Voimavaraistava ohjausote 2: Toimijuuden vahvistaminen

[äänite alkaa]

Anne-Mari [00:00:00]: Tervetuloa kuuntelemaan Voimavaraistava ohjausote -podcast-sarjaa.

Raisa [00:00:04]: Minä olen Raisa Varsta Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Anne-Mari [00:00:08]: Ja minä olen Anne-Mari Raivio Metropolia Ammattikorkeakoulusta.

Raisa [00:00:11]: Tässä podcast-sarjassa me juttelemme voimavarakeskeisestä ajattelusta ohjaustyössä.

Anne-Mari [00:00:18]: Yksin, kaksin tai vieraidemme kanssa.

[taustamusiikki alkaa 00:00:21]

Raisa [00:00:21]: Tämä podcast-sarja on toteutettu Opetushallituksen rahoittamassa täydennyskoulutushankkeessa opetushenkilöstölle.

Anne-Mari [00:00:28]: Kiva, kun olet mukana.

Raisa [00:00:32]: Tänään me juttelemme siitä, että miten tällaista voimavaraistavaa ohjausotetta voidaan hyödyntää uraohjauksen ja työelämävalmennuksen kontekstissa eli miten voidaan auttaa ihmisiä eteenpäin voimavaraistavalla otteella heidän omissa työelämään ja uraan liittyvissä tavoitteissaan. [taustamusiikki loppuu 00:00:51]

Anne-Mari [00:00:53]: Tänään meillä on erityisesti teemana toimijuus ja puhutaan kohta siitä, minkä takia se on tässä tärkeää. Ennen kuin mennään siihen, niin kun me ylipäätään puhumme nyt uraohjauksesta tai työelämäohjauksesta tai muusta, niin mikä Raisa sinun mielestäsi olisi sellainen, mistä meidän oikeastaan pitäisi puhua, kun me puhumme ura- ja työelämäohjauksesta.

Raisa [00:01:16]: Sinä oikeastaan melkein jo sanoitkin sen tuossa. Tänään ollaan toimijuuden äärellä, niin kaikessa ohjauksessa tärkeää on miettiä sitä, että kenen hyväksi ja minkä tavoitteen hyväksi me ohjaustyötä teemme. Ajattelen itse näin, että ohjaaja on tavallaan siinä vain väline ohjattavan toimijuuden vahvistamiseen ja toimijuuden kaikkien mahdollisten polkujen tunnistamiseen. Sen takia ohjaus-sana on ehkä vähän huonokin, koska ei siinä ole kohdetta ohjaukselle, vaan se on enemmänkin rinnalla kulkemista ja yhteistä dialogia.

Anne-Mari [00:02:08]: Joo. Lähdetään miettimään sitä toimijuutta, jota tuossa sivusitkin, rinnalla kulkemista ja yhdessä eteenpäin menemistä. Jos me puhumme ihan toimijuudesta, niin ensinnäkin minkä takia toimijuus, miten sinä sen määrittelisit nyt tässä voimavaraistavan ohjausotteen kontekstissa? Mitä sinä tarkoitat toimijuudella?

Raisa [00:02:32]: Se tietenkin on sellaista pystyvyyttä, kyvykkyyttä, joku puhuu volitiosta tai tomeruudesta tai mitä kaikkea. Se on tietoa, taitoja ja asenteita, omaan pystyvyyteen liittyviä uskomuksia, myönteisiä uskomuksia ennen kaikkea ja sellaista energiaa. Toimijuus on sinänsä todella mielenkiintoinen terminä. Sitähän on tutkittu paljon myöskin psykologian, kasvatustieteen, sosiologian puolella. Huomaan, että samantyyppisiä teemoja heijastuu, vaikkapa tällä hetkellä käytävästä itseohjautuvuuskeskustelusta, ihmisten motivaatioon liittyvistä keskusteluista ja perustarpeisiinkin liittyvistä keskusteluista. Tämä on hyvinkin moninainen keskusteluareena tämä toimijuusteema.

Anne-Mari [00:03:43]: Mainitsit tuossa, että sitä eri puolilla ja eri tavoin käsitellään, mutta mikä on sinun määritelmäsi tai sinun näkemyksesi tässä ohjauksen parissa on. Millaiseen tulkintaan toimijuudesta sinä nojaat?

Raisa [00:03:59]: Olen itse yhdistellyt sellaista psykologian näkemystä minä-pystyvyydestä, että minä kykenen, minä pystyn, tiedän miten edetä, tiedän mikä minulle on hyväksi. Totta kai minua kiinnostaa myös kasvatustieteellinen näkökulma, että miten ihmiset ylipäänsä rakentavat omia, vaikkapa työuriaan tai ylipäätään koulutuspolkujaan, että se toimijuus näyttäytyy erilaisina valintoina ja ratkaisuina niissä omissa elämänpoluissa ja urapoluissa, ehkä nimenomaan myöskin niissä elämänpoluissa, että se ei ole pelkästään välttämättä työnäkökulma, vaan tärkeää olisi puhua koko elämän mittaisesta erilaisten polkujen kombinaatiosta. Sitten minua kiinnostaa myös sosiologiasta tuleva elämänkaaritoimijuuden näkökulma. Niin kuin sanoin, en mielelläni ehkä puhuisi urapoluista, vaan elämänpoluista ja työelämän suunnittelusta sen kaiken muun elämänsuunnittelun, holistisen ihmiskuvankäsityksen mukaisen ajattelun rinnalla. Elämänkaarella toimiminen on minusta todella kiinnostava näkökulma toimijuudessa.

Anne-Mari [00:05:24]: Tuo on minusta todella mielenkiintoista ja tavallaan tärkeää, tuo ajatus, että olemme enemmän kuin uramme. Ihmiset ovat kokonaisia siellä työelämässä, eli siinäkin näkökulmassa jotenkin tämä ihmisten kokonaisena kohtaaminen on minun mielestäni voimavaraistavan viitekehyksen ytimessä. Me emme vain kohtaa uraan tai työelämään liittyen ihmistä, vaan itse asiassa ihan kokonaisena ihmisenä, jolla on jotain muutakin kuin pelkkää työtä tai uraa olemassa.

Raisa [00:05:59]: Kyllä. Ja tämä on minusta erityisen tärkeä näkökulma tässä voimavaraistavassa otteessa sen vuoksi, että kun me sitten olemme tekemisissä ihmisten kanssa, joilla opiskelupolku tai työelämäpolku on jotenkin tyssännyt tai sinne on tullut haasteita, niin todella tärkeää on katsoa holistisesti sitä koko ihmisen elämäntarinaa ja koko elämän toimijuutta, ja löytää niitä kyvykkyyksiä ehkä kokonaan muilta elämän osa-alueilta, joita voi sitten sijoittaa tähän opiskelun ja työelämän toimijuuteen. Senkin takia se on tärkeää.

Anne-Mari [00:06:42]: Albert Bandura, joka tätä, hänhän on käyttänyt termiä minä-pystyvyys, eikö niin, mutta tavallaan toimijuuden määritelmänä on jossain kohtaan sanonut, että minä-pystyvyyden tunteen puuttuessa ihminen toimii usein tehottomasti, vaikka tietäisikin, mitä pitäisi tehdä. Millä lailla sinä Albert Banduraan ja hänen ajatteluunsa suhtaudut? Mitä siitä olet ruvennut hyödyntämään omassa ajattelussasi?

Raisa [00:07:13]: Minä olen kovinkin ihastunut Banduran ajatteluun ja koen, että se on hyvinkin käytännönläheistä ja samalla toivorikasta näkökulmaa siihen, että miten ihminen voi löytää oman toimijuutensa niissä moninaisissa tilanteissa, joissa liikkuu. Siellä on vahvasti taustalla sellainen, että meillä kaikilla on kyky vaikuttaa siihen, että millaiseksi elämämme kehittyy ja se, että ihminen ei ole siinä yksin kuitenkaan. Se on tietynlainen sosiaalinen konstruktio se toimijuus ja totta kai yksilöllä on oma toimijuutensa, mihin asioihin minä voin vaikuttaa, mihin asioihin en voi vaikuttaa ja sen tunnistaminen on joskus aivan todella tärkeä ja iso oivallus. Myöskin se, että minä vaikutan muihin ihmisiin ja muiden ihmisten toimijuuteen ja minä voin olla muille avuksi ja vastaavasti muut vaikuttavat siihen, että miten minä pääsen etenemään. Tavallaan se perussääntö, että yksi plus yksi on vähintäänkin kolme, eli otetaan se sosiaalinen ympäristö myöskin siihen oman toimijuuden tueksi, eikä jäädä yksin siinä. Se on kanssa tässä voimavaraistavassa otteessa todella tärkeä näkökulma, että valjastetaan muut auttamaan omaa toimijuuden kokemista.

Anne-Mari [00:08:45]: Miten ihminen pystyy omaa toimijuuttaan vahvistamaan? Missä se näkyy? Millaisia keinoja siihen on, jos nyt vaikka Banduran ajattelua vähän lainataan?

Raisa [00:09:01]: Minä ajattelisin näin ja Bandurakin puhuu paljon itsereflektiosta eli jotenkin tämä oman toimijuuden tunnistaminen ja kehittäminen tarvitsevat kykyä lähteä itsereflektioon. Välillä se on ihmiselle vaikeaa se itsereflektio, ja silloin tarvitaan niitä peilejä eli vaikka se joku ohjaaja, valmentaja, joka toimii sille yksilölle peilinä ja auttaa sen itsereflektion äärelle eli tunnistamaan niitä omia keskeisiä kompetensseja ja kyvykkyyksiä, niitä mahdollisuuksia ja voimavaroja, kuka voi auttaa ja mistä voin saada resursseja omaan etenemiseeni. Hyvät reflektiotaidot tai vastaavasti hyvät peilit oman toimijuuden tarkasteluun on ensimmäinen lähtökohta, ja kun sieltä päästään eteenpäin, löydetään ehkä myöskin keinoja ja konkreettisempia työkaluja lähteä tekemään tavoitteen asetantaa ja omaa polkua, joka sopii omaan toimijuuden tyyliin. Ei ole tarkoitus, että me kaikki toimimme samalla tavalla, vaan meillä voi olla hyvin erilaisia tavoitteita ja erilaisia tapoja edetä niihin tavoitteisiin.

Anne-Mari [00:10:31]: Me olemme puhuneet ja tulemme varmasti puhumaan vielä lisää tässä matkan varrella toimijuudesta ja ihan niistä konkreettisista työkaluista, mitä esimerkiksi uraohjaajana, työelämäohjaajana voisi hyödyntää omien asiakkaidensa kanssa, niin että voisi paremmin tukea sitä toimijuutta ja toimijuuden tunteen kasvamista, mutta millä lailla sinä ajattelisit, että mitä työelämän suunnittelu parhaimmillaan voisi olla. Millaista olisi työelämäsuunnittelu, joka sitä toimijuutta suojelee ja vahvistaa?

Raisa [00:11:03]: Tämä on todella, todella tärkeä kysymys, ja olen sitä itsekin miettinyt paljon, että minkälaista todellisuutta haluan olla omassa ohjaustyössäni esimerkiksi edistämässä. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että sen sijaan, että pyrimme kohti hyvää työelämää, meidän pitää pyrkiä kohti hyvää elämää. Tästähän monet kumppanimmekin paljon puhuvat, Esa Saarista ja Arto O. Salosta myöten, että mitä on hyvä elämä, mitä on sellainen elämä, jota kannattaa tavoitella ja sitten miettiä, että mitä työ, opiskelu, mitä ura antaa siihen. Ajattelen, että kuitenkin kun me sitä työtä teemme ja aika paljon aikaa vietämme työn äärellä, niin se on keskeinen, merkittävä elementti hyvän elämän rakentamisessa. Ei ajateltaisi niin, että hyvä elämä rakentuu kaikessa vapaa-ajassa, ehkä sen takia, että työ toimii rahoittajana sille hyvälle elämälle, vaan että työelämä myöskin olisi osa hyvän elämän kokonaisuutta. Jotenkin se on sellainen, jota toivoisin, että puhuttaisi enemmän elämänurista kuin työurista, puhuttaisi enemmän vähintäänkin työelämäsuunnittelusta, kuten sinä sanoit, kuin vaikka urasuunnittelusta. Suunnitellaan koko työelämää, eikä vain jotakin urapolkua, jota minun on tarkoitus edetä, vaan mietittäisiin myöskin työn merkitystä ja sisältöä ja elementtejä, joita siihen työn arkeen halutaan. Sitten siirryttäisiin pikkuhiljaa ehkä suunnittelemaan hyvää elämää, jossa tietenkin työelämä on isossa roolissa, mutta että näissä ei olisi mitään kuiluja välissä, vaan tämä olisi jotenkin yhtenäinen prosessi.

[taustamusiikki 00:12:49 – 00:13:03]

[äänite päättyy]