TK-menetelmiä soveltamassa 2: Voidaanko YAMK-opinnäytetyöllä vastata työelämän kehittämistarpeisiin?

Iira Lankinen: Syksyinen tervehdys täältä Metropolian Myllypuron kampuksen Digistudiosta.
Meillä on tänään vuorossa toinen osa meidän kolmiosaisesta podcast-sarjasta nimeltä TK-menetelmiä soveltamassa. Meillä on paikalla täällä sama keskustelijajoukko kuin sarjan ensimmäisessä jaksossa. Itse olen yliopettaja Iira Lankinen Terveyden osaamisalueelta ja toimin tämän jakson puheenjohtajana. Paikalla on myös Mari ja Antti, jos te palautatte lyhyesti kuulijoiden mieliin, keitä te olette.

Mari Virtanen: Joo kiitos. Mä olen Mari Virtanen kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalue ja siellä erityisesti digikliiniset asiantuntijat on mun vastuulla. Ja pidemmät esittelyt voi kuunnella sieltä edellisen jakson alkupuolelta, eli ei mennä niihin tässä.

Antti Niemi: Joo, tervehdys kaikille, Antti Niemi, lehtorina tuolla digikliinisten ja johtajien tutkinto-ohjelmissa ja aloitetaan vaan päivän keskustelu.

Iira Lankinen: No niin. Me viime kerralla keskusteltiin TK-osaamisen tarpeesta aluevaikuttamisen näkökulmasta, TK-osaamisesta osana näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa ja lisäksi me keskusteltiin myös siitä, miten TK-menetelmien opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa vahvistaa työelämässä tarvittavaa osaamista.

Iira Lankinen: Me voitais tänään lähtee jatkaan keskustelua erityisesti sen työelämäosaamisen teemalla ja tarkastella ihan käytännön esimerkkien kautta sitä, minkälaiseen työelämälähtöiseen kehittämiseen meidän yamk-opiskelijat vastaa ja me voitaisiin tarkastella tätä teemaa erityisesti sieltä opinnäytetyön näkökulmasta. Mulla on itselläni on vahva usko siihen, että, että tuota meidän ylempien tutkintojen opinnot muun muassa opinnäytetyö, joka on siis kolmasosa meidän opintoja ja esimerkiksi meidän tutkimus- ja kehittämismenetelmien opinnot, antaa tutkinnoista valmistuneille meidän asiantuntijoille laaja-alaiset valmiudet sen työelämän kehittämiseen.

Iira Lankinen: Me voitais aloittaa ihan ensimmäiseksi siitä, että minkälainen kokemus teillä on opinnäytetyön ohjaajina työelämän kehittämistarpeista, eli minkälaiset ihan konkreettiset aihealueet on tänä päivänä kehittämisen kohteena eli minkälaisia opinnäytetyöitä meidän opiskelijat tänä päivänä tekee. Aloitatko sä Mari vaikka, ole hyvä.

