TK-menetelmiä soveltamassa 1: Miksi TK-menetelmien osaaminen on tärkeää?

Mari Virtanen: Hei vaan. Tänään me ollaan täällä Metropolian Digistudiossa keskustelemassa TK-menetelmistä eli tutkimus- ja kehittämismenetelmistä.Ja erityisesti niihin liittyvästä osaamisesta ja sen tärkeydestä ja merkityksestä korkeakouluopiskelijoille ja sitä kautta myöskin ympäröivälle työelämälle.

Me ollaan nyt aloittelemassa tutkimus- ja kehittämismenetelmiä käsittelevää sarjaa, jonka tarkoituksena on selkiyttää tk-osaamisen merkitystä osana ammattikorkeakoulututkintoa ja tulevaisuuden työelämää. Lisäksi meidän tarkoituksena on tarjota konkreettisia erimerkkejä ja käytännön työvälineitä erilaisten tutkimuksellisten kehittämistöiden ja esimerkiksi opinnäytetöiden tekemiseen. Lisäksi me toivomme, että tämä podcast-sarja omalta osaltaan vahvistaa tk-menetelmien merkityksen ymmärtämistä, osaamista ja erityisesti kirkastaa tk-menetelmien soveltavan käytön merkitystä vastaamalla kysymykseen, mihin tk-menetelmiä käytännössä tarvitaan ja miksi? Miksi tutkimus- ja kehittämis-, innovaatio-osaaaminen on tärkeää?

Tämä sarja on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan toimijoille, kehittäjille, tutkijoille, kaikille teille, jotka toimitte nyt tai tulevaisuudessa tutkimisen, kehittämisen tai innovaatioiden parissa tai olette esimerkiksi käynnistämässä opinnäytetöitänne osana korkeakouluopintoja.

Me ollaan täällä, me ollaan aloittelemassa, joten nyt me päästäänkin sujuvasti tähän me-vaiheeseen eli ketkä me? Mulla on täällä seurana kollegat, lehtori Antti Niemi ja yliopettaja Iira Lankinen ja mun nimi on Mari Virtanen. Ja toimin tämän jakson puheenjohtajana.

Aloitetaanko sillä, että kerrotte vähän itsestänne. Miksi olette tänään tässä ja minkälaisella taustalla tätä aihetta lähestytte? Aloitetaan vaikka sinusta Antti.

Antti Niemi: Kiitokset. Tervehdys kaikille, tosiaan olen Antti Niemi ja toiminut täällä ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa nyt reilun 10 vuotta eri tehtävissä ja tuota niin opinnäytetyönohjaajana, tutkimusmenetelmien opettajana, kuin sitten muissa, tuota, meidän noissa jaksoilla. Oma tausta on, olen pohjakoulutukseltani röntgenhoitaja ja sitten sen jälkeen tehnyt yliopistossa tuota väitöskirjauraa ja tietysti ollut siellä myöskin töissä ja tuota, jonka jälkeen sitten yksityisen kautta siirryin tänne Metropolia Ammattikorkeakouluun ja tämmöisellä tausta on tullut, niin kuin, tullut sitä kokemusta erityyppisistä opinnäytetöistä, tutkimuksen tekemisestä, tutkimusmenetelmistä. Tosiaan tämmöisen reilun 10-15 vuoden ajalta, aika laajastikin.

Mari Virtanen: Kiitos, entäs Iira? Minkälaisella kulmalla tätä teemaa lähestyt?

Iira Lankinen: Tervehdys kaikille, minunkin puolesta. Metropoliassa ja sitä edeltävässä ammattikorkeakoulussa eli Stadiassa olen työskennellyt yhteensä yli 20 vuotta, joista nyt sitten viimeiset vuodet niin ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen puolella. Työtehtävistä ehkä nyt viime vuosilta opinnäytetyön ohjaaminen ja niin kuin Anttikin kuvasi, tutkimusmenetelmitn liittyvä opetus on ollut keskiössä. Jos mietitään historiaa vähän tuota taaksepäin, niin sairaanhoitajataustainen olen, väitellyt, hyvänen aika sentään, 2013. Eli siitäkin on jo kohta 10 vuotta aikaa. Päivystyshoitotyön osaamisesta. Ja tuota nyt sitten opettajan tehtävissä sitten nämä viimeiset vuodet. Opinnäytetyön ohjaaminen on semmoinen yksi iso osa työtehtäviä ja sitten tämä tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opettaminen yhteistyössä kollegoiden kanssa. Siinä ne varmaan tärkeimmät.

