Toivoa ja teetä yrittäjille 3: Työnohjaus yrittäjän voimavarana

[teetä kaadetaan ja lusikka kilisee kupissa, kun teetä hämmennetään]

Naisen ääni: Tervetuloa Toivoa ja teetä yrittäjille -podcastiin. Tämä podcast on syntynyt osana Toivo@Tee-hanketta vuosina -22 ja -23. Tämän podcastin keskusteluissa syvennytään keinoihin, joilla voidaan edistää erityisesti mikroyrittäjien hyvinvointia ja uusiutumista kriisitilanteissa.

[lusikka kilisee teekupissa]

Marjo Ruuti: Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä hyötyä yksin- ja mikroyrittäjille voi olla työnohjauksesta ja mitä ylipäätänsä työnohjaus tarkoittaa. Monet yrittäjät ovat tottuneet pärjäämään yksin ja tekemään yksin työtään. Itse asiassa voi olla välillä ihan hyvä pysähtyä ja tarkastella niitä omia toimintatapoja myöskin useammasta eri näkökulmasta. Sonja Saloriutta kertoo tässä oman näkökulman, eli millaisia oli hänen odotukset, kokemukset ja oivallukset työnohjauksen parissa. Minä olen Marjo Ruuti, lehtori ja hankeasiantuntija Laurea-ammattikorkeakoulusta, Toivo@Tee-hankkeen UpCrisis-osion vastuuohjaaja, osion kehittäjä ja myös STOryn hyväksymä työnohjaaja. Tänään vieraanamme studiossa on Sonja Saloriutta. Sonja on yrittäjä ja koulutettu ammattijärjestäjä yrityksessä Taitohelmari, eli Sonja auttaa tekemään kodistasi paikan, jossa arki on toimivaa ja sinun näköistä ja kaikilla tavaroilla on oma paikkansa. Sonja osallistui Toivo@Tee-hankkeen UpCrisis-osioon ja siinä työnohjaukseen viime syksynä 2021. Tässä UpCrisis-osiossa meillä ydinajatuksena oli saada ja jakaa vertaisvoimaa, ja vuoropuhelu toisten yrittäjien kanssa. Itse asiassa tässä kokonaisuudessa oli työpajoja, joissa oli teemoina muun muassa itsensä johtaminen, uusien ajattelumallien oppiminen sekä unelmien toteuttaminen. Näiden työpajojen lisäksi meillä oli yhteisiä kahvihetkiä ja 1–2 yksilötyönohjausta kunkin yrittäjän kanssa. Mutta tosiaan, mitä on työnohjaus? Se on tämän oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä. Se on siihen työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä. Voidaan myöskin tulevaisuuden tavoitteita esimerkiksi kirkastaa. Todella paikka, missä voi rohkeasti pysähtyä sen äärelle, miten voi ja mitä tarvitsee jaksaakseen. Työnohjausta ehkä ei välttämättä tunneta niin hyvin kuin esimerkiksi coachausta tai mentorointia, ja se saatetaan sekoittaa vaikka työhön perehdytykseen, jota se tosiaan ei ole. Tervetuloa Sonja.

Sonja Saloriutta: Kiitos.

Marjo Ruuti: Sonja osallistuit tosiaan vuosi sitten…

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: …tähän UpCrisis-osioon, jossa yhdessä toisten yrittäjien kanssa keskustellen katsottiin niitä yhteisiä, mitä te kohtasitte niitä haasteita ja pohditte myöskin niitä yrittäjyyden mahdollisuuksia. Mikä itse asiassa Sonja sai sut kiinnostumaan tästä meidän Toivo@Tee-hankkeesta, UpCrisis-osiosta ja tästä vertaisvoimaa teemasta?

Sonja Saloriutta: Mä en ollut koskaan itse ollut työnohjauksessa. Sitten tietysti kun yksinyrittäjänä tekee, mulla oli silloin viides vuosi lähdössä, ei oikeastaan ole niitä työkavereita, niin kyllä se vertaistuki on tosi tärkeätä, että kuulee, että muut alasta riippumatta pohtivat ihan samanlaisia asioita: ajanhallintaa, itsensä johtamista ja just sitä omaa hyvinvointia.

