Toivoa ja teetä yrittäjille 6: Miten kasvaa vastuulliseksi yrittäjäksi?

[teetä kaadetaan ja lusikka kilisee kupissa, kun teetä hämmennetään]

Naisen ääni: Tervetuloa Toivoa ja teetä yrittäjille -podcastiin. Tämä podcast on syntynyt osana Toivo@Tee-hanketta vuosina -22 ja -23. Tämän podcastin keskusteluissa syvennytään keinoihin, joilla voidaan edistää erityisesti mikroyrittäjien hyvinvointia ja uusiutumista kriisitilanteissa.

[lusikka kilisee teekupissa]

Terja Patama: Tämän päivän aihe onkin, miten kasvaa vastuulliseksi yrittäjäksi. Mun nimi on Terja Patama, ja mä toimin Novagolla yritysneuvojana, ja mulla on täällä kaksi vierasta Atlas ja Tiina. Te voisitte esitellä itsenne.

Atlas Juvakka: Joo. Mä olen Atlas Juvakka ja mä olen projektipäällikkönä Uudenmaan liiton rahoittamassa hankkeessa nimeltä Carbon Neutral Experience. Tässä hiilineutraalisuus on toimenpiteiden keskiössä ja isona tavoitteena. Mukana on 15 kuntaa Uudeltamaalta, ja toimet kohdistuvat matkailualaan.

Terja Patama: Kiitos.

Tiina Lindholm: Okei kiitos. Mä olen Tiina Lindholm ja mä toimin Novagolla HR-palveluissa, eli yritykset voivat kysyä neuvoa missä tahansa HR-asioissa. Siellä on kehitelty tämmöinen kuin vihreä henkilöstöhallinto, jota yritetään pikkuhiljaa kehittää, tuotteistaa ja lanseerata myös eteenpäin.

Terja Patama: Hienoa. Miksi me puhutaankaan tänään vastuullisesta yritystoiminnasta ja miten kasvetaankaan vastuulliseksi yrittäjäksi? Me koetaan, että sellaista yritystä ei tulevaisuudessa ehkä ole olemassakaan, joka ei toimi vastuullisesti. Yritysten välinen kilpailu kovenee, ja asiakkaat osaavat vaatia yrityksiltä ja niitten tuotteilta ja palveluita vastuullisuutta. Tämmöinen henkilö kuin Leo Stranius on sanonut, että ”Kuolleella planeetalla ei ole työpaikkoja, hyvinvointia tai liiketoimintaa”. Se on aika kovaa tekstiä, ja se voi ollakin hyvinkin mahdollista, että näin se menee. Kyseessä saattaa olla pysyvä toimintaympäristön muutos, ja sitä kautta ilmastoasioiden kannattaa olla osa organisaation strategiaa ja johtamista, on myös hänen suustaan. Mitä se vastuullisuus oikeasti on ja mitä se tarkoittaa konkreettisesti yritykselle? Atlas, sä voisit vähän avata meille, mitä vastuullisuus ylipäänsä on.

Atlas Juvakka: Vastuullisuus on vastuun ottamista kestävyyden tavoittelusta, jos mä lyhyesti sanoisin. Yrityksen näkökulmasta vastuullinen yritys huomioi kaikki toimintansa vaikutukset muihin ihmisiin, ympäristöön, yhteiskuntaan siinä ympärillä ja minimoi ne negatiiviset vaikutukset. Isona päämääränä on just turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tänään me keskitytään ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuullisuuden ulottuvuuteen ja tässä keskustelun edessä vähän syvemmin ja konkreettisemmin mennään näihin aiheisiin.