Mari Virtanen: Joo kiitos. Mä tietysti katselen tota maailmaa digitalisaation ja digikliinisten lasien läpi ja ne aiheet liittyy aika lailla poikkeuksetta tohon digiin jollain tavalla. Ne on kaikki työarjesta tai suurin osa on työarjesta nousevia aiheita. Kestosuosikkeja tässä viime vuosina on olleet esimerkiksi digitaaliseen perehdyttämiseen, digitaaliseen kouluttamiseen, ohjaamiseen liittyvät aiheet. Niillä etsitään uudenlaisia tapoja kehittää henkilöstön osaamista digi vahvasti läsnä. Sitten paljon tehdään tollasta sote-muotoiluun liittyvää asiaa eli erilaiseen palvelumuotoilun kehittämiseen liittyviä juttuja, esimerkiksi etäpalveluihin tai matalan kynnyksen lähipalveluihin tai minkälainen se palvelurakenne tulevaisuudessa tulee olemaan. Ja tässä on viime aikoina tehty tällanen pop-up hammashoitola -lähipalvelujuttu ja siel on paljon erilaisia teemoja, miten niitä uudenlaisia palveluja voitaisiin järjestää. Teknologian käyttöönottoon liittyvät asiat on tapetilla, uudet tietojärjestelmät, potilastietojärjestelmien erilaisiin järjestelmiin liittyvät tarpeet, paikalliset, alueelliset tarpeet on suosittuja. Ja ylipäänsä tällaiset ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvät aiheet, vaikka haittailmoituksiin tai häiriökysyntään, et tällaisiin liittyvät teemat. Aika lailla laidasta laitaan niitä aiheita on, mutta ne on hyvin vahvasti työarkipainotteisia ja työelämälähtöisiä ja sitten näitä ajankohtaisia ilmiöitä. Ja sitten me viimeksi puhuttiin siitä aluevaikuttamisesta niin jotenkin nään, että nää kaikki aiheet konkretisoituu siihen aluevaikuttamiseen ja siihen vaikuttavuuteen, mitä me täällä tehdään ja miten se sitten työ kerrallaan ja pala kerrallaan, niin kun vaikutetaan siihen ympäröivään yhteiskuntaan.

Iira Lankinen: Kiitos Mari, entä Antti?

Antti Niemi: Joo kiitos. Näistä nyt ehkä vähän moniulotteisemmin vielä ton digikliinisen tai digitalisaation lisäksi niin tämmöiset johtamiseen liittyvät ilmiöt ja kokonaisuudet, mitä opinnäytetöissä myöskin tarkastellaan melko lailla. Ja kaikissa näissä töissä on toki se työelämäkumppanuus, se työelämälähtöisyys, se nousee sieltä työelämätarpeista. Sitten tosiaan siihen toiminnan muutokseen tai vaikka johtamisjärjestelmään tai johtamisen tapoihin, menetelmiin, työyhteisön johtamiseen liittyen ja tosiaan se iso liitäntä liittyy myöskin tähän koko meidän profiilissa aluevaikuttamisen kehittämiseen ja työelämän kumppanuuksien, organisaation kehittämiseen. Ja ne aihepiirit, kun meidän tutkinnot, mitä me kaikki kolme tässä edustamme, on monialaisia, että meillä on eri ammattialoja, erilaisia organisaatioita taustalla, niin sekin myöskin näyttäytyy. Meidän opinnäytetyöt on hyvin moninaisia, ne ilmiöt mitä tarkastellaan. Jos niitä lähetään tosiaan niputtamaan, niin toiminnan digitalisaatio on yks tekijä eri näkökulmista joita Mari tossa toikin esille. Sitten tosiaan tämmöinen, jos aatellaan myös johtamisen puolelta, niin työyhteisöjen henkilöstöjohtamiseen liittyvät kysymykset, HR-kysymykset nousee hyvin paljon, työhyvinvoinnin kehittämiset esimerkiksi, on yks semmoinen ilmiö mitä, mitkä tulee. Sitten on laajasti tarkasteltuna sote-muotoilu, joka on hyvä termi, elikkä on sitten organisaatioitten palvelujen kehittämiseen, uudenlaisten ratkaisujen löytämiseen, olemassa olevien ratkaisujen parantamiseen. Nää tulee nyt ennen kaikkea just johtamisesta, eri näkökulmista pystytään tai tehdään paljon. Entä Iira?

Iira Lankinen: Hyvin samantyyppisiä aihealueita, ehkä lähiesihenkilön johtamiseen liittyen, henkilöstön osaamiseen liittyen, moniammatilliseen yhteistyöhön, ja sitten se teema, joka on korostunut viime aikoina, niin on henkilöstön työhyvinvointi ja sitten toisena teemana potilasturvallisuus. Eli nää on oikeestaan sellaisia, mitä mulla nousee esille. Ja varmaan se, mikä meillä on kaikilla yhteistä, niin meillä on hyvin samantapaiset, samantyyppiset kehittämistarpeet opiskelijoilla, jotka nousee sieltä työn arjesta niin kuin te molemmat toitte esille ja sitten Mari korosti sitä aluevaikuttamista. Eli meilläkin tutkinnoista riippumatta, niin hyvin samantyyppisten haasteiden, ongelmien äärellä ollaan, johon sitten pyritään etsimään ratkaisuja, kehittämään ja opiskelijat sitten omalta osaltaan tuottaa niitä ratkaisuvaihtoehtoja näihin arjen haasteisiin ja ongelmiin.