Marjo Ruuti: Niinpä.

Sonja Saloriutta: Helposti siinä omassa arjessa ja omien työtehtävien parissa ei jotenkin jää niitä pysähtymisen hetkiä, ellei niitä sitten kalenteroi sinne. Se asiakastyö ja viesteihin vastaaminen ja kaikki semmoinen konkreettinen työhön liittyvä vie vaan mennessään, ja ei oikeastaan sitten muista pohtia välillä sitä, että onko tämä oikea suunta ja mihin suuntaan ehkä haluaa kehittää palveluita tai…

Marjo Ruuti: Aivan.

Sonja Saloriutta: …miten haluaa sitä työtään tehdä. Siinäkin on monta eri tapaa. Työn sisältö ei välttämättä vaihdu, mutta se, miten pystyy tekemään sitä itselle parhaalla tavalla. Ihan vaikka, että mikä kellonaika vuorokaudesta on itselle se optimaalisin, että vireystila on paras ja pystyy asiakasta palvelemaan ja auttamaan parhaiten. Sellaisia huomioita.

Marjo Ruuti: Joo, tosi tärkeitä huomioita. Sä sanoitkin tuossa jo, että sulla ei ollut aikaisemmin kokemusta siitä työnohjauksesta. Oliko sulla minkälaisia ajatuksia tai tunteita ennen sitä ensimmäistä työnohjaustapaamistamme?

Sonja Saloriutta: Ei oikeastaan jännittänyt. Aika silleen odottavalla ja mielenkiinnolla odotin. Mä olen tosiaan muutama vuosi sitten suorittanut yrittäjän ammattitutkinnon. Siellä oli puhuttu työnohjauksesta, ja tiesin suurin piirtein, mitä se on.

Marjo Ruuti: Niinpä.

Sonja Saloriutta: Just tämä, että se ei ole perehdytystä, vaan se on nimenomaan siihen omaan työhön ja omaan tekemiseen ja omiin toimintatapoihin syventymistä ja niiden tarkastelua, oli mun mielestä hyvä sana siinä.

Marjo Ruuuti: Joo.

Sonja Saloriutta: Ikään kuin yrittää itse itseään ulkopuolisena tarkastella, että näin mä toimin ja näin mä haluaisin toimia.

Marjo Ruuti: Just näin. Oliko sulla jonkunlaisia odotuksia sen työnohjauksen suhteen?

Sonja Saloriutta: Ehkä löytää just jotain työkaluja siihen ja huomata ne kohdat, missä on kehitettävää ja toisaalta myös huomata se, että mikä jo toimii.

Marjo Ruuti: Nimenomaan.

Sonja Saloriutta: Ei kannata korjata mitään, mikä ei ole rikki. Jos on löytänyt jo sellaisia työkaluja siihen omaan tekemiseen, sekin on hyvä juttu ja sekin on huomio, mikä on tosi tärkeä.

Marjo Ruuti: Todella tärkeä havainto. Mites sitten jos ajattelee sitä toista tapaamista? Meillä oli tosiaan sun kanssa kaksi tapaamista. Oliko sen osalta jotakin erilaisia ajatuksia ja odotuksia?

Sonja Saloriutta: Kyllä siinä oli vähän eri ehkä ne teemat ekassa ja tokassa tapaamisessa. Oli ehkä helpompi sitten miettiä sitä toisen tapaamisen teemaa. Ja tietysti siinä välissä oli mahdollista testata ja viedä käytäntöön ensimmäisessä keskustelussa tulleita asioita. Se kaksi kertaa oli aika hyvä paketti mun mielestä.

Marjo Ruuti: Joo. Kiva kuulla. Ja tosiaan tässä UpCrisis-osiossahan mulla oli ajatuksena, että yhdessä ensin pohditaan eri teemojen kautta näissä työpajoissa tiettyjä asioita ja sitten sen jälkeen siinä henkilökohtaisessa työnohjauksessa voi tarkemmin keskittyä matkan varrella heränneisiin henkilökohtaisiin kysymyksiin ja teemoihin. Ja tosiaan niin kuin sä tuossa mainitsitkin jo, tehän saitte kaikki yrittäjät itse…

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: …valita sen teeman, että mikä se on. Tosiaan ehkä tärkeä kanssa muistaa ja huomioida, että työnohjauksessa niitä omia asioita saa jakaa niin paljon kuin tuntuu itsestä hyvältä tai niin syvällisesti kuin tuntuu itsestä turvalliselta.

Sonja Saloriutta: Kyllä.

Marjo Ruuti: Ja toki kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia. Mites sä Sonja koit tämän just, että miten se työnohjaus täydensi sitä, kun aikaisemmin meillä oli niitä työpajoja siinä ja meillä oli niitä kahvihetkiä ja tämmöisiä?

Sonja Saloriutta: Joo. Kyllähän tuommoinen yksilötyöskentely on aina jotenkin tosi antoisaa. Vertaistuki on tärkeä ja muiden kanssa jakaminen, mutta oikeasti se, että ottaa sen ajan siihen pysähtyäkseen omien ajatusten ja tekemisten äärelle…

Marjo Ruuti: Joo.

Sonja Saloriutta: …se on ehkä sellainen, mihin moni yksinyrittäjä ei osaa ottaa aikaa tai ei jotenkin tiedä, mistä sen ottaisi ja kenen kanssa ja näin.

Marjo Ruuti: Niin.

Sonja Saloriutta: Sitten kun oli se aika varattu sille, kyllä tehokkaasti otti sen ajan siihen ja tietää, että tämä on nyt se aika, kun mä keskityn mun omaan tekemiseen.

Marjo Ruuti: Juurikin näin.

[lusikka kilisee teekupissa]

Marjo Ruuti: Miten sä itse koet, oliko helppo löytää se teema siihen, kun se oli tosiaan semmoinen, että sä voit itse sen miettiä? Miten sä koit?

Sonja Saloriutta: Kyllä mä muistelisin, että se oli kohtuullisen helppo löytää. Mulla oli itselläni silloin vähän semmoinen uudistumisen aika. Mä olin ollut lapsen kanssa kotona, ja hän aloitti päiväkodissa, ja sitten ikään kuin palaamassa uudelleen töiden pariin. Aikaisemmin toiminimellä olin oikeastaan sillä asenteella tehnyt, että kaikkea teen, mitä osaan ja haluan ja mistä joku haluaa maksaa. Tietyllä tavalla semmoista rajaamisen tarvetta ehkä koin. Oli niin monta asiaa, mistä olisi kiinnostunut ja mitä ehkä osaa. Sitten mä koin, että se on tosi kuormittavaa siinä arjessa yrittäjänä, että jokaisesta asiasta koko ajan miettii, että hei tämähän voisi olla mun seuraava palvelu ja tästäkin voisi joku maksaa. Se tavallaan leviää se koko pakka. On aika vaikea markkinoida sitten lopulta sellaista monialajuttua.

Marjo Ruuti: Niin mä muistan, meillä oli teemana just tämä runsaudensarvi, kun sulla oli niin paljon sitä osaamista ja taitoja kuitenkin siinä.

Sonja Saloriutta: Kyllä. Se oli oikeastaan se ensimmäinen teema, että jotenkin osaisi sieltä poimia sen punaisen langan, että mitkä ovat ne vaikka kolme tärkeintä asiaa. Ja toisaalta se, että miten tuoda oman työn kautta vaikka omia arvoja esille ja miten se näkyy asiakkaille. Sitten taas mulla mä koen, että se on tosi iso osa mun henkilöbrändiä myöskin, että mä tuon aika avoimesti mun arvoja: luonnon hyvinvointia, oman näköistä arkea, hidastamista ja ehkä kulutuksen vähentämistä sitä kautta, että voi tehdä vähemmän töitä. Se on tosi iso osa myöskin sitä, miten mä haluan tehdä niitä töitä ja näyttää ulospäin, että kalenteri ei ole ihan tukossa koko ajan. Vähän tämä, että elää niin kuin opettaa -ajatus siinä takana.

Marjo Ruuti: Joo. Sä itse asiassa tuossa vähän sanoitkin jo aikaisemmin siitä, että on tärkeä välillä pysähtyä siihen oman työn äärelle. Miksi se on tärkeätä?

Sonja Saloriutta: Varmaan aika moni yksinyrittäjä on tietyllä tavalla altis semmoisille ulkoa tuleville odotuksille. Jokainen meistä joutuu miettimään sitä, että onko tälle kysyntää ja onko riittävästi asiakkaita ja mitäs jos mä nyt muutan, häviääkö multa asiakkaita, kun mä teen jotain muutoksia vaikka hintoihin tai palveluvalikoimaan. Ne ovat kaikki semmoisia muutoksia, mitkä pitäisi kuitenkin lähteä sieltä omasta itsestä. Helposti lähtee liikaa miettimään sitä kautta, että mitä joku muu haluaa, että me tarjotaan. Sitten sä ajaudut koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi siitä sun omasta ydintekemisestä ja omista arvoista, kun miettii vain sitä, että tälle on kysyntää, niin tätä mä tarjoan eniten, vaikka tuntuisikin itsestä, että se ei ole ihan sitä lempijuttua. Aika monelle varmaan on sellainen tuttua, että lähtee helposti muiden vietäväksi ja on aika altis muiden mielipiteille ja vaikutteille, jos ne omat arvot ja se jotenkin perusta ei ole kunnossa.

Marjo Ruuti: Tosi, tosi tärkeä havainto ja kokonaisvaltaisesti ajateltu.

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: Olet sen kyllä hienosti miettinyt. Oliko siinä parisen viikkoa, mitä siinä olikaan väliä…

Sonja Saloriutta: Joo, taisi olla.

Marjo Ruuti: …ekan ja toisen keskustelun. Mitä muutoksia tapahtui siinä välissä? Tapahtuiko siinä jo jotain?

Sonja Saloriutta: Joo. Kyllä mä ihan tietoisesti otin aikaa. Mulla oli siellä ainakin semmoisia, että haluisi kirjoittaa enemmän ja blogia tehdä enemmän ja jotenkin kalenteroida myös aikaa laskutettavan asiakastyön lisäksi sille, että mitä muita asioita mä haluan niiden työpäivien aikana tehdä. Ja sitten myöskin rajasin kotona yhden nurkan ja hankin työpöydän itselleni, missä on säädettävä, että voi tehdä seisaaltaan ja voi tehdä istuen. Sitten visualisoin kalenterin helpottamaan sitä omaa ajanhallintaa, että olisi seinällä just näkyvillä vähän sitä viikkokalenteria. Sitten kun näitä ideoita ja muita aina tulee, ihan lapuilla pystyisi laittamaan sinne, jolloin ei tarvitse sitä omaa muistia kuormittaa sillä. Ne ovat siinä näkyvillä ja niihin voi palata sitten myöhemmin. Oikeastaan aika konkreettisia muutoksia siihen omaan työympäristöön, koska pääasiassa teen kotona töitä ja asiakkaiden kodeissa. Ei ole erikseen mitään työtilaa.

Marjo Ruuti: Kyllä. Nuohan olivat tosi konkreettisia asioita, mitä sanoit.

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: Mä muistan tämän. Se oli huikeata ja hienoa, että sä sen teit. Elikkä mitkä olivat sitten sen vaikutukset, kun sä teit näitä muutoksia sun omaan elämään? Miten se vaikutti tuommoiset, että tosiaan oma työpiste ja muistilaput on siellä järjestyksessä pois mielestä tavallaan?

Sonja Saloriutta: Joo. Ainakin just se kalenterin visualisointi toi itselle tietyllä tavalla mielenrauhaa. Kun oli pitkän tauon jälkeen uudestaan siinä tilanteessa, että pitää etsiä niitä asiakkaita ja miten asiakkaat löytää mut, jotenkin kun näki, että kyllä niitä päiviä sinne täytyy, tuli semmoinen, että okei tämä tilanne on ihan hyvä. Mua auttaa se, että mä hahmotan aikaa myöskin silleen, että mä näen visuaalisesti jonkun kalenterin.

Marjo Ruuti: Kyllä.

Sonja Saloriutta: Oikeastaan tällä hetkellä en käytä ollenkaan mitään sähköisiä kalentereja omassa työssä tai omassa arjessa.

Marjo Ruuti: Joo.

Sonja Saloriutta: Paperikalenteri ja seinäkalenteri toimii parhaiten. Jotenkin huomasi sen, että nämä toimivat mulle, niin miksi lähteä muuttamaan sitä. Sitten sen lisäksi, että sitä mielenrauhaa siihen tekemiseen, että asiakkaita riittää. Selkeytyivät semmoiset asiat, että näkee oikeasti, että on aikaakin siellä työpäivissä. Tulee mikropalautumishetkiä tai päivällä hyödyntää valoisaa aikaa siihen, että käy lenkillä tai käy ulkoilemassa silloin, kun on se kotitoimistopäivä. Ja myöskin ihan se, että kalenteroi ensimmäisenä sinne kaikki ne tärkeimmät asiat. Kantapään kautta on itse oppinut, että harrastukset ja semmoinen rentouttava ja luova tekeminen, jos ei sitä laita sinne ensimmäisenä, siihen kyllä työkeikka helposti tulee. Myös omien rajojen löytäminen ja omien rajojen kunnioittaminen siinä, että kuinka paljon haluaa ottaa millekin viikolle töitä. Sitten kun sen näkee siinä seinällä, se on helpompaa.

Marjo Ruuti: Kyllä. Todella hyviä juttuja toi visuaalisuus ja…

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: …kuinka tärkeätä se palautuminen on. Elikkä sä ekana merkkaat sinne ne sun tärkeät vaikka harrastukset just, mitä mainitsit.

Sonja Saloriutta: Niinpä ja että niillä tulee myöskin semmoista rutiinia ja jatkuvuutta ihan samalla tavalla, koska työviikot voi olla tosi erilaisia. Voi olla pitkiä yhdeksän tunnin päiviä, ja sitten voi olla lyhyempiä päiviä, mutta ne tietyt päivät toistuvat siellä, kun on sitä palautumista ja tulee jonkunlaista rakennetta siihen viikkoon myös sitä kautta, että sitä ei rytmitä pelkästään ne työasiat.

Marjo Ruuti: Niin.

Sonja Saloriutta: Vaan että olisi myös harrastukset ja perhe ja muut kalenteroitu.

Marjo Ruuti: Kyllä ja niin kuin sä mainitsitkin, se kirjoittaminenhan oli yksi sulle tosi tärkeä juttu.

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: Sekin varmaan vaatii kuitenkin muutaman tunnin.

Sonja Saloriutta: Kyllä.

Marjo Ruuti: Sitä ei ihan tee, että vartti tuossa, kirjoitan jotakin blogia.

Sonja Saloriutta: Kyllä. Se vaatii kyllä ihan semmoista, että varaa sinne kalenteriin selkeästi aikaa kirjoittamiselle ja aikaa kuvien valinnalle. Se on muuten sitten kyllä semmoinen, että jos on jossain joku puolen tunnin väli, ei sitä pysty aloittamaan ja lopettamaan semmoisessa pienessä välissä.

Marjo Ruuti: Niinpä.

[lusikka kilisee teekupissa]

Marjo Ruuti: Mehän siinä työnohjauksessa pysähdyttiin tarkemmin niihin sun omiin asioihin, mitkä ehkä kumpusivat sieltä työpajoistakin matkan varrella.

Sonja Saloriutta: Joo.

Marjo Ruuti: Ja tutkittiin sitä sun työtä, arvioitiin, kehitettiin sitä. Työnohjaajana tosiaan en ole antamassa niitä vastauksia, vaan just niitten kysymysten kautta sinä löydät ne ratkaisut sen työn sujuvoittamisen parantamiseksi ja pystyy jäsentämään myöskin niitä tilanteita ja oppimaan niistä, niin kuin sä äsken juuri kerroit.

Sonja Saloriutta: Just näin.

Marjo Ruuti: Muistuuko sulla Sonja mieleen, millaisia oivalluksia nämä keskustelut tuottivat sulle?

Sonja Saloriutta: Yksi varmaan just tähän itsensä johtamiseen liittyen oli sellainen ihan kiva huomio, että mullahan on itse asiassa aika paljon sellaisia työkaluja jo takataskussa, kun olen ollut toiminimiyrittäjänä noin viisi vuotta ja sitä ennenkin jo itsensä johtamisen teemoja itse opiskellut ja ollut kiinnostunut tästä aiheesta ja ylipäätään itsetuntemuksesta. Sekä niissä työpajoissa että työnohjauksessa, kun tuli just että minkälaisia ominaisuuksia tai mitä itsensä johtamisessa tarvitaan, kyllä siellä esimerkiksi se itsetuntemus on yksi aika iso juttu ja vaikka omat arvot just…

Marjo Ruuti: Joo.

Sonja Saloriutta: …miten ne vaikuttavat siihen, että millä tavalla haluaa sitä omaa työtä tehdä ja minkä asioiden parissa palautuu ja mitkä ovat itsellä siellä prioriteettilistan kärjessä siinä omassa arjessa. Aikaisemmin on kokenut ristiriitaa just, että ei vaikka omat arvot toteudu siinä työyhteisössä, missä on ollut. Pidemmän päälle se on tosi uuvuttavaa, koska sä et pysty muuttamaan sitä rakennetta siellä välttämättä etkä vaikuttamaan siihen palkkatöissä. Mutta sitten yksinyrittäjänä on joko ajan sen äärellä, että sulla on mahdollisuus kehittää sitä työtä ja johtaa itseä paremmaksi työntekijäksi.

Marjo Ruuti: Nimenomaan.

Sonja Saloriutta: Ehkä se rooli siinä just, että täytyy olla välillä itsellensä pomo, että laittaa niitä asioita tärkeysjärjestykseen ja välillä olla enemmän suorittava työntekijä. Jotenkin se, että pitäisi löytää itsestään nämä kaikki puolet, mitä tarvitsee siinä työn organisoinnissa.

Marjo Ruuti: Joo, tärkeitä asioita, mitä olet oivaltanut. Jos miettii ihan niitä omia työskentelytapoja, tuliko niistä jotain oppia tai ajatusta?

Sonja Saloriutta: Ainakin se, että paljon menee aikaa siihen just, kun tulee yhteydenottoja asiakkailta. Ja mun työ ammattijärjestäjänä on kuitenkin fyysistä. Mä olen siellä asiakkaan kodissa, niin silloin mä en voi vastailla viesteihin eikä mulla ole puhelin yleensä äänellisellä. Siinä menee helposti se kuusi tuntia, että mä keskityn siihen asiakkaaseen. Sitten sekin, että mun täytyy varata aikaa sille yhteydenpidolle ja viestinnälle, että ei käy niin, että mä kaikki illat sitten olen kotona läppärillä, kun pitäisi olla lapsen kanssa.

Marjo Ruuti: Kyllä.

Sonja Saloriutta: Ja sen tiedostaminen, että se on ihan yhtä lailla sitä työtä ja kuuluu siihen yrittäjän työhön se kaikki viestinä ja semmoinen, että se ei tapahdu siinä jossain välissä, jos on fyysisesti silleen, että kädet on täynnä töitä ja haluaa keskittyä sataprosenttia aina siihen asiakkaaseen. Ja se on mulle tosi tärkeätä myöskin, että vastaa jokaiselle asiakkaalle silleen henkilökohtaisesti, että ei ole semmoista malliviestiä. Mä olen jonkun verran yrittänyt optimoida aikaa säästääkseni sen, että olisi joku pohja, missä kertoo…

Marjo Ruuti: Aivan.

Sonja Saloriutta: …mutta yleensä ne tilanteet ja yhteydenotot on niin erityyppisiä, että kyllä siinä melkein tulee jo semmoisia kysymyksiä, mihin täytyy ajan kanssa jokaiseen vastata…

Marjo Ruuti: Niin just.

Sonja Saloriutta: …ja kertoa, että miten tämä voisi nyt sun tilanteessa auttaa, että saadaan se koti järjestymään.

Marjo Ruuti: Kyllä. Tuliko jotakin oppeja itsestä?

Sonja Saloriutta: Varmaan semmoinen, että kyllä mä tykkään tällaisesta itsetutkiskelusta ja just se yrittäjyys tuntuu niin omalta jutulta vielä monen vuoden jälkeenkin. Siinäkin löytää just uusia puolia itsestään, että on ylipäätään silloin aikanaan löytänyt rohkeutta lähteä yrittäjäksi ja tässä ollaan ja viisi vuotta on mennyt. Tietyllä tavalla se, että osaa myöskin itselleen antaa sellaista positiivista palautetta ja olla ylpeä siitä tekemisestä, mikä ei ole ollut aina ihan helppoa. Me suomalaiset ollaan aika vaatimattomia ja ei jotenkin muisteta sitä, että me ollaan tosi paljon saatu aikaan. Sitten varsinkin tämä pandemia-aika, että miten se on moniin vaikuttanut. Mä huomasin, että mulla sekin aika oli vain semmoinen, että hei mulla on näitä ideoita niin paljon, että kyllä mä jotain aina keksin. Jos joku bisnes ei vaikka enää menestykään ja jollekin on kysyntää, niitä ideoita kyllä riittää. Muistan, että varmaan siinä toisessa tapaamisessa keskusteltiin just tästä, että mä voisin järjestää jotkut perjantaiaamukahvit tällaiset ylimääräisten ideoiden podcast tai joku. Mä voisin siellä kertoa mun kaikki ideat ulos päästä…

Marjo Ruuti: Joo, niin taisi olla.

Sonja Saloriutta: …ja joku muu yrittäjä voisi sitten lähteä toteuttamaan. Se oli just tämä mun runsaudensarvi, minkä mä koin tosi haastavana, että ideoita olisi enemmän kuin aikaa ja käsiä.

Marjo Ruuti: Joo.

Sonja Saloriutta: Tavallaan semmoinen luottamus siihen tulevaan. Mä olen ammattijärjestäjä. Se on aika tuntematon ala vielä. Suomessa ei välttämättä ehkä osata etsiä edes apua kodin järjestämiseen, että siihen on oikeasti ammattilaisia, jotka hallitsevat sekä tilojen että ajan järjestämistä. Sellainen pioneerityö, mitä tässä joutuu tekemään ja tuomaan esille sitä…

Marjo Ruuti: Joo.

Sonja Saloriutta: …ja ehkä rikkomaan stereotypioitakin siitä, että meillä ammattijärjestäjillä olisi vaikka oma koti aina järjestyksessä. Se ei pidä paikkaansa. Kyllä meillä on ihan samanlaisia haasteita perheen ja työn yhteensovittamisessa ja just ajanhallinnassa liittyen omaan tekemiseen.

Marjo Ruuti: Että te olette ihan inhimillisiä ihmisiä tekin ammattijärjestäjät.

Sonja Saloriutta: Kyllä.

Marjo Ruuti: Joo. Jotenkin tosi hienosti Sonja sä olet tämän kokonaisuuden miettinyt eri näkökulmista. Mitä jos vielä kiteyttäisi tätä työnohjausta, mikä oli parasta?

Sonja Saloriutta: Varmaan just se, että sieltä tuli ihan konkreettisia muutoksia siihen omaan työhön. Tuli hankittua se työpöytä ja tuli visualisoitua kalenteria. Ja vaikka se oli suhteellisen aika, että kaksi noin puolentoista tunnin tapaamista, siinäkin ajassa jo tapahtui paljon muutoksia siinä omassa ajattelussa ja sitten ihan näitä konkreettisia asioita siihen työhön.

Marjo Ruuti: Kyllä.

Sonja Saloriutta: Se ehkä just kannustaa myöskin siihen, että ottaa sitä aikaa säännöllisesti sen oman työn kehittämiseen.

Marjo Ruuti: Aivan. Tuolla linjoille kuuntelee varmasti noita eri alojen yrittäjäkollegoita ja miettii, että olisiko tämä työnohjaus nyt jotain sellaista, mitä heitä kiinnostaa ja voisiko siitä olla aidosti ihan jotakin apua. Miksi sä Sonja rohkaisisit muita yksin- ja mikroyrittäjiä työnohjauksen pariin?

Sonja Saloriutta: Kyllä tämä on kaikille ihan tosi hyödyllinen työkalu. Kaikilta varmasti löytyy jotain kehittämistä siinä omassa työssä ja joku yksi pieni asia, mihin ei ole ihan täysin tyytyväinen. Siihen kannattaa sitten ottaa työnohjausta.

Marjo Ruuti: Joo. Mitä sä sanot sitten, että milloin on oikea aika osallistua työnohjaukseen?

Sonja Saloriutta: Ihan aina. Ei mun mielestä ole mitään sellaista. Ehkä just tällaiset muutoskohdat, että kokee itse sisäistä tarvetta muuttaa palveluita tai huomaa, että joku palvelu ei menesty. Esimerkiksi semmoinen tilanne voi olla hyvä pohtia siellä, mitä mä oikeasti haluaisin tarjota, mitä mä haluaisin tehdä ja lähteä sitä kautta.

Marjo Ruuti: Joo. Hei, te, jotka kiinnostuitte työnohjauksesta, lisätietoa koulutetuista ja STORyn hyväksymistä työnohjaajista saa Suomen työnohjaajat -verkkosivuilta. Toki toimin itse myöskin sivutoimisena yrittäjänä ja STOryn hyväksymänä työnohjaajana. Nyt jos vähän niin kuin tiivistäisi tätä kaikkea tässä, elikkä niin kuin sä Sonja toit äsken meille tosi hyvin esiin, se työohjaus on sitä dialogia ja kysymysten kautta ohjattava löytää niitä vastauksia sieltä itse.

Sonja Saloriutta: Kyllä.

Marjo Ruuti: Te olette omien elämienne parhaita asiantuntijoita.

Sonja Saloriutta: Just näin.

Marjo Ruuti: On se sitten työnohjaaja tai kuka muu, ei niitä osaa niin hyvin sanoa. Miten tärkeätä on tosiaan välillä aina pysähtyä niiden omien asioiden äärelle…

Sonja Saloriutta: Näinpä.

Marjo Ruuti: …ja kuunnella, mitä ajatuksia sieltä kumpuaa. Sitten taas jos ajattelee suoraan ja välillisestikin, miten yrittäjät jaksavat ja miten ne kehittävät itseään ja yritystoimintaansa, sehän vaikuttaa sitten taas perheisiin, ystäväpiiriin, koko sidosryhmäverkoston hyvinvointiin ja ehkä tosiaan laajemminkin Suomen yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin.

Sonja Saloriutta: Kyllä.

Marjo Ruuti: Kiitos Sonja…

Sonja Saloriutta: Kiitos.

Marjo Ruuti: …että sä jaoit näitä kokemuksia, ajatuksia ja kerroit meille näistä kokemuksista ja millaisia konkreettisia muutoksia myöskin olet tehnyt arkeesi. Ja se, että kannustat muita yrittäjiä tämän työnohjauksen pariin.

Sonja Saloriutta: Ilman muuta.

Marjo Ruuti: Tosiaan minä ja Toivo@Tee-hankkeen henkilökunta toivotamme menestystä sulle tulevissa projekteissa ja haasteissa.

Sonja Saloriutta: Kiitos tästä.

[lusikka kilisee teekupissa]

Naisen ääni: Toivoa ja teetä yrittäjille -podcast on syntynyt osana Toivo@Tee-hanketta, jota on koordinoinut Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat olleet Metropolia Ammattikorkeakoulu, Novago Yrityskehitys Oy sekä Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

[lusikka kilisee teekupissa]