Terja Patama: Hieno, kiitos. Meidän pääpainohan näissä konkreettisissa asioissa ovat nämä pien- ja mikroyrittäjät ja heille tuodaan vähän vinkkejä. Jos me aloitetaan vaikka siitä ekologisesta vastuullisuudesta. Se on kuitenkin ehkä termi, mikä on mediassa ollut eniten esillä ja aiheena ehkä monellekin tuttu. Se kuitenkin käsittää luonnonvarojen kestävää käyttöä, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja näitten ehkä haittojen minimoimista. Mitä ne pienyrittäjät voisivat omassa toiminnassaan tämän eteen tehdä? Jos mä aloittaisin vaikka ajatuksella siitä, että mitä se oma liiketoiminta on tällä hetkellä. Tarvitseeko se muutosta? Ja jos tarvitsee, niin mihin suuntaan sitä pitäisi muuttaa? Koska voi olla, että pienyrittäjillä se liiketoiminta perustuu jonkun tuotteen myymiseen, ja onko enää tulevaisuudessa se semmoinen kulutusjuhla enää voimissaan vai pitääkö alkaa miettiä, että se liiketoiminta onkin pitkäaikaisten tuotteiden myyntiä tai tämäntyyppistä. Kulutus ei kuitenkaan voi jatkua samanlaisena mitä se on tähän päivään mennessä jatkunut. Tuotekehitys pitää tulla vastuulliseksi ja kyseenalaistaa toimintatapoja ja sitä kautta muuttaa niitä. Mulla tuli eteen tämmöinen Capgeminin tutkimus vuodelta -20, jossa ilmeni, että kuluttajista 79 prosenttia oli muuttanut ostotottumuksiaan, koska haluavat huomioida sosiaalisen vastuun, monimuotoisuuden ja ympäristövaikutukset. Samaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että 53 prosenttia oli vaihtanut tutun tuotemerkin vähemmän tunnettuun, koska he halusivat huomioida vastuullisuuden hankinnoissaan. Se on iso prosentti. Tämä oli nyt maailmanlaajuinen tutkimus, johon oli vastannut 7 500 henkilöä. Jos mietitään tämä Suomen mittakaavaan, sehän alkaa olemaan jo isoja muutoksia kuluttajakäyttäytymisessä. Mitä se sitten tarkoittaa pienyrityksiin ja mikroyrittäjiin? On ehkä aihe alkaa nyt miettimään sitä omaa liiketoimintaa, että toimiiko se vielä 20 vuoden päästä tai edes 10 vuoden päästä. Muutos on iso ja nopea tällä hetkellä. Sitähän voi vaikka ajatella, että tarvitseeko omistaa kaikkea vai voisiko liisata. Esimerkiksi tietokoneet vanhenevat nopeasti. Tätä voi miettiä. Tiina, mitä mietit tästä?

Tiina Lindholm: Kyllä se lainaaminen on kauhean tuttu, jos mä ajattelen esimerkiksi kirjastoa. Eihän sen niin hirveän vaikea ajatus pitäisi olla, että kaikkea ei tarvitse omistaa ihan itse. Kyllä tätä muutosta tarvitaan. Kulutus on muuttunut radikaalisti. Aiemmin silloin kun Suomessakin luonto oli vielä puhdas, suomalaisille riitti huomattavasti nykyistä pienempi kulutus. Sen jälkeen yhä uudemmat ja uudemmat tavarat on koettu, että ne ovat aivan välttämättömiä ja sitä tarpeellisuutta lähdetään kyseenalaistamaan vasta sitten, kun kaappitila loppuu kesken. Kyllä se on tärkeää oikeasti miettiä, että mitä yritykset voisivat tehdä ekologisuuden ja taloudellisuudenkin kannalta. Kun katsotaan vähän esimerkiksi historiaa niukempiin aikoihin, että mikä sitten oli välttämätöntä. Kyllä mun lempisanontoja on se, että mikä on turhaa, on tarpeetonta. Aikaisemminkaan mitään ei saanut heittää hukkaan. Nykyisin käytetään sanaparia hävikin vähentäminen. Se on varmasti yksi asia, ja sitten toi, mitä säkin sanoit äsken, että tuotteista pitäisi tehdä kestävämpiä. Aikaisemminhan niistä haluttiinkin tehdä, ja niitä on korjattu sen sijaan, että ostetaan heti uutta perään. Tuotteiden elinkaarien täytyisi olla pidempiä tässä ilmastokriisissä. Ja sitten kun se tuote on tullut sen käyttötarkoituksensa päähän, se voisi jatkaa elämäänsä jossain toisessa muodossa, eli kiertotaloutta kannattaisi hyödyntää. Kierrätyksessä skarppaaminen tuo yritykselle myös taloudellista hyötyä. Sitä voi miettiä sekä hankintojen että myynnin kannalta. Sitten on näitä muita ongelmiakin kuin tavaramäärät, eli miten noita päästöjä sitten pystyisi vähentämään. Mitäs Atlas ajattelet?

Atlas Juvakka: Joo, mulla nuo päästöt on just oman työn kautta tulleet tutuksi. Ollaan matkailuyritysten kanssa lähdetty selvittämään niitä päästöjä ja laskemaan niitä. Itse sanoisin, että se on hyvä lähtökohta, että ensin otetaan selville se hiilijalanjälki. On olemassa paljon valmiita laskureita siihen tai voi ostaa sen hiilijalanjälkilaskennan palveluna ja sen jälkeen tarkastella, että mihin suuntaan niitä päästövähennystoimia kannattaa suunnata. Eli vinkkinä sanoisin, että asettaa jotain tavoitteita ja suunnitelmaa, miten sen tavoitteen asettaa. Mulla on siihen priorisointiin pari vinkkiä. On nopeasti tehtäviä toimenpiteitä, mitkä on helppo tehdä ensin, vaikka sähkösopimuksen vaihtaminen uusiutuvaan. Se on yhdellä puhelinsoitolla tai netissä tehty. Sitten on suunnittelua vaativat vähän isommat toimenpiteet, millä on iso potentiaali, vaikka öljylämmityksestä siirtyminen maalämpöön. Tällaisiin asioihin kannattaa keskittyä siinä priorisoinnissa. Sitten ylipäätään isoja päästölähteitä liikenne. Kannattaa kannustaa, jos on työntekijöitä, tai itseänsä käyttämään julkisia liikennevälineitä työmatkoissa tai vaikka pyöräilyä työssäkäyntimatkoissa. Ja jos vaikka on tarjoiluja yrityksessä, kasviperäinen on yleensä vähäpäästöinen. Ja tietenkin lähiruuan suosiminen ja hävikkiruuan minimointi vähentää päästöjä. Siitä mulle tuli mieleen yksi hauska esimerkki Skotlannista. Kun oltiin siellä majataloissa yötä, aina annettiin lomake, että mitä haluat aamiaisella ja siitä ruksittiin. Sai tasan sen, mitä halusi. Ei jäänyt lautaselle ylimäärästä. Pyytämällä sai lisää. Se oli mun mielestä semmoinen konkreettinen kiva esimerkki vähentää sitä hävikkiä. Muita pikkuvinkkejä vielä: huonelämpötilan laskeminen, vesihanojen vaihtaminen vettä säästäviksi, energiatahokkaat laitteet ja kaikkien kertakäyttöasioiden välttäminen, vaikka siirtyy digitaalisiin juttuihin ja näin. Semmoisia pikku päästönvähennysvinkkejä täältä.

Terja Patama: Tuossa tulikin monta hyvää vinkkiä. Varmasti jokaiselle se oma löytyy sieltä, millä voi vähän siihen kiinnittää huomiota.

[lusikka kilisee teekupissa]

Terja Patama: Sitten me päästäänkin jo toiseen meidän isoon vastuullisuusosioon elikkä taloudellinen vastuu. Me ollaan totuttu, että taloudessa puhutaan aina luvuista ja kannattavuudesta, mutta mitä se sitten olisi vastuullisessa taloudessa? Voisiko sitä kuvailla talouskasvuna, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja ihmisille? Miten Tiina sinä näet asian?