Antti Niemi: Uskaltaakohan tässä itse sanoa, että milloin tässä itse on väitellyt. Siitä on jo vielä enemmän aikaa, mutta se on vuodelta 2006. Että siitä on jo useampi vuosi siitä väitöskirjaprosessista. Ja mun oma työ liittyi tuohon turvallisuuskulttuurin kehittämiseen ja tämmöiseen organisaatio kulttuurin tarkastelun säteilyn lääketieteellisessä käytössä, mutta että semmoisella taustalla. Tosiaan sitten on oltu vahvasti mukana näissä alaan liittyvissä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, erityisesti tosiaan opinnäytetöiden puolella. Mut Mari, otappa itse oma esittelysi.

Mari Virtanen: Joo, kiitos. Musta tämä on hieno kokonaisuus olla just teidän kanssa tässä.
Että me jollain niin kuin edustamme samanlaista profiilia, korkeakouluopettajia, terveystieteilijöitä, mutta sitten kuitenkin jokainen niin kuin omalla taustatutkinnollaan myöskin eli mun tausta on tuolla bioanalytiikan puolella. Ja mä olen tästä porukasta sitten noviisiosastoa tuon väitöspäivän suhteen, että nelisen vuotta sitten oon sitä tehnyt ja tuota oikeastaan mä ajattelen, että mä olen terveystieteilijä, mä olen korkeakouluopettaja ja sen lisäksi olen myöskin tutkija ja jatkan koko ajan sitä tutkimustyötä yliopistoyhteistyössä edelleen ja näen kyllä, että tulevaisuuden hyvinvointialueilla ja tulevaisuuden työelämässä tutkimuksellinen kehittämisen ja tutkimusmenetelmät ovat tosi tärkeitä ja näkyvissä koko ajan vaan niin kuin vahvemmin. Ja viime aikoinahan nämä tk-menetelmät on nostettu tosi hyvin esiin, monissa yhteyksissä. Ne on listattu esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perustehtäviin, sitten tähän osaamisen eurooppalaiseen viitekehykseen, jota myös suomalaiset korkeakoulut hyödyntävät ja tuossa Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportissa, Arenen eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston osaamisen kompetensseihin. Ja tämä tk-osaaminen on vahvasti näkyvillä kaikissa näissä.

Miten te ajattelette, että näistä asioista, että tutkimus- ja kehittämisosaaminen ja sen tarve näkyy käytännössä aluevaikuttamisen näkökulmasta, joka on yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä, niin miten tämä tk-osaaminen sujahtaa siihen aluevaikuttamisen kenttään?

Antti Niemi: Jos mä lähden tästä aloittamaan, ehkä tuota, palaan vielä tuohon ammattikorkeakoulun profiiliin ja nyt puhutaan nimenomaan ylemmän ammattikorkeakoulun näkökulmasta, jossa tuota lähdetään vielä syventämään ja niin kuin laajentamaan sitä tutkimuksellisen kehittämistyön ja tutkimusmenetelmien hallintaa, mitä tietysti niin kuin ammattikorkeakoulun perustutkinnoissa ja sitä edeltävissä tutkinnoissa ollaan harjaannuttu ja sitten on hyvä huomioida tietysti tässä niin kuin koulutuksen tasossakin koko ajan puhutaan siitä korkeakoulututkinnoista, ylemmistä korkeakoulututkinnoista elikkä meillä toisin sanon tää meidän tutkinnot ja meidän opetus menee linjassa sitten mitä tehdään tuolla, tosiaan, yliopistojen korkeakoulujen puolella, maisteriohjelmissa ja maisterintutkintoon johtavissa opinnoissa, että siinä mielessä meillä, tuota, tämä tutkimusmenetelmien
ja tutkimustyön opetus menee aivan samoilla vaatimustasolla ja linjauksilla.

