Tulevaisuusareena-podcast 6: Osallistuvan TKI-kumppanuuden käynnistäminen ja fasilitoiminen

[Intro] Tulevaisuusareena-podcast, yhteistoimin ja vastuullisesti vaikuttaen. 

Nea Vänskä 

Tervetuloa Metropolian Tulevaisuusareena-podcastin pariin. Tänään aiheenamme on voimavaroja verkostoista, yhteistoiminta osallistuvan TKI-kumppanuuden eri vaiheissa. Mä olen Nea Vänskä ja toimin täällä lehtorina ja projektipäällikkönä. 

Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa mukaan kutsutaan ihmisiä, jotka liittyy tutkittavaan, kehitettävään aiheeseen ja osallistumista mahdollistetaan hankkeen suunnitteluvaiheesta alkaen niin, että näillä kumppaneilla on mahdollisuus yhdenvertaiseen osallistumiseen. Ja osallistuvan TKI-kumppaneiden ydintekijöitä onkin yhdenvertainen osallistuminen, moninaisen osaamisen yhdistäminen ja systeeminen kehkeytyminen. 

Mutta millaista on tällaisen kumppanuuteen perustuvan TKI-toiminnan käynnistäminen, verkostojen rakentaminen, ja miten valjastetaan voimavaroja verkostoista nyt tän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi? Ja mitkä hyvät käytännöt yhteistoiminnan fasilitointiin kytkeytyy ja mitä osaamista se oikein vaatii? Näistä aiheista tänään kanssani on keskustelemassa projektipäällikkö Toini Harra ja osaamisaluepäällikkö Heidi Stenberg täältä Metropoliasta, tervetuloa. 

Toini Harra ja Heidi Stenberg 

Kiitos, kiitos. 

Nea 

Teillä on molemmilla paljon kokemusta nyt onnistuneesta kumppanuuteen perustuvasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, jossa on koottu sekä kansallista että kansainvälistä verkostoa ja osaamista tutkittavien ja kehitettävien ilmiöiden äärelle. 

Verkostot on ollut tosiaan hyvin monimuotoisia, että siellä on ollut yrittäjiä, ammattilaisia, opiskelijoita, tutkijoita, kehittäjiä nyt eri eri puolilta, ketkä tähän aiheeseen kytkeytyy, niin kerrotteko eka lyhyesti itsestänne ja kokemuksistanne sitten siitä näkökulmasta, että millaisessa TKI-verkostoissa olette omissa hankkeissanne toimineet. Aloitatko sä vaikka, Heidi? 

Heidi 

Joo, kiitos mielelläni. Mä oon toiminut ehkä vahvemmin kansallisissa TKI-verkostoissa ja semmoinen ehkä pitkäaikaisin ja pitkäjänteisin TKI-toiminnan verkosto on ollut täällä maahanmuuton kotouttamisen yhteisössä ja sinne on kytkeytynyt hyvinkin erilaisia toimijoita, korkeakoulutoimijoita on erilaisia viranomaistahoja, sitten tietenkin te pitää muistaa aina myös itse nää asiakkaatkin, kenelle ollaan kehitetty jotakin uutta palvelua tai jotain muuta, niin maahanmuuttajat itse olivat näissä verkostoissa myös mukana, että ne on ehkä mulla semmoinen vahvin tämmöinen hyvin moninainen verkostokokonaisuus TKI-toiminnassa. 

Toini 

Joo, no mulla on sekä tämmöisestä kotimaisesta että sitten kansainvälisistä verkostoista kokemuksia. Mä rupesin tässä miettimään, että puhutaanko me nyt sitten verkostoista, mä luulen, että me ei olla tavallisesti puhuttu näistä, mutta enemmän on ehkä ollut kyse siitä, että esimerkiksi näissä kotimaisissa yhteistyökuvioissa, mitä on tehty, niin ne on hyvin pitkälti yhdistyneet ikäteknologian kehittämiseen, ja se on näyttäytynyt semmoisena tosi monimuotoisena asiana, ja toisaalta hyvin kompleksisena asiana myöskin, että sitä ei ratkaista vaan tiettyjen yksittäisten kumppaneiden kanssa, vaan että siihen liittyy sekä ne käyttäjät että yritykset ja sitten erilaiset julkiset yhteisöt ja säätiöt. Sitten se on hyvin vielä sillä tavalla monialaista, että siellä on hyvinvointiosaajia ja terveysosaajia ja siellä on insinöörejä. 

