Tuotteita tuunaamassa 2: Kestävä kehitys osana yrityksen strategiaa

Puhujien merkinnät:
OH: Otto Härkönen
SL: Samuli Laurikainen

[askelten ääniä]

OH: Tervetuloa Tuote- ja palveluvirittämö 2.0 -teemapodcasteihin. Minä olen Otto Härkönen. Meillä on tänään teemana kestävä kehitys, ja kuinka yrittäjä pystyy kestävän kehityksen sääntöjen mukaisesti rakentamaan itselleen kannattavaa liiketoimintaa. Minulla on vieraana tänään Snafu Oy:n Samuli Laurikainen, joka on enemmänkin tunnettu silmusalaattimiehenä, luomuviljelijä. Kerro Samuli hiukan itsestäsi ja omasta yrityksestäsi.

SL: Nimi on tosiaan Samuli Laurikainen ja tituleeraan itseäni luomuviljelijäksi. Suhteellisen lyhyt versio menee sillein, että kun valmistuin yliopistosta, niin seitsemän vuoden ajan etsin joko ostettavaa yritystä tai yritysideaa. Ja siinä oli taustalla sitten megatrendien seuraaminen. Kaupungistuminen, väestönkasvu. Ja myöskin maapallon rajallisuus ja rajat tulossa vastaan. Siinä oli monenlaista erilaista firmaa, mitä katsoin, joko ostettavaa kohdetta, tai sitten yritysideaa. Ja nyt tulee kohta 10 vuotta täyteen sitten Silmusalaatin kanssa puuhaillessa lähiteholuomuviljelijänä.

OH: Sullahan oli, mä muistelen, sä kerroit silloin niitä yritysideoita, joita sä olit ostamassa ja niin poispäin. Niitä kaikkea. Siellä oli puutavaran kuljetusjärjestelmän, tukkien tekemistä. Ja sitten siellä oli ruumishuoneen kylmiötä ja kaikennäköistä. Mutta sullahan ajatuksena koko ajan oli se, että sä pystyt tehostamaan, tai vääntämään, tai tekemään paremmin ja nopeammin, tehokkaammin jotain asiaa, mitä aikaisemmin ollut. Eikö ollut näin?

SL: Kyllä. Ja siis oman, siinä vaiheessa kertyneen osaamisen, hyödyntäminen. Ja sitten oli tosi kiinteänä myöskin, että pystyy ne megatrendit hyödyntämään. Eli lähtisi mielellään olemassa olevaan bisnekseen. Tiedosti jo silloin, että hölmöintä, mitä voi tehdä, niin aloittaa ihan nollasta.

OH: Niin, ja sitten sä kuitenkin lähdit ihan täysin alusta, jotain hiton silmuja viljelemään.

SL: Kyllä. Näin pääsi käymään.

OH: Aika hassua oli. Kuulijat, jos ei ole aikaisemmin tutustunut kestävän kehityksen teemoihin, niitä on 17 kappaletta. Sieltä löytyy tällaisia valtavia kokonaisuuksia kuin ei köyhyyttä, ei nälkää. Vastuullista kuluttamista ja ilmastotekoja, vedenalainen elämä on tärkeetä. Niin poispäin. Nämä teemat on aika raskaita ja isoja siihen pienen yrityksen liiketoimintaan, että kuinka sä nyt voit poistaa köyhyyden maailmasta omalla liiketoiminnallasi. Nämä on aika hullunisoja teemoja. Mutta mä muistelen, että sulla oli silloin heti alussa, sä käytit tuulivoimaa. Ja sulla oli joka paikassa siinä Silmusalaatissa kestävä juttu mukana. Mistä päädyit niihin kaikkiin ideoihin? Kerro, mitä kaikkea sä teit siinä ilman tätä agendaa silloin. Sä aloitit sen homman ennen kuin näitä agendoja olikaan.

SL: Joo, tuota ei ollut vielä julkaistu tuota kestävän kehityksen Agenda 2030:tä tosiaan silloin. Se tuli pitkälti sieltä megatrendien kautta. Sitten esimerkiksi luomuhan meillä on ollut heti alusta lähtien. On käytetty uusiutuvaa energiaa. Autoa ei ollut yrityksen ensimmäisenä seitsemänä vuotena ollenkaan, että messumatkat ja kaikki julkisilla. Ja polkupyörällä töihin. Espooseen kun siirryttiin toimimaan, niin nyt on matka sen verran pidempi, ja kierretään kauppoja enemmän, että nyt on sitten pari vuotta ollut sähköauto. Mutta se on myöskin järkevää. On järkevää tehdä asioita tehokkaasti. On järkevää tehdä asioita, teollisuuden termein, viivästettynä. Eli siemen on siemenenä mahdollisimman pitkään. Sitten se tehdään tuotteeksi vasta, kun sille on ostaja, sille on kysyntä. Jolloin taas ruokahävikkiä pienennetään. Sitten se viljellään tehokkaasti. Tehottomimmillaan kymmenessä kerroksessa ja vettä käytetään mahdollisimman vähän. Lannoitteita tai torjunta-aineita tai säilöntäaineita ei käytetä ollenkaan. Eli kaikki buustaa sitä tehokkuusajattelua. Mutta tehokkuusajattelua vastuullisesti. Ja ympäristön näkökulmasta kestävässä näkökulmassa.

OH: Toi on tosi mielenkiintoinen, kun mä olen itse myös diplomi-insinööri, kuten sinäkin olet. Ja mä ajattelen tehokkuutta sillä tavalla, että otetaan mahdollisimman kovat pesuaineet ja desinfioidaan vehkeet heti mahdollisimman kovilla myrkyillä, että me päästään nopeasti siitä pois. Mutta sä olet lähestynyt asiaa hiukan eritavalla. Siellä on se luomu yksi tärkeä osa-alue. Sulla on pastörointimenetelmät ja kaikki tällaiset. Kaikki toimii luomuna.

SL: Kyllä. Ja se on ollut heti lähtötilanteesta asti. Se ei myöskään rajoitu, kun on valinta luomuna, niin siinähän on jäljitettävyys myöskin aina peltolohkolle saakka. Ja samalla me edistetään myöskin sitten alueellisesti niiden seutujen hyvinvointia ja luonnon monimuotoisuutta, josta siemenet tulee. Ja sitten tuottajat saa tuotteistaan kunnon hinnan. Se viedään niin pitkälle sitten.

OH: Niin, että se menee ihan pellosta pöytään asti se koko ketju.

SL: Kyllä. Me tiedetään peltolohkon tarkkuudelta, mistä meidän siemenet tulee.

OH: Sullahan oli vähän ongelmiakin siementuottajien kanssa, kun sä olit aika pieni ostaja jossain vaiheessa. Eikö ollut? Sä lähdit auditoimaan sitten siementuottajia. Ja siellä katsottiin vähän, että nyt tulee hullu suomalainen pienyrittäjä tänne, että hetkinen, meitä auditoimaan, mehän ollaan iso toimija.

SL: Joo, se oli jännä tilanne. Että siemen, mistä nyt esimerkiksi tulee, italialaiselta siementukkurilta, niin liikevaihto on yli 100 miljoonaa. Ja toimivat melkein kaikilla mantereilla, Grönlantia, Etelä- ja Pohjoisnapaa lukuun ottamatta. Valtavan iso toimija. Aika harva siellä tekee sitten loppujen lopuksi auditointia tai muuta. Sitä on opeteltu sitä prosessia. Ja myöskin sitten me taas toisaalta toimitaan elintarvikestandardien mukaan. Elintarviketuotanto on hyvin säänneltyä ja tarkkaa. Ja tämä on kuitenkin pohjimmiltaan enemmän alkutuotannonkaltaista. Niin tässä on ihan uusia, yhdistelty vaatimuksia, ja ehkä myöskin sitä tavoitetasoa. Joka sitten taas tulee täältä aiemmasta elämästä, kun oli ison teollisuusyrityksen palveluksessa. Jossa taas oli saksalaisen konepajateollisuuden standardit, jotka on päivittäistavarakauppaa tai elintarviketuotantoa vielä edellä ollut pitkän aikaa.

OH: Sulla oli silloin alussa kestävä kehitys tosi kovaa mielessä, tai okei sä sanoit ne megatrendit. Ei niinkään ehkä se kestävä kehitys siellä, koska tämä agenda tuli tosissaan myöhemmin. Mutta mä muistan, kun sä puhuit silloin, että sä olet maatilan poika, ja sun vanhempasi on viljellyt, tai jotain muuta tällaista. Ja sitten sun slogan oli jossain vaiheessa, että montako kiloa saadaan hehtaarilta, niin sä haluat saada saman kilomäärän neliömetriltä.

SL: Kyllä.

OH: Mitkä ne määrät oli? Paljonko sä saat tällä hetkellä tuotantoa mun suuhun laitettavaksi yhdeltä neliömetriltä?

SL: Neliömetriltä me saadaan viikossa, jos laskee kolmen sadon mukaan, ja siltä ns. tehottomimmalta tuotantovaiheelta. Niin siitä tulee kuutisensataa, kolme kertaa kuusisataa annosta. Eli onko se nyt kahdeksantoista kiloa neliömetriltä viikossa. Se kertaa viisikymmentä, eli tuleeko siitä joku…

OH: Valtavia määriä.

SL: Valtavia määriä.

OH: Jos vertaa sitä, että paljonko pellolta saadaan tällä hetkellä yhdeltä neliömetriltä, onko se?

SL: Maailmanennätys vehnäsadossa taitaa olla joku, onko peräti 15 tonnia. Voimakkaalla lannoituksella ja tuholaistorjunnalla ja kaikilla mahdollisilla kemikaaleilla. Ja hyvä multa, ja vuoroviljelyllä. Niin se vielä yhdistettynä, ennätys taitaa olla jotain luokkaa 15 tonnia hehtaarilta. Ja me taidetaan päästä, onkohan luokkaa yli 20 tonnia neliömetriltä vuodessa.

OH: No niin. Eli nyt voidaan puhua, että onko tämä vertikaaliviljely todellisuudessa, tai se viljely, millä tavalla sä teet, niin sehän voi olla toisaalta yksi ratkaisu näihin kestävän kehityksen ongelmiin. Jos me ajatellaan Amazonin sademetsien hakkaamista. Siis isoja metsätuhoja, jotka otetaan vaikka planetaariseen ruokavalioon sitten lehmille, tai viljelyksi, tai muuta. Niin sullahan on käsissäsi nyt yksi ratkaisu tähän. Eikö ole?

SL: Osaratkaisu, mahdollinen, joka auttaa sitä. Mutta kyllä siihen vaaditaan kaikki mahdolliset ratkaisut, että saadaan maailmasta parempi paikka.

OH: Joo. Siis ei mikään helppo suomalaisena pienyrittäjänä tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Kuinka sä jaksat kantaa tuon taakan harteillasi?

SL: Hyvin helposti. Meillä on niin hyvä tiimi. Alkuun se oli tietenkin raskaampaa, kun oli yksin hullujen ideoiden kanssa. Olinkohan viisi vuotta tehnyt, kun mutsi vielä kysyi, että eikö olisi aika mennä oikeisiin töihin, että voisi elättää perheensä.

OH: Vieläkö äitee kysyy, että olisiko aika mennä?

SL: Ei se enää. Kyllä se on luovuttanut jo minun suhteen.

OH: Hyvä. Mä muistan jossain vaiheessa, mä koitin laskea sulle sitä energiankulutusta per neliömetri. Vai oliko se hiilidioksidimäärää per neliömetri?

SL: Energiankulutusta.

OH: Joo. Se oli hämmästyttävän tehokas, mihinkä sä pääsit jo silloin.

SL: Joo.

OH: Ja sä nähtävästi vaan pystyt parantaan edelleen sitä. Mä olen ymmärtänyt, että sun tuotannon tehokkuus nousee koko ajan.

SL: Volyymin myötä se on helppoa. Me saadaan per tuotettu yksikkö, onko se sitten kiloja vai kappalemääriä vai tonneja, niin se tulee sen volyymin myötä sitä tehokkuutta ihan selkeästi. Sitten kun me toisaalta taas kilpaillaan voimakkaasti tuettuja aloja vastaan ilman mitään tukia. Niin täytyy antaa tuolle perinteiselle tuotannolle vähän tasoitusta sitten, niin pärjäävät nekin kilpailussa.

OH: Niin kun sä et pääse näihin maataloustukiin. Herlinin ja muihin rahoihin. Sä joudut tekeen ihan omilla rahoilla.

SL: Kyllä. Asiakkaat mahdollistaa meidän toiminnan. Ja meillä on kaikilla sama titteli, luomuviljelijä. Ja kaikilla on sama tehtävä, palvella asiakasta.

OH: Eli asiakaslähtöisesti lähdetään liikenteeseen.

SL: Se on ainut vaihtoehto.

OH: Jos sä pohtisit sitä, että sä lähtisit nyt tekemään täysin alusta uudestaan tätä, niin mitä sä muuttaisit kaikista eniten? Mä ajattelen nyt sääntelyä, viranomaistoimintaa, lainsäädäntöä, ja sun omaa liiketoimintaa. Siis jos ajatellaan ihan kokonaisuudessaan sitä, mitä sä teet. Niin onko vinkkiä esimerkiksi viranomaisille, että pitäisikö luomuun liittyviä asioita vähän höllentää? Tai pitäisikö saada jotain helpotuksia? Tai jotain muuta tällaista. Jos sä nyt palaisit 10 vuotta taaksepäin.

SL: Kyllä se lähtötiimi on. Monesti puhutaan startupien ja uusien yrityksien osalta, että miten tärkeetä se tiimi on, joka on siinä tekemässä. Niin se on vahvistunut varmasti se homma. Ja viranomaisten kanssa, niin on ollut tosi keskusteleva linja ja muuta. Mutta vielä enemmän heti alusta pitäisi olla se, että nostaa puhelimen ja soittaa ihmisille. Tai aina parempi, jos käy vielä henkilökohtaisesti juttelemassa.

OH: Ettei vaan laita mailia, että tässä on nämä, vaan käydä oikeeta dialogia.

SL: Kyllä. Asioista täytyy ottaa ihan valtava määrä selvää. Elintarviketuotanto on valtavan säänneltyä, mikä on myöskin must-juttu. Siinä on selvitettävää asiaa valtavasti. Nyt kymmenessä vuodessa, kun katsoo taaksepäin, niin on viranomaisten suhtautumisessa tapahtunut valtava muutos. Mutta ei se tapahdu hetkessä.

OH: Onko se tapahtunut parempaan suuntaan?

SL: Parempaan suuntaan. Paljon parempaan.

OH: Hyvä. Että meilläkin viranomaiset kykenee oppimaan jotain asioita.

SL: Kyllä.

OH: Mä tuossa tutustuin taas, kun alkaa tämä EU:n uusi ohjelmakausi. Ja siellä on uudet rakennerahastot. Siellä sitten tuli myös yritysten kehittämistukia käyttöön. Niin mä oikeastaan huusin pää punaisena, melkein capslocki päällä LinkedInissä, että ei voi olla totta. Nyt mennään taas määrättyihin hakuaikoihin, kun aikaisemmin oli jatkuvia hakuja. Että ei voida mennä taaksepäin. Että kaikessa mennään taaksepäin, tuntuu välillä siltä. Mutta se on hyvä, että elintarvikepuolella ollaan menty eteenpäin.

SL: Joo. Dialogi on mun mielestä lisääntynyt. Se on aina hyvä asia.

OH: Koetko sä, että viranomaisvalvonnassa näkyy myös nämä kestävän kehityksen teemat? Siis joku näistä 17:sta teemasta. Olkoon se vaikka sitten työntekijöiden hyvinvointia. Tuleeko nämä teemat esille, kun tulee työturvallisuustarkastuksia, ja elintarviketarkastaja tulee käymään, ja luomutarkastaja tulee käymään? Ja paloviranomainen tsekkaa, että mitä on tapahtunut, niin poispäin. Niin heijastuuko nämä teemat jo siellä ylätasolla heidän toiminnassaan?

SL: Lainsäädännön tasolta varmasti heijastuu. Mutta nehän on Suomessa jo lähtökohtaisesti hyvin korkealla tasolla. Että mitä kautta ne oikeastaan heijastuu, on sitten, esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien kannalta, jos tulee ulkomailta hankittava alihankinta, tai kolmansista maista. Sinne ne tulee oikeestaan sitten keskusliikkeiden, S-ryhmän, K-ryhmän, Lidlin, niin heidän vaatimuksiensa kautta sitten. Jotka sitten taas pohjautuu YK:n ja Agenda 2030 pohjalle.

OH: Joo, että ne ei heijastu viranomaisten toiminnasta vielä, vaan se tulee asiakkaan toiminnasta. Siis sen jakelija-asiakkaan.

SL: Kyllä. Mutta viranomaisten toimintaan se heijastuu lakien kautta sitten ihan puhtaasti. Mutta ei niitä ole avattu tässä kontekstissa.

OH: Näkisitkö, että olisiko syytä aukaista?

SL: Kyllä se voisi olla hyvä niitä avata. Mutta ymmärrän, että ei sitä kautta voi kaikkia lähestyä. Ja se varmasti tulee sieltä. Eli kyllähän viranomaisiinkin tulee uutta sukupolvea ja muuta. Niin se näkyy sitä kautta viiveellä.

OH: Niin, että me vanhat kärmyt kun häivytään täältä työelämästä pois, niin sitten uusi sukupolvi ajattelee asioita eritavalla. Ehkä se vaatii tämän hitaan kierroksen.

SL: Kyllä. Ja siis viranomaisissa taas, että on ennakoitavuus. Se, että prosessit vaativat aikaa ja muutoksetkin on hitaita. Niin tavallaanhan se suojaa ja lisää ennakoitavuutta. Ja ennakoitavuus on hyvä asia tässä nopeasti muuttuvassa ja kehittyvässä, ja pitkiä harppauksia taaksepäin toisinaan ottavassa, maailmassa.

OH: Sä olet saanut tehdä eri kaupparyhmien kanssa duunia. Onko kaupparyhmillä merkittäviä eroja heidän laatuvaatimuksissaan, tuotteiden vaatimuksissa? Vai onko se periaatteessa, että tuolla mennään, sä jätät sitten, sillä hyvä.

SL: Oikeastaan se tulee pitkälti alan sisäisten vaatimuksien mukaan. Eli teollisuudenaloilla, esimerkiksi kasvihuonepuolella on Kauppapuutarhaliitto. Ja elintarvikepuolella on monia muitakin aloja, jotka on sitten määritelleet alakohtaiset vähimmäisvaatimukset tai laatuluokat, joihin sitten viitataan. Toki sitten on yleisiä, että jos tuotteet on paleltuneet, tai ne on väärin pakattu tai muuta. Niin ne määritellään joko sitten hankinnan ehdoissa, tai sitten siellä saattaa olla logistiikkaa ja pakkaamista varten vielä ylimääräisiä ehtoja.

OH: Joo. Eli tulee sieltä kuitenkin.

SL: Joo.

OH: Mä oon tämmöinen perinteinen vanha lihansyöjätyyppi. Kyllä mä itujakin syön. Ja kasviksiakin syön yhä enemmän ja enemmän. Myönnettäköön. Mun vaimon siskon plikka tekee tällä hetkellä väitöskirjaa planetaarisesta ruokavaliosta. Mä sitten olin hetken aikaa, että mikä toi on, että mitä sä tolla tarkoitat. Ja hän koittaa laskea siinä väikkärissään sitä, että paljonko me saataisiin syödä eri ruoka-aineita, jotta planeetan kantokyky pysyisi yllä. Että me ei syötäisi liikaa punaista lihaa, tai liikaa kalaa. Tai liikaa jotain muuta. Hän eri ravintoaineryhmiä jaottelee tässä. Hän sanoi tuossa viimeksi, kun keskusteltiin, että tällä hetkellä näyttäisi siltä, että noin 160 grammaa punaista lihaa olisi kuukausittainen, vai viikoittainen maksimiannos, jotta planeetan kantokyky riittäisi tähän meidän koko väestön ravitsemiseksi. Sun tuotteessa taitaa olla aika paljon proteiinia. Kun lihastahan saa proteiinia, ja vähän muutakin, B-vitamiinia. Mä juon olutta joskus, siitäkin nähtävästi saa. Niin paljon sun eri tuotteita pitäisi syödä, olkoon sitten vaikka Rouskuvan rapeeta tai alfalfaa tai muuta. Niin kuinka sun tuotteet vertautuu esimerkiksi punaiseen lihaan? Siis vaikka nautaan proteiininlähteenä, tai muiden ravintoaineiden lähteenä?

SL: Joo, toi punainen liha on siis tosi mielenkiintoinen asia. Tuolla kaupoissa, kun tuli aikanaan ennen koronaa paljon maistatettua tuotteita, niin varsinkin vanhemmalla väestöllä oli sellainen suhtautuminen, että ai kanin ruokaa. Ituja tai versoja. Mä luulen, että siinä on siis ihan kulttuurillinen homma, että sodan jälkeinen sukupolvi, niin liha on ollut menestyksen ja arvostuksen mitta kuitenkin. Jos katsotaan historiaa taaksepäin vähänkään pidemmälle, niin siitä ei ole pitkä aika, kun kouluihin tuli ensimmäinen liharuokapäivä. Ja viisi vuotta sittenköhän tuli nämä viimeiset ravitsemussuositukset. Taitaa olla pikkusen jo enemmän aikaa. Joissa ekaa kertaa oli valtavan suuri mullistus. Ekaa kertaa ohjattiin rajoittamaan punaisen lihan syöntiä 500:een grammaan viikossa. Koska jos katsoo ihan vaikka terveystilastoja, niin yleisimmät ennenaikaisen kuoleman syyt on sydän- ja verisuonitaudit. Jotka linkittyy sitten ruokavalioon yllättäen myöskin tosi tiiviisti. Kyllähän siinä on valtava murros tapahtunut nyt 10 vuodessa jo. Ja jos katsoo noita lapsia, ikäluokka 10:n vuoden molemmin puolin. Niin kyllä ne tiedostaa, että mikä on liha- ja mikä on kasvisruokavaliota. Ja kyselee sitä. Myöskin sieltä tulee, ravitsemuksen puolesta, eettiset näkökulmat sitten huomioidaan myöskin. Nuoret, se on niille itsestäänselvyys.

OH: Joo, että se ei olekaan enää pelkkä tämmöinen vanha lihansyöjä, että syödään punaista lihaa ja se on hyvää.

SL: Joo. Ja siis kasviksilla voi saavuttaa, ja kasvavassa iässä toki tarvitsee vähän enemmän sitten energiaa ja ravintoa ja proteiinia. Mutta ei aikuinen ihminen loppujen lopuksi, ei se ylimääräinen energia, mitä se ruuassa tai muuta saa, niin ei se edesauta muuta kuin massankasvua sitten loppujen lopuksi.

OH: Niin tai sitten se menee vessanpöntöstä alas. Niin, jota ei pysty sulattaan ja käyttään hyväksi, niin rasvaksi kerääntyy.

SL: Kyllä. Ja siis monipuolisesti. Syödä maukkaasti. Syödä siten, että tulee itselle hyvä olo.

OH: Mä hämmästelin, mä satun tuntemaan yhden sun yrityksen, voiko sitä nyt sanoa sijoittajaksi vai sparraajaksi. Millä nyt sanotaan. Niin Tapu kertoi hyvin, kun hän teki silmusalaatista salaattipedin, niin se salaattiruoka-annos meni kaikki. Mutta sitten jos hän teki jostain muusta salaatista sen pedin, niin se ei mennyt kaikki. Eli hän rakensi sun tuotteen päälle sen ruoka-annoksen. Ja ainakin hänen muksunsa, tai jotkut sukulaiset, en mä tiedä ketkä se nyt oli, muista enää, niin tykkäsi siitä kauheesti. Ja sanoi, että tämähän toimii näin.

SL: Joo. Ja toi tulee ihan siitä, että ruoassa yllättävän tärkeä juttu on se maku. Että ihminen tekee kuitenkin päätöksiään sen perusteella, tunteen perusteella, maun perusteella. Sen jälkeen niitä perustellaan sitten muilla asioilla. Sitten tottumuksella on myöskin valtava merkitys siihen. Että kaupassa kierretään pääsääntöisesti aina sama reitti ja ostetaan samat tuotteet. Ja miten se sitten kehittyy verkkokauppojen ja kotitoimitusten kautta, niin se tulee varmaan entisestään korostumaan. Heräteostokset jää vähemmäksi, mikä saattaa myöskin auttaa sitä, että pystyt jollain applikaatiolla tai muulla seuraamaan ja katsomaan omia ruokailu- ja kulutustottumuksia.

OH: Me puhuttiin joskus pitkän aikaa sitten, että sulle tulee tehdaskierroksia. Joko sä olet pystynyt kehittään sen, että nähdään, mitä se vertikaaliviljely todellisuudessa on?

SL: Ei, nyt ei varsinkaan ole ollut, sattuneesta syystä, korona-aikana minkäänlaisia kierroksia. Ja tosi tarkkaa. Mutta mä luulen, että virtuaalisia kierroksia voisi alkaa kohta suunnittelemaan.

OH: Jes, hienoa. Mä unohdin ihan täysin koronan, koska tänään tuli just tieto, että nyt maskisuosituksestakin luovuttiin. Nyt jotenkin tuntuu siltä, että tämä korona on pikkuhiljaa ohi. Vaikka se välttämättä ei olekaan ohi. Että katsotaan nyt sitten, mitä ensi syksynä tapahtuu. Mutta tämä unohtui ihan totaalisesti, että ai niin meillä on ollut myös korona.

SL: Ja toivotaan sellaista kesää, kesäthän on nyt ollut koronan osalta helpompia. Niin että ihmiset käyttäytyisivät fiksusti ja olisi lämmin ja aurinkoinen kesä.

OH: Samulin yritys, eli Silmusalaatti, se on aika poikkeuksellinen yritys. Startupeja ja pieniä yrityksiä olen saanut katsella useampiakin, niin Samuli on aika poikkeuksellisesti pystynyt rakentaan oman yrityksensä siten, että vaikka nyt kauheita voittoja ja kauheita tuottoja ei ole tullut, mutta ei kuitenkaan isoja tappioitakaan. Että melkein jo omilla rahoilla, ja ehkä vähän vanhemmilta ja Finnveralta lainattu, niin sillä ollaan kasvettu. Ja se kasvaminen on tapahtunut sitten osittain kassan ehdoilla. Ja sillä, että jos sieltä voittoa tulee, niin se sitten sijoitetaan takaisin siihen yritykseen. Siis aivan toisin kuin moni startup tekee tällä hetkellä. Koetko sä, että toi malli on ollut sulle hyvä tai fiksu? Koska mä yrityskehittäjänä itse aina välillä vähän karsastan sitä startupmaailmaa, että pitää painaa 300 prosenttia lasissa koko ajan. Kyllähän säkin olet painanut. Mutta kuvaile, onko toi ollut fiksua, vai hakisitko nyt, 10 vuotta jälkikäteen, niin koittaisitko hakea eka 2 miljoonaa, ja sitten 50 miljoonaa, ja sitten sen jälkeen tulisit ylös tai alas kovaa vauhtia?

SL: Sen kun tietäisikin aina lähtötilanteessa, että miten se menee. Mutta kyllä mä näen, että tämä on ollut kuitenkin sellainen valtava, pitkä oppimisvaihe. Ja tärkeämpää oikeastaan, varmaan tulevaisuudessa vielä korostuneemmin, on se oppiminen kuin mitä osaaminen. Että monia asioita varmasti tekisin toisin. Eikä tämä ole kaikkein itseään säästävin vaihtoehto ollut. Ja sitten se on kuitenkin, yritystoiminta on riskien ottamista, mutta myöskin niitten hallintaa. Tämä on kehittynyt tätä tahtia. Ja kun katsoo noita isoja firmoja, niin ei nekään, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ole varsinkaan tälle elintarviketuotantopuolelle tullut lyhyessä ajassa. Joku Coca-Cola Company myi 1898 kaksitoistapulloa Coca-Colaa päivässä. Nykyään ne myy hieman enemmän.

OH: Ehkä. Muutaman.

SL: Ja siellä taisi olla kolme konkurssiakin itse asiassa välissä. Että sitten oikeastaan vasta 1950-luvulta, 60-luvulta, niin on heidän maailmanvalloituksensa alkanut. Asiat ottavat aikansa. Nämä on kuitenkin myös ruokakulttuurillisia juttuja. Ja kulttuurin muuttaminen, niin se on pitkä prosessi.

OH: Se on todella, todella hidasta. Yhtenä teemana kestävässä kehityksessä on hyvä koulutus. Ja okei, sulla varmaan on ihan hyvä koulutus tuolta tekniikan puolelta. Ja sä koulutat omaa henkilökuntaa koko ajan kehittään. Te olette kaikki luomuviljelijöitä, eikö se ollut näin?

SL: Kyllä. Kaikilla on sama titteli.

OH: Ja kaikilla on monipuoliset tehtävät siellä ympäriämpäri. Se on hienoa katsoa, meillä oli hetken aikaa töissä yksi kaveri, joka oli Samulilla hetken aikaa töissä. Ja sitten tuli meille hetkeksi aikaa töihin. Ja nyt sä taisit Jasin palkata kokonaan töihin.

SL: Joo, kyllä.

OH: Että kyllä näki, että on elintarvikekoulutusta harrastettu siellä. Koulutit valmiiksi meille hyvän osaajan siihen meidän senhetkiseen tarpeeseen. Kiitos siitä.

SL: Kyllä ihmisillä on erilaisia, että meilläkin on tosi eritaustalla olevia ihmisiä. Eri osaamispaletilla olevia ihmisiä. Hyväksytään erilaisuutta, ja ollaan välillä erimielisiäkin asioista. Se on valtava rikkaus. Toki se välillä kuluttaa, ja käydään paljon keskusteluja. Sitten kyllä mulla on myöskin hyvin vahva oma näkemys. Mutta se vaatii sen kokonaisuuden. Ja nyt ollaan yli kolme vuotta rakennettu BRC-laatujärjestelmää, niin se tähtää siihen jatkuvaan parantamiseen. Toki hyvin paljon ohjatummin, kuin vaikka ISO9001-johtamisjärjestelmä.

OH: Tämä oli hieno keskustelu. Mä en muista kaikkia sun tuotteiden nimiä, ikävä kyllä.

SL: Alfalfa silmusalaatti, joka sopii perheen nuorimmille. Melkein kaikille sopiva maku. Parsakaali silmusalaatti, joka on muuten samanlainen, mutta siinä on sitten parsakaalin versoja joukossa, joka antaa sen kaalinmaun. Tulinen silmusalaatti sopii sitten grilliruokien kanssa esimerkiksi, että siinä on vähän kirpakampi jälkimaku aikuiseen makuun. Ja Rouskuva silmusalaatti, jossa on 11 grammaa proteiinia. Hyvin löytyy lisäksi kuituja. Sopii snackina, tai patoihin, keittoihin. Tai ihan salaattiin sitten proteiinia antamaan.

OH: Mistä sun tuotteet löytää? Ja mistä pääsee tutustuun tarkemmin sun tuotteisiin, jos haluaa vaikka netin kautta katsella.

SL: Nettisivut on www.silmusalaatti.fi. Sieltä löytyy myöskin kauppahaku. Mutta käytännössä kaikki Suomen S- ja K-kaupat, niin saa tilattua valikoimiinsa. Että jos ei jo ole, niin antaa sitten vaan palautetta kauppiaalle, tai alueosuuskaupalle, niin tuotteet tulee sitä kautta sitten valikoimiin. Ja varmasti löytää perille.

OH: Hieno juttu. Kiitoksia Samuli tosi paljon tästä. Poikkeuksellinen yritys, joka kasvaa. Kasvaa vielä kannattavasti, ja harjoittaa omassa liiketoiminnassaan kestävää kehitystä. Sekä ne on aika pirskatin hyviä ne sun salaatit.

SL: Joo, niin kun puhuttiin tuossa aiemmin, niin hauska vertailu tuohon nyhtökauraan, josta juuri tuli Pauligin ajan kumulatiiviset tappiot, oliko 48 miljoonaa. Että Silmusalaatti on kuitenkin tehnyt yli 48 miljoonaa enemmän tulosta kuin nyhtökaura.

OH: Kiitoksia Samuli. Oli kiva, että kuuntelit podcastia. Lisää teemasta tulee vielä, kestävään kehitykseen, kannattavaan yritykseen, ja liiketoiminnan kehittämiseen. Kiitti moi.

SL: Kiitos, hei.