Iira Lankinen: Jos mennään seuraavaan teemaan niin mennään sitten näihin menetelmiin eli meillä on hyvin samantyyppiset aihealueet mitä on tarve kehittää, mutta minkälainen
kokemus teillä on siitä, minkälaisilla menetelmillä näihin työelämälähtöisiin kehittämistarpeisiin etsitään ratkaisuja näissä meidän opinnäytetöissä. Aloitatko sä vaikka Antti?

Antti Niemi: Hyvin moninaiset menetelmät ja tässä lähdetään niin kuin kaikessa opinnäytetyössä ja tutkimusprosessissa sen tarpeen näkökulmasta, eli mihin ilmiöön halutaan saada ratkaisua tai löytää vastauksia, jolloin se myöskin määrittää millaisia menetelmiä mikä otetaan siinä niin kun työskentely- tai tutkimustavaksi. Ja meillä opinnäytetöissä tehdään, hyvin paljon laadullista tutkimusotetta hyödynnetään ja myöskin tällainen tutkimuksellinen kehittämistyö eri vaiheineen on kuitenkin valtaosa näistä meidän opinnäytetöistä. En ota kantaa sitten, onko niitä liialti vai pitäisikö niitä olla jotain muitakin, mutta totta kai kun jälleen siihen ensimmäiseen lauseeseen jonka toin esille, elikkä kun se vastaa siihen, mitä tavoitellaan, niin se määrittää myöskin sen otteen, jolloin on nää niin kuin monesti hyvin käytetyt ja hedelmälliset. Meillä tehdään toki myöskin määrällistä tutkimusta, mutta se on tosiasia, että niitä on verrattain vähän eli niitä voisi olla, tämmöistäkin otetta vielä entistä enemmän ja semmoisia asetelmia, jossa tarkasteltasiin esimerkiksi jotain vaikutuksia tai vaikuttavuutta esimerkiksi, siinä tämmöinen ote vois olla hyvinkin mahdollinen. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä on tällainen monimenetelmällinen ote monesti tulee esille. Hyödynnetään erilaisia aineistonkeruutapoja, tämmöisiä erilaisia kehittämistyöskentelytapoja, otteita, puhutaanpa sitten yhteiskehittämisestä tai asiantuntijaryhmätyöskentelystä ja sitoutetaan niitä organisaatioitten asiantuntijoita toiminnan kehittämisessä, jossa vaihe vaiheelta lähdetään kohti ratkaisua. Laadullisessa otteessa on hyvin moninaiset menetelmät, siellä haastattelun keinoin ja muilla laaadullisilla aineistoilla pyritään kuvaamaan sitä tiettyä ilmiötä ja kohdetta. Meillä on tällainen kova kolmikko, laadullinen, tutkimuksellinen kehittämistyö ja määrällinen, joista nää kaksi ensimmäistä on ehkä käytetyimpiä, tällä hetkellä.

Mari Virtanen: Mä oikeestaan tohon, sähän aika kattavasti kuvasit ton. Mä voisin vetää tähän tollasen tiivistelmän, kun mä olen tällainen bullet-ihminen, ja mä mielellään listaan ja lokeroin asiat. Ehkä mä vielä lisäisin yhden, eli meillä on neljän eri tyyppisiä töitä, meillä on laadullisia menetelmiä hyödyntäviä töitä, josta tulee kirjallinen aineisto, joka laadullisilla menetelmillä, haastatteluaineisto tai voi olla videokin. Sitten meillä on nämä määrälliset työt, mistä tulee numeraalista dataa, jota voidaan tilasto-ohjelmilla analysoida. Sitten on tutkimuksellisen kehittämistyön menetelmät ja työt ja nehän on monimenetelmällisiä, monesti ne voi olla design-tutkimuksia tai palvelumuotoilua tai tutkimuksellisia kehittämistöitä. Sen lisäksi vielä tehdään, on oma lukunsa nämä kirjallisuuskatsaukset, joiden tarkoituksena on tehdä tutkimusta aiemmasta tutkimuksesta. Mä lyön nämä aina tällaiseen neljän nippuun, tällaisia vaihtoehtoja meillä on. Eli sä voit tästä valita omaan tarpeeseesi ja tarkoitukseesi sopivan tavan.