Ikäteknologia on hyvin moninainen, haasteellinen asia, mutta se on tietysti yksi, ja huomaan nyt, että sen asian ympärille on alkanut syntyä verkostoja, ikäteknologiaverkostoja ja kaikennäköisiä tämmöisiä. On hirveän tärkeetä olla mukana näissä myös tämmöisissä systeemisissä verkostoissa ja pitkäjänteisissä verkostoissa, ei pelkästään jonkun kehitettävän asian mukaan rakentuvassa, vaan että se ilmiö jotenkin on sen kaltainen, että se synnyttää uusia ja uusia verkostoja myöskin. 

Nea 

Aivan, ja verkostoissa tunnistetaan nyt just ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja sitä kautta laajenee, ymmärsinkö mä oikein? 

Toini 

No joo, kyllä, kyllä. Että siellä on monia itse asiassa niitä ilmiöitä, jotka liittyy siihen kehitettäviin asioihin, mutta monta kertaa niissä on kehittämisen näkökulma mun mielestä jotenkin mukana, en tiedä tunnistatko sä, Heidi, sitä. 

Heidi 

Ehdottomasti tunnistan, että jos mä ajattelen esimerkiksi, kun mainitsin nyt tähän maahanmuuttamiseen liittyvän SIMHE-verkoston, niin sehän syntyi tämmöisen suuren haasteen, meillä oli se Eurooppaan tullut maahanmuuttokriisi 2015, ja se synnytti sitten tarpeen tämmöiseen monitoimijaiseen verkostoon, ja se ilmiö oli yhteinen. Eli miten me ratkaistaan tää suuri, ei pelkästään Suomea vaan koko Eurooppaa kohdannut, haaste ja se lähti tietyllä tavalla tämmösesti ratkaisuhakuisesti liikkeelle se verkosto. 

Siinä verkostossa, ehkä jos ajattelee näin jälkikäteen, niin vahva semmoinen positiivinen asia, mikä vei eteenpäin myös sitten niitä TKI-hankkeita, niin oli se yhteinen tahtotila, ja tunnistettiin yhdessä haasteita. Lähdettiin ihan oikeasti alusta asti hyvin vahvasti yhdessä tekemään, yhdessä ratkomaan, mutta se sama tahtotila ja visio oli kaikilla, että ehdottomasti ilmiö ohjaa sen verkoston toiminta. Ja ja tietyllä tavalla se pitkäjänteisyys sitten siinä verkoston toiminnassa, niin se lähtee aina liikkeelle siitä yhdestä asiasta, mutta yleensähän se on niin, että kun yksi asia saadaan ratkaistua, niin sen aikana ymmärretään ja oivalletaan taas uusia asioita, joihin pitäisi löytää jotain ratkaisuja, ja sitten tietyllä tavalla tää TKI-toiminta on hyvä työkalu siihen, että me pystytään poimimaan sieltä ilmiöstä joku vähän semmoinen fokusoituneempi asia, mitä lähdetään yhdessä miettimään, ja sitten taas sen ilmiön ympärille, mitä siinä kohtaa, niin pitää taas tunnistaa ne oikeat toimijat, että tietyllä tavalla se verkostokin sitten siellä ilmiössä, niin mä näen nyt sen TKI-toiminnan näkökulmasta kaikki ei ole aina kaikissa esimerkiksi hankkeissa mukana, vaan toimijat voi vaihdella riippuen juuri siitä, että, mihin me ollaan hakemassa ratkaisuja tai ollaan kehittämässä vaikka jotain uusia koulutusmuotoja tai muuta, niin se sitten aina vähän vaihtelee se kumppanuusverkosto sen mukaan. 

