Tulevaisuusareena-podcast 3: Samalla puolella pöytää

[Intro] Tulevaisuusareena-podcast, yhteistoimin ja vastuullisesti vaikuttaen. 

Nea 

Tervetuloa Metropolian Digistudioon. Meillä on täällä tänään vieraana Ulla Vehkaperä ja Antti Pitkänen ja mä olen Nea Vänskä, mä toimin Metropoliassa lehtorina ja projektipäällikkönä. Metropolia kehittää osallistuvaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokulttuuria, joka on kumppanuuteen perustuvaa yhteistoimintaa. 

Tällaiseen yhteistoimintaan kaikki tutkimusilmiöihin aiheisiin liittyvät toimijat voivat osallistua yhdenvertaisesti TKI-prosessin kaikissa vaiheissa ihan sieltä alusta lähtien. Lämpimästi tervetuloa Ulla ja Antti. Ja meidän podcastin nimi tänään, yhteinen teema on, Antti sä ootki sen osuvasti kuvannut tällaisena kumppanuuteen perustavana tutkimus-kehittämistoimintana, sellaisena, että tutkijat, kokemustoimijat ja kumppanit istuu saman pöydän ääreen, ja vieläpä samalle puolelle pöytään, elikkä podcast-jakson nimi tänään: Samalla puolella pöytää, ja mitä on tämmöinen merkityksellinen yhteistoiminta yhdessä tutkimisessa ja kehittämisessä. Lähdetään liikkeelle, että minkälaisia kokemuksia teillä on tutkimus-kehittämistoiminnasta ja kerrotteko itsestänne sitten samalla vähän lisää? 

Ulla Vehkaperä 

Joo mä olen Ulla vehkaperä ja mä olen toimintaterapian lehtorina täällä Metropolia AMK:ssa, ja oon aika paljon tehnyt projektipäällikkönä ja asiantuntijalehtorina hanketyötä työllisyyteen yrittäjyyteen liittyviä teemoja ja opetuksen kehittämiseen, että tämmöisissä, aika monissa oon ollut mukana. 

Nea 

Joo kiitos. Entäpä Antti? 

Antti Pitkänen 

Joo, Antti Pitkänen, mä oon Lahden klubitalon jäsen ollut yli 13 vuotta ja oon Suomen klubitalot ry:n hallituksen varapuheenjohtajana tällä hetkellä. Mä kertoisin tosta, kun Suomen klubitaloilla oli tämmöinen Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin, semmoinen yhteistutkimushanke, joka oli vuonna 2020–2022 ja siellä työskenteli projektipäällikkönä Outi Hietala ja meillä oli seitsemän kanssatutkijaa ja yksi tutkimusavustaja, ja kaikki me muut oltiin sitten, paitsi Outi, klubitalon jäseniä. 

Ja mä oon osallistunut tähän hankkeeseen kanssatutkijana ja tää hanke kehitti yhteistutkimusta eli, että kanssatutkijoiden lisäksi myös klubiitalojen muut jäsenet ja henkilökunnan sekä johdon edustajat pääsivät mukaan sen toteuttamiseen. Sen verran voisin vielä sanoa, että kun tää oli niin mahtava sanahirviö tää, niin heti alussa kesällä me muutettiin tää nimi OSSI-hankkeeksi, että se olisi helpompi käsitellä sitä sitten. 

Nea 

Teillä on molemmilla tosiaan nyt kokemusta sen tyylisestä osallistuvasta TKI-toiminnasta ja kehittäjäkumppanuudesta, missä yhdenvertaisesti edistetään osallistumista ja kumppaneiden välistä yhteistoimintaa ihan sieltä projektin suunnittelusta lähtien sen toteutukseen, ja sitten sen tiedon hyötykäyttöön ja viemiseen sinne arkeen ja konkreettisiin tilanteisiin. Niin mikä tällaisessa yhteistoimintaan perustuvassa yhdessä tutkimisessa ja kehittämisessä on ollut merkityksellistä teille? 