Sitten on tietysti hyvä huomioida, että meillä tiedekorkeakoululla on oma profiili ja tehtävänsä ja ammattikorkeakoululla oma tehtävänsä ja se on nimenomaan työelämän kehittämisen kehittävä ote, tutkimuksellinen kehittäminen, soveltavan tutkimuksen orientaatio tai painotus, millä niin kuin pyritään vastaamaan, elikkä toisin sanoen just ajatellen tuota aluekehityksen näkökulmasta niin, pyritään löytämään ratkaisuja sen työelämän ongelmien ratkaisemiseksi tai toimintojen kehittämiseksi ja siinä tietysti tarvitaan tällaista soveltavaa otetta tutkimusmenetelmien hallintaan ja tuota orientaatiota ja sellaista laaja-alaisuuttakin, että siinä mielessä näkisin, että meillä on erityinen paikka, jos ajattelee vaikka tulevaa hyvinvointialueitten muodostumista tai aluekehitystä niin, osana sitä ammattikorkeakoulun perustehtävä. Mutta sitten taas toisaalta, jos tähän vastataan siihen tarpeeseen, että tuotetaan osaajia just tähän työelämän kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja tämä ajatushan menee tosi hyvin yhteen tuon Arenen osaamisen kompetenssien kanssa, jossa YAMK-tutkinnon suorittaneella kuvataan olevan ”erikoistuneet ongelmanratkaisutaidot, joita vaaditaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa, uusien tietojen ja menettelyjen kehittämisen ja eri alojen tietojen yhdistämisen”. Että tämä ajatus istuu tuohon aluevaikuttamiseen hyvin, mutta sen lisäksihän se istuu tuohon näyttöön perustuvan terveydenhuollon ajatukseen, että mites Iira, miten näet, että tk-osaaminen liittyy erityisesti tähän näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaksi myöskin?

Iira Lankinen: Oli jo aika tyhjentäviä vastauksia jo tämän asian ympäriltä, mutta ylipäänsä se, että jos mä mietin että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija, että minkälaisia eväitä hän ylipäätään saa tästä tutkinnosta, siirtyessään työelämään, jossa hän on yhtenä vahvana toiminnan ja oman osaamisen
kehittäjänä, niin musta se näyttöön perustuvuus on siinä oikeastaan se kaiken a ja o eli mitäänhän me ei voida kehittää, jollei meillä ole siitä näyttöä. Ja musta ehkä se näyttöönperustuvuus yhtenä osana näitä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä, niin korostuu ihan alkaen sieltä esimerkiksi niistä valmiuksista ja taidoista, mitä me annetaan opiskelijoille tiedon hakemiseen liittyen ja myös sitten siihen kriittiseen lukutaitoon eli yhtenä pienenä osana tätä tk-menetelmäosaamista, puhumattakaan sitten sitä, että mitä opinnäytetyö antaa valmiuksia sen oman työn, oman toiminnan kehittämiseen, erilaista menetelmällistä osaamista ja sitä kautta siihen, niin kuin oman työn ja oman toiminnan ja myös sen oman osaamisen kehittämiseen. Eli sillä tavalla, niin, musta tämä näyttöönperustuvuus ylipäätään tässä tk-menetelmien osaamisessa ja siihen liittyvässä opiskelussa on se yksi keskeinen elementti.

Antti Niemi: Voisin vielä tossa niin kuin ehkä täydentää tai laajentaa tuota tulokulmaa, että tietysti kun terveysalalla terveydenhuollossa näyttöönperustuvuus tai näyttöön perustuva toiminta on jokseenkin tuttu käsite, mutta että… meillä niin kuin jos ajattelee vaikka johtamisen tutkintoa, meillä on vahvasti sosiaaliala mukana, sosiaalityön ammattilaisia, joilla näyttöön perustuva toiminta tai näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen ehkä käsitteenä vielä on tulossa, niin mutta ehkä tutumpi on vielä käsite tiedolla johtaminen,
tiedon hyödyntämisessä, joka tarkoittaa perustavasti samaa asiaa. Kaiken toiminnan kehittämisen ja tuota, johtamisen näkökulmasta niin täytyy olla se aiempi tutkimusperusta, tietoperusta, jonka pohjalta lähdetään sitten asiaa viemään sitten eteenpäin.

Mari Virtanen: Toi on hyvä. Mä jotenkin näen tuossa tietysti samaa paljon, että tiedolla johtaminen tai sitten tämä näyttöön perustuva ajatus, että se on tiedon tarpeiden tunnistamista uuden tiedon tuottamista, olemassa olevan tiedon tiivistämistä, sitten sen tiedon levittämistä ja implementointia, käyttöönottoa siellä oikeassa työelämässä, että tätähän jotenkin näen, että tätähän me juurikin tehdään, että kaikissa näissä meidän opinnäytteenä tehtävissä tutkimuksissa tai tutkimuksellisissa kehittämistöissä, näitä tiedonaukkojahan me etsitään ja sitten pyritään niihin vastaamaan ja tässä työssä kyllä toi tk-osaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Ja sitten vielä haluaisin nostaa esiin tuon Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportin, joka on jo vuodelta 2019, mutta siinä on paljon niin kuin tulevaisuuden työelämään liittyvää osaamisasiaa, joka koskee tulevaisuudessa meitä kaikkia. Ei pelkästään niin kuin sote-sektorin osaajia. vaan kaikkia. Siellä on tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi asioiksi nostettu esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämisosaaminen, digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaidot asiakaslähtöinen palveluiden kehittäminen innovaatio-osaaminen, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen, johtaminen. Että miten te näette, että opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa tukee ja edistää tätä kaikilta tulevaisuudessa edellyttävää työelämäosaamisen vahvistumista ja erityisesti sitten tuosta tk-menetelmin näkökulmasta, vaikka tuossa tuo digitaalinen kulmakin erimerkiksi on hyvin vahvasti mukana?

Antti Niemi: Aikas kiperä kysymys toisaalta, tuota, lähteä erottelemaan ja palastelemaan. Lähtisin ehkä, palaan jälleen kerran vähän laajemmalti tarkastelemaan ensin opetussuunnitelmien kautta tai meidän tutkintojen näkökulmasta, joilla toki pyritään kokonaisuutena vastaamaan näihin elementteihin. On opetussuunnitelmatyössä pyritty löytämään ne erityiset sisältöalueet ja jaksot, joilla ennakoidaan juuri tuota ja pyrittäisiin vastamaan näihin tuleviin, näihin isoihin trendeihin, muutoksiin ja näihin mitä on nähty tärkeänä. Oli se sitten niin kuin toimintaympäristön muutoksen näkökulmasta tai käynnissä olevien megatrendien näkökulmasta tai sitten tosiaan nämä ajankohtaiset muutokset, mitä tapahtuu sitten ihan niin kuin palvelujärjestelmien rakenteiden näkökulmasta ja toiminnan organisoinnin tai johtamisen näkökulmasta, niin tämän tyyppisiin toki. Sitten se digipainotus toki on sitten se kaikilla mikä on riippumatta, ala kuin ala, se on sitten kliinisen asiantuntijan työtä tai lähiesimiehen, johtamisen työtä niin digitalisaatio tulee vääjämättä mukaan, puhumattakaan sitten erilaisista terveyden edistämisen näkökulmista tai hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta, että hirveän kompleksinen kokonaisuus toisaalta tuo on.

Se miten niin kuin tk- niveltyy niin, ehkä se on sellainen, näkisin että semmoinen orientaatio, mikä tulisi kaikille meidän opiskelijoille noiden opintojen aikana, että semmoinen jollakin tavalla tutkimuksellinen ote. Aina kun lähdetään tarkastelemaan, miettimään jotakin ilmiötä niin osattaisiin hakea, hyödyntää sitä olemassa olevaa tietoa ja arvioida sitä ja tiedon hyödynnettävyyttä. Tämä tavallaan tulee siinä jokaisella jaksolla erityyppisesti ja nimenomaan tietysti tässä tk- jaksolla, niin tulee olemaan, niin kuin yhtenä avaintekijänä. Sitten tietysti noita, niin kuin, menetelmiä että riippuen, että minkälaista asiaa ollaan tekemässä, että tuota jos vaikka ajatellaan vaikka palveluiden kehittämistä voidaan hyödyntää, ja nyt tietysti esimerkiksi palvelumuotoilu tulee omana kokonaisuutenaan, mutta palveluiden kehittämiseen liittyy tietysti muutkin tämmöinen, kehittämisen tavat, tuota nythän se on päälle niin kuin suurimpana
palvelumuotoilun työkalut, mutta siellä paljolti on tutkijan otetta ja tutkijan tapoja tehdä. Käytetään erilaisia havainnointi- ja haastattelutyökaluja, esimerkiksi.

Mari Virtanen: Ja nyt kun tuota ajattelee, että on nyt ja tulevaisuudessa tulee vahvemmin koko ajan olemaan vaan myöskin sitä työelämäosaamista, jota meillä kaikilla tulee olla, niin mä haluan tähän loppuun vielä kysyä teiltä, että missä itse olette viimeksi hyödyntäneet tk-menetelmäosaamista, jos ei nyt tätä ihan päällimmäiseksi oteta tätä työtä mitä tässä nyt konkreettisesti tällä hetkellä opiskelijoiden kanssa teette? Niin käytättekö jossain niin kuin muualla? Otatko sinä Iira ensin?

Iira Lankinen: Hankala kysymys, täytyy miettiä, kun sitä ehkä orientoituu pikkuisen ajatuksen kanssa, että miten mä omassa työssä, opiskelijoiden kanssa toimiessa hyödynnän, mutta ehkä arkielämässä ehkä sellainen… me saadaan valtavasti tietoa eri tahoilta, eri toimijoilta, erilaisista kanavista ehkäpä se sellaisen tiedon kriittinen tarkastelu korostuu eli ehkä se mitä mä tuossa aikaisemminkin sanoin siitä näyttöönperustuvuudesta ja kriittisestä lukutaidosta, niin se myös sitten osana sitä arkielämää, varsinkin nyt tällä hetkellä, jos me mietitään viimeaikojen tapahtumia liittyen koronaan tai Ukrainan sotaan ja siihen liittyvää informaatiota ja ylipäätään sen tiedon vastaanottamista ja myös sitten sitä kriittistä tarkastelua, että mikä tieto on pätevää tietoa, luotettavaa tietoa ylipäätään? Se on varmaan sellainen arkielämässä selkeästi näkyvä asia

Mari Virtanen: Entäs Antti?

Antti Niemi: Vähän samansuuntaisia tietysti tässä kun tiiviisti opiskelijoiden kanssa tekee yhteistyössä ja tavataan opinnäytetöiden parissa ja tehdään työtä ja erityyppisiä opinnäytetöitä, siihen liittyy vaikka haastatteluitten valmistelua tai mietitään tutkimuksen asettelua ja kyselylomakkeita jne. Monen moista erityyppistä, niin ne tietysti konkretisoituu siinä, tässä nykyisessä työssä jollakin tavalla niin kuin, jos ei päivittäin, niin vähintään joka toinen päivä jonkun tutkimusmenetelmällinen asia on kuitenkin esillä. Mutta se, että niin kun miten muuten sitten niin, tosiaan ehkä tuollainen tiedon kriittisyys tai tiedon hyödynnetävyys tai tota just tää näkökulma, kun meillä paljon tietoa on tällä hetkellä erilaisista asioista ja viestitään paljon, niin ehkä siihen liittyen tämmöinen niin kuin vahvistunut sellainen ajatus, että kuinka tärkeätä on se myöskin sellainen tiedonhallinta ja kyky arvioida sitä informaatiota, mitä on tulossa, niin tietysti on tämmöinen päivän polttava asia ollut, mutta ehkä enemmänkin semmoinen tulee mieleen, että semmoinen ajatus tai mikä on vahvistunut että on aina, tää on elinikäistä oppimista tässäkin vaiheessa.
Se on sellaista jatkuvaa, että semmoinen, huomaa, tästäkin asiasta on hyvä lisää saada tietoa, jonka jälkeen lähtee sitä taas tässäkin vaiheessa uraa, niin on, huomaa että tuota on hyvä lähteä nyt syventämään ja miettimään. Varsinkin tässä työssä, kun välitetään ja ollaan yhteistyössä opiskelijoiden kanssa ja saadaan se ajankohtainen tieto.

Iira Lankinen: Mun on ihan pakko tarttua siihen Antin ajtukseen siitä, että elinikäisestä oppimisesta eli tk-menetelmät, opinnäytetyö, jotka kytkeytyvät vahvasti ylemmän AMKn opinnoissa, niin niin, vaikka meillä on pitkä kokemus ja ollaan paljon ohjattu opinnäytetöitä, niin jokainen oppariprosessi on myös ohjaajalle ainutlaatuinen ja kun sitä käy yhdessä opiskelijan ja seminaariryhmän kanssa läpi, niin myös itse oppii niistä paljon ja itse ainakin useasti sanon opiskelijoille, että mulla ei ole visiota sun opinnäytetyön lopputuloksesta, että tätä samaa matkaa käydään yhdessä läpi ja myös sitten ohjaaja oppii niistä kokemuksista paljon ja saa eväitä siihen omaan reppuunsa, ihan samalla tavalla kuin opiskelija saa valmiuksia sitten sinne työelämään sen oman työn toiminnan, oman osaamisen kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja mä tiesin kyllä, että tämä on kinkkinen kysymys, mutta halusin sen kysyä kuitenkin, että vaikeatahan sitä on erottaa, että miten työssä teet ja mitä teet sitten muuten ja tota kun kaikki liittyy siihen tiedon tuottamiseen ja arvioimiseen ja uuden tekemiseen, niin mä mietin itse sitä, että miten mä hyödynnän tk-menetelmäosaamista muuten kuin osana tätä työtä niin sitähän ei ole, kaikki on tätä työtä. Mutta sitten mä hoksasin, että mullahan on tällainen mahtava harrastus tämän työn lisäksi ja se on
tieteellisten julkaisujen arviointityötä, jota teen, siis tällainen peer review-toiminta mitä teen omaksi
huviksi, liittyy ehkä myöskin ehkä tähän jatkuvaan oppimiseen ja siihen, että koko ajan voi oppia uutta eli tiedelehtiin kirjoitettua julkaisuja sitten arvioimaan ja kommentoimaan ja auttamaan taas sitten aloittelevia tutkijoita ja opinnäytteiden tekijöitä niin omassa työssään eteenpäin, että se on sellainen irrallinen tästä ihan arkityöstä.

Antti Niemi: Se on ihan totta, itseasiassa unohtui sanoa, että kyllä meillä varmaan molemmillakin on.

Iira Lankinen: On, on joo hyvä huomio.

Mari Virtanen: Se on hienoa työtä. Se on tosi tärkeää ja auttaa niin kuin aloittelevia tulijoita sitten myöskin tuohon kentällä ja toki jo siellä oleviakin, että aina voi tehdä selkeämmin ja paremmin ja luontevammin sitten sille lukijalle.

Mari Virtanen: Mutta kiitos teille, Antti ja Iira.

Antti Niemi: Kiitos.

Mari Virtanen: Että olitte tänään keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta ja kiitos sinulle siellä langan päässä, joka tätä kuuntelet. Asia on tällä hetkellä tosi ajankohtainen, kun ollaan menossa kohti hyvinvointialueita ja ehkä monellakin tavalla vähän tuntematonta tulevaisuutta ja aihehan on tärkeä ja loputtoman kiinnostavaa. Uskokaan vaan, että me palaamme saman asian äärelle. Kiitos ja kuulemiin.