Taide työssä – kun yritys ja luovuus tapasivat toisensa 4: Työhyvinvointia päivässä

[rauhallista kitaramusiikkia]

Raili: Tässä jaksossa puhutaan työhyvinvoinnista hyvin konkreettisella tasolla. Metropolian opiskelijat, kertokaa, ketä te olette.

Katja: Mä olen Katja. Mä olen fysioterapiaopiskelija.

Xuan: Mä olen Xuan. Mä olen toimintaterapeuttiopiskelija.

Aliina: Ja mä olen Aliina. Mä olen toimintaterapeuttiopiskelija myös.

Raili: Tervetuloa. Kiva, kun tulitte paikalle.

Aliina: No, kiva oli päästä tänne paikalle. [naurahduksia]

Raili: Mitäs teille itsellenne tarkoittaa työhyvinvointi? Sä Xuan tulit suoraan töistä tänne. Mitä sulle on työhyvinvointi itsellesi sun omassa työssä?

Xuan: Mulle työhyvinvointi tarkoittaa oman tasapainon löytämistä ja oman kehon kuuntelemista. Sitä, että kiireen keskellä pystyy pysähtymään ja rentoutumaan hetken, hengittää, palautua. Sitten taas jatkaa töitä. Että on hyvä olla, löytyy semmoinen tasapaino, että ei paina itseään liikaa, vaan että pystyy vähän palautumaan siitä työpäivän aikana ja työpäivän jälkeenkin.

Aliina: Ja mun mielestä toi oli tosi tärkeä pointti jotenkin, että sä aloit heti puhumaan siitä kiireen keskellä, että monestihan me ajatellaan se sillein, että se on työstä palautumista sitten siellä vapaa-ajalla. Nimenomaan sekä että, töissä ja sen ulkopuolella.

Katja: Kyllä. Musta tuntuu, että viime aikoina on ruvettu puhumaankin semmoisista mikrotauoista, että niitä pitäisi ottaa siellä työpäivän mittaan.

Xuan: Joo.

Katja: Ja jotenkin on tärkeää tunnistaa se, milloin sitä palautumista siinä päivän aikana tarvitsee. Suositellaan tietysti, että vaikka tauottaisi, en mä tiedä, puolen tunnin välein tai vaikka tunnin välein tai jotenkin näin, sitä työpäivää jollakin tavalla, just vaikka semmoisella mikrotauolla. Ehkä joku semmoinen, että nousee edes tuolista ylös, voisi olla tosi hyvä juttu.

Raili: No mistä sen tunnistaa, että nyt olisi sen tauon paikka?

Katja: No kyllä mä ainakin huomaan, että jotenkin menee sillein ylikierroksille, jos on vaikka hirveän hyvä, semmoinen flow’kin saattaa olla päällä, mutta sitten se voi mennä jo vähän liian pitkälle, jos ei siitä malta nousta ylös. Ja sitten saattaa tulla tunne, että muuttuu jotenkin vähän ärtyisäksi tai hermostuneeksi. Tai sitten tietysti, jos se oikein kauan kestää, että tulee semmoinen pitkäkestoinen ylivireystila tai näin, ettei ole miettinyt sitä työhyvinvointiansa, niin silloin kyllä alkaa ehkä tuntumaan työ aika tylsältä. Kyllä semmoinen työssä viihtyminen on tärkeää, että jos se tunne säilyy jollakin tavalla mukana, vaikka on välillä vähän huonompiakin päiviä. Niin sitten ehkä tietää, että on pystynyt palautumaankin jotenkin siellä välissä.

Aliina: Niinpä. Ja mulla itsellä varmaan semmoinen, että alkaa säheltämään tosi paljon töissä sitten, kun ei ole pitänyt niitä taukoja. Ja sä joudut tekemään niitä asioita monesti uudestaan. Siinähän sitten se tehokkuuskin, kun täällä meidän yhteiskunnassamme on tätä tehokkuusajattelua, niin mun mielestä se silloin on huonompi siinä kohtaa. Vaikka ajatellaan, että on ne tietyt tauot, mutta kyllä se tosi asiassa menee niin, että sitten kun pitäisi niitä pienempiä taukoja aina silloin tällöin, niin luultavasti se työ olisi paljon tehokkaampaa.

