitä on sekä TKIO:ssa – meillä tulee uusia työvälineitä, digitalisaatio edistyy – mutta myös tuossa johtamisessa, ihmiset ja kulttuuri -teemassa, ihminen keskiössä -ajatuksessa. Me olemme ehkä siirtymässä enemmän siihen toimintatapaan, voisi sanoa, tällaiseen hajautettuun toimintatapaan siinä mielessä, että perinteinen top down, ihan tällainen perinteinen teollisen ajan ajattelu siinä, kuinka strategia luodaan, kuinka sitä jalkautetaan ehkä ihmisiä osallistaen. Niin me olemme siirtymässä enemmän osallistavasta kulttuurista osallistumisen kulttuuriin, jossa meillä jokainen on toimija. Miten näet tämän viestin kannalta?

Puhuja 1 [00:03:34]: Joo, tämä on mielenkiintoinen aihe, ja oikeastaan haluaisin palata jopa siihen aikaan, kun tätä nykyistä strategiaa, joka meillä astui Metropoliassa voimaan vuoden 2021 alusta, kun sitä rakennettiin jo paljon ennen tätä aikaa. Oikeastaan kävimme jo siinä vaiheessa hyvin paljon tällaista vuoropuhelua, sisäistä, meidän oman henkilöstömme ja opiskelijoidemme kanssa, mutta myös erilaisten kyselyjen kautta meidän sidosryhmiemme kanssa. Ja minulle on itselleni jäänyt erityisesti mieleen tällainen yksi asia: eli opiskelijat olivat jo aikaisemmin esittäneet Metropoliassa tällaisen näkemyksen, että heillä oli toive, että kestävä kehitys ja tällainen vastuullisuuden teema jotenkin vahvemmin näkyisi meidän strategiassamme. Toki olimme tehneet näiden teemojen eteen jo paljon työtä ja viestineetkin siitä, mutta opiskelijat toivat vahvasti esille, että se halutaan nostaa keskiöön. Ja tämä sama ajatus tuli sitten myös henkilöstön ja myös sidosryhmien näkökulmasta esille. Ja tämä oli jotenkin kauhean hieno ajatus siitä, että tässä me todella vahvasti kuulimme meidän sidosryhmiämme, ja sitä kautta tämä kestävä kehitys ja kasvu, joka siinä on myös rakennettu sisään, nousi yhdeksi Metropolian strategiseksi teemaksi. Tämä todella kertoo tästä myös strategiaviestinnän ja strategian synnyttämisenkin muutoksesta.

Haastattelija 1 [00:05:00]: Tämä on, Liisa, erittäin hyvin sanoitettu, hyvä huomio. Tavallaan jo tavoitteen asettamisvaiheessa se tapahtuu dialogissa, vuoropuhelussa, vuorovaikutuksessa. Ideoita tulee eri puolilta. Miten näet, jos ajattelemme sitten tätä mekanismia, kerroit, että se toimi strategian luomisessa jo näin. Niin miten tämä mekanismi sitten – perinteinen sana on strategian jalkauttaminen – mutta meidän strategian todeksi elämisessä näyttäytyy?

Puhuja 1 [00:05:34]: Joo. Todella ihan oikeastaan hymyilyttää jo tässä kohtaa tämä strategian jalkauttaminen, se tuntuu tässä ajassa niin kaukaa haetulta termiltä. Ja tänä päivänä uskon, että yhä yleisemmin ajatellaan, että strategia tavallaan ohjaa niitä organisaation valintoja. Mutta miten se viedään sitten käytäntöön ja toimintaan? Se juuri vaatii sitä yhteistä dialogia ja sitä, että osallistetaan, otetaan eri toimijoita mukaan käymään sitä keskustelua. Ja se, missä me olemme Metropoliassa ottaneet erinomaisen hienoja askeleita, on se, että olemme tavallaan rakentaneet systemaattisesti tällaisia dialogin paikkoja ja luoneet myös hyödyntäen erilaisia fasilitoivia menetelmiä, joka mahdollistaa sen, että mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua tähän keskusteluun, dialogiin, tuoda niitä omia näkemyksiään. Ja tavallaan sitä kautta meille on alkanut syntymään ihan uudenlaista, yhteistä ymmärrystä siitä, miten tämä strategia ohjaa kunkin tekemistä ja toimintaa meidän korkeakoulussamme.

Haastattelija 1 [00:06:43]: Joo. Jos anatomisia termejä halutaan käyttää, niin olen itsekin miettinyt tuota, että jalkauttamisen sijaan meidän pitäisi puhua käsittämisestä. Ja siis yhteisestä käsittämisestä. Meidän yhteisen käsityksen luomisesta, mitä tämä tarkoittaa. Sen kautta se todeksi ja arjeksi eläminen sitten varmaan lopulta tapahtuu. Onko sinulle, Liisa, heittää tällaisia konkreettisia esimerkkejä? Viittasit, että meillä käytetään erilaisia fasilitoivia menetelmiä, joilla pyrimme jalkauttamaan – taas käytin termiä jalkauttamaan – jolla pyritään viemään eteenpäin meidän vuorovaikutteisuuttamme.

Puhuja 1 [00:07:32]: Joo, voisin ottaa yhden sellaisen, joka itselleni oli siellä avaava -organisaation eri tahoilla käytiin tätä dialogia – mutta se aihe liittyi nimenomaan tähän teemaan, että kuinka tämä oppiminen meillä linkitettäisiin entistä vahvemmin tähän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Ja me aloimme puhumaan tästä TKIO:sta, ja sehän kuulostaa tällaisena kirjainlyhenteenä erinomaisen mukavalta. Mutta se ei itseasiassa ollutkaan niin helppo ymmärtää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Että opetus pitäisi viedä osaksi hankkeiden toimintaa, ja mitä siitä kukin saa, ja miten se pitäisi tehdä. Ja minä itse huomasin viestijänä, että organisaatiossa oli hyvin erilaisia tulkintoja tästä asiasta, ja erilaista ymmärrystä. Mutta sitten systemaattisesti alettiin järjestää sellaisia dialogin paikkoja, joissa opettajat, opiskelijat, TKI-toimijat ja erilaiset toimijat, myös yhteistyökumppanit rupesivat käymään tätä keskustelua. Että mitä tämä itseasiassa voisi tarkoittaa, mitä hyötyä tästä kukin voisi saada. Ja jotenkin tuntuu, että tässä on nyt otettu isoja askeleita. Ja itselleni tämä näyttäytyy sillä tavalla, että nimenomaan tästä, kun TKI ja tämä oppiminen integroidaan, niin se mahdollistaa sen, että meidän opiskelijamme verkottuvat poikkialaisesti. Asiantuntijoille syntyy tässä yhteistyössä nimenomaan ihan uudenlaisia oivalluksia vaikka siihen, miten pedagogiikkaa voi lähteä kehittämään ihan eri tavalla kuin jos yksittäinen opettaja itsekseen miettii. Vaan hän tässä yhdessä ratkoo näitä ongelmia yrityselämän ja opiskelijan kanssa, niin se näkemys laajenee. Ja samalla tavalla yritys- ja työelämä saa tällaisen yhteistyön kautta ihan uudenlaisia ratkaisuja hyvin monimutkaisiinkin haasteisiin. Esimerkkinä jos sanon vaikka asiakaslähtöiset sosiaali- ja terveyspalvelut tai sitten vaikka jokin älykkään liikkumisen ratkaisut. Nämä ovat isoja tällaisia ilmiöitä yhteiskunnassa, ja näitä ei voida yhden alan asioilla lähteä ratkomaan, vaan tämä nimenomaan vaatii tällaista hyvin poikkialaista ajattelua ja tekemistä. Ja myös sitä oppimista. Ja nämä ovat minusta jotenkin erinomaisia itselleni kolahtavia esimerkkejä siitä, mitä aidosti se, että oppiminen ja TKI linkittyvät vahvasti toisiinsa. Mutta meilläkään tämä ei olisi ollut mahdollista ilman, että olisi lähdetty… Sitä ei voi vain strategiassa sanoa, että nämä linkittyvät, vaan piti lähteä dialogin kautta hakemaan se yhteinen tulkinta, yhteinen ymmärrys, joka nyt sitten lähtee pikkuhiljaa ohjaamaan tätä meidän tekemistämme ja toimintaamme.

Haastattelija 1 [00:10:10]: Kyllä. Ja Heidi Ronnun kanssa keskustelimme viimeksi tästä TKIO:sta ja totesimme joltain osin, että kuulostaa vielä hieman epämääräiseltä tai jopa hähmäiseltä.

Puhuja 1 [00:10:25]: Varmaan.

Haastattelija 1 [00:10:26]: Mutta se, että luodaan käsite TKIO, ja lähdetään yhdessä keskustelemaan siitä, niin ikään kuin ratkaisut löytyvät varmaan sitä kautta. Ja varmaan voidaan jatkossa miettiä sitä, pitääkö sinne lisätä L tai jotain muuta perään. Eli täydennyskoulutus, yrityspalvelut, muu liiketoiminta. TKIOL-tyyppisesti. Laajentaa keskustelupohjaa.

Puhuja 1 [00:10:53]: Kyllä. Ja ihan tästä johtoryhmätyöskentelyn näkökulmasta, niin pidän myös viestinnällisesti tärkeänä sitä, että mehän johtoryhmätasolla monesti käsitteiden kautta tulkitsemme ja viemme asioita eteenpäin. Mutta ne käsitteet eivät yksistään riitä, vaan me nimenomaan tarvitsemme läpi organisaation sen yhteisen dialogin siitä, mitä nämä tarkoittavat toimintana ja tekemisenä. Ja koen, että organisaatiossa kaikilla on tänä päivänä vastuu siitä viestinnästä. Mutta erityisesti näen, että johdon vastuu on tavallaan mahdollistaa sitä sellaista dialogia ja niitä paikkoja ja rakenteiden luomista. Tällainen osallistuminen ja yhteinen tulkinta, on mahdollista rakentaa sitä.

Haastattelija 1 [00:11:34]: Eli tavallaan niin, että dialogisuus ja tällainen hajautettu keskustelu ynnä muu, se ei kuitenkaan ole laissez faire -periaate, vaan että rakenteita vaaditaan?

Puhuja 1 [00:11:47]: Kyllä. Koska jos ei siellä ole tällaisia selkeitä rakenteita ja muuta, niin silloin myös helposti osa ihmisistä jää ulkopuolelle, ja se voi olla vain niiden aktiivisten varassa. Mutta on ollut hienoa huomata, että kun on selkeitä rakenteita ja paikkoja tälle dialogille, niin myös ne, jotka eivät ehkä tällaisessa arjen keskustelussa ole niitä, jotka ensimmäisenä tuovat ääneen, tai ajatuksensa kuuluviin, niin tällaiset fasilitoidut dialogiset keskustelut mahdollistavat sen, että myös tällainen hiljaisempi ajattelu ja ajatukset pääsevät näkyville. Ja sieltä voi syntyä todella arvokasta lisäarvoa tälle yhteiselle keskustelulle.

Haastattelija 1 [00:12:26]: Joo. Tuo ehkä kiteyttää meidän strategiamme perusajatusta. Ja mitä mielestäni voisi tiivistää vähän sillä lailla, että jokainen meistä on toimija, aktiivitoimija. Jokainen meistä on viestijä.

Puhuja 1 [00:12:39]: Juuri näin. Tämä on ehdottoman tärkeä ajatus tässä ajassa. Että me kaikki olemme osallisia. Me kaikki olemme toimijoita. On sitten kysymys tekemisestä tai siitä viestinnästä.

Haastattelija 1 [00:12:52]: Joo. Minusta tuntuu, että tämä tapa tietyllä tavalla, omia huomioitani on, että muutamissa tilanteissa tuntuu jotenkin, että se, että meillä on tällaiset rakenteet, me luomme keskustelupaikkojen mahdollisuuksia, niin se aktiivisuus luo myös aktiivisuutta. Se synnyttää tavallaan lisää ajatuksia, lisää osallistumista, lisää toimintaa. Itseäni on ilahduttanut erityisesti tuo meidän henkilöstökyselymme, joka tehtiin, joka nyt toistetaan jatkossa vuosittain. Kun siinä on siirrytty tavallaan siihen, että jokainen tiimi miettii konkreettisesti itse konkreettisia toimenpiteitä, niin se on myös muuttanut tavallaan sitä ajattelua mielestäni. Siihen on tullut sellainen aktiivitoimija, että me teemme näin; me teemme tällaisen muutoksen tai teemme tällaisen toimenpiteen. Ei niinkään ehkä sellaista, mikä on ehkä historiassa joskus ollut ja yleensäkin kaikissa organisaatioissa, vähän sen tyyppinen, että jos käsittelytapa ei ole tämä osallistuva käsittelytapa, niin siitä tulee ikään kuin, tilataan vähän, tämä asia pitäisi muuttaa tai tälle asialle pitäisi tehdä jotain. Mielestäni tästä meillä on konkreettinen esimerkki, että me olemme siirtymässä kohti sitä, että tässä meillä on asia, kuinka me kehitämme sitä yhdessä eteenpäin, minkälaisia toimenpiteitä teemme. Miten näet tämän muissa strategiateemoissa?

Puhuja 1 [00:14:23]: Joo, minä oikeastaan tuohon haluaisin tämän näkökulman tuoda, että strategiahan vastaa aina jollakin tavalla toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, tehdään uudenlaisia valintoja. Ja ehkä vanhassa maailmassa tavallaan ajateltiin, että siellä on joku porras, joka tekee ne valinnat, ja sitten ne kerrotaan muille, jotka lähtevät sitten sitä toteuttamaan. Mutta se, että otetaan kaikki, annetaan kaikille mahdollisuus osallistua tämän dialogin kautta tähän keskusteluun, niin siinä paitsi tapahtuu sitä, että ymmärretään syvällisemmin, miksi jokin muutos on tärkeä, mikä oma rooli siinä on, mutta siinä tulee myös tavallaan ihan uudella tavalla mahdolliseksi se, että ihmiset sitoutuvat siihen asiaan. Se, missä olet ollut itse mukana, mihin olet itse päässyt vaikuttamaan, sen ottaa ikään kuin omakseen. Ja tämä on tässä dialogissa mielestäni yksi ihan keskeisesti tällainen voimaannuttava asia. Silloin sitä ei tarvitse lähteä enää niin syvästi perustelemaan, kun olet itse ollut luomassa ja vaikuttamassa.

Haastattelija 1 [00:15:24]: Kyllä. Eli organisaatio tarjoaa meille toimijoina alustan toimia; mahdollisuuden, kanavat, rakenteet, vaikuttaa, käyttää asiantuntemusta. Miten sinä, Liisa, näet tämän systeemisenä järjestelmänä?

Puhuja 1 [00:15:44]: Joo, mielenkiintoinen kysymys. Itse asiassa, mehän olemme Metropoliassa puhuneet siitä. Meillä on valittu viisi tällaista strategista teemaa, jotka ovat siis jatkuva oppiminen, sitten ovat nämä meidän ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymämme, sitten ovat nämä poikkileikkaavat teemat, ihmiset ja kulttuuri, kestävä kehitys ja kasvu ja sitten digitalisaatio. Ja me olemme nimenomaan tunnistaneet sen, että nämä muodostavat tällaisen systeemisen kokonaisuuden. Eli ei ole yhtä ilman toista. Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa tämä systeeminen kokonaisuus, niin tästä haluaisin ehdottomasti jatkaa keskustelua seuraavassa podcastissa.

Haastattelija 1 [00:16:27]: Eli seuraavaan podcastiin – tämä sarja siis tosiaan jatkuu – ja seuraavaan podcast-lähetykseen, kenet, Liisa, haluaisit kutsua keskustelemaan tästä systeemisyyden teemasta?

Puhuja 1 [00:16:44]: No ehkä, jos katsotaan strategiaa kokonaisuutena ja tätä systeemisyyttä, niin jotenkin tuntuisi, että luonnollinen keskusteludialogikumppani tässä voisi olla toimitusjohtaja-rehtorimme Riitta Konkola.

Haastattelija 1 [00:16:57]: Okei, eli pallo on heitetty eteenpäin ja Riitalle kopattavaksi. Eli keskustelu jatkuu seuraavassa sarjassa Liisan hostaamana, ja vieraana Riitta Konkola, Metropolian toimitusjohtaja-rehtori. Kiitos, Liisa, tästä keskustelusta, dialogista. Dialogi jatkukoon, ja erittäin paljon kiitoksia kuuntelijoille!

Puhuja 1 [00:17:21]: Omasta puolestani myös, kiitos, Mikko, innostavasta dialogista, ja myös kuulijoille. Toivottavasti tuli jotakin uusia oivalluksia ja ajatuksia siitä, mitä kaikkea dialogi voi mahdollistaa.

[äänite päättyy]