Ulla 

Merkityksellistä on kyllä, että mitä enemmän on pystytty ja osattu ja onnistuttu tällaisessa yhteisessä kehittämisessä ja eri toimijoiden osallistumisessa, niin on se, että näissä kehittämishankkeissa kehitetyt tuotokset ja tulokset, niin ne oikeasti jää elämään, ettei ne jää sitten vaan sinne loppuraportin tai julkaisun teksteiksi, että sitten päästään siihen, että kun rahoitus päättyy, niin toiminta kuitenkin jollain lailla jatkuis, ja se on näissä tämmöisissä muutaman vuoden hankkeissa kuitenkin aikamoinen juttu. 

Ja mä olen nyt tämmöisessä Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa mukana ja siinä on kaksikin valtavan isoa ja yhteiskunnallista isoa teemaa kuin digitaalisuus ylipäätänsä, miten digitaidot ja osallisuus yhteiskunnassa mahdollistuu, ja sitten työllisyys, joka on valtavan iso kysymys, niin mitä sitten kahden vuoden aikana tämmöisessäkin hankkeessa, niin mitä voidaan saada aikaiseksi, niin se on kyllä semmoinen aina iso kysymys. 

Mutta se, tästä löytyy se vastaus tästä, että kun päästään lähelle sitä ydintä ja käyttäjien kanssa miettimään niitä, ja ei yritetä ahmaista koko digimaailmaa ja koko työllisyyden kenttää vaan löydetään se fokus, niin sitten yhdessä sitä kohti, niin se on se, sitten saadaan ehkä jotain aikaiseksikin, joka jää elämään. 

Nea 

Joo. Ja ymmärsinkö sitten oikein, että siitä siitä syntyy myös se merkityksellisyyden kokemus, että siitä on oikeasti joku hyöty? 

Ulla 

Joo ilman muuta, ei jäädä sille yleiselle tasolle ihmettelemään, mitä digitaalisuus on tässä Suomen maassa tai miten työllisyyttä ylipäätänsä pitäisi, ettei jäädä sinne politiikkatasolle tai sinne, vaan päästään ihan sitten käytäntöön, ja se tekee siitä merkityksellisen ja jännittävän, ja ehkä vähän vaikeakin ja yllätyksellisen, mutta innostavan yhtä aikaa. 

Nea 

Miten, Antti, mitä nostaisit esille, että mikä sulle on ollut merkityksellistä siinä, että oot ollut yhdessä tutkimassa ja kehittämässä nyt OSSI-hankkeen kanssatutkijana? 

Antti 

Me ollaan kaikki jäsenet siinä saatu osallistua tähän tutkimuskysymysten muotoiluun ja sitten meillä on ollut haastatteluja ja ollaan työstetty niitä tutkimustuloksia työpajoissa, ja sitten me ollaan analysoitu näitä litteroituja haastatteluja ja pohtinut niiden pohjalta keinoja näiden, että tarkoitus on kaikkien talojen Suomen klubitalojen talojen kehittämisessä. 

Ja sitten tää OSSI-hanke oli myös semmoinen toimintatutkimus, koska se pyrki edistämään kaikkien osallistuvien osallisuutta ja toipumistakin, ja sitten näiden tavoitteiden toteutumista klubitaloista ja henkilökohtaisesti tää merkityksellinen vaikuttaa sitä, että on saanut itse vaikuttaa tähän kehittämiseen ja sitten mulla on omat voimavarat on kasvaneet huimasti ja esiintyminen ja itsevarmuus elämän merkityksellisyys, ja tää on ollut hyvää tekemistä, kaikki tää mitä on ollut tässä mukana. 

Nea 

Joo toi OSSI-hankkeen kanssatutkimusprosessi on kyllä ainutlaatuinen ja upeita merkityksiä se on tarkoittanut myös kanssatutkijan näkökulmasta. 

Antti 

Joo se ei mullekaan alussa tuntunut, kun mä en tiennyt, että tämmöisiä kanssatutkijoita on olemassakaan, niin mulle se ei herättänyt mitään siinä alussa. Mutta sitten jälkeenpäin kuulin, että joo, että tää on ihan, ei nyt ehkä ihan, mutta pilottihankkeen tapaisia täällä Suomessa missä on näitä, niin tulikin semmoinen ihan hyvä tunne ja että ahaa, että tässä ollaan vähän uraauurtavaa asiaa tekemässä, että. 