Antti Niemi: Toi on ihan totta. Kirjallisuuskatsauksia on tullut aika runsaastikin viime aikoina, aivan totta.

Iira Lankinen: Joka varmaan osittain johtuu siitä, mitä meillä on tässä viime aikoina sote-alalla tapahtunut, eli kyllä ainakin itse omien opiskelijoitteni osalta, niin on tilanne se, että kirjallisuuskatsauksia tehdään paljon, koska työ on tällä hetkellä hektistä, esimerkiksi korona-aika vaikeutti paljon kehittämistyötä organisaatioissa, jolloin tällainen oman työn kehittäminen laitettiin vähäksi aikaa niin sanotusti jäähylle, jotta pystytään sitä arkea pyörittämään.

Mari Virtanen: Joo ja sitten mä mietin noiden digikliinisten puolella sitä, että ilmiöthän on uusia. Siitä ei välttämättä ole tutkittua tietoa, joten siitä on mielekästä käydä sitä maailmankirjallisuutta läpi ja tehdä sen tyyppisiä töitä.

Antti Niemi: Joo ja sitten vaikka ne on lisääntynyt, niin pidän itse aika tärkeänä sitä, että kun on erilaisia haasteita työelämäkumppaneilla ja on ollut covidia ynnä muuta, joka on vaikeuttanut, jos on tällaisia monimenetelmällisiä töitä, niin työelämän kehittäminen vaatii monenlaista tutkimusotetta, eri tyyppisiä opinnäytetöitä. Näistä tulee aika kiva, jos katsotaan kokonaisuutena että tulee kiva kombo, kun työelämää kehitetään erilaisilla aineistoilla, erilaisilla lähtökohdilla, erilaisilla menetelmillä, tutkitaan erilaisia ilmiöitä, niin siitä saadaan hyvä kokonaisuus kyllä.

Mari Virtanen: Jotenkin on kuullut vuosien varrella myös sitä, että jos on tällaisia monimenetelmällisiä töitä ja tehdään kehittämistöitä ja kerätään erilaisia aineistoja, käytetään erilaisia analysointimenetelmiä niin ei voi kehittyä syväosaajaksi jos tekee monimenetelmätutkimusta, mitäs sanotte siitä?

Iira Lankinen: Mulla on ainakin positiivisia kokemuksia tutkimuksellisista kehittämistöistä, jotka tehdään usealla eri menetelmällä eli monimenetelmäisesti. Mulla opiskelijat paljon tekee tällaisia, työn tilaajan kanssa kehittävät toimintaa. Mulla on aika paljon pienen yksikön toimintaa kehittäviä opinnäytetöitä, enemmän kuin osallistumista johonkin isompaan hanke- tai projektitoimintaan. Mutta kyllä se monimenetelmällisyys siellä korostuu ja ainakin opiskelijoiden kokemus on se, että he saa valmiuksia jatkossakin siihen oman työn kehittämiseen hyvin erilaisilla menetelmillä. Eli heillä on valmiuksia hyödyntää näitä erilaisia menetelmiä siellä työyksiköissä, kun he valmistuttuaan siellä organisaatioissa asiantuntijoina toimii. Antti toi esille näitä laadullisia tutkimuksia ja että jonkin verran tehdään määrällistä tutkimusta. Mulla itsellä on jonkin verran määrällistä tutkimusta, joka liittyy erityisesti henkilöstön osaamiseen, eli tämä on sellanen toinen teema. Oliko sulla Antti vielä joku ajatus tähän tutkimukselliseen kehittämistyöhön?

Antti Niemi: Joo, siihen alkuperäiseen kysymykseen siitä, olisiko yksi menetelmä, joka omaksutaan hyvin vai kehittämistyö, jossa voidaan hyödyntää erilaista otetta, erilaisten aineistojen käyttöä, monimenetelmällisyyttä. Se toisaalta sitten haastaa sitä kokonaisuutta, kokonaisuuden hallintaa, mutta kyllä itsellänikin on se kokemus, että nää opinnäytetyöt joissa on lähestytty, tehty tämmösellä tutkimuksellisena kehittämistyönä, niin kyllä ne on ollut varsin hyviä kokemuksia siinä. Toki se vaati siinä, niin kuin kaikki tutkimus tai opinnäytetyö, huolellista suunnittelua sen ilmiön kautta, että mitä itse asiassa ollaan tekemässä. Onko se puhtaasti tutkimuksellinen ote, vai laadullisella tai määrällisellä otteella tarkastellaan, kuvataan jotain ilmiötä vai lähetäänkö siihen toiminnan kehittämiseen, jolloin tosiaan hyödynnetään erilaista otetta ja menetelmiä. Ei ole oikeastaan kysymystä joko tai, vaan palaudutaan siihen lähtökohtaan, mitä ollaan tutkimassa.

Mari Virtanen: Mä halusin kysyä tätä, olen ehdottomasti samaa mieltä, että monimenetelmällinen on tosi toimiva tapa ja ehkä jotenkin vahvistaa sitä ammattikorkeakoulun roolia soveltavan tutkimuksen tekemisessä niin…
Antti Niemi: Juurikin näin!
Mari Virtanen: …sen takia. Tuli vaan mieleen, kun siitä kuulee monesti puhuttavan näiden tutkimuksellisten kehittämistöiden yhteydessä, että toimivatko vai eivätkö toimi.

Iira Lankinen: Mennään hei sitten viimeiseen kysymykseen eli minkälainen käsitys teillä on siitä, onko näillä opinnäytetyöllä ja työelämään sijoittumisella jonkinlaista yhtymäkohtaa? Eli näkyykö se teidän mielestä esimerkiksi siinä, minkälaisiin työtehtäviin meidän yamk-tutkinnosta valmistuneet opiskelijat ovat sijoittuneet?

Antti Niemi: Jos mie lähden vaikka aloittamaan tosta, niin viime aikaiset kokemukset mun valmistuneista töistä, niin siellä on joitakin, useammallakin, on käynyt opinnäytetyön osalta, että työtehtävät on joko laajentunut tai sitten on tullut ihan uudenlaisia urapolkuja, he ovat sijoittuneet, niin sanotusti edenneet urallaan siinä. Joko omassa organisaatiossa tai työ on poikinut yhteyksiä, verkostoja, joissa se asiantuntijapolku, johtajapolku on lähtenyt siitä eteenpäin. Opiskelijoita on siirtynyt esimerkiksi THL:n puolelle, tai on Terveyskylään liittyvä opinnäytetyö tehty, jonka myötä on siirtynyt Terveyskylän eri tehtäviin. Yhdessä opinnäytetyössä tarkasteltiin kriisijohtamista tai poikkeusajan johtamista, covid-pandemian aikana, tässäkin opiskelija siirtyi kehittämään ja johtamaan tätä kyseisen organisaation covid-johtamista. Et kyllä tätä tulee ja ennen kaikkea nostaisin sen, että sen opiskelijan oma osaaminen vahvistuu, sisällöllinen osaaminen ja menetelmällinen osaaminen, joka poikii myös sitä valmiutta kohti tulevaisuutta. Jos se ei heti siinä, kun se opinnäytetyö valmistu,u tuo niitä uusia tehtäviä niin se antaa valmiuden siinä, kun tulee seuraava tilaisuus, projekti tai joku muu siellä organisaatiossa. Kynnys hakea tai valmiudet hakea tähän tehtävään on isommat kuin siinä lähtötilanteessa mutta sitten on sitä näyttöä myöskin, että on suorittanut tän tyyppistä toimintaa, niin kyllä siinä on moninainen tuo hyötynäkökulma nähtävissä.