Tiina Lindholm: Joo, mun mielestä taloudellista kannattavuutta ja vastuullisuutta ei pitäisi asettaa vastakkain, koska ne molemmat ovat ihan välttämättömiä. Yritys, joka ei toimi taloudellisesti kannattavasti, ei pysty kauaa jatkamaan toimintaansa, vaikka olisi muuten vastuullistakin toimintaa. Toisaalta yrityksen tulee toimia vastuullisesti. Se on ihan selvää. Sitä odottavat asiakkaat ja myös lainsäädäntö aina vain enemmän ja enemmän. Euroopan tasolla yritysvastuun lisääntymisestä kertoo tänä vuonna Euroopan komission esittämä direktiiviehdotus yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta. Se velvoittaisi suuret yritykset selvittämään, ehkäisemään ja korjaamaan toimintansa aiheuttamat ympäristövahingot ja ihmisoikeusloukkaukset, eli se on aika iso juttu. Lainsäätäjä on koko aika ajamassa myös näitä asioita. Jos mä ajattelen Suomen Yrittäjät ry:tä, joka on kuitenkin suurin yrittäjien edunvalvontajärjestö Suomessa, heidänkin nettisivuilta löytyy tietoa sekä taloudellisesta, sosiaalisesta että ekologisesta ympäristövastuusta ja sen merkityksestä. Sieltä sivuilta voi muuten ladata myös maksuttoman Yrittäjän ilmasto-oppaan. Kyllä mun mielestä sekin kertoo sen, että yrityksen taloudellisten tavoitteiden ja vastuukysymysten asettaminen vastakkain ei enää tätä päivää ole. Isossa kuvassa vastuuton toiminta vie yrityksiltä ja kuluttajilta toimintaedellytykset. Ikävä kyllä Greta oli aika oikeassa silloin, kun hän sanoi suoraan YK:n ilmastokokouksessa vuonna -19, että miten kehtaatte. Ihmiset kärsivät ja kuolevat, ja kokonaiset ekosysteemit romahtavat. Kyllä yritystoiminnassakin tulee tehdä strategisia valintoja, jotka tukevat kannattavuutta ja vastuullisuutta. Sen strategian voi toteuttaa esimerkiksi sillä tavalla, että jos vaikka matkailualalla halutaan välttää liikaturismin haittoja, silloin voidaan keskittyä tarjoamaan erityisen laadukkaita palveluita harvoille, mutta hyvin maksaville asiakkaille. Arto O. Salonen, joka työskentelee professorina Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteellisessä tiedekunnassa, ehdottaa eräässä artikkelissaan, että talouskasvun sijasta pitäisikin suunnata huomio hyvinvointikokemukseen. Eli hyvän elämän mahdollisuudet on välttämätöntä järjestää ekologisesti kestävästi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, jotta tulevaisuus yleensä olisi hyvä. Elämänlaadun kohentaminen voisi olla tavoitteena talouden koon kasvattamisen sijasta, koska mehän eletään yltäkylläisyydessä täällä. Salonen on aiemmin sanonut siitä, että valtiollisten toimien päämääränä nyt planetaaristen kriisien aikakaudella tulisi olla vastuullisten elämäntapojen sujuvoittaminen siten, että kestävä elämäntapa olisi se helpoin vaihtoehto ja niihin voitaisiin ohjata jatkossa esimerkiksi verotuksella. Valveutuneet yrittäjät voisivat varmaan varautua tämänkaltaiseen tulevaisuuteen jo nyt tämän päivän päätöksenteossaan. Mitä sulle tulee Atlas mieleen noista asioista, missä voi vielä toteuttaa sekä vastuullisuutta että yrityksen kannattavuutta?

Atlas Juvakka: Mulla tulee mieleen kaikki yritysten tekemät hankinnat. Yritykset pystyvät aika paljonkin vaikuttamaan näitten kestävien ratkaisujen yleistymiseen ja siihen kysyntään, kun ne valitsevat kaikki ne hankinnat sen mukaan, mikä olisi vastuullista. Kaikissa hankinnoissa pystyy miettimään niitä vastuullisuuden kaikkia näkökulmia. Sen takia justiin kannattaa ehkä ostaa laadukasta tavaraa, mikä kestää, ei hajoa heti ja vaikka ostaa kierrätettyä tavaraa, milloin ei tarvitse olla uutta. Ja ajatellen tätä sosiaalistakin vastuullisuutta näissä hankinnoissa, nämä kaikki vähän liittyvät yhteen sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen, mutta ostaa läheltä. Paikallinen yhteisö hyötyy siitä, että sä ostat vaikka sun ruoka-aineksia siitä lähipitäjästä tai muutenkin kotimaisten tuotteiden suosiminen. Kaikista ostoksista ja hankinnoista enenevissä määrin voi kysyä siltä, keneltä sä ostat, että onko sulla todentaa teidän vastuullisuutta. Mikä on vaikka teidän tuotteen hiilijalanjälki? Onko teillä jonkinlaista vastuullisuusraportointia tai sertifikaattia? Enenevissä määrin yrityksillä on jo sitä todentaakin. Se helpottaa sun ostopäätöstä ja näin. Ne kyllä ovat yleistyneet tosi paljon, ja voi kilpailuttaa sen mukaan. Esimerkiksi just joku Joutsen-merkki on aika yleinen ympäristömerkitty tuote tai joku Euroopan ympäristömerkki.

Terja Patama: Tuossa tuli monta hyvää asiaa. Ehkä sitten vielä yritysten näkökulmasta asioita voidaan tehdä, mutta ne pitää myös näyttää. Eli ei voida vain nettisivuilla kirjoittaa, että nyt olemme tehneet isoja ympäristöasioita ja sitten niitä ei olekaan oikeasti tehty. Koko toiminta ja se toimintaketju täytyy olla läpinäkyvää sekä työntekijöille, että työntekijät tietävät myös, että tämä yritys nyt toimii vastuullisesti eikä se ole vain johdon tiedossa, mutta myös kuluttajien suuntaan. Varsinkin jos on pienestä toimijasta kyse, ei ole johtoporrasta ja työntekijäporrasta erikseen, vaan on sitten vain ne kuluttajat, kenelle on tilivelvollinen. Ne täytyy olla oikeita asioida. Ei voida keksiä asioita ja sanoa, että me tehdään näin, jos ei oikeasti niin tehdä, koska se on sitten, sanoisin ehkä, isompi rikos vielä kuin se, että jättää vastuullisuuden tekemättä. Yrityksillehän on paljon myös valtion suunnalta erilaisia tukia Tiina, eikö vain?

Tiina Lindholm: Joo ja tuo on niin totta, mitä sä sanoit, että semmoinen viherpesu, kyllähän se on valehtelua ja huijausta, mikä on mainehaittaa. Asioita voi tehdä ihan oikeasti, ja tällä hetkellä siihen saisi tosi hyvin rahoitustakin. Esimerkiksi ELY-keskuksen myöntämissä kehittämisavustuksissa tukea voidaan hakea hiilineutraalisuuden edistämiseen ja materiaalitehokkuuteen. Lisäksi on tosi paljon energia-avustuksia. Esimerkiksi Business Finlandin energiatuen avulla voi esimerkiksi tehdä energian säästöön ja tehokkuuteen liittyviä investointeja tai edistää uusien teknologioiden käyttöönottoa. Toki ne energiasäästöt tuovat sinänsä itsessäänkin jo suoraa säästöä ja lisää viivan alle, mutta kyllä noihin tekemiseen saa myös tosi paljon tukea yhteiskunnalta.

Terja Patama: Joo, kiitos.

[lusikka kilisee teekupissa]

Terja Patama: Sitten me päästään meidän viimeiseen vastuullisuuspilariin elikkä sosiaalinen vastuu. Se onkin laaja käsitys. Me voitaisiin tunti puhua vaikka sosiaalisesta vastuusta ja sen käsitteistä, mutta voisiko sitä nyt kuvailla muutamilla sanoilla, esimerkiksi tasavertaisuus ja hyvinvointi. Vai miten Atlas sä näet sosiaalisen vastuun?

Atlas Juvakka: Yhtenä tärkeänä mä näen yrityksen näkökulmasta asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun. Jokaisen asiakkaan tulisi saada sitä yhdenvertaista palvelua katsomatta vaikka ikään, sukupuoleen, fyysisiin ominaisuuksiin, uskontoon tai tällaisiin. Tähän liittyy myös vahvasti esteettömyys ja saavutettavuus. Esteettömyys olisi sitä, että otetaan huomioon ihmiset siinä fyysisessä ja rakennetussa ympäristössä ja se saavutettavuus taas digitaalisessa ympäristössä. Tällaiset asiat pitäisi ottaa huomioon jo siinä rakennusvaiheessa, mutta näitä voi myös kehittää myöhemmin. Esteettömien palveluiden pariin kuuluu liikunta- ja aistirajoitteisten lisäksi kasvava joukko senioreita ja perheitä, keillä on lapsia. Nämä huomioiden kannattaa suunnitella vaikka justiin ramppeja vaunuille ja pyörätuoleille ja tällaisille. Sitten taas verkkosivustoilla kannattaa ottaa huomioon se, että yhtäläisesti kaikki pystyvät niitä lukemaan ja ymmärtämään ja vaikka erilaisilla apuvälineillä ruudunlukuohjelmalla lukemaan sitä ja tällaista. Yksi surullisen kuuluisa esimerkki tulee mieleen tästä tasavertaisuudesta. Partureiden hinnoittelu on mun mielestä ollut hassu aina, että se menee sukupuolen mukaan, että miesten ja naisten hiustenleikkuut ovat eri hintaisia. Vaikka olisikin samanpituiset tai samanlaatuiset hiukset ja operaatio, niissä on eri hinta. Se ei ole mun mielestä ihan tasapuolista kohtelua. Siihen kannustaisin ehkä erilaista hinnoitteluperiaatetta.

Terja Patama: Totta.

Atlas Juvakka: Haluaisin vielä sanoa tähän, että kun ottaa nämä erityistarpeet huomioon, kyllä se parantaa sitä asiakastyytyväisyyttä loppupeleissä ja vahvistaa sitä uskollisuutta myös palata sinne takaisin.

Tiina Lindholm: Joo ja sitten mä mietin vielä tuosta sosiaalisesta vastuusta, kyllä se yrityksissä tosi paljon näkyy henkilöstöhallinnossa. Yrityksille henkilöstö on itse asiassa niiden tärkein voimavara. Ei se ole sanahelinää. Onneksi se melkein ymmärretään ja hyvään työilmapiiriin ja johtamiseen panostetaankin pitkälti, mutta jos ei panosteta, kyllähän se näkyy yritysten kannattavuudessa. Kun huono johtaminen ja työpaikkakiusaaminen laskevat motivaatiota, nostavat sairaslomien määrää ja lisäävät vaihtuvuutta, se näkyy viivan alla. Moni ei ole tullut ajatelleeksi sitä, että jos esimerkiksi joku avainasiakaspäällikkö päättää lähteä, uuden etsiminen tehtävään perehdyttäminen maksaa helposti kymmeniä tuhansia euroja. On aika surullista, että aika pitkään julkishallinnoissa on siedetty työpaikkakiusaavia esimiehiä, vaikka vaihtuvuus on tuonut hirveät kustannukset. Mä olen miettinyt tuotakin, että vaikka työsyrjintä on sanktioitu, useat yritykset edelleen käyttävät esimerkiksi ikää ja sukupuolta valintaperusteina ja jopa maahanmuuttajataustainen nimi on voinut estää rekrytoinnin. Onhan se moneen kertaan tutkittua, että mahdollisimman heterogeenisista eli keskenään erilaisista ihmisistä muodostettu ryhmä on innovatiivisempi, eikä yrityksillä ole tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa varaa kyllä jämähtää mihinkään.

Terja Patama: Hyviä pointteja ja asiaa puhuitte kyllä molemmat. Tiina toikin jo tuossa alussa sen viherpesun esille, elikkä välttäkää sitä. Älkää tuoko sitä virheellisestä tietoa sinne nettisivuille, jos ette sitä oikeasti tarkoita. Nämä kaikki asiat kyllä nivoutuvat siihen. Toivo@tee-hankkeessa Novagon osuus on ollut vihreä yritysneuvonta. Sen takia tämä aihe on meillä tässä esillä. Ehkä loppuun halutaankin nyt tuoda niitä ideoita ja tietoa teille, että mistä te saatte lisäoppia vastuullisuuteen ja siihen yritystoiminnan kehittämiseen sinne vastuulliseen suuntaan. Novagokin on kehitysyhtiö, niin näistä hyvin varustelluista kehitysyhtiöissä on vastuullisuuskoulutuksen saaneita yritysneuvojia, elikkä heidän puoleenhan voitte omalla alueellanne kääntyä. Netistä varmasti löydätte teidän oman alueenne kehitysyhtiön. Sitten on tietysti Suomen Yrittäjät, mikä on valtakunnallinen järjestö. Heilläkin on paljon maksuttomia koulutuksia, jotka on suunnattu ihan pienyrityksille. Se on lähtönäkemyksenä siellä niille, että niitä pystyy hyödyntämään. Entäs Atlas, mitäs muuta?

Atlas Juvakka: Yrityksille on paljon olemassa myös erilaisia ympäristöohjelmia ja sertifikaatteja, mitkä mä näen tosi hyvinä kehittämisen työkaluina ja nimenomaan jatkuvan kehittämisen työkaluina. Nämä ohjelmat antavat toimintamalleja siihen yrityksen liiketoimintaan ja arkeen. Näihin sertifikaatteihin liittyy usein jonkinlainen lähtökartoitus, että mikä on lähtötilanne ja on paljon kriteereitä, mitkä ehkä täyttää tai ei täytä. Ne, mitä ei täytä, tehdään toimintasuunnitelma tulevaisuutta varten. Ja sitten on taas seuraava auditointi ja ehkä täytetään uusia kriteereitä ja tehdään taas uusi toimintasuunnitelma seuraavan auditoinnin jälkeen. Se on nimenomaan jatkuvaa dokumentointia, tavoitteiden asettamista ja kehittämistä, ja siitä palkintona voi saada sertifikaatin. Ja se sertifikaatti sitten taas auttaa viestimään vaikka asiakkaille, että todennetusti me on tehty kestäviä asioita täällä yrityksessä ja joku on vielä laittanut siihen leimankin päälle.

Terja Patama: Joo ja noitahan voi sitten hyödyntää omalla nettisivullaan todentaakseen niitä saavutettuja sertifikaatteja. Entäs Tiina?

Tiina Lindholm: Mulle tuli mieleen vielä yksi työkalu tuohon jatkuvaan kehittämiseen. Vaikka säkin varmaan sanoit kyllä siitä koulutuksestakin, mutta kyllä meidän täytyy koko aika hankkia uutta tietoa. Onneksi tämä elinikäisen oppimisen käsite on jo lanseerattu, ja ihmiset ovat nöyrtyneet sen tosiasian edessä, että tieto muuttuu ja päätä on päivitettävä. Kyllä yritystenkin pitää kouluttaa henkilöstöään myös vastuullisuuteen liittyvissä asioissa. Tietysti voi rekrytoidakin valmiiksi tämän alan koulutuksen osaavia ihmisiä, mutta kyllä mä sikäli kannustaisin, että kouluttautuminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt. Toki jossain Tampereella on vastuullisen liiketoiminnan maisteriohjelma ja yliopistoissa on monenlaisia tähän liittyviä tutkintoja, mutta esimerkiksi avoimen yliopiston koulutukset ovat edullisia joskus jopa ilmaisia. Osallistuminen on helppoa, koska on monimuoto-opetusta ja webinaareja. Itse asiassa koulutustuetkin ovat tällä hetkellä tosi hyviä. Jos haluaa jotain tehdä asian eteen, työkaluja siihen löytyy kyllä tosi hyvin. Tietysti voi nettisurfaillakin. Jos käy esimerkiksi Motivan tai jonkun Third Rockin sivuilla katsomassa, jo ihan tosi lyhyessä ajassa saa arkeen ja käytäntöön sopivia vinkkejä siitä, mitä voisi tehdä.

Terja Patama: Kiitos. Jos loppuyhteenvetona voidaan tästä ajatella, että yrityksen vastuullisuus on nyt ja heti otettava huomioon. Ei ole ehkä aikaa enää hukattavaksi, mutta pitää myös muistaa, että ei Roomaakaan rakennettu yhdessä yössä, elikkä pienin askelin jokainen lähtee viemään niitä asioita omassa yrityksessään eteenpäin ja soveltaa niitä siihen omaan liiketoimintana soveliaaksi. Mutta ei voi jäädä tuleen makaamaan. Nyt on vain toimittava sen asian suhteen. Kiitos Tiina ja kiitos Atlas, että tulitte mun vieraaksi.

Tiina Lindholm: Kiitos.

Atlas Juvakka: Kiitos.

[lusikka kilisee teekupissa]

Naisen ääni: Toivoa ja teetä yrittäjille -podcast on syntynyt osana Toivo@Tee-hanketta, jota on koordinoinut Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat olleet Metropolia Ammattikorkeakoulu, Novago Yrityskehitys Oy sekä Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

[lusikka kilisee teekupissa]