Nea 

Niin, vähän samaa mitä Ulla säkin itseasiassa toit esiin siitä, että oikeasti jotain hyödyllistä ja saatu yhdessä jotain merkityksellistä vaikuttavaa aikaiseksi. No mitkä asiat teidän näkökulmasta on ollut avainroolissa siinä, että päästään istumaan samalle puolelle pöytää, niin kuin, Antti, sä hyvin kuvasit ja tutkimus-kehittämistoiminta rakentuu aidosti tämmöisessä yhdenvertaisessa osallistumista mahdollistavassa kumppanuudessa? 

Antti 

Mun mielestä tää on tärkeätä, että ammattihenkilö antaa tilaa sitten kokemusasiantuntijoille tai kanssatutkijoille ja heidän ajatuksille ja suunnitelmille, että kaikillahan meillä on sama päämäärä, joka on auttaa muita. 

Ulla 

Joo, mä oon kyllä tuosta Antin kanssa siinä silleen samaa mieltä, että kun on ollut tekemässä näitä erilaisia hankkeita ja ihan siitä hankkeen kirjoitus-/suunnitelmavaiheesta lähtien, niin jotenkin se, että jo siinä vaiheessa mietitään, ja kun tehdään sitä hankesuunnitelmaa, että siellä ei ole pelkästään tutkijat ja asiantuntijat ja organisaatioiden johto tai miettimässä näitä tuota tavoitteita, vaan siinä on myös sitten, esimerkiksi nyt kun on ollut tekemässä aika paljon järjestöjen kanssa, niin järjestöjen työntekijät ja asiakkaat tai jäsenet riippuen aina vähän minkälainen järjestö on kyseessä, että ketä tää koskee, niin että ovat mukana miettimässä niitä. 

Ja se auttaa siinä myös sen hankkeen tavoitteiden konkretisoimisessa, mitä mä tuossa äsken vähän viittasin siihen, että jos ne jää sinne ylätasolle ne suunnitelmat, ja että miten niistä saa sellaisia, että niistä jotenkin hyödytään, niin kyllä se on sillain, että kun siellä on työntekijöitä ja siellä on asiakkaita mukana miettimässä sitä, että miksi tätä tehdään ja mitä me tarvitaan, niin se on kyllä semmoinen, että siinä on semmoinen win-win-ajatus, että kaikki saa siitä. Ja ehkä tiedä onko tää kauhean asiallinen, mutta on sillai omat lehmät on siellä kaikilla oma lehmä 

Nea 

Samassa ojassa 

Ulla 

Samassa ojassa ollaan joo ja autetaan ja mennään ehkä niitten lehmien kanssa siihen samaan suuntaan, että vähän sama ajatus kun että istutaan samalla puolella pöytään, mutta myös se, että lehmät juoksee kevätlaitumelle, niin vähän sama ajatus siinä, että sinne koko porukalla lähdetään katsomaan. 

Mutta yksi semmoinen musta vielä semmoinen aika konkreettinen ja ehkä tää taloudellinen puoli tai raha-asia, että myös sillai että sitä arvostetaan sitä osallistumista niin, että myös mietitään, että organisaatiot sitoutuu omalla omarahoitusosuudella. Siitä se tarkoittaa aika usein sitten sitä, että he myös myös haluaa siitä saada siitä hankkeesta, mutta myös sillai, että mietitään, että voidaan myös palkata kokemusasiantuntijoita projektiryhmään ja silleen arvostaa sitä kaikkien osaamista, että kyllä se taloudellinen puoli on siinä semmoinen oikeastaan aika, että ei ole vaan toiminnan kohteena ihmiset. 

Nea 

Kyllähän tässä osallistuvassa TKI-kumppanuudessa se kääntyy nimenomaan niin päin, että osallistuminen perustuu tähän yhdenvertaiseen mahdollisuuteen osallistua ja vaikuttaa kaikissa vaiheissa sitä TKI-prosessia, että tää on uudempi lähestymistapa nyt tutkitun tiedon tuottamiseen ja ja myös sen hyödyntämiseen arjessa, niiku upeasti kuvasittekin, että silloin se kiinnittyykin ja hyödyntyykin siellä arjessa ja käytännöissä suoraan, kun ihmiset, joita se asia koskettaa on suoraan mukana kumppaneina siinä. 

