Viimeinen kuulutus 1: Kestävän kehityksen ja asiantuntijuuden matkalle!

[Musiikki alkaa]

[Musiikki Loppuu]

Teija Rautiola:
Tervetuloa kuuntelemaan MetroPodian viimeinen kuulutus podcast -sarjan ensimmäistä osaa.
Me keskustelemme tässä sarjassa siitä, miten me ammattikorkeakoulun opetukseen ja sen kehittämiseen osallistuvat yliopettaja ja lehtorit vastaamme opiskelijoiden kestävän kehityksen, osaamisen ja asiantuntijuuden tarpeeseen. Siten, että he kykenevät ylläpitämään ja edistämään oman hyvinvoinnin toimintakyvyn ohella kestävään kehitykseen liittyviä, vastuullisia ja eettistä toimintaa sekä henkilökohtaisessa verkostoissaan, että valmistuttuaan, asiantuntijatyön toiminta ja kehittämis- ympäristöissä.

Anu Leppänen:
Hei ja minä olen Anu Leppänen ja toimin Metropoliassa tiimivastaavan esihenkilönä ja asiantuntemukseni ovat työhyvinvointi, terveyden edistäminen, henkilöstön ja opiskelijoiden toimintaympäristön tukeminen kestävä kehitys huomioiden.

Teija Rautiola:
Tervetuloa Anu. Olen Teija Rautiola ja toimin Metropoliassa terveysosaamisen alueella terveyden edistämisen tiimissä. Minun työtoiminnassa merkittävässä roolissa on digipedagogiikkaan pohjautuvaa terveyden edistäminen. Minä suunnittelen ja toteutan Campus onlinen verkko opintojaksoja, jossa keskitytään myös opiskelijoiden, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä toimintakyvyn ylläpitoon. Tämä podcast sarjan teemana on läpileikkaus yhdestä niistä; Kestävä kehitys, oma kestävä hyvinvointi ja asiantuntijuus. Opiskelijat ovat ilmaisseet tarpeensa saada täsmällisemmin tietoa kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan eri ulottuvuuksista opintojen aikana. Siinä avaintekijänä ovat tietenkin opettajat. Toivomme siis, että tämä podcast sarja tarjoaa eväitä matkallesi, kun tuot kestävän kehityksen teemoja mukaan opetukseesi.

Anu Leppänen:
Olemme kutsuneet vieraaksemme Metropolian kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan monipuolisen asiantuntijan, yliopettaja Riitta lehtisen, tervetuloa.

Riitta Lehtinen:
Kiitos kutsusta. Todella mukava päästä keskustelemaan kanssanne, teidän esiin nostamista asioista.

Teija Rautiola:
Me avaamme tähän ihan nyt ensin sen, että mistä tämä globaaliin ajankohtaisen teeman podcast koostuu. Tämän sarjan tavoitteena on tuoda laajemmin tunnetuksi kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan alueelta Agenda 2030 ja sieltä kansallisen tason linjaukset. Siitä syystä, että me pidämme niitä tärkeänä hallittavana tietolähteenä kestävää kehitystä ja vastuullista toimintaa edistäville asiantuntijoille, eli kaikille meille. Tämä 2015 hyväksytty globaali toimintaohjelma, Agenda 2030, ohjaa suomea muiden maiden ohella edistämään pitkäjänteisesti kestävää kehitystä. Tavoitteena sillä on saada globaali kehitysuralle, jossa turvataan ihmisten hyvinvointiin, ihmisoikeudet, talouden vauraus ja yhteiskuntien vakaus ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
Nämä Agendan tavoitteet ja linjaukset ovat kiinteästi nitoutuneet yhteen YK;n asettamien kestävän kehityksen
tavoitteiden kanssa, jossa myös ihmisten eriarvoistuminen, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato nähdään suurimpana ongelmana.

Anu Leppänen:
Haluaisitko Riitta tässä vaiheessa nostaa tästä globaalista toimenpideohjelmasta jotain erityistä?

Riitta Lehtinen:
No en oikeastaan ehkä mitään sinällään erityistä kohtaa, kaikki ne 17 tavoitetta, jotka siinä on Julkaistu, ovat varmasti ihan ajankohtaisia edelleenkin. Mutta se mitä toi tutkimus ja tiede on tuonut lisää meille tietoa ilmastonmuutoksen voimistumisesta, kiihtyvästä tahdista, luonnon monimuotoisuuden katoamisesta on nostanut esiin ne, että meidän tulee tarkastella näitäkin tavoitteita planeetan rajojen näkökulmasta. Mikä tarkoittaa sitä, että neljä kohtaa Agenda 2030 tavoitteista maanpäällinen elämä, vedenalainen elämä, ilmastoteko ja sekä puhdas vesi ja sanitaatio on kuitenkin ne perusta kivijalka, jolle meidän täytyy tätä yhteiskunnan kestävää kehitystä rakentaa. Se on sama kuin talossa on turha lähteä hienostelemaan, hienostelemaan rakennuksille tai seinän väreillä tai sisustuksella, ellei perusta ole kunnossa. Tämän globaalin ekosysteemin päälle sitten
seuraavaksi tärkeämpänä on meidän tämä sosiaalinen kestävyys ja ihmisten välinen toiminta. Siellä Agendassa luetellaan: ei köyhyyttä, ei nälkää, terveyttä, hyvinvointia, hyvä koulutus, sukupuolten tasa-arvo ja niin edelleen. Et näiden päälle sitten tulee se taloudellinen kestävyys. Eli tässä planeetan rajat huomioivassa tarkastelussa näistä 17 tavoitteesta nämä talouden tavoitteet, joita on ihmisarvoista työtä ja talouskasvua innovaatioita ja infrastruktuurien kehittämistä, eriarvoisuuden vähentämistä ja vastuullista kuluttamista, niin ne ovat tavallaan keinoja toteuttaa, sitten sitä hyvää sosiaalista toimintaa ja kaikki tämä tulisi tapahtua näiden planeetan rajoissa, eli tämän ekologisen kestävyyden huomioon ottaen.

Anu Leppänen:
Mielenkiintoista Riitta. Nämä yhteiskunnalliset ja globaaliset haasteet johtavat luonnollisesti työelämän murrokseen, ja siitä syystä meidän on tarkasteltava erityisen kriittisesti ammattikorkeakoulutuksen tilaa ja ylläpidettävä tätä jatkuvaa kehittämistä. Miten tämä suuntaus näkyy mielestäsi ammattikorkeakoulussa?

Riitta Lehtinen:
Mielestäni se näkyy aika varsin hyvin. Sinällään tiedän, että ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Areena on jo joitakin vuosia sitten tehnyt, tämmöinen kestävän kehityksen toimintasuunnitelman ja sen pohjalta oikeastaan varmaankin kaikki ammattikorkeakoulut Suomessa ovat rakentaneet omia toimintatapojaan, kuinka kestävää kehitystä omassa ammattikorkeakoulussa viedään eteenpäin. Jo siinä Arenen linjauksissa koulutuksen osalta on todettu, että ammattikorkeakoulusta valmistuneet osaavat edistää kestävää kehitystä työssään ja myös yhteiskunnassa. Metropoliassa tämä on toteutettu sillä tavalla, että meillä on kestävän kehityksen tiekartta, jossa on kolme toiminta aluetta. Ensimmäisenä ehkä oman toiminnan kehittäminen tarkoittaa, meidän kiinteistöjen energiatehokkuutta, hiilidioksidipäästöjen laskemista ja pyrkimyksenä vähentää niitä, jätehuollon käsittelyä ja niin edelleen. Sitten meillä on tutkimus-kehittämistoiminta, johon kestävän kehityksen teema on integroitu ja kolmantena ja ehkä siinä mielessä kaikkein laajemmille vaikuttavana, että on meidän koulutus, eli tämän organisaation keskeinen tehtävä. Että tavoitteena on, että jokainen Metropoliasta valmistunut osaa edistää kestävää kehitystä ammatissaan ja myös yhteiskunnassa. Tämän edistämiseksi niin Metropolian johto muutama 2021 jo linjasi sen, että Metropolian henkilöstölle järjestetään koulutus ja johon työntekijät voi osallistua työajalla. Tavoitteena se, että kun henkilökunnan keskuudessa meillä on yhteisymmärrys siitä, mitä kestävä kehitys tarkoittaa, kun jokainen omalla ammattialalla lähtee sitten kehittämään sitä ajatusta eteenpäin sinne omaan opetukseensa. Ja ilokseni voin todeta, että tässä vaiheessa jo yli 750 henkilöä, meidän 1000 henkilökunnan jäsenestä on kurssin suorittanut.

Teija Rautiola:
Loistavaa! AMK pedagogiikassa sen lisäksi vielä, että se viime vuosina on nostettu keskiöön tämän substanssi asiantuntijoiden kouluttamisen ja kasvattamisen ohella, valmentaa opiskelijoista moniosaajia poikkeavaisesti toimivia asiantuntijoita. Se tulee erityisesti esiin TKI-toiminnassa, tutkimus kehittäminen ja innovaatiotoiminnassa ja siitä esimerkki monialaiset innovaatioprojektit, joissa haetaan opiskelijalähtöistä ratkaisuja työelämän tarpeisiin, moninaisiin tarpeisiin ja näissä on myös yhä enenevässä määrin painottunut vastuullisen toiminnan näkökulmat ja kestävän kehityksen näkökulmat. Lisäksi johtamisen ja henkilöstöhallinnan alueella ja niissä opinnoissa ovat taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen vastuullisuuden sekä eettisyyden asiantuntijuuden merkitys työelämässä nostettu esiin. Seuraavaksi oikeastaan syvennytään kestävän kehityksen sisältöihin ja niihin tekijöihin, joilla kestävään kehitykseen johtavaa toimintaa pidetään koko väestön vastuulla olevana asiana ja nämä jakautuvat: kestävän kehityksen päästrategiat suomessa ja ekologiset arvot, asenne ja suuntautuneisuus.
tämän kestävän kehityksen pää strategioista. Tästä on meillä Suomessa nostettu Agenda 2030 siitä toimintaohjelmasta kaksi painopistealuetta, ne ovat hiilineutraalia resurssiviisaus, viisas Suomi ja yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi.

Anu Leppänen:
Miten Riitta kuvaisit hiilineutraalin ja resurssiviisaus suomen pääkohtia?

Riitta Lehtinen:
No tuohon hiilineutraaliuteen on hyvin oleellisena vaikuttaa se millä tavalla täällä energia, mistä energiaa saadaan ja, kuinka sitä kulutetaan. Ja tuota tässä suomen kehitys niin kun uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseenhän on ollut ihan esimerkillistä ja hyvää. Tietysti kaikki on ja myös nyt kun energia on ollut kallista niin ihmiset ovat myös yksilötasolla oppineet säästämään ja huomioimaan sitä, että energiaa ei tuhlata, että oma tuntuma siihen on, että siihen nyt jo on osattu kiinnittää aika varsin hyvin huomiota, että viimeaikaiset yhteiskunnalliset tapahtumatkin on siihen tietysti ohjanneet. Materiaalitehokkuus tai resurssiviisaus, jossa voin tietysti tarkastella resursseja muitakin kuin materiaaleja, mutta se materiaalitehokkuus on ehkä sellainen asia, joka ei vielä ole sillä tavalla ollut esillä. Mutta jokainen meidän täällä ammattialalla jokainen tunnistaa sitten kuitenkin niitä, että se materiaalien käyttö, minkälaisten materiaalien käyttö, niiden kierrätettävyys, uudelleenkäyttö ja nämä niin sillä alueella varmasti on vielä paljon kehitettävää ja myös uusia materiaaleja haetaan.

Anu Leppänen:
No mitä asioita jokainen meistä voi omalla kohdallaan edistää tätä vihreää toimintaa?

Riitta Lehtinen:
No näissä, jos ajatellaan ihmisiä yksilöinä, niin tai oikeastaan voi sanoa, että yhteiskunnallisesti kaikkein suurimmat päästöt aiheutuvat kuitenkin asumisesta, ruoasta ja liikkumisesta, että voidaan jakaa näihin kolme teemaan ja kaikkihan me näitä käytämme, kulutamme päivittäin. Siinä mielessä voidaan tarkastella, että
meillä kaikilla kansalaisilla on niin kuin tekee päivittäin lukuisia valintoja näiden asioiden suhteen, että kuinka kestävä se toimintatapa on, eli niitä päätöksentekohetkiä on arjessa lukuisia. Sen lisäksi on tietysti semmoisia
harvemmin tapahtuvia, mutta erittäin merkityksellisiä päätöksentekokohtia jo eri ammateissa, riippuen siitä työtehtävästä, että tuota jos olet suunnittelija ja suunnittelet järjestelmiä ja sen tyyppisiä niin, mitkä ovat niiden ympäristövaikutukset, niiden sosiaaliset vaikutukset, niiden taloudelliset vaikutukset? Ne pitäisi osata priorisoida myös sen aiemmin mainitsemani priorisointijärjestyksen mukaan, eli että se ekologinen on se pohja, sosiaalinen sen jälkeen ja sitten se taloudellinen. että Nämä ketkä on päätöksiä tekemässä eri vaiheissa, niin pitäisi pystyä tarkastelemaan se näin ja sitten on meitä henkilöitä, jotka toimii opetusohjaus ja tämän tyyppisissä tehtävissä kohtaa asiakkaita -ihmisiä, jotka taas omassa elämässään voisivat toimia näiden asioiden mukaan, niin on syytä, että siinä niissä tilanteissa käyttää sitä vaikutusvaltaansa ja tuo esille näitä kestäviä näkökulmia.

Anu Leppänen:
Nämä asiat todella koskettavat kaikkia aloja, tai esimerkiksi sotealan asiantuntijoille on erityisen tärkeä kehittämistehtävä. Sujuvien prosessien aikaansaaminen terveydenhuollossa ja sairaalassa syntyvien jätteiden lajittelu ja kierrätysprosesseissa. Sekä kohderyhmälähtöisellä ja tuetulla terveyden edistämisellä, elämäntapaohjauksella lääkkeettömien hoitomuotojen käyttämisellä voidaan merkittävästi vähentää lääkkeiden käyttöä. No entä sitten Riitta miten tämmöinen, yhdenvertainen ja tasa-arvoinen osaava Suomi koostuu? Miten se katsotaan toteutuvan täällä meillä Metropoliassa? Minkälaisin keinoin, menetelmin toteutusta tuetaan?

Riitta Lehtinen:
Jäin miettii tässä kysymyksessä just tämä järjestys yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi niin.
Minun on vaikea nähdä, että osaava ja osaamaton olisivat yhdenvertaisia. Eli jotenkin minun mielestäni tämä osaamisen korostaminen olisi tärkeämpää. Eli kun osaamista tarvitaan ja osaaminen edistyy, niin siitä osaavien henkilöiden kesken näkisin, että he ovat täysin yhdenvertaisia, tasa-arvoisia, riippumatta mistään sukupuolesta, että taustasta, iästä tai niin edelleen. Eli tavallaan ei voi olla oikein tai on jopa vaarallista, jos yhdenvertaisuus ja tasa-arvoisuus ajavat sen osaamisen edelle, että mitä yhteiskunnassa tapahtuu, lähtökohtaisestihan, kaikki on niin kun tasa-arvoisia. Eli tämä kaikki ymmärtää sen, että me olemme sanktioitu esimerkiksi valelääkäri lääkärien joukossa, eli ei voida hyväksyä, että valelääkäri ja oikea lääkäri olisivat tasa-arvoisia ja vaatisivat yhdenvertaista kohtelua. Eli tavallaan samanlaisella tai tasavertaisen osaamisella, kaikki ovat tasavertaisia ja yhdenvertaisia. Ja miten se toteutuu Metropoliassa kun, Metropolia on ennen kaikkea oppimis- ja osaamisen ympäristö. niin täällä mielestäni sen osaamisen korostaminen juuri, että saavutetaan niitä osaamistasoja, mitä eri ammateissa tarvitaan, niin siihen pyrkien ja kun siellä etenee, niin ei ole mitään merkitystä sillä mikä on niin kuin ihmisen muu tausta, että se osaaminen sinällään, niin kuin ratkaisee.

Anu Leppänen:
Tähän lisäkysymyksenä, että mihin jokainen meistä voi vaikuttaa, niin yksityiselämässä kuin ammatillisessa toiminnassa?

Riitta Lehtinen:
Joo, tämä on kuulostaa vähän vaikealta kysymykseltä, mutta jäin miettimään. sitä, että Minä koen, että Suomi on sääntöyhteiskunta. Eli tuota tavallaan meillä on, työelämän pelisääntöjä. Meillä on yhteiskunnallisia pelisääntöjä, Meillä on oikeanpuoleinen liikenne ja meidän tulisi kaikkien taustoista ja muista riippumatta niin noudattaa niitä yhteisiä pelisääntöjä. Mikä tässä yhteiskunnassa on ja mitä ehkä sitten organisaatiossa on, ja toisaalta myöskin huolehtia siitä, että kun kohtaamme tilanteita, että niitä ei noudateta. Niin meillä olisi niin kun yhteisöllinen vastuu siitä, että tuodaan virhekäyttäytyminen esiin ja korjataan toimenpide, eli pitää kiinni niistä yhteisistä toimintatavoista. Ja Mitä enemmän niin yksilö kokee tämän vastuullisuuden tulevan omasta sisältä, niin sitä parempi se on se lopputulos. että ne ei jäisi ulkokohtaisiksi ja että sääntöjen noudattaminen, vaan on sisäistänyt ne säännöt ja yhteiset toimintatavat ja kantaa vastuun siitä, että toimii sen mukaisesti. Eli niiden vastuiden, vastuullisuuden toiminnan tuloksena saa myös kaikenlaisia oikeuksia, mutta ei oikeuksia ensin, ja sitten tulisi vasta vastuullinen toiminta.

Anu Leppänen:
Eli yksilön kokemana, että hän ymmärtää sen oman vastuunsa.

Teija Rautiola:
kyllä, ja tässä vaiheessa on tärkeä kertoa, että meillä Metropoliassa on tuotettu ja juuri pilotoitu viime syksynä verkko-opintojakso; Kestävä kehitys, oma kestävä hyvinvointi ja asiantuntijuus. Ja sen kohderyhmänä on ollut kaikkien tutkinto ohjelmien opiskelijat ja siinä korostetaan ja korostuu moni asiantuntijuus. Tämän opintojakson keskusteluissa opiskelijat ajattelevat yhdessä ja kehittävät monipuolisesti ratkaisuja myös globaaleihin haasteisiin. Ja Me haluamme tuoda tässä podcastissa myös tämän opiskelijan näkökulman, koska kestävä kehitys on meidän kaikkien vastuulla. Me haluamme näyttää, miten opiskelijat ovat, mitä he ovat tuottaneet, kehittäneet tai pohtineet, vaikka agenda 2030 sen tavoitteesta liittyen yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen Suomeen.
Missä kommenttipuheenvuoroissa sekä kiitettiin, että kritisoitiin kansallisia linjauksia Agenda 2030:sta.
Opiskelijat ajattelivat, että yhdenvertaisuus ja sen toteutuminen tai oikeammin toteutumattomuuden tila oli, näissä keskusteluavauksissa hyvinkin merkittävässä roolissa. Opiskelijat pitivät nimittäin yleisesti harhaanjohtavana sitä, että tätä oikeudenmukaisuutta sen paremmin kuin tasa-arvoa tai erilaisuuden hyväksyntää ei saada toteutumaan meillä tässä yhteiskunnassa, joka luokitellaan valveutuneeksi. Opiskelijat nostivat perusteluna tälle suomalaisen kehitysjärjestön Fingon alkusyksystä julkaiseman artikkelin, joka vahvistaa hallitusohjelman täytäntöönpanossa sen, miten sanat eivät kohtaa tekoja. ja Joissakin puheenvuorossa tuli tämmöinen ilmaisu, että on kummallista, että voidaan vakavasti väittää yhteiskunnan tukevan asioita, joita tuetaan vain sanoin, liian usein nähtiin, tämä yhdenvertaisuuden kiinnostavan, kun se koskettaa itseään.
Sitten me tässä vaiheessa hypätään tähän Agendan toiseen sisältöalueen ekologiset arvot asenne ja suuntautuneisuus ja ne ovat aihepiirejä, joita on tärkeä tuoda opiskelijoille vahvasti tietouteen jo opintojen heidän ammatillisen kasvunsa aikana. Tavoitteena on nimittäin saada aikaan opiskelijoille oman toiminnan kriittistä arviointia ja motivaatiota toimia vastuullisesti.

Anu Leppänen:
Riitta, millaisilla tieto sisällöillä ja menetelmällisillä keinoilla tuetaan opiskelijan päätöksentekokykyä omien valintojen muutoksessa?

Teija Rautiola:
Tässä kohtaa minä nappaan puheenvuoron. Minä tuon esimerkin siitä, miten tämä verkko-opintojakson keskustelussa tai tehtävänannossa hyödynnettiin Sitran elämäntapatestiä.
Muun muassa tämä verkko-opintojakso, Riitta annan sinulle tämän jälkeen puheenvuoron vielä.
Jossa opiskelijat selvittivät nimittäin sen oman hiilijalanjälkensä ja he työstivät oman kestävämmän hyvinvoinnin arjen suunnitelman siinä yhteydessä ja testi tarjosi myös räätälöityjä vinkkejä, joiden avulla opiskelija voi säästää ilmastoa, rahaa ja aikaa. Ja Me ajattelimme, että verkko opintojakson tämän kaltaisella tehtävällä ja niin kuin tarkemmin niihin syy seuraus suhteisiin tutustumalla, opiskelijat pystyvät arvioimaan omia asenteitaan, arvojaan ja kulutustottumuksiaan paremmin, sekä myös valmiuksiaan kestävämmän elämäntavan niin kuin muutoksen tekijöihin. Heidän kommenteissaan yleisesti yllätyttiin esimerkiksi oman hiilijalanjäljen koosta ja määrästä. Ja tämä testi selvensi heille osa alueita, missä olisi parantamisen varaa, sen he myös ilmaisivat.

Anu Leppänen:
No olisiko sinulla Riitta jotain vinkkejä asioita opettajalle? Mitä muilla kestävän kehityksen teemoja voisi integroida opetukseen tämän lisäksi mitä Teija kertoi meille?

Riitta Lehtinen:
No tuohan on nimenomaan hyvä, että se on tuotu sen opiskelijan lähelle. Koskee häntä itseään, niin se tapahtuu niin sitä oivallusta ja syvempää asioiden ymmärrystä eli niin kuin hyvä pedagoginen juttu sinällään. Kaiken kaikkiaan minusta jotenkin tuntuu, että haluaisin rohkaista kaikkia meidän ammattiopettajia ammattialan tuntevia opettajia, eli he, tietävät sen mitä siinä ammatissa pitää opiskella, minkälainen on se ammatti, ammattihenkilön toimintaympäristö, missä hän tulee työskentelemään todennäköisesti. Mutta osaisi siihen sitten vähän niin kun Teija tuossa aikaisemmin sanoi, että pedagogisista ratkaisuista, että on tämä niin sanottu T mallin oppiminen. että siellä on näitä muitakin asioita kuin puhdas se oma ammatillinen osaaminen ja siinä niin kuin tämä kestävän kehityksen näkökulma on hyvin oleellinen, koska yhteiskunnassa tässä kestävässä kehityksessä tulee tapahtumaan merkittävä muutos. Ja siellä minä haluan edelleen korostaa sitä ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen näkökulman näkyvyyttä. huomioimista, että miten se näkyy niin kun me sillä ammattialalla, siinä toiminnassa missä nämä ihmiset todennäköisesti tulee työskentelemään, ja että he itse pohtisivat juuri niitä mahdollisuuksia. Myös siis siinä mielessä tämmöinen ennakointiosaaminen, mitä se tulevaisuus voisi olla sillä alalla, että jos nyt toimitaan tällä tavalla ja tästä aiheutuu tiettyjä ympäristövaikutuksia tai ei oteta huomioon kaikkia sosiaalisia vaikutuksia. Niin katse tulevaisuuteen ja ennakoida sitä mitä se parempi tulevaisuus voisi olla ja sitten rohkaista meidän nuoria sitten niin kuin toimimaan niiden tavoitteiden eteen.

Teija Rautiola:
Kyllä ja tässä Ihan lopuksi hetkeksi vielä siirrytään ehkä yhdelle vaikeimmista osa alueista; kestävän hyvinvoinnin edellytyksiin eri ihmisryhmien keskuudessa ja niiden epätasaiseen jakautumiseen, jota sanelee totaalisen kulttuurikohtaiset erot, kehitys- ja hyvinvointivaltioiden välillä. Kestävän hyvinvoinnin jakautumisen erot ovat mittavat, jos me arvioimme hyvinvoinnin edellytyksiä omien kriteerien mittareilla, muun muassa taloudellisten mahdollisuuksien ja palveluiden saatavuuden tasapuolisuudella

Anu Leppänen:
Tiedetään, että hyvinvointi on täysin kulttuurikohtainen kokemus ja se on riippuvainen totutuista elämäntavoista ja meidän arvoistamme. Millaisin keinoin näihin elämisen laadun ja oman hyvinvoinnin edellytysten epäkohtiin voitaisiin tehokkaammin vaikuttaa globaalin kestävän hyvinvoinnin aikaansaamiseksi? Riitta.

Riitta Lehtinen:
Todella hankala kysymys. Enkä kokonaisvaltaisesti ilman muuta pysty siihen vastaamaan. Mutta taas kun koulutusorganisaatiosta katson, niin kyllä minä nostan esiin sitten sen uuden, oppiminen palkitsee ja uutta opittavaa tässä yhteiskunnassa tässä maailman tilanteessa riittää. Ja siinä mielessä se kiinnostus siihen osaamiseen ja että sillä osaamisella oikeasti on merkitystä niin että, jos et uskoisin, että näitä semmoisella suhtautumisella, niin tuota voi lisätä sitä omaa jaksamista ja omaa hyvinvointia. Kun pitää sitten niin kun mielessään juuri kaikki ne oma, n hyvinvoinnin perusedellytykset. Liikunta ja ruokailu ja kaikki nämä asiat, jossa myös voi ottaa huomioon juuri sitten kestävän kehityksen ajatukset.

Anu Leppänen:
No miten arvioit vaikutusmahdollisuuksiamme koulutusorganisaationa opiskelijoiden kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan tämmöiseen tulevaan asiantuntijuuteen? Eli miten aktivoimme heitä?

Riitta Lehtinen:
No minun mielestä ammattikorkeakouluille ja meillä on oikeasti 3,5–4 vuotta aikaa olla niiden opiskelijoiden kanssa ja olemme heidän kanssa kanssakäymisissä päivittäin. Niin tuota siinähän on iso aika aikajänne, jolloin voimme vaikuttaa. Me ratkaisemme myös niitä pedagogisia toimintamalleja mitä tässä jo on mainittu. Esimerkiksi tämä innovaatioprojekti. Saamme niitä kehitettyä edelleen vielä monialaisemmaksi ja toisten alojen osaamisen arvostamiseksi. Niin näillä tuota niin ja tuomalla juuri se kestävän kehityksen kokonaisvaltainen näkökulma esiin siihen omaan ammatilliseen osaamiseen liittyen ja sitten rohkaista ihmisiä niin kun etenemään siinä alallaan ja tuomaan näitä uusia näkökulmia esiin. Eli uudenlainen osaaminen, että sille todella on, on tuota tarvetta ja resurssien vähetessä, että mitä vähemmän on resursseja, sitä enemmän tarvitaan osaamista.

Anu Leppänen:
Kiitos Riitta. Mitä olemme itse oppineet tästä keskustelusta?
Teija ja Riitta.

Teija Rautiola:
No ihmiskunnan tulevaisuus on monien tekijöiden summa, johon me kaikki osallistumme väistämättä, koska se koskee yksilöä, yhteisöä, yhteiskuntaa ja ympäristöä. Meidän on monipuolisesti haettava ratkaisua niin kuin paremman tulevaisuuden kehittämiseksi. Ja itse ajattelen tässä, että ei pidä luovuttaa, vaan ymmärretään, että ihan pienempikin teko voi olla alku niin kuin merkityksellisen muutokseen ja vastuullisen toiminnan kehityskulkuun.

Riitta Lehtinen:
Ilman muuta allekirjoitan tuon, että kaikki vaikuttaa. Tässä on monta asiaa liittyvät yksi ja tämä mitä tässä keskustelussa minulle avautui, niin oli tarkemmin, avautui tämä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden näkökulma ja heidän suuri vaikuttamismahdollisuus näiden asioiden edistämiseksi yhteiskunnassa.

Anu Leppänen:
Näihin on helppo yhtyä. ja Kiitos Riitta, että olit, otit vastaan kutsumme ja tulit asiantuntijaksi ja toit tämän vahvan osaamisesi kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan alueelta. Ja kiitos teille kuulijat mukana olemisesta viimeisen kuulutuksen ensimmäisessä osassa

Teija Rautiola ja Riitta Lehtinen:
Kiitos.

[Musiikki alkaa]

[Musiikki Loppuu]