Toini 

Mä tunnistan tuon hirveän hyvin ja mulla tulee mieleen se, että nyt jos ajatellaan, että me ollaan puhuttu ikääntymisestä ja sitten tuota näistä maahanmuuttajista, niin sitten yks tosi tärkeä asia on myös se, että miten meidän täytyy tässä tulevaisuudessa muuttaa tän terveydenhoidon painopistettä ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen ja miten me siinä toiminnassa tarvitaan tosi laajaa yhteistyötä sekä sen ympäröivän yhteisön kanssa että kansalaisten kanssa tietystikin. 

Ja siinä asiassa me ollaan tehty kyllä vuosikausia yhteistyötä näiden eurooppalaisten korkeakoulukumppaneiden kanssa, ja siinä on alkanut syntyä pikkuhiljaa sitä semmoista ydintoimijoiden verkkoa, ja sitten, juuri niin kuin sanoit, että tulee sitten niitä aina asiakohtaisesti joitain muita asiantuntijoita myös sinne mukaan, että ne vähän vaihtelee sen mukaan, mitä tarvitaan, mutta jotenkin tää on mun mielestä yksi semmoinen valtavan iso haaste meille kaikille korkeakouluille myöskin, että miten me kehitetään nyt meidän pedagogiikkaa sillä tavalla, että me pystytään vastaamaan näihin tulevaisuuden haasteisiin, terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn. 

Nea 

Just näin. Teillä upeasti kyllä kuvastuu puheenvuorossa, miten tää osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- ja nyt myös oppimistoiminta siihen kytkeytyneenä on tämmöinen monimuotoinen, monitoimijainen toimintakokonaisuus, tietynlaista arvopohjaista toimintakulttuuria meidän toiminnassa, joka kutsuu mukaan, mahdollistaa yhdenvertaista osallistumista, osaamisen yhdistelyä, yhteistä kehittämistä sen osaamisen äärellä ja asioiden systeemistä kehkeytymistä ja muotoilua, ja nyt kuvautuu, just kerroittekin siitä, että miten te kumppanuuksia pitää rakentaa aika pitkäjänteisesti ja tulevaisuusorientoituneesti ja tunnistaa sieltä niitä kehkeytyvä voimavaroja, osaamisia ja piileviäkin resursseja, mitä voi sitten yhdessä hyödyntää, jotta sitä tavoitetta ja päämäärää kohti ponnistellaan, niin mitä käytänteitä nyt vinkkaisitte kuulijoille siitä, että miten rakentaa tämmöistä kumppanuutta? 

Heidi 

Mä näen, että nää kumppanuudet syntyy siellä meidän arjen tekemisessä. Mehän niin kuin tietyllä tavalla verkostoidutaan vähän ehkä automaattisestikin eri asioiden ympärille. Mainitsit tuon pedagogisen kehittämisen esimerkiksi, niin me tunnistetaan meidän korkeakoulukumppaneissa ehkä sellaisia henkilöitä, jotka on asiantuntijoita tässä, minkä äärellä pystytään sitä asiaa viemään eteenpäin, ja tietyllä tavalla arjessa ne ilmiöt näyttäytyy ja sen ympärille rakentuu se kumppanuus. Ja tietenkin sitten miten siellä kumppanuusverkostossa erilaisia asioita sitten edistetään, niin mä ehkä taas palaan siihen, että se voi olla vaikka koulutuksellista yhteistyötä jonkun verkoston sisällä, mutta sitten tietyllä tavalla se voi olla juurikin ratkaisujen tuottamista TKI-hankkeen kautta ja se verkosto muotoutuu sen ympärille ja tietyllä tavalla se dialogi, dialogisuus siinä, että sitä ymmärrystä yhdessä rakennetaan, että mihin tää kumppanuusverkosto nyt sitten tähtää, mikä se tietyllä tavalla tavoite on nyt, mihin me suunnataan? 