Ulla 

Joo ja jos sitten ajattelee että päästään sitten, jos onnistutaan sitten saamaan rahoitus, että hankesuunnitelmassa on näin jo tän tyyppiset asiat huomioitu, niin kyllähän sitten siitä on helpompi lähteä sitten tietysti ihan sitten konkretisoimaankin että mitä tehdään, mutta sekään ei ole vielä ihan varma että tuleeko siitä, että sitten on paljon asioita, että miten sitä yhteistä tekemistä ja toimintaa voidaan tehdä sillä lailla, että siellä on kaikille tilaa. 

Koska sitten toisaalta taas tämmöisessä kehittämishankkeessa, niin on mun mielestä tärkeätä, että siellä on se makrotason semmoinen tuota tää yhteiskunnallinen mitä ollaan tekemässä, mutta että sitten siellä pitäisi olla niitä toimijoita, sitä mesotasoa riittävästi, mutta että me saataisiin sitten käsitys myös ihan siitä konkretiasta, niin sitten, että miten tää tavallaan mikrotaso, että kuljettaisin näin kolmella tasolla sopivasti niin että siellä tuota tulisi sitä tämmöistä tutkittua tietoa sitten ja koottua tietoa. Mutta se että se olisi semmoista tuoretta, ja sitten nimenomaan niille ihmisille, joille sitä tehdään, niin heidän näköistä. 

Nea 

Joo, tälleen miten, Ulla, kuvaat sen, niin kuvastuukin se ilmiöiden tarkastelu aika tommoisena systeemisenä kokonaisuutena, että siellä on nää kaikki eri tasot ja täytyy monesta eri näkökulmasta miettiä ja tarkastella ja kutsua mukaan ihmisiä rikastuttamaan sitä yhteistä ymmärrystä siitä ilmiöstä ja niistä käytännön asioista ja eri elementeistä. 

Miten, Antti, sulla on kokemusta nyt, että miten käytännössä tutkitaan yhdessä ja nyt kanssatutkijan roolissa olet ollut mukana tutkimusprosessissa, niin onko sulla joku konkreettinen esimerkki, että mitä kaikkea toimintaa siihen liittyi siihen yhdessä tutkimiseen? 

Antti 

Koko tää meidän hanke, tää projekti on ollut tavallaan hyvänä esimerkkinä tästä, mutta jos yhden kaivaisin esiin oli tää, että heti kun se hanke alkoi niin meillä aloitettiin sillä lailla, että tehtiin näille Suomen klubitalolaisille kysely ja se oli semmoinen, että siihen kaikki jäsenet ja hankepäällikkö sitten sai osallistua niihin kysymysten laatimiseen ja mäkin olin jotain New Yorkin klubitalon kysymyksiä, he halusivat olla mukana auttamassa meitä, niin kääntelin illalla suomeksi niitä, ja sitten mulla muitakin tai oikeastaan me kaikki jäsenet siinä sitten tehtiin niitä kysymyksiä ja sitten se oli kiva aloitus sille meidän hankkeelle. 

Nea 

Että oikeastaan molempien teidän puheenvuoroista on korostunutkin toi merkityksellinen yhteistoiminta niin siihen on liittynyt tämmöinen innostuminen. Ulla kuvasit sitä, että lehmät pääsee kesälaitumille, että kaikki on sinne samaan suuntaan juoksemassa. Tai niin kuin tässä, että on se yhteinen päämäärä mihin ponnistetaan niin. 

Ulla 

Joo ja oikeastaan toi, mitä Antti tuossa sanoi, niin me ollaan Antin kanssa kyllä tehtykin yhdessä ja tuli tässä mieleen yksi esimerkki mikä nyt olisi, ihan vasta tehtiin, että ja mikä musta on oleellista on se, että roolit saattaa, tai se asiantuntijuus, niin se ei ole siitä kiinni, että onko projektipäällikkö tai johtaja tai mikä se asema on, vaan se asiantuntijuus on kaikilla ja, musta oli ihan valtavan hieno ja kiva juttu, kun me tehtiin Antin kanssa tämmöinen tuota tähän Digitaalisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen puitteissa me ollaan kolmen muun tai kahden muun järjestön kanssa tai tämmöisen digihankkeen kanssa tehty järjestötyöntekijöille koulutusta, ja musta se on aivan huikea kun Antti koulutti niin sanottuja meitä asiantuntijoita kyberturvallisuudesta, ja kun sä oot tehnyt tuota digikaverina ja ja oot kiinnostunut digitaalisuusasioista,  niin siinä, se oli hieno, hieno juttu musta, että siinä, että kuka kouluttaa ketä. 