Katja: Ihan varmasti.

Raili: No mitä te itse teette näillä tauoillanne, kun te siellä työn seassa niitä pidätte?

Xuan: No meillä on työpaikalla sohva. Sitten mä usein vaan köllötän siinä sohvalla ja sitten hengittelen, olen ihan rauhassa vaan. Puhelin on houkutteleva siinä [pieni naurahdus]. Välillä se puhelin siinä houkuttelee vieressä, mutta mä usein myös jätän sen ihan kokonaan pois, että olen vaan ilman mitään ärsykettä. Ja ihan rauhassa vaan.

Raili: Ja kuinka pitkään sä köllöttelet siinä?

Xuan: No, siis mulle riittää se pari minuuttia. [naurahduksia]

Raili: Okei. Mutta voisi mennä pidempäänkin?

Xuan: Voisi mennä pidempään, joo. Välillä ihan vaan semmoinen puolen minuutin hengittelyhetki, semmoinen lepohetki on riittävä. Välillä se vaatii sen pari minuuttia siinä.

Raili: Mites muut?

Katja: Mulla on ollut semmoinen aika liikkuva työ, kun mä olen ohjannut tanssia ja liikuntaa, niin sitten mä olen kulkenut julkisilla aina paikasta toiseen opettamaan. Niin ne on ollut hyviä semmoisia pysähtymistaukoja. Oli hyvä Xuan, kun otit tuon kännykän tuossa puheeksi. Niin kyllähän siellä bussissa tai junassa tulee helposti, tai tauolla, sitten otettua se kännykkä. Ja joskushan siitä voi ollakin jotain apua, sieltä voi löytyä vaikka joku kiva sovellus, jonka avulla voi rentoutua. Mutta toisaalta ihan vaan se, että vähän istahtaa ja hengähtää, eikä tarvitse tehdä mitään hyödyllistä tai oppia jotain uutta tai olla jotenkin suoritusmoodissa siinä aikana. Jotenkin osaisi vaikka vaan tuijottaa ikkunasta ulos, niin sekin voisi olla tosi hyvä.

Aliina: Joo, mä tartun tuohon. Koska mulla heräsi heti, että omalla työpaikalla on se mahdollisuus, että voi mennä vaikka ulos. Ja no, me viemme siellä roskia, omia roskia ja muiden henkilöiden roskia. [naurahduksia] Nyt kaikki ajattelee, että missä sä olet töissä. No joo, niin se on jotenkin mulle sellainen, varsinkin hienoina päivinä, kun mä menen sinne ulos ja siinä on niitä puita, mä vähän aikaa vaan katselen ja seisoskelen ja hengittelen siinä. Mä ajattelen, että mulla ei ole kiire mihinkään, että mä voin olla tässä nyt sen pari minuuttia ja hätä ei ole sen näköinen.

Raili: No mitä te sitten huomaatte, mitä siinä tapahtuu, kun te sen pari minuuttia köllötätte tai katselette puita? Mikä muuttuu?

Katja: No kyllä siinä varmaan syke laskee ja hengitys rauhoittuu. Ja jotenkin ehkä sitten mieli kirkastuu. Erityisesti mä huomaan sen kyllä siitä, että nyt vaikka opiskelustressiä, jos ajattelee semmoista opiskelujaksamista. Kun se on nyt tietysti tosi tuttua ja sitten ihan erilainen maailmaa kuin se, mitä se oma työ on. Niin se, että pitää päästä vaikka metsään kävelemään, niin kyllä sen jälkeen yleensä ajatukset juoksee ihan toisella tavalla, että sitä on kirkkaammat ajatukset ja parempi mieli. Eikä se tarvitse olla välttämättä mikään, että varmaan just niin kuin Aliina sanoi, että kun menee vaan ulos hetkeksi ja vähän katselee ympärilleen ja hengittelee, niin alkaa jo ajatus jotenkin rauhoittua ja tasaantua ja kirkastua.

Raili: No te olette nyt jokainen tässä puhunut enemmän tai vähemmän, viitannut hengitykseen. Miksi?

Katja: No kyllähän se on ihan keskeinen silta tai ovi tasapainon löytämiseen. Juuri niin kuin Suan sanoi tuossa, että se työhyvinvointi on just sitä tasapainon hakemista. Ja jos tuossa vilahti myös se vireystila, jollakin tavalla semmoinen vireystilan säätely, niin hengitys on kyllä oiva keino siihen vireystilan säätelyyn. Sitä vaan kannattaa sitten kuunnella tosi tarkkaan jollakin lailla, että mikä se oma vireystila on. Jos on kovin alivireä, niin sitten kannattaa ehkä laittaa sitä musiikkia soimaan ja ottaa semmoinen riehakas tanssi siinä kohtaa. Ja sitten taas, jos on ylivirittynyt, niin sitten se hengitys on tosi hyvä juttu. Ja ihan oleellista siinä olisi se, että keskittyy nimenomaan, jos haluaa vähän rauhoittua siitä semmoisesta korkean virityksen tilasta, niin keskittyy siihen pitkään uloshengitykseen. Eli aina puhutaan, että hengitä syvään sisään, mutta nyt kannattaa keskittyä nimenomaan siihen pitkään ja rauhalliseen uloshengitykseen.

Raili: Okei.

Katja: Rahoittaa hermostoa.

Raili: Olisiko teillä jollakin nyt antaa tähän kuulijoille sellainen hyvä vinkki, harjoitus, mitä voisi tehdä päivänmittaan silloin tällöin ihan itsenäisesti ja joka on sellainen helposti toteutettava?

Katja: No voitaisi kokeilla sillä tavalla, että ota vähän tilaa nyt itsellesi, katso, että sä mahdut vähän käsiä ojentelemaan sivuille. Ja ota sitten semmoinen hyvä tukeva seisoma-asento, semmoinen vähän vaikka normaalia leveämpi lantionlevyinen, hartianlevyinen, että sä pysyt tukevasti pystyssä. Vaikka laittaisit hetkeksi silmätkin tarvittaessa kiinni. Ja voit laittaa silmät aluksi kiinni, jos hyvältä tuntuu. Tai sitten katsoa vähän vaikka alaviistoon, sinne seinän ja lattian nurkkaan vaikka. Ja kuulostele hetken aikaa ihan vaan, että miltä susta tuntuu nyt kehossa ja minkälainen mieliala on. [linnunlaulua ja luonnon ääniä alkaa soimaan taustalla] Minkälainen se sun vireystila nyt on, onko sulla ylivirittynyt olo vai oletko jotenkin nuupahtanut ja alivireä. Ja tässä Asahi-harjoituksessakin voi ihan hyvin tehdä vähän reippaampia liikkeitä, jos on alivireä olo ja sitten vähän rauhallisemmin, jos on ylivirittynyt olo. Ja kun olet löytänyt vähän sen fiiliksen, että mimmoinen sulla on, niin sitten kiinnitä huomiota siihen omaan hengitykseen. Ja anna sen mennä ihan omia aikojaan. Ei tarvitse sitä lähteä tietoisesti hidastamaan tai nopeuttamaan. Mutta jos tunnet olosi kovin kierroksilla olevaksi, niin sitten voit vaikka vähän pidempiä uloshengityksiä ajatella. Eli uloshengitys rauhallisesti vähän pidentäen. Sisäänhengitys niin, että keuhkot täyttyvät. Ja tarkista, ettet jännitä vatsaa. Eli koita päästää vatsa rennoksi niin, että pallea pääsee liikkumaan. Se on meidän tärkein hengityslihaksemme, niin sen pitäisi liikkua vapaasti. Housunnappiakin voi tarvittaessa vähän avata tai hameennappia, jos on tiukat vaatteet. Ja sitten voit lähteä sillä uloshengityksellä hitaasti vähän polvia koukistamaan ja vajoamaan alaspäin. Ja sisäänhengityksellä kohota takaisin ylös. Tee muutaman kerran näin omassa tahdissa. Eli uloshengityksellä vähän vajotaan ja sisäänhengityksellä vähän kohotaan. Tässä voi käyttää vaikka mielikuvana ilmapalloa, ajattelet, että uloshengityksellä se ilmapallo vähän niin kuin tyhjenee, kun hengität ulos ja sen takia vajoat. Ja sitten taas, kun hengität sisään, niin ilmapalloa kohoaa ja se tietenkin täyttyy siinä, pullistuu se pallo. Ja kuulostele vielä vähän sun ryhtiä siinä, että sulla on semmoinen tunne, että päälaki pysyy korkealla ja lantio saa pysyä painavana, että sulla tulee tavallaan vähän ehkä nikamien väliin tilaa. Ja seuraavan kerran, kun kohoat, niin voit nostaa sieltä käsiä ylös sivukautta. Ja kun vajoat, niin tuo kädet edestä alas. Eli kohotessa kädet sivulta ylös. Vajotessa kädet edessä alas. Hengitä sisään, kun kohoat. Hengitä ulos, kun vajoat. Tee vielä kerran näin. Kohoa. Ja vajoa. Hyvä. Sitten voit jättää kädet sinne alas. Pyöritellään vielä vähän hartioita. Sisään hengittäen pyöritä olkapäät ylös ja ulos hengittäen tuo ne alas. Ja taas voit kohota, kun olkapäät sisäänhengityksellä nousee. Ja vajota, kun olkapäät uloshengityksellä laskee. Tunne siellä miten hartiat jännittyvät ja rentoutuvat. Eli sisäänhengityksellä kohoa, nosta olkapäitä, jännitä. Uloshengityksellä vajoa, laske olkapäitä, rentouta. Ja tee ihan omassa tahdissa. Ja jossain kohtaa sieltä alhaalta vaihda suuntaa. [tauko 6 sekuntia] Pyörittele toista kautta. Sisäänhengityksellä nosta ja jännitä. Ja uloshengityksellä laske ja rentouta. [tauko 8 sekuntia] Ja otetaan vielä toinen liike tähän. Avaa käsiä sisäänhengityksellä sivuille auki. Ja tuo kädet uloshengityksellä eteen kämmenselät vastakkain. Eli sisäänhengityksellä avaa. Ja uloshengityksellä sulje. Sisäänhengityksellä avaa rintakehä auki. Ja uloshengityksellä sulkeudu. Tee vielä pari kertaa oman hengityksen tahdissa. [tauko 5 sekuntia] Tee ihan viimeinen liike vielä loppuun. Ja sitten tule takaisin siihen alkuasentoon. Eli olet siinä hyvässä seisoma-asennossa ja ajattele, että päälaki vähän kohoaa ja lantio vähän vajoaa. Ja voit taas laittaa vaikka silmät kiinni tai vähän katsoa alaviistoon. Ja taas vähän kuulostella, että miltä kehossa tuntuu. Ja vähän koittaa nyt kuulostella myös, että miltä mielessä tuntuu ja mikä se sun vireystila on nyt, löysitkö tasapainoa omaan oloon tämmöisen pienen Asahi-harjoituksen avulla. Helppo homma, eikö vaan? Voit tehdä vaikka vähintään kerran päivässä tämmöisen jonkun pienen vähän niin kuin taukovoimisteluna. Mutta mikään ei estä, eikä ole yhtään haitaksi, vaikka tekisit useammankin kerran ja vaikka vähän lyhyempinäkin pätkinä, mikrotaukoina, vaikka tällaista pientä hengityksen ja liikkeen yhdistämistä. Ja liikkeet voi olla tietysti ihan semmoisia, mistä itse tykkää. Ja joskus voi laittaa sen musan päälle ja tehdä musan tahdissa. Ja joskus voi vaikka sitten vaan keskittyä ihan hiljaa omaan hengitykseen kuuntelemalla sitä, sitten tekemään tämmöisiä rauhallisia liikkeitä.

Raili: Kiitos. Olipa ihana harjoitus. Me teimme täällä mukana. Ja täytyy sanoa, että tänne laskeutui sellainen aika ihana rauha. [naurahtaa] Sitä samaa rauhaa ja tasapainoa toivotetaan myös teille kaikki kuulijat, kiitoksia teille. Ja kiitoksia myös Katja, Suan ja Aliina. [taustaäänet vaimenevat]

Xuan: Kiitos.

Katja: Kiitos.

Aliina: Kiitos.

Raili: Tämä podcast on toteutettu osana Euroopan sosiaalirahaston rahoittamaa Eloisa-hanketta. Moi, moi.

[rauhallista kitaramusiikkia]