Mari Virtanen: Hmm, kyllä mä nään ton ihan saman ja jotenkin näen sen, että se meidän opiskelijoiden osaaminen on työelämässä tosi arvostettua. Kun niitä kehittämistöitä tehdään, niin saavat jalkaa myös uudenlaisiin tehtäviin. Mä nään myöskin sitä, että tosi monet digikliinisten puolella työllistyy erilaisiin kehittämistehtäviin jo opiskelujen aikana ja taustatutkinnothan on terveyden ja hoitamisen puolelta laaja-alaisesti, et siel on sairaanhoitajat, kätilöt, suuhygienistit, bioanalyytikot, röntgenhoitajat. Sitten he työllistyvät tällaisiin digitaalisten toimintaympäristöjen tehtäviin. Mä kattelin noita titteleitä mitä heillä on, mitä he ovat saavuttaneet, niin siellä on ihan laidasta laitaan: erityisasiantuntijaa, teknologia-asiantuntijaa, ict-kehittämispäällikköä, sovelluskouluttajaa, suunnittelijoita, projektipäälliköitä. Kun katsoo noita valmistuneita opiskelijoita, niin kyllä heidän profiileistaan näkyy vahvasti se, että tk-osaaminen, tutkimus- ja kehittämisosaaminen on vienyt sitä eteenpäin, varmaan moni muukin asia, mutta että myöskin tämä.

Antti Niemi: Joo ja vielä nostan tämän murroksen mikä on tapahtumassa, hyvinvointialueet on tulossa, minkä myötä tämä järjestäytyminen tuo uudenlaisia asiantuntija- ja johtamistehtäviä, joihin pystytään hyvin vastaamaan. Opinnäytetyö, tutkimustyö antaa tosiaan valmiuksia, osaamisen osoittamista, näyttöä näihin tehtäviin. Ja sitten nämä muutokset, liittyypä ne sitten digiin tai näihin isoihin muutoksiin toiminnan järjestämisessä tai toteuttamisessa, on toinen puoli. Toisin sanonen meidän tutkimusta ja opinnäytetöitä tarvitaan myös tältä puolelta katsottuna.

Iira Lankinen: Ehkä oma näkemys, en toista niitä asioita, joita toitte esille, mutta mulla ehkä kokemus on juurikin tällaisiin lähiesihenkilötehtäviin, opetustehtäviin ja sitten erilaisiin projektitehtäviin ja tutkimushankkeisiin. Eli jos ovat olleet opinnäytetyöprosessin aikana tällaisessa mukana niin, tehtävät jatkuu sitten sen jälkeen.

Mä tässä tän jakson alussa kerroin, että mulla itsellä on vahva usko siihen, että meidän tutkinnoista valmistuneilla asiantuntijoilla olisi laaja-alaiset valmiudet työelämän kehittämiseen. Ja kyllä tämä meidän tän päiväinen keskustelumme vahvistaa tätä näkemystä. Eli kun ylipäätään mietitään, minkälaisiin kehittämishaasteisiin meidän opiskelijat opinnäytetöissään vastaavat ja toiseksi sitä, miten näitä tuloksia sitten jalkautetaan käytäntöön tai miten se näkyy heidän tulevissa työtehtävissään.

Mä hei kiitän teitä Mari ja Antti osallistumisesta tähän keskusteluun ja kiitos sinulle podcastin kuuntelija, toivottavasti sait päivän teemasta itsellesi ideoita tai uutta näkökulmaa. Me palaamme aiheen äärelle sarjan kolmannessa podcastissa, joten sitä odotellen kiitos ja kuulemiin.
Mari Virtanen: Kiitos, kuulemiin.
Antti Niemi: Kiitos.