Nea 

Toi erinomainen esimerkki kyllä siitä miten osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tunnistetaan ja tunnustetaan se jokaisen ainutlaatuinen ja erilainen ja toisia täydentävää asiantuntijuutta ja kokemuksia. Mutta keskeistä on nyt selkeästi se just, että tämmöinen yhdenvertainen osallistuminen siihen yhteistoimintaan, että jokaiselle siinä yhdessä muotoillaan sitä, että mitä tehdään ja miten tehdään, miksi tehdään, mikä se on se yhteinen suunta, mitä kohti ponnistellaan osallistuvassa TKI kumppanuudessa, niin mitkä tekijät teidän mielestä on nyt keskeistä siinä, että se yhteistoiminta sieltä alusta lähtien rakentuu yhdenvertaisuuden periaatteille. 

Antti 

Mulla tuli tämmöinen heti ekaksi mieleen, että näkemyksiä ei arvoteta. Eli ettei etukäteen arvosteta sitä, että tää jonkun näkemys olisi heti parempi kuin jonkun toisen henkilön, niin kaikki on tässäkin samalla viivalla. Sitten puhuttiin tämmöisestä hoksauttamisesta, siitä tuli mieleen että siinä löytyy noita kullanarvoisia ideoita kun laittaa samat päät samaan mietintämyssyyn, niin siinä sitten voi tulla tosi hyviä ideoita ja, tavallaan yhteistoiminnan kautta. 

Nea 

Hoksauttaminen on kyllä hyvä termi siinä, että yhdessä hoksataan, ja samaan myssyyn päät. Meillä on ollut hyviä, samat lehmiä ojassa ja samassa myssyssä on monet päät, rikkaita kielikuvia. Nyt sitten mistä kaikesta on kyse, miten Ulla täydentäisit, miten rakentuu yhdenvertaisuutta kumppanuudessa? 

Ulla 

No siis kyllä mä oon ihan siis tuo samaa mieltä jotenkin sen, että sen tilan antaminen ja sen näkökulmien arvostamiseen. Mutta kyllä sitten mä jäin miettiin, että tää, että miten se on mahdollista, että se siihen tarvitsee niin kun myös jonkun tehdä. Ja itse asiassa Antti puhuit tuosta teidän siitä hankkeesta, että siinä on ollut tuota vetäjällä iso rooli, että hän on tehnyt sen tilan tai tilanteet rakentanut teidän kanssa semmoiseksi ja varmaan myös huolehtinut siitä. 

Niin kyllä musta vastuu siitä yhdenvertaisesta toiminnasta ja toimintatavoista ja niistä on kyllä, sitten jos puhutaan kehittämishankkeesta, niin projektipäällikkö ja projektiryhmä ylipäätänsä muistaa pitää sitä mielessä ja vaikuttaa siihen vuorovaikutukseen ja toimintatapoihin, että kyllä se sieltä lähtee, ja vastuu että kenen ehdoilla niitä asioita tehdään ja kuka siis, jos näitä mielikuvia tähän taas, että kuka ojentaa sen käden kenellekin ja toivottaa tervetulleeksi ja tekee sen tilan, niin kyllä se niin kun projektin vetäjille on ehdottomasti se on heidän huolehdittava, että se tapahtuu. 

Mutta sitten siinä pitää olla, että mä ainakin itse aina ihan hirveästi sitten mieti sitä, niin kuin nytkin musta tuntuu että mä jyrää omilla mielipiteillä aika herkästi tai että on niin innostunut tästäkin nyt innostuu ettei sitten puhu muita suohon tai hiljaiseksi, että antaa sitten tilaa ihmisille, niin se on kanssa sitten se taito, että ei liikaa rupea sitten omia juttujansa tuomaan esille. 

Antti 

Joo mä voisin kanssa siinä mielessä yhtyä tuohon, että projektipäällikölle on tai vastaavalla on hyvin tärkeä asia, mutta ainakin siinä alussa. Mutta sitten mun mielestä niillä sen koko ryhmään kuuluvilla jäsenillä on sitten se vastuu, kun mennään eteenpäin siinä asiassa että. 

Nea 

Onko teillä jotain konkreettista esimerkkiä, että miten tämmöiset yhteiset ikään kuin pelisäännöt sitten luodaan projektin käynnistyessä tai sitten että siitä tulee yhteisvastuullista, ettei se jää sellaiseksi epäselväksi? 

Antti 

No yleensä kaikissa ryhmissä luodaan tarkatkin pelisäännöt, miten ryhmä toimii, mutta mun mielestä tuolla OSSI-hankkeessa meillä ei tavallaan tarvinnut siihen, että mun mielestä se oli niin kauhean luontaisesti silleen, että okei, että tää onkin aika kivaa, että tuli semmoinen tunne, että haluaa jatkaa. 

Ja sitten senkin voisi mainita että, korostettiin sitä, että tää on kaikille ihan vapaaehtoista. Meitä ei piiskattu mihinkään eikä mitään tavoin sun pitänyt tehdä pakolla. 

Nea 

Mitä sanoisit, että mitkä asiat auttoi siinä, että rakentuui noin motivoitunut ja yhteen hitsautunut tai sitoutunut porukka, että kaikki halusi jatkaa ja sitoutui siihen yhteiseen tekemiseen? 

Antti 

Mä en kaikista osaa sanoa, mutta mun omalla kohdalla oli ainakin se, että mulla ei ollut ennen tätä hanketta vähän aikaa mitään semmoista aktiviteetteja, ja sitten kun pääsin tuota toteuttamaan niin se oli ihan semmoista, vähän niin kuin lehmät laitumelle, että nyt löytyi tämmöinen juttu, että nyt tätä haluan tehdä ja se innostus tuli mulla aika ainakin siitä sitten. 

Nea 

Mitä Ulla nostaisit konkreettisiksi esimerkeiksi tai semmoiseksi, miten osallistumista mahdollistetaan nyt? 

Ulla 

No jotenkin mä, me ollaan nyt niin akuutisti tää digitaalisuus ja työllisyys tässä ja meillä kohderyhmänä tässä hankkeessa on niin heikommassa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset ja Sosped-säätiön toiminnassa olevat ja he on aika monet alle kolmevitosia, ja, niin jotenkin sen maailman ymmärtäminen missä he liikkuu näissä teemoissa tai mitä he ajattelee siitä, niin se on ollut kyllä semmoinen mielenkiintoinen. 

Että onhan kaikennäköisiä selvityksiä mitä nuorten digitaidot on tänä päivänä ja näistä löytyy monen moista raporttia, mutta itselle on ollut niin mahtavaa, kun mä oon päässyt nyt tuossa kulttuuripajoilla, kun he kehittää näitä tämmöistä digiryhmää ja digivertaistoimintaa siellä, että mitä he tarvitsisi, minkälaista digitukea, ja mun rooli on nyt ollut silleen, että mä olen saanut olla mukana siellä mukana niissä tilaisuuksissa ja tai ryhmissä joissa ei näitä pohtii ja miettii, ja ihan on päässyt siis mukaan siihen maailmaan. 

Ja jos mä olisin itse ohjannut niitä ryhmiä, mä olisin tehnyt ihan eri lailla. Mä olisin tehnyt varmaan luennot valmiiksi ja kaikki, kaikki harjoitukset ja kaikki tällaiset, mutta he on lähteneet ihan siis semmoista toiminnasta ja ihmettelystä keskenään ja näin, ja se että he on digissä ihan vahvasti vahvasti, kyllä niin kuin nuoret tänä päivänä on, mutta ei välttämättä sitten tämmöisessä viranomaispalveluissa ja tän tyyppisissä, tän tyyppiset asiat ei heille ole niin tuttuja ne on todella todella hauskaa. Ja sitten semmoisia, he on ystävällisesti myös opettanut mulle tämmöisiä digikieltä mitä minkälaisia hymiöitä saa käyttää ja minkälaisia ei saa käyttää ja miten somessa käyttäydytään ja kaikkea tällaista. 