Onko se joku TKI-hankehaku esimerkiksi, miten meidän roolit siinä nyt muotoutuu, kenellä on ehkä valmius ja kyvykkyys tässä hetkessä parhaiten ottaa koordinaattorin rooli? Miten ehkä siellä kumppanuusverkostossa tulee sitten nää muut asiantuntijatahot mukaan? Miten se moniammatillisuus pystytään hyödyntämään? Miten esimerkiksi yritykset, onko ne näissä meidän vaikka TKI-hankkeissa missä roolissa, ja tuota miten taas siinä jo siinä hankkeen rakentamisvaiheessa huomioidaan sitten esimerkiksi, jos mainitsit tässä nää ikäihmiset, niin miten esimerkiksi heidät on kuultu jo siinä heti hankkeen alkuvaiheessa, niin nää tietyllä tavalla siinä rakennusvaiheessa pitää siinä verkostossa tietyllä tavalla sopia. Ja tietenkin myös siihen taloudelliset taustat, että minkä suuruista rahoitusta tää vaatii, että me päästäisiin siihen johonkin tavoitteeseen, mitä vaikka sillä sitten hankkeella haetaan. Tää on hyvin semmoinen monisyinen asia ja tähän osallistuu paljon henkilöitä. 

Toini 

Kyllä joo, mä oon ihan samaa mieltä, hirmuisen hyvin mun mielestä katsoit tuota 

Nea 

Nostit esille 

Toini 

Nostit esille tuota aluetta, ja jäin miettimään siitä, että miten sitten ihan käytännössä se tapahtuu, että se dialogisuus siinä on todellakin tärkeä asia, kun me ryhdytään niin kun sitä yhteistoimintaa ja yhteistyösuhdetta luomaan, ja siinä valtavan tärkeänä asiana semmoinen luottamuksen syntyminen, ja musta siinä semmoisia tärkeitä tekijöitä on sellaiset asiat, että on semmoinen hyvä tahto ja pyrkimys kuulla ja kuunnella ja ymmärtää toista ja siitä toisen näkökulmaa, ja varsinkin jos me tullaan hyvin eri alueilta, niin me saatetaan puhua samasta asiasta niin erilaisilla käsitteillä ja termeillä, ja toiset ymmärtää jotain asiaa vähän syvemmin ja toiset ymmärtää ehkä vähän laajemmin ja tää on mun mielestä sellaista, missä me tarvitaan aikaa ja sitä hyvää tahtoa, että me opitaan ymmärtämään toisiamme, ja toisaalta niin kun arvostetaan myöskin sitä erilaista näkökulmaa. Mutta sitten kun semmoinen luottamus syntyy, halutaan kehittää samaa asiaa, viedä sitä eteenpäin, niin se luo hyvää pohjaa myös semmoiselle pitkäjänteiselle kehittämiselle ja just niin kuin aikaisemminkin sanoit, Heidi, sitä, että sitten tarpeen mukaan kootaan sitä, laajennetaan sitä joukkoa, supistetaan sitä ryhmää ja toimitaan sitten sen mukaan, mutta mun mielestä semmoinen perustan rakentaminen on valtavan tärkeetä, ja toisaalta pitkäjänteinen näky eteenpäin. 

Heidi 

Tähän oikeastaan tartun, musta hirveän hyvin kuvasit, Toini, tota asiaa siitä mielessä, että jos on jo pitkään toiminnassa ollut verkosto, joka on tehnyt yhdessä töitä ja tunnetaan toisemme toimintatavat ja osaamisen, että mitä on tuotavissa siihen yhteiselle agendalle, niin silloin ehkä päästään hiukan nopeammin liikkeelle. Mutta kun on kyse uudesta verkostosta ja uusista kumppanuuksista, se aika kannattaa kyllä siellä alussa ottaa, että me oikeasti jollain tavalla tunnetaan paremmin toisemme ja syntyy niin kuin mainitsit sitä luottamusta ja yhteistä ymmärrystä, että se tuo kyllä sitten matkan varrella, tai poikii hedelmää, että se on monesti vaan tämmöisessä TKI-hankkeissa varsinkin niin se on aina siellä alkuvaiheessa vähän semmoinen kiire tuolla takaraivossa, että pitäisi jo mennä jo kovaa vauhtia eteenpäin, että sen takia mä ehkä sanoisin tässä näin, että kannattaa ihan tietoisesti muistaa se, että siinä alussa otetaan se aika sille dialogille ja verkoston tavoitteen kirkastamiselle, ja. 

Toini 

Meillä on ollut useampia hankkeita noiden eurooppalaisten kumppaneiden kanssa, jossa on juuri tätä, voisiko sanoa yhteistoiminnallista oppimista, kehitetty ja niissä on, no jos mä otan esimerkkejä, meillä on ollut tämmöinen SUSWEL-hanke, jossa on nimenomaan haluttu yhteisö osallistaa oppimiseen, että siellä on yhteisön toimijat mukana tämmöisessä monialaisessa oppimisessa, ja sitten meillä on toisaalta ollut tämmöinen toinen hanke, ECOLAH, jossa on kehitetty nimenomaan sitten oppimista kohti kompleksisuutta ja systeemisyyttä ja tulevaisuusajattelua ja tällaisia asioita, niin hirmusen tärkeänä asiana siellä on aina alkuvaiheessa ollut se, että nää keskeiset käsitteet, mitä siinä hankkeessa käytetään, että me käytetään aikaa siihen, että me ymmärretään ne oikealla, ei voi sanoa oikealla tavalla, vaan yhteisellä tavalla. 

Heidi 

Joo, ja sitten ehkä myös toinen, ehkä vähän tämmöinen operatiivisempi näkökulma siihen, että kun meillä on hiukan erilainen tapa tehdä myös työtä, ja se, että ne tavoitteet kun on määritelty ja ne aikatauluraamit myös, että meillä on ymmärrys, että miksi jossain aikataulussa pitää saada sitten jotakin aikaiseksi, ja miten me esimerkiksi mitataan sitä aikaansaannosta ja muuta, koska tää on ehkä semmoista vähän toisenlaista, kun me puhutaan keskustelusta, ymmärryksen luomisesta, mutta myös ihan sitä projektiin johtamisen näkökulmaa kannattaa muistaa, että se on aika oleellinen tekijä myös tässä yhteisessä dialogissa. Ja ne roolitukset, elikkä jos meillä on vaikka työpaketteja, joissa on vetovastuuta eri henkilöillä, niin projektipäällikön roolissa on hyvä myös tunnistaa, että millaiset valmiudet minkäkin työpaketin vetäjällä on siihen, että pysytään niissä esimerkiksi aikataulun raameissa ja budjetissa ja näin poispäin. 

Nea 

Kiitos, nyt näyttäytyy kyllä moninaista osaamista vaativalta ja edellyttävältä, ja huomiota tulee kiinnittää moninaisiin seikkoihin, että kun rakennetaan yhteistoimintaa osallistuvassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Toitte esille kyllä valtavasti tärkeitä asioita, tätä dialogisuutta, yhteisen tavoitteen rakentamista, siihen käynnistämis- ja valmisteluvaiheeseen jo panostamista ja siellä niiden suhteiden rakentamista ja tutustumista, niin että kaikilla on jotenkin semmoinen fiilis siinä yhteistoiminnasta, tähän mä haluan sitoutua ja mä sitoudun yhteisiin aikatauluihin ja siihen kaikkeen, että se vaatii nyt monen eri asian tasapainottelua ja niihin panostamista. 

Toitkin, Heidi, esille myös sen, että usein tässä valmisteluvaiheessa kuitenkaan aikaa tai resursseja ei välttämättä ole ihan niin paljon kuin mitä tää veisi tää tutustuminen, että sinänsä se pitkäjänteisyys ja aikaisemmista verkostoista ja kumppanuuksista eteenpäin ponnistaminen on hyödyllistä myöskin, että saadaan tässä systeemisesti näitä asioita kehkeytettyä. 

Mitä ajattelette nyt ja mitä vinkkaisitte nyt kuulijoillekin, että mitä osaamista tämmöinen yhteistoiminnan fasilitointi nyt käynnistämisessä, toteuttamisessa ja uuden tutkimustiedon ja tulosten luomisessa yhteistoiminnassa nyt edellyttää koko tän TKI-prosessin läpi eri vaiheissa? 

Toini 

No mulla tulee mieleen ensimmäisenä se, että jotta me päästäisiin semmoiseen tasa-arvoiseen asetelmaan siinä yhteistoiminnassa, niin lähtökohtaisesti on tärkeätä kiinnittää huomiota ensinnäkin kutsuihin ja siihen, että miten siitä tilaisuudesta ilmoitetaan ihmisille. Mitä kerrotaan siitä etukäteen, jotta se semmoinen tuloasenne olisi jo semmoinen yhteistoimintaa edistävä, ja sitten toisaalta sen ympäristön luominen sellaiseksi, että siellä oikeasti voidaan toimia yhdessä ja kehittää yhdessä asioita. Auditorio ei välttämättä ole siihen paras mahdollinen ratkaisu, mutta sen ympäristön rakentamisessa kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että se kannattelee, että siellä on turvallinen olla kaikille ja että siellä voi kaikki olla semmoisessa tasa-arvoisessa asetelmassa keskenään. Nää on tavallaan semmoisia valmistelevia toimenpiteitä. 

Yhteistoiminnan fasilitointi täytyy myös mun mielestä suunnitella tosi hyvin, sillä täytyy olla tietty struktuuri, että se ei ole sitä, että me vaan tullaan tänne ja sitten lähdetään tässä yhdessä kehittämään, yhteiskehittäminen tai yhteistoiminta ei tarkoita sitä, vaan fasilitoijalla pitää olla käsitys siitä, että mihin tällä pyritään ja sillä pitää olla käsitys siitä, että miten tää keskustelu etenee. Musta parhaat fasilitoinnin onnistuu sillä tavalla, että ne on suunniteltu yhdessä joidenkin avaintoimijoiden kanssa, ketä sinne on tulossa mukaan. Ja myös se yhteistoiminta vaatii sen, että fasilitointikin, että siinä on joku, joka sitten myös kirjaa asioita ylös, että näistä jää myös jälkiä. Mutta siinä varsinaisessa yhteistoiminnassa, niin mä ajattelen, että se, että me kuullaan kaikkia toimijoita, ketä siellä on mukana, mahdollistetaan se keskustelun käynnistyminen ja eteneminen sillä tavalla, että jokaisella on hyvä olla itsensä kanssa ja hyvä olla myös toisten kanssa ja sillai että kaikkien äänet tulee kuuluville, niin se on mun mielestä semmoinen tärkeä fasilitoijan osaaminen. 

Heidi 

Joo mä voisin, ehkä ajattelen vähän vielä toisella tavalla, että mä tietyllä tavalla ajattelen, että se, miten sitä hanketta TKI-hanketta johdetaan, niin jotta se mahdollistaa sen yhteistoiminnan, siellä pitää olla semmoinen osallistavan johtamisen ote ja tietyllä tavalla sitten ne rakenteet pitää rakentaa, että siellä on niitä foorumeita, puhutaan me sitten vaikka kehittämispäivistä tai kickoffeista, missä tietyllä tavalla voidaan sitten fasilitoidusti nimenomaan jonkun aiheen äärelle lähtee purkamaan sitä yhteistoiminnassa sitä asiaa, mikä sinne on nostettu. 

Sitten mä ajattelen myös, että nää järjestelmät, minkä kautta me toimimme, että ne pitää olla yhteistoiminnallisesti rakennettuja. Esimerkiksi, jos meillä on Teams-alusta, meidän pitää luoda se yhteistoiminnan henki jo lähinnä sinne ja luoda ehkä sinnekin semmoinen yhteinen ymmärrys, että miten me toimimme siellä, mistä me keskustelemme siellä, kuka saa keskustella, kuka saa avata? Se ei ole vaan projektipäällikön tehtävä, vaan mikä on meidän jokaisen rooli tässä, jotta meillä rakentuu semmoinen hyvä yhteistoiminnan henki. 

Ja tähän fasilitointiin, jos ajatellaan fasilitointia, niin sehän on aina hienoa, jos esimerkiksi projektipäällikkö ei itse aina joudu toimimaan fasilitaattorin roolissa, vaan on joku vaikka ulkoinen fasilitaattori, joka, jolloin tietyllä tavalla se projektipäällikkö voi osallistua täysin yhdenvertaisena muiden kanssa sen yhteisen ymmärryksen tai jonkun ratkaisun tuottamiseen, koska sekin tietyllä tavalla luo sellaista yhdenvertaista kumppanuutta, kun projektipäällikkö on yhdessä muiden kanssa eikä toimi tietyllä tavalla fasilitaattorin roolissa itse. 

Toini 

Toi on ihan totta. Hyvä, että nostit esiin sen, että miten toisaalta tää yhteistoiminta, niin se vaatii sen ympäristön myöskin, siis sen struktuurin ja taustatuen sille, että se onnistuu, että sen täytyy liittyä johonkin isompaan kokonaisuuteen, että tosi hyvä. 

Mulla tulee mieleen tässä just sitten näitä, että esimerkiksi miten me ollaan tuossa HIPPA-hankkeessa toteutettu tuotekehitystä yhteiskehittämällä, että siinä on ollut sitten eri puolilta niitä asiantuntijoita mukana ja käyttäjiä ja yritys. Ja yritys on tuonut esille niitä omia kysymyksiään, että mihin asioihin he haluavat vastauksia, ja sitten meidän hanketoimijat on toiminut siinä koordinaattorina ja myös fasilitaattorina, ja se on palvelut sillä tavalla sitä yritysten tuotekehitystä, mutta samalla se on palvellut myöskin näiden, sanotaan vaikka käyttäjien, loppukäyttäjien, ymmärrystä niistä ratkaisuista ja muuttanut jopa asenteita, että miten sitten toisaalta se yhteistoiminta, yhteiskehittäminen, miten se onnistuessaan on sellaista win-win-toimintaa, että se oikeasti palvelee vähän kaikkien ajattelua, että se on mun mielestä kanssa yksi semmoinen tärkeä asia, mikä siihen liittyy, että se ei ole vaan se, että he tulee palvelemaan nyt tätä meidän hanketta vaikka tässä, vaan että he saa siitä kaikki osallistujat myös jotakin. 

Nea 

Joo. Ja kumppanit voi näissä yhteiskehittämispajoissa tosiaan olla nyt suunnittelemassa niitä, että mitkä olisi mielekkäät yhteiskehittämisen toimintatavat, miten tuodaan yhteiskehittämiseen vähän mielikuvitusta, iloa, ehkä tää on vähän yllätyksellistäkin, joka saisi vähän ajatuksia virittäytymään uusille taajuuksille, että ei toisteta enää samanlailla, että tässä musta on ollut ihanaa toteuttaa yhteiskehittämispajoja esimerkiksi pienten lasten tai nuorten kanssa, koska nää on ollut ihan semmoisia, että miten mä en olisi yksin missään nimessä osannut suunnitella tai toteuttaa, vaan että nää lapset on lähteneet luomaan sellaisia, että hei, mitä tästä voisikaan rakentua ja tulla mielekkäästi. Että semmoista tilaa semmoiselle ilolle yhdessä kehkeytyvälle luovuudelle ja uusien, uuden ymmärryksen virittäytymiselle, niin sen koen kanssa semmoiseksi tärkeäksi tämmöisessä yhteistoiminnassa. 

Ja ihanasti teillä kyllä kuvautui se tärkeä lähtökohta, että jokaisella kumppanilla ja toimijalla siinä siinä yhdessä kehittyvässä toiminnassa on omanlaista asiantuntijuutta, ja miten se tunnistetaan ja tuodaan rikastamaan sitä tekemistä ja tavoitteita kohti menemisessä. 

Sanonko oikein, että yhteistoiminnan fasilitointi vaatii aika paljon herkkyyttä siihen, että minkälainen tunnelma on ja tän turvallisen tilan, luovuutta herättelevän tilan, rakentamista ja toisaalta myös niiden reunaehtojen tunnistamista, että hei, projektilla on tällaiset aikatauluraamit, että niissä täytyy pitäytyä, ja se tulos täytyy jollakin tavalla kiteyttää näkyviksi, että mitä hyötyä tänään oli tästä kaikesta ja mitä saatiin aikaiseksi, että tulee myöskin semmoinen, hei, mä olin mukana tekemässä tuollaista merkityksellistä tulosta, ja jes, me saadaan oikeasti aikaan jotain hyvää yhdessä. 

Onko vielä jotain vinkkejä mitä haluaisitte, tai toimintatapoja välineitä mitä suosittelisitte kuulijoille? 

Heidi 

No mä, nyt kun me toimitaan täällä korkeakouluverkostossa kuitenkin aika vahvasti ja meidän voimavarahan on nää opiskelijat myös, ja toisaalta meidän tehtävä on myös mahdollistaa opiskelijoille erilaisia oppimisympäristöjä, niin kyllä mä lähtisin ehdottomasti siitä, että pohditaan myös juuri sitä näkökulmaa, että miten ne opiskelijat toimii kumppaneina tässä meidän TKI-verkostossa, ja mikä rooli, miten me voidaan tarjota erilaisia oppimisympäristöjä nimenomaan tän TKI-hankkeen osalta, ja se on sellainen molemminpuolin, suuri hyöty, ja se on ehkä just sitä TKIO:ta parhaimmillaan, että tehdään, samalla kun opiskelijat oppii, niin samalla sitten he tuottaa ratkaisuja.  

Ja sitten mä vielä nostaisin sen osaamisnäkökulmasta myös sitä, että TKI-verkostothan ovat parhaita asiantuntijoiden oppimisympäristöjä. 

Toini 

Oikein hyvä joo, kaikkien oppiminen on ihan ehdottomasti, ja nää on hyviä oppimistilaisuuksia kyllä. 

Yksi mikä mulle tuli tähän vielä mieleen, mistä me ei olla ehkä niin paljon puhuttu, on tunteet ja emootiot, että me ollaan niin semmoisia suorituskeskeisiä ja me pyritään aina siihen päämäärään ja me pyritään aina saamaan niitä tuloksia aikaiseksi, mut me ei välttämättä tässä fasilitoinnin suunnittelussa oteta ehkä riittävästi huomioon sitä puolta, että tää yhteistoimintatilaisuus voi olla emotionaalisesti tosi mukava tilaisuus ja kiva ja innostava ja semmoinen herkullinen, että me voidaan toteuttaa se hyvin monilla, eri tavoin voidaan päästä erittäin hyviin tuloksiin. 

Joskus voi olla niin, että irtautumalla näistä meidän koko sitä arkea jotenkin reunustavista reunaehtotekijöistä, mitkä on meillä koko ajan mielessä, niin jos me päästään vähän ottamaan irti niistä tai päästämään irti niistä, niin saattaa olla, että me kehitetäänkin ihan uutta ja katsotaan ulos sieltä omasta laatikostamme ja sillä tavalla päästetään se innovatiivisuus valloilleen. 

Ehkä semmoinen hyvä emotionaalinen pilke voisi olla aika hyvä lisä vielä tuonne yhteistoiminnan fasilitointiin. 

Nea 

Kyllä, kyllä mä oon ihan samaa mieltä teidän kanssa. Kyllä se semmoinen vastavuoroinen yhteistoiminta mahdollistaa sitä oppimista opiskelijoille, mutta kaikille siihen toimintaan osallistuville, että se on ollut mun mielestä näissä yhteiskehittämiseen ja kumppanuuteen perustuvissa hankkeissa ja toiminnassa ihan mahtava tunnistaa sitä semmoista innostumista, jaettua uteliaisuutta ja innostumista sen yhdessä kehkeytyvän aiheen äärellä, mikä on tuottanut sitä uutta, just tätä emotionaalista pilkettä, ja osaamista kaikille osapuolille. Myös kokemustoimijat kokee, että he on kehittänyt hankkeisiin liittyvää osaamista ja osa on työllistynytkin sitten sen jälkeen projektitoimijoina tai muina tutkimuskumppaneina sitten muihinkin hankkeisiin, että se on monenlaista hyötyä. 

Kuulijoille oikeastaan vinkiksi, että Metropoliassa on kehitetty osallistuvaa TKI-toimintakulttuuria pidemmän aikaa ja siihen liittyen on nyt muotoiltu myös uutta opintojaksoa, Tulevaisuuden kehittäjä -opintojaksoa, jossa näitä osallistuvan TKI-kumppanuuden hyviä käytänteitä, niihin pääsee tutustumaan sukeltamaan vähän syvemmin. 

Nyt lämmin kiitos osallistumisesta, Heidi ja Toimi, tähän keskusteluun ja kiitos myös kuulijoille. 

[Outro] Tämä podcast käsittelee osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja verkostoissa kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi.