Viimeinen kuulutus 3: Eettisyys kestävässä asiantuntijuudessa -matkalle

[Musiikki alkaa]

[Musiikki Loppuu]

Anu Leppänen: Tervetuloa kuuntelemaan Metropolian viimeinen kuulutus podcast sarjan kolmatta eli viimeistä osaa eettisyys kestävässä asiantuntijuudesta. Käsittelemme aihetta niin johtamisen asiantuntijan kuin opiskelijan näkökulmasta. Keskustelemme tässä sarjassa siitä, miten me ammattikorkeakoulun opetukseen ja sen kehittämiseen osallistuvat opetus ja tukitoiminnan asiantuntijat vastaamme opiskelijoiden kestävän kehityksen osaamisen ja asiantuntijuuden tarpeeseen. Tavoitteena on saada opiskelijat ylläpitämään ja edistämään oman hyvinvoinnin ja toimintakyvyn rinnalla kestävän kehityksen vastuullista ja eettistä toimintaa henkilökohtaisissa verkostoissaan ja valmistuttuaan asiantuntijatyön toiminta ja kehittämis ympäristöissä. Olen Anu Leppänen ja toimin Metropoliassa terveysosaamisen alueella tiimin esihenkilönä asiantuntemustani ovat työhyvinvointi, terveyden edistäminen, henkilöstön ja opiskelijoiden toimintaympäristön tukeminen, kestävä kehitys huomioiden ja olen jäsenenä terveyden osaamisalueen johtotiimissä. 

Teija Rautiola: Minä olen Teija Rautiola ja toimin lehtorina Metropoliassa terveyden osaamisalueella, terveyden edistämisen tiimissä merkittävässä roolissa, työtoimintaani on digipedagogiikkaan pohjautuva terveyden edistäminen. Tämä viimeinen kuulutus podcast sarjan teemana on läpileikkaus yhdestä niistä kestävä kehitys oma kestävä hyvinvointi ja asiantuntijuus. Opiskelijat ovat ilmaisseet tarpeensa saada täsmällisemmin ajanmukaista tietoa kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan eri ulottuvuuksista opintojen aikana. Siinä tärkeä tehtävä on meillä opettajilla sekä opiskelijoiden tukitoimintaan osallistuvalla henkilökunnalla. Toivomme tämän podcastsarjan tarjoavan eväitä matkallesi, kun tuot kestävän kehityksen teemoja mukaan opetukseen ja ohjaukseesi. Agenda 2 0 3 0 tavoite 8 on tänään kiinnostuksemme kohteena ihmisarvoinen työ ja talouskasvu, jota käsiteltiin hieman jo viime jaksossa. Siinä korostetaan muun muassa seuraavia tekijöitä, työelämä on laadukasta, työpaikat reiluja terveellisiä ja turvallisia, töissä voidaan hyvin ja työkykyä pidetään korkealla tasolla. Nostamme eettisen johtamisen tässä avainasemaan ja tarkasteluumme kohteeksi. Lisäksi tulevaisuuden asiantuntijoiden, kouluttamisen ja kasvattamisen ydintoimintaamme takia. Haluamme esitellä opiskelijan kokemukset ja hänen valittamassa arvokkaan tiedon eettisestä työtoiminnasta. Tervetuloa kutsu vieraamme lehtori Jaana Seitovirta ja sairaanhoitajaopiskelija Mikael Kasperi. Kertoisitteko te itsestänne ja kiinnostuksenne kohteesta? 

Jaana Seitovirta: Kiitos kutsusta. Olen Jaana Seitovirta ja toimin lehtorina Metropoliassa terveyden osaamisalueella, terveyden edistämisen tiimissä. Toimin myös AMK ja YMK tutkinnoissa opettaen muun muassa johtamista. 

Mikael Kasberg: Joo, kiitos kutsusta olen Mikael Kasberg. Opiskelen täällä Metropoliassa sairaanhoitotyötä nyt viimeistä vuotta ja mä työskentelen sairaanhoitajan sijaisuuden yhteispäivystyksessä täällä Uudellamaalla. Ja kiinnostuksena tässä valmistuttuani on suunnata akuuttihoitoon syvemmin ja vieläpä akuuttihoidon johtamiseen. 

Teija Rautiola: Tervetuloa. Eettinen kuormitus työtoiminnassa pitää sisällään stressin ja kuormittuneisuuden kokemuksia, jotka aiheutuvat, kun työn sisällön ja tavoitteiden arvot ovat ristiriidassa työntekijän omien eettisten arvojen kanssa. Nämä saattavat olla myös tilanteita, jossa emme tiedä, mikä olisi oikea tapa toimia eettisiä haasteita aiheuttavat myös tilanteet, joissa asiantuntijat tietävät oikean ja parhaan ratkaisun, mutta ei jostain syystä pysty toimimaan sen mukaisesti. Työturvallisuuskeskuksen teettämään julkaisun. Eettinen kuormitustyössä. Tarkoituksena on tukea työpaikkoja eettisen kuormituksen tunnistamisessa ja käsittelemisessä, sen mukaan erityisesti en pysty tilanteet aiheuttavat eettistä kuormittuneisuutta enemmän kuin ei. En tiedä tilanteet se, että joudumme työssämme sivuuttamaan omat arvomme ja valitsemaan toimintatavan, joka on mielestämme väärin, voi aiheuttaa voimakastakin stressiä. Mikael onko sinulla tällaista eettistä kuormitusta aiheutuvista tilanteista kokemuksia esimerkiksi nyt sairaanhoito opiskelijana työharjoittelussa ja jos on niin miten sä kuvaisit näitä tilanteita? 

Mikael Kasberg: Joo on totta kai sairaanhoitajan työhän on tämmöistä jatkuvaa arviointia paitsi sen potilaan voinnin arviota myös oman työn priorisoinnista ja henkilöstön yhteistyön luovimmista ja esimerkiksi potilaiden toiveiden yhteensovittamista muiden toimijoiden resursseihin, joka joskus tuntuu ihan mahdottomalta. Ja kyllä joka päivä harjoitteluissa ja töissä saa pohtia mitä tekee ja miksi tekee ja miten voisi tehdä paremmin. Ja sitten tietysti me sairaanhoitajat ollaan kauhean hankalia sen suhteen että jäädään pohtimaan liiankin hartaasti, että mikä meni väärin ja sehän on tietysti kauhean kuormittavaa. 

Anu Leppänen: Mitä sitten johtamisella voidaan vaikuttaa toimintakulttuuriin. Myönteiseen ilmapiiriin ja työntekijöiden eettisen kuormittavuuden lievittämiseen ja laadukkaan työtoiminnan edistämiseen. Mitä eettisesti kestävä johtaminen on? Yrittäisitkö Jaana meidät eettisen johtamisen sisältöihin? 

Jaana Seitovirta: Kiitos, määritelmänä eettisesti kestävä johtaminen on oikein toimimisen kulttuuria. Se on yhteisten eettisten periaatteiden mukaisesti toimimista ihan jokapäiväisessä työskentelyssä ja päätöksenteossa nimenomaan kestävällä tavalla. Huomioiden tietenkin lyhyet ja pitkä aikaväli. Se on eettisesti kestävää toimintaa tuon agendan mukaisesti. Me puhutaan ekologisesta taloudellisesta, sosiaalisesta ja voidaan puhua myös kulttuurisesta ja inhimillisestä sekä eettisesti kestävästä toiminnasta. Eettisesti kestävässä johtamisessa eettinen ajattelu ja johtamis- käytänteet eivät saa olla erillään organisaatiomuutosta johtamisesta. Eettisesti kestävä johtaminen on siis tapa ajatella toimia ja ylipäätään olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja se vaatii johtajalta tietoa, osaamista ja myös kykyä syvälliseen itsereflektioon, jotta pystyy johtamaan myös muita eettisesti kestävällä tavalla. Se vaatii kaikilta työyhteisössä sitoutumista, avoimuutta ja jatkuvaa oppimista. 

Anu Leppänen: Näkyykö Mikael tämä oikean toimimisen kulttuuri sinulle Metropolian opiskelijana? Ja entä sitten kestävä toiminta? 

Mikael Kasberg: No se mihin koulussa tai ylipäätään nyky- yhteiskunnassa valjastetaan kestävyydestä, niin se yksilöllä toimii tai ei riippuu hyvin paljon siitä, että. Siihen itse antaa, että että ehkä valmis vastavalmistuneille sairaanhoitajalle tai vastaavalle on usein kauhean vaikea implementoida, jos ei siihen omaan työhönsä, niin ainakin työyhteisöön ja organisaatio on semmoista omaa raikasta tuulahdusta, jossa nämä tärkeät asiat tulevaisuuden kannalta olisi pinnalla, että. Liian usein mun mielestä uudelta työntekijältä. Ja juurikin vastavalmistuneita ei odoteta semmoista panosta siihen yhteiseen hyvään, että se panos on ennemminkin laitettava siihen, että näyttää olevansa hyödyllinen ja edes osa ajoittain. Ja tähän nyt ei ole sitten lainkaan yksi oppimista tai reflektoivaa yhteistyötä tai kollegiaalisuutta, että se voi olla kaikille osapuolille hankala yhdistellä näitä erilaisia lähtökohtia ja kokemuksia. Mutta ne on kaikki yksi arvokkaita ja niitä pitäisi minun mielestä kohdella yhdenvertaisina. Ja kaikesta ja kaikista voi ihminen oppia. 

Teija Rautiola: Näin juuri ja tässä eettinen kuormitustyössä julkaisussa painotetaan muun muassa sitä, että eettisistä haasteista avoimesti puhuminen on erittäin tärkeä tavoite työyhteisössä. Sillä voidaan lisätä läpinäkyvyyttä hiljaisen tiedon välittämisessä välittämistä ja juuri sitä yksi oppimista. Nämä taas vähentävät kuormittavuuden kokemuksia. Miten sinä koet Mikael, oletko sinä harjoittelujakson aikana päässyt aidosti osalliseksi hiljaisin tiedon saamisesta ja juuri tästä yksi oppimisesta. 

Mikael Kasberg: Minä olen kyllä päässyt ujuttautumaan näihin kaikkiin työyhteisöihin. Olen itse hyvin avoin ja sosiaalinen enkä kauheasti pelkää mokaamista, että sehän on hirveän opettavaista, kun uskaltaa vaan edes yrittää niin silloin kyllä pääsee nopeasti mukaan ja saa harjoittelussa tai töissä irti paljon enemmän sitä yksiköstä ja ylipäätään tekemisestään, että en sitten tiedä jos on joku varautuneempi että miten luovia harjoitteluissa semmoiseen enemmän kollegiaalisen asemaan. Että usein minun mielestä minulle syvä pääty on paras lähtökohta, että se on minun oppimiselle sopivaa. Mutta tosiaan en tiedä, meitä on niin erilaisia opiskelijoita ja työntekijöitä.

Anu Leppänen: Erinomaisena esimerkkinä on juuri HyMy-kylä. Yksi oppimisen alustana oppimisympäristönä Myllypuron kampuksen monialainen oppimis ja kehittämis ympäristö. Jossa opiskelijat harjoittelevat keskeisten omaan tutkintoon liittyvien ammattikäytön käytäntöjen ohella uusien palvelujen kehittämistä yhteistyössä asiakkaiden kanssa ja täällä saa Mikaelin sanoin juuri mokata. Metropolian strategian mukaisesti hymykylässä yksi luodaan inhimillistä ja toiveikasta tulevaisuutta. Hymykylän palveluissa korostuu yhdessä kehittäminen monialaisesti. Opiskelijat välittävät toisistaan, kunnioittavat eri tutkintojen osaamista ja oppivat myös toinen toisiltaan. Toiminnan hallittu yhdenvertaisuutta tukeva koordinointi hymykylässä vaatii eettistä johtamista, johon seuraavaksi paneudumme. 

Teija Rautiola: Millaisia ehdotuksia sinulla Mikael tai ideoita olisi siihen, että miten opiskeluaikana ennen harjoittelujaksoja voitaisiin perehdyttää juuri työtoiminnan eettisiin kysymyksiin ja erilaisiin tilanteisiin ja tarjota harjoitteita ja altistaa eettisiä ristiriitoja aiheuttaville tilanteille. 

Mikael Kasberg: Tässä just tällä hetkellä teemme monialaista innovaatioprojektia juurikin hymy kylälle ja sieltä on noussut kyllä opiskelijoiden suista paljon sellaista keskustelua, että kaikille terveydenhuollon opiskelijoille olisi ehkä hyvä tutustua tähän hymykylään ja päästä kyselemään siellä opiskelevilta ja siellä ohjaajilta niin kuin ihan näistä käytännön asioista ja lähtökohdista vaikkapa kohtaamiseen juurinkin. Kuitenkin ja sitten esimerkiksi toiminnassa voisi olla jotain kohtaamisen simulaatiota, että nämä simulaatiot näissä opiskeluissa joskus valitettavasti jää vaan muutaman opiskelijan tehtäväksi ja semmoinen aidon kohtaamisen ja keskustelun tilanne on vähän toissijainen, että tätä voisi tietysti, sitähän tulee harjoitteluissa ja työelämässä totta kai. Oon joskus nähnyt harjoitteluissa kuinka vaikka just potilas kohtaaminen on opiskelijalle kauhean semmoinen jäinen kokemus, että ei osata oikein aloittaa tai lähteä purkamaan tai ylipäätään keskustelemaan, että tässähän auttaa koulun puolelta, että esimerkiksi nää vanhushaastattelut mitä ensimmäisenä vuonna käydään niin nehän on hirveän hyvä kokemus, mutta tämmöistä aitoa. Kohtaamista voisi olla enemmänkin, johon varmaan kyllä hymykylässä toimiminen auttaa. 

Anu Leppänen: Kiitos Mikael ja juuri tuo kohtaaminen ja kiireetön kohtaaminen on se HyMy-kylä niin sanotusti ”cluu” mitä puhumme. Mutta palataan vielä johtamiseen. Kertoisitko Jaana, miksi työelämässä tarvitaan nyt eettistä kestävää johtamista? 

Jaana Seitovirta: Nyt juuri tarvitaan erityisesti eettisesti kestävää johtamista, koska kohtaamme globaaleja haasteita muun muassa ilmastonmuutos, luonto resurssien riittämättömyys ja terveyden eriarvoisuus niin suomessa kuin muuallakin maailmassa. Me elämme tällä hetkellä tämmöisessä maailmassa, jolla tarkoitetaan tällaista kompleksista, epävakaista ja epävarmuutta olevaa maailmaa. Se on monimutkainen ja epäselvä osittain. Me elämme tämmöisessä nopeasti kiihtyvässä muuttuvassa toimintaympäristössä. Ja kohtaamme tämmöistä yllätyksellisyyttä, erilaisia tapahtumia ja tilanteita, joita on entistä vaikeampi ennakoida. Kaikesta tiedosta on tullut myös tulkinnanvaraista ja kaikki tämä haastaa tällä hetkellä johtajuutta nimenomaan enemmän eettisesti kestävän johtamisen suuntaan. 

Anu Leppänen: Lisäkysymyksenä esittäisin mitä Jaana erityisesti nostaisit huomion arvoiseksi. 

Jaana Seitovirta: Tämän eettisesti kestävän johtamisen näkökulmasta nostaisin tuon taloudellisten mahdollisuuksien ja resurssien kestävän turvaamisen, jotta se on mahdollista myös tulevaisuudessa kestävän kehityksen agendan mukaisesti. Nostaisin myös tämän tietoisuuden lisääntymisen, erilaisten eettisesti kestävien arvovalintojen olemassaolosta. Esimerkiksi työyhteisössä ja vaikka tällä hetkellä tämmöiset henkilöstöresurssitkysymykset tai nuorten uupuminen tai mielenterveysongelmat ja hallitusohjelman vaikkapa uudistukset. Nostaisin myös työelämässä nämä itseohjautuvuuden odotukset ja tämän verkostomaisen toiminnan tarvitaan tämmöistä oppivaa ja kokeilevaa ja itseohjautuvaa organisaatiota tällä hetkellä. Joka tuottaa myös sitä psykologisen turvallisuuden merkitystä. 

Teija Rautiola: Miltä sinusta Mikael kuulostaa tulevana terveydenhuollon ammattilaisena itseohjautuvuuden odotukset työelämässä?

Mikael Kasberg: Odotuksiaan on tosi paljon ja tää työ on entistä teknisempää ja itsenäisempää tietysti ja siinä vaan täytyy pysyä kärryillä ja pitää mieli avoimena. Ja just niin kun Jaana puhuit tuosta itseohjautuvuudesta työelämässä, niin opiskelutkin on nykyään niin paljon itsestä kiinni ja kyllä se kasvattaa tähän sairaanhoitajan ammattiin ja vastuun. Esim. tunnistamiseen ja sitten sen kantamiseen. 

Anu Leppänen: Minkälaisia Jaana sinusta ovat hyvästi hyvät, eettisesti kestävän johtamisen käytänteet? 

Jaana Seitovirta: No kyllä näissä käytännöissä käytäntö korostetaan nimenomaan sitä kestävää vastuullisuutta, sitä yhteiskuntaa ja sosiaalista vastuuta erilaista kulttuurien monimuotoisuutta ja vastuusta vastuuta kokonaisuudessaan ympäristöstä, esimerkiksi kierrätyksestä ja päästöjen minimoimisesta, jolla me tuotamme terveyden ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Myös tuleville sukupolville. Eettisesti kestävässä johtamisessa korostetaan myös sitä työn merkityksellisyyden arvoa, jossa työntekijöiden ja esimerkiksi juuri opiskelijoiden kokemukset ovat tärkeitä, sillä ne toimivat samoin myös henkilöstön tämmöisen sitoutumisen edistäjänä ja esimerkiksi opiskelijoiden kokemusten kautta. Myös tulevina hyvinä työntekijöinä. 

Teija Rautiola: Miten sinä Mikael ajattelet työn merkityksellisyydestä, joka korostuu tässä eettisesti kestävässä johtamisessa? 

Mikael Kasberg: Sehän on totta kai hirveän tärkeätä tässä työssä. Se nyt tietysti pyörii mielessä ihan joka päivä, että meidän työssä kun tulokset ei aina ole niin positiivisia tai joskus niitä ei edes näy niin tässä on kuitenkin aina hirveästi tunteita paljon mukana ja semmoista välitöntä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta semmoista ihmisten kanssa, jota ei edes tunne. Niin tässä työssä mennään niin lähelle ihmistä. Periaatteessa aika luonnottoman ympäristössä ja sen työn erityisyyden minun mielestä pitääkin näkyä myös sen työn johtamisessa, että johdetaan ihmisiä eikä asioita ja johdetaan siellä ihmisten keskellä eikä erossa niistä. 

Anu Leppänen: Mikael puhuit aikaisemmin sairaanhoitajan osaamisvaateista ja tästä teknologiaosaamis vaateista niin miten Jaana eettisesti kestävässä johtamisessa huomioidaan uudet tavat tehdä työtä. 

Jaana Seitovirta: Kyllä siinä huomioidaan myös ja siinä tulee huomioida esimerkiksi juuri digitaalisuus ja jos puhutaan nyt vaikka tekoälystä, niin eettisesti kestävässä johtamisessa nimenomaan tuo geneerinen tekoäly ja siinä kaikki näiden tämmöisten eettisten kysymysten tunnistaa. Esimerkiksi sen käytössä tai datan keräämisessä on tärkeä myös samoin työn tämmöinen tuunaaminen ja kehittäminen, jota uudella niin kuin uudessa tavassa tehdä työtä tulevaisuudessa. Niillä on aika iso merkitys. 

Teija Rautiola: Miten digitaalisuuteen ja tekoälyyn liittyvät eettiset kysymykset Mikael korostuvat tulevassa ammatissasi? 

Mikael Kasberg: Itse olen ihan innoissani vaan tekoälyn ja digitalisaation mahdollisuuksista, että sehän on meidän käsissä kuitenkin, että miten näitä käytetään enemmänkin hyödyksi ja lisäksi kun mitenkään muuten tässä työssä. Tuossa just täysissä tehtiin isoa tutkimusta, jossa tulokset kertoi, että hoitaja on välittömässä potilastyössä 22%-40% työajasta, joka tuntuu aika pieneltä että se suuri aikahan menee siellä tietokoneella ja kaikennäköisessä selvityksessä ja puhelimessa muiden toimijoiden kanssa, että mun mielestä tämmöistä voisi miettiä että miten tekoäly ja ylipäätään teknologiaa voisi tällaisissa asioissa käyttää hyödyksi ja silloin ihminen voisi keskittyä siihen, missä se kone ei ole hyvä. 

Anu Leppänen: Eli varmasti tarkoitat Mikael juuri siihen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.

Mikael Kasberg: Juurikin näin.

Anu Leppänen: No mitä konkreettisia vaatimuksia tulee huomioida eettisesti kestävässä johtamisessa?

Jaana Seitovirta: Nostaisin tässä ihan yksi tämmöisen tärkeimmän asian esille, elikkä me tarvitsemme tämmöisiä johtamisen työkaluja. Meidän tulee olla nämä organisaation arvot ja hyveet kaikkien osapuolten ja työyhteisön koko työyhteisön kannalta selkeät, me tarvitsemme toimintatapaohjeita ja tasa arvoisia vaikutusmahdollisuuksia. Me tarvitsemme hyvää kommunikaatiota ja muuta viestintää ja tässä kohti toisin esimerkiksi tämän whistleblowing ilmiön, jolla tarkoitetaan tämmöistä ilmoittajan suojelua eli hyväksytään tämä ilmiö eli hyväksytään se työntekijän ilmoitus, joka paljastaa tietoja laittomasta moraalittomasta, vaarallisesta tai jopa vilpillisestä toiminnasta. 

Teija Rautiola: Puhutaanko Mikael tästä viimeksi mainitusta harjoittelussa? 

Mikael Kasberg: Noin nyt harjoittelussa mitenkään spontaanisti, että töissä kylläkin. Ja tää tietysti vaatii myös siltä yksilöltä paljon omaa panosta jälleen kerran. Että töissä sotealalla niin on tosi paljon tämmöisiä erilaisia barometria ja työkaluja, tämmöisiä kyselyjä mihin on kauhean usein semmoinen huono vastaanotto, että ei jakseta vastailla ja vaikka ne minun mielestä kyllä hyödyttää sitä työn läpinäkyvyyttä ja sitä kautta eettisyyttä ja parempaa yhteistyötä, että kun tarkoitus on kuitenkin varmasti hyvä, niin tämmöiset kehityskelpoisuutta on minun mielestä kannattava miettiä ihan eri näkökulmista. 

Anu Leppänen: Kiitos Mikael. Entä Jaana minkälaisia haasteita eettisesti kestävässä johtamisessa on? 

Jaana Seitovirta: Kyllähän tässäkin kohtaa niitä haasteita, esimerkiksi erilaiset käsitykset tästä eettisestä johtamisesta. Mitä sillä tarkoitetaan, elikkä käsite sellaisenaan ei avaudukaan kaikille samanlaisena. Saattaa tulla myös tämmöinen ylevän retoriikan ja käytännön toimien ristiriitaa, elikkä juuri tämän käsitteen kautta voi olla eriäviä mielipiteitä. Miten pitäisi toimia, voi olla johtajalla esimerkiksi omaa tätä ajatteluharhaa tai omaa vajavaisuutta eettisesti kestävän toiminnan suhteen. Haasteita aiheuttaa myös tämmöinen taloudellinen vastuu. Elikkä miten tulokset syntyy? Millä hinnalla esimerkiksi johdamme yritystä menestykseen? Panostaminen muun muassa henkilöstön hyvinvointiin maksaa myös haasteita on tämmöinen, erilainen, suosinta, hyvä veli verkostot tai jopa luottamusaseman väärinkäyttö. Elikkä samoin kuin muussakin johtamisessa, niin eettisesti kestävässä johtamisessa tulee olla nollatoleranssi kaikenlaiseen korruptioon. Haasteita aiheuttaa myös nämä hallitsemattomat muutokset ja kriisit, joita kohtaamme niihin ennakointi ja varautuminen sekä tulevaisuuskartat ja erilaisten skenaarioiden luominen on todella tarpeellista myös eettisesti kestävässä johtamisessa. 

Anu Leppänen: Lisäkysymyksenä Jaana mitä sinusta eettisesti kestävä johtaminen parhaimmillaan on? 

Jaana Seitovirta: Kyllä se on sitä, että se ottaa huomioon kaikki johtamisen taso. Ja nämä kaikki erilaiset johtamisen tasot ja työntekijät yksi kunnioittavat näitä yhteistyössä sovittuja, eettisesti kestäviä periaatteita, jotka esimerkiksi agendassa esitetään. Se nostaa myös esille tätä herkistynyttä vastuullisuutta kaikilta, elikkä herkkyyttä nähdä mitä tässä nyt yhteiskunnassa ja tässä organisaatiossa ja työyhteisössä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Nostaisin vielä myös tuon vastuun kantamisen. Elikkä kaikki me organisaatiossa ja työyhteisössä kannamme vastuuta niin johto kuin työntekijätkin näistä epäsuotuisista päätöksistä. Se on myös siitä terveellistä ja turvallista työympäristöstä huolehtimista, jolla vahvistetaan sitä terveyttä ja hyvinvointia. Parhaimmillaan se eettisesti kestävä johtaminen on reilua ja oikeudenmukaista ja meillä on se yhteinen ymmärrys, missä me toimimme huomioiden sen oman ekosysteemimme. Kaikki puolet voidaan siis ajatella eettisesti. Kestävä johtaminen on parhaimmillaan yhteinen osa yhteiskuntamme hyvää ja kestävää rakentamista. 

Anu Leppänen: Tärkeää asiaa kiteyttäisitkö Jaana vielä mitkä ovat eettisesti kestävässä johtamisessa keskeisintä? 

Jaana Seitovirta: Keskeisintä ovat ne arvot ja eettiset periaatteet. Elikkä miten toimimme yhteisesti moraalikompassina, vastuunotto ja laaja alainen harkinta ja sen istuttaminen kaikkialle organisaation ihan sen jokaiseen jäseneen. Keskeistä on tuloksellisuus ja työyhteisön hyvinvointi, itsetuntemus ja meidän kaikkien oman toiminnan kyseenalaistaminen. Se on sen henkilökohtaisen moraalin tarkastelua ja se on oikein toimimisen kulttuuria. Yhteisten eettisten periaatteiden mukaan toimimista ihan jokapäiväisessä työskentelyssä ja päätöksenteossa. 

Anu Leppänen: Miltä nämä Mikael kuulostavat tulevana hoitotyön ammattilaisena? 

Mikael Kasberg: Niin, äkkiseltään voi tuntua ehkä siltä, että vaaditaan ihan tolkuttoman paljon, mutta tässäkin opiskelijan ja tulevaisuuden työntekijän pitää miettiä, että se on kaikki semmoiset yhteisen hyvän eteen tehtyä työtä ja resursoinnista, että työntekijä kun on tulevaisuudessa paljon enemmän oman työnsä johtaja kuin aiemmin yhdessä oppimisen ja yhdessä johtamisen periaatteita soveltaen, niin siinä on hirveän suuri vastuu, mutta sehän on tosi paljon opettavaisen. Ja tuottavampaa sitten kaikille ja sitä kauttahan se on eettisempää ja kaikkien hyvinvointia promotoivaa. 

Teija Rautiola: Tämän keskustelun aikana minä olen oppinut nyt muun muassa kestävää työhyvinvointia, edellyttävä työtoiminta sekä eettisesti vastuullinen asiantuntijuus rakentuu toimintakulttuurissa eettisten ristiriitojen tunnistamisesta. Vaihtoehtojen läpinäkyvästä arvioinnista, jota niin sanotulla autenttisella johtajuudella ohjataan. Autenttinen johtajuus ja päätöksenteko vaatii asiantuntijalta itsetietoisuutta, läpinäkyvyyttä, tasapuolista tiedonkäsittelyä ja sisäistettyä moraalia. Viimeinen kuulutus -podcast-sarjan läpikäyneenä myös paremmin ymmärrän ja tiedostan jatkuvan, ajanmukaiset tarpeet huomioivan oppimisen vaatteet. Se koskee meitä kaikkia tulevien asiantuntijoiden opetuksesta ja ohjauksesta sekä sen kehittämisestä vastaavia opettajia ja tukihenkilöitä. Tärkeintä nyt ja tulevaisuudessa on levittää kestävän kehityksen ja vastuullisen toiminnan moninaisia säikeitä, koska sen vaikutukset väistämättä jatkumona kasvavat. Haluaisitteko te Jaana ja Mikael tuoda tähän loppuun omat huomionne tämän päivän teemasta eettisyyskestävässä asiantuntijuudesta. 

Jaana Seitovirta: Kiitos ehkä päällimmäisenä jää mieleen tämän miten merkityksellistä ja tärkeää on oikeastaan meidän kaikkien puhua eettisyydestä johtamisessa. Unohtamatta tätä käsitettä kestävä, elikkä hyvää johtamista on, mutta mitä on sitten hyvä eettisesti kestävä johtaminen? 

Mikael Kasberg: Minä sanoisin että vierivä kivi ei sammaloidu, että sitä kun ihminen pysyy avoimena ja uteliaana, varsinkin silloin kun se tuntuu ihan kaikista vaikeammalta, niin silloinhan on ihmisellä mahdollisuus kehittyä ja minun mielestä sen kehittymisen pohtiminen itsessään on eettistä ajattelua, että kun meissä ihmisessä on hirveän paljon erilaisuutta ja onneksi niin mutta aina kannattaa muistaa, että myös on myös hämmästyttävän paljon samoja asioita. 

Anu Leppänen: Kiitos Jaana ja Mikael. Näihin on helppo yhtyä näihin teidän kommentteihin. Kiitos teille Jaana ja Mikael, että otitte vastaan kutsumme tulla keskustelemaan kanssamme eettisyyskestävässä asiantuntijuudesta, ja toitte vahvan asiantuntijuuden meille johtamisesta ja myös tuon opiskelijan näkökulman. Ja kiitos teille kuulijat mukanaolostanne tällä viimeisen kuulutuksen kolmannella matkalla. 

Teija Rautiola: Kiitos. 

[Musiikki alkaa]

[Musiikki Loppuu]