Nea 

Yhdessä kehkeytyvä prosessi tuolla lailla, että tunnistinko oikein, Antti, säkin puhuit äsken, että siinä oli jotain semmoista vapautta, että sai valita, että ei meitä ei piiskattu tai pakotettu, mutta että se innostus löytyi siitä yhdessä kehkeytyen, että siinä oli joku joku vapaus, että miten ryhmä muotoili sitä toimintaa eteenpäin? 

Antti 

Kyllä se yhteisön yhteiskehittäminen oli semmoista, että mikä siinä oli. Jokaisella yksin ja jokainen yhdessä, että päästiin silleen eteenpäin. 

Nea 

Nyt jos pitäisi vielä nostaa muutama semmoinen ydinasia tai eväs, mitä toivotte että kaikissa hankkeissa tulevaisuudessa voisi olla nyt kun halutaan yhdessä tutkia ja kehittää niin minkä evään antaisitte vielä matkaan? 

Ulla 

Joo, no kyllä mä jotenkin semmoista niin kun kootaan sitä ryhmää, kuka nyt lähteekin sitä yhdessä tekemään, niin se että siellä on riittävän monipuolinen porukka tekemässä sitä. On ihan hirveän helppoa tehdä samanmielisten ja samoin ajattelevien ihmisten kanssa ja se on aika usein, sillai voi joskus käydä, että kokoaa ympärilleen sitten mielellään vaan sellaiset, jotka on samaa mieltä asioista että ne säröäänet on vaikea siihen ottaa kun se hankaloittaa asioita. 

Että, että jotenkin koko ajan vähän kyseenalaistaa sitä omaa tekemistä, ja oma tapa on kyllä se, että mä hakeudun toimijoiden omiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin ja hankkeen ulkopuolellakin niin aika paljon sellaisiin, että mä kuulen ja opin heiltä paljon, niin se on semmoinen, ehkä en mä tiedä tulikohan edes koriin vaan menikö korin ohi nämä asiat. Joo, mutta tämmöisiä tämmöinen lähtökohta, jotenkin nöyrä siinä omassa asiantuntijuudessaan. 

No sellaisen voisi sanoa, että mä huomaan että että tietysti kun ikää on tullut ja kokemusta, niin sitten myös, että miten muut pystyy näkemään sen, että tai näissä varsinkin mä oon nyt ollut näiden nuorten kanssa, että kun mä oon opettaja, niin että jotenkin he näkee sen, että mä en ole tullut opettamaan sinne, ja sitten että en rupea opettamaan, niin se on sitten toinen juttu niin nää tämmöisistä rooleista jotenkin irti päästäminen ja yhdessä tekeminen, tai jotenkin yhteisen suunnan löytäminen. Minkä, Antti, sä valitset? 

Antti 

Ihan kanssa tutkijan näkökulmasta, niin, voisin sanoa että tietääkö kanssatutkija, että miten arvokasta se tieto hänellä on, kun hän menee kuuntelemaan haastateltavaa ja sitten hän pystyy aistimaan, että miten, miltä tältä haastateltavalta oikeasti tuntuu, se tunne on vahva, että tiedän mitä sä tarkoitat noilla sun sanoilla ja silleen, että se siinä on se mun mielestä se ydin, että niitä yrittää sitten sanoittaa sitten kaikille. 

Nea 

Joo, että sellaista arvokasta asiantuntijuutta, joka löytää sen, tunnistaa siitä toisestakin ihmisestä, että nyt ollaan saman asian, saman pöydän äärellä, nyt tässäkin aiheessa yhdessä. 

Ulla 

Ja tuleeko se siitä, että tuntee sen, tuntee ne asiat niin hyvin, kun on kanssatutkija tai on tuttu se, että tälleen itselle kun ei aina kaikki ei ole, niin täytyy tehdä hirveästi töitä, pääse siihen maailmaan eikä siihen välttämättä pääse. 

Nea 

Äärimmäisen upeat eväät nyt on tuotu tähän osallistuvan TKI-kumppanuuden eväskoriin. Lämmin kiitos nyt molemmille, Antti ja Ulla, teille osaamisen ja ajatuksen, kokemuksen jakamisesta, kiitos. 

Antti 

Kiitos. 

Ulla 

Kiitos. 

[Outro] Tämä podcast käsittelee osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja verkostoissa kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi.