Digikliinisiä uratarinoita 3: Urasuunnittelu osana asiantuntijatyötä

[00:00:10] – Mari Virtanen
Tervetuloa Metropolia Ammattikorkeakoulun podcast-kanavan ja Digikliinisten uratarinoiden pariin! Tämä sarja on tarkoitettu just sulle, kliinisessä työssä sote -alalla oleville, sinne haluavalle, alanvaihtajille, digitaalisesti orientoituneille tai muuten vaan digikliinisestä asiantuntijuudesta tai meidän teemoista kiinnostuneille. Digikliinisten uratarinoiden podcast-sarjan tavoitteena on digikliinisen asiantuntijuuden ja työnkuvien näkyväksi tekeminen kaikilla organisaation tasoilla opiskelijasta hyvinvointialueiden johtoon saakka. Tämän sarjan tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa tulevaisuuden terveydenhuollon ja tulevaisuuden terveydenhuollon kehittymisen tueksi.

Tässä jaksossa keskitymme alumniemme urapolkuihin erityisesti urasuunnittelun näkökulmasta. Mikä onkaan ollut jatkuvan oppimisen ja aktiivisen urasuunnittelun ansiota? Mikä puhtaasti sattuman aikaansaama? Sen kuulette seuraavaksi. Minä olen Mari lehtori Virtanen ja tämä on digikliinisiä uratarinoita.

Tässä jaksossa mukana ovat ylemmän ammattikorkeakoulun alumnit Sanna Varteva ja Tuija Huupponen ja digikliinisten opiskelijat Hanna ja Julia. Ja otetaan taas alkuun lyhyet esittelyt, vähän pidemmin voitte kuunnella niitä jo edellisistä jaksoista, mutta lyhyesti vielä tähän, että keitä ootte ja miksi tänään tässä.

[00:02:02] – Sanna Varteva
No moi kaikille! Eli mää olen Sanna Varteva, sovelluskouluttaja HUS tietohallinnosta, sovelluskoulutuspalveluista.

[00:02:10] – Tuija Huupponen
Hei vaan munkin puolesta! Mä oon Tuija Huupponen liiketalouden puolelta suun terveydenhuoltoon vaihtanut ja sittemmin tosiaan YAMKista valmistunut Metropoliasta.

[00:02:28] – Hanna Jantunen
Mä oon Hanna Jantunen opiskelija roolissa tässä tänään mukana. Taustaltani on alunperin sairaanhoitaja ja myöhemmin audionomiksi erikoistunut.

[00:02:37] – Julia Hiidenvesi
Julia Hiidenvesi, opiskelijana myös täällä digikliinisten YAMK-opinnoissa Metropoliassa ja päivätyössäni koordinoivana työterveyshoitajana.

[00:02:48] – Mari Virtanen
Ja minä Mari Virtanen digikliinisten tutkintovastaavaa ja yliopettaja, alun perin bioanalyytikko ja vedän tätä keskustelua tänään. Tota urasuunnittelu ja urapolut keskiössä tässä podissa, niin lähdetäänkö liikkeelle siitä ammatillisesta polusta? Ja siitä nykyisestä työnkuvasta, että mitkä ovat olleet ne uran merkittävimmät käännekohdat ja miten olette tulleet tähän. Missä olette tänään?

[00:03:29] – Sanna Varteva
Mulla ehkä tärkeimmät stepit on ollut se, että mä oon valmistunut aikoinaan 1999 siellä ihan vuoden lopussa, niin valmistuin Helsingin väliaikaisesta ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajan amk-tutkintoon ja olin silloin ensimmäisten joukossa jotka saatiin se AMK-tutkintona toi sairaanhoitajan koulutus ja sen jälkeen 20 vuotta työskentelin sairaanhoitajana. Tein koko sen urani tonne lasten syöpäosastolle. Elikkä siellä sitten kerryttelin sitä sairaanhoitajan osaamista ja jossain kohtaa virisi sitten ajatus siinä sairaanhoitajan työtä tehdessä, että ehkä olis kiva nähdä vähän muutakin et oli tullut tehtyä sitä työtä siinä jo aika pitkään ja olin pari vuotta varmaan miettinyt, että lähtisin opiskelemaan lisää jotain ja en oikeesti löytänyt sitä mitä haluaisin opiskella. Kunnes silloin 2018 tuli ekan kerran tää digikliininen suuntautumislinja sinne Metropoliaan YAMK -puolelle ja aattelin että no ehkä toi ois nyt vastaus kaikkeen mitä oon toivonu ja hain sinne sitten opiskelemaan ja pääsin. Ja kun olin vuoden opiskellut niin työkaveri tuli vinkkaamaan mulle, että etsitään käyttöönottokouluttajia ja sanoi, että mun kannattaa ehdottomasti sinne hakea, että kokee että olisin hyvä siinä työssä ja sain sitten virkavapaata sitä varten sairaanhoitajan pestistäni ja olin sitten puolitoista vuotta siellä käyttöönottokouluttajana Apotti Oyssä. Ja kun siellä oli käyttöönotot tehty, niin hain sitte HUS tietohallintoon sovelluskouluttajaksi ja siellä ollu reilu pari vuotta töissä ja tällä hetkellä oon vakituisessa vakanssissa. Teen siellä nyt sovelluskouluttajana sitte töitä.

[00:05:32] – Tuija Huupponen
No munhan on hyvä jatkaa tästä, eli kun Sanna on vakituisessa vakanssissa, niin mä olen juuri irtisanoutunut ja minulla ei ole uutta työtä. Eli tästä mä voin nyt sit lähdetään rakentamaan ja kertomaan tätä mun urapolkuani. Alunperin oon siis valmistunut tradenomiksi. Ja sitten tein talous-, myynti- ja markkinointitehtäviä ulkomaisten aikakauslehtien parissa. Etenin siellä tuotepäälliköksi. Ja tulin siihen tulokseen, että kun olin pörssiyhtiössä ja kvartaalitaloutta elettiin aina liukuva 12 kuukautta ennustetta eteenpäin, edellisen kuukauden analysointi ja seuraavan kvartaalin tarkempi ennustaminen niin, ei nyt sitte ihan ihan ollu välttämättä siinä kohtaa se mun juttuni. Ja mihinkäs muuhun se sitten missään toisessa pörssiyhtiössä sitten edes vaihtuisi. Aloin miettimään, että mitä mä nyt sitten siinä vajaa kolmekymppisenä oikeesti haluan tehdä ja kävin vähä tämmöstä, olikohan se nyt silloisen TE-keskuksen tai jonkun tämmösen uravalmennusta Siellä oli joku ammatinvalintapsykologi oikeen tämmönen joku ilmainen palvelu oli. Kävin sellaisia keskusteluja ja sieltä löytyi sitten suun terveydenhuolto. Ja se vaikutti tosi tosi mielenkiintoiselta, tämä suuhygienistin ammatti. Mä hain sitten opiskelemaan Metropoliaan suuhygienistiksi ja pääsin ja jäin tuotepäällikön tehtävistä sitten opintovapaalle. Ja sain siihen pariin vuoteen runnottua ne opinnot sitten läpi ja kävikin niin onnellisesti, että paikka missä olin ollut harjoittelussa niin siellä vapautui sitten suuhygienistin paikka ja jäin sitten sinne töihin. Mutta tästä mun taustastani johtuen tai sen ansiosta, ni ajauduin sielläkin sitten yksityisellä hammaslääkäriasemalla sitten hallinnollisiin tehtäviin. Eli pääsin kuitenkin siellä jo sitten hyödyntämään tätä mun kaupallista taustaa. Mutta sain. Pääsin myös hyvin siihen suunterveydenhuollon imuun, että tein itse kliinistä työtä ja avustin hammaslääkäreitä erikoishammaslääkäreitä. Ja kuitenkin. No sit tuli pari perhevapaata kin siinä välissä ja näin. Sit aloin miettimään jälleen, että mitä mitä mä haluan tehdä. Mulla on menny tämmösessä suunnilleen 7 vuoden syklissä aina tämä oma oma urani ja tiesin että haluan jotenkin jatkokouluttautua hakea niinku jonkinlaisen leiman sille osaamiselle mitä mä tiesin että mulla kyllä jo on. Ja sitten tuli tämä. Tai olin toki tiennyt jo aikasemminkin tästä ylemmän AMKn mahdollisuudesta ja aloin niitä vaihtoehtoja sitten kartoittamaan ja työnantaja näytti vihreää valoa, että voin voin vähentää sitä työaikaa, että onnistuu opiskelut sitten työn ohessa.

Ja näitä kaikkia mulla on niinku edeltänyt jonkinlainen semmonen pysähtyminen siinä. Ehkä se on tullut tosiaan tän mun vuosi kiertoni mukaisesti. Tai en tiedä mistä se niin kuin johto on, mutta mä oon pysähtynyt miettimään, että mitä mä kun mitä mä haluan seuraavaksi tehdä. Ja jostain syystä mulla se on ollut nyt tähän asti aina se suunta se, että se on opintojen kautta eteenpäin kokonaan uudelle alalle tai sitten niinku uusiin tehtäviin. Koska se opiskelu on itselle niin mielekästä, niin niin mä oon sitä kautta halunnut lähteä, kun jotenkin laajemmalla tavalla sitten sitä omaa alan osaamista ja asiantuntijuutta eri tavalla viemään eteenpäin.

[00:09:44] – Mari Virtanen
Mä kuulin noissa molemmissa teijän tarinoissa sekä sellaista aktiivista urasuunnittelua ja sellasta tavoitteellista suuntautunutta et opintojen kautta. 7 vuoden sykleissä pyörii. Pyrin tavoittelemaan jotain uutta, kuulen sellaista aktiivista ja sitte toisaalta myös ehkä sellasta sattuman merkitystä. Ja se sattuma on tutkimusten mukaan aika merkittävä tekijä ihmisten uralla. Onko ootteko kokenut erityisiä sattumuksia siitä, että olette juuri tässä?

[00:10:22] – Tuija Huupponen
Tohon vaan just sanoisin sen et ku must tuntuu et oon aina ollu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eli eli tota nyt mulla tämä tietty sykli tuli sitten täyteen ja toki mulla on hyvin pitkä työmatka ollut ja kun on pienet lapset niin senkin puolesta nyt vaan joudun puhaltamaan pelin poikki ja irtisanoutumaan ja että etsin nyt sitten töitä. Niin niin, tää on ollu siinä mielessä hassua, että kun mä aloin tekemään CV:tä ja rakentamaan niinku sitä omaa omaa työhistoriaa, ni sekin, että se työnhaun opettelu, koska herranen aika, mä oon ollu viimeksi työhaastattelussa joskus yli kymmenen vuotta sitten pitkästi kun asioita on vaan tapahtunut. Mä olen avannut suuni oikeassa kohdassa oikeaan aikaan, niin sitten on. On tullut tullut niinku uusia mahdollisuuksia, että et kyllä on niinku suuri suuri merkitys sitte tällaisillakin. Mut että tottakai siitä omasta aktiivisuudesta sitte kaikki lähtee.

[00:11:34] – Sanna Varteva
Joo kyl mäki koen, että sattumalla on ollu jotenkin isoki merkitys, että itellä jotenki oli niinku ehkä tähdet just oikeeseen aikaan jossain suosiollisessa rivissä, että kun oli jo vuosia miettinyt jotain muutosta ja kaivannu jotain uutta niin miten sattui tulemaan, että just sillon selailin jotain opiskelumahdollisuuksia kun löysin sitten noi YAMK kliinisen niinku, tai digikliinisen asiantuntijan, sen linjan ja miten sattuu tulemaan siitä vuoden päästä tollaset työtehtävät missä tiesin että pystyisin hyödyntämään niitä opintojakin niinku osittain, että kyllä siinä on ollu aika paljon semmosta niinku hyvää tuuria itsellä, että tähteet on ollu tosissaan suosiollisessa asemassa, että kun olin itse valmis siihen muutokseen niin jostain rupes yhtäkkiä tulemaan niitä ehkä sinne omalle uudelle uralle johdattavia mahdollisuuksia mihin pystyi tarttumaan.

[00:12:30] – Mari Virtanen
Jo toi jo se, että ehkä on kuin avoimena sille tilanteelle. Ja mä tota tossa Tuija sanoa et oon ollu vaan niin oikeassa paikassa oikeeseen aikaan totaalisesti ymmärrämme mistä puhut. Elämässä on ollut paljon sattumuksia, hyviä sattumuksia. Mut sit mä ehkä vielä niinku mietin sitä et et oon kuitenkin malttia odottaa sitä oikeaa hetkeä et sä oot matkalla jonnekin, saat menossa jonnekin, sä kun aktiivisesti omilla toimilla vaikka kartutat kyvykkyyksiä ja opiskelet lisää ja saat menossa jonnekin, sä et oo varma mihin. Ja sitte se sattuma ja oikeet tähden asennot auttaa sua sen loppumatkan.

[00:13:24] – Julia Hiidenvesi
Miten tota, Sanna ja Tuija. Mitkä asiat teidän mielestä ollu merkityksellisiä? Mitä te ootte nimenomaan tästä YAMK koulutuksesta saanu ja?

[00:13:35] – Sanna Varteva

Opintojen myötä ehkä just itelle. Todella kuulostaa tähän aikaan nähden ehkä tyhmältä vastaukselta. Mutta siis ihan perus ATK-taitojen harjaantuminen vuosien jälkeen, eli kun aloitin YAMK- opinnot ja jouduin ostamaan itselleni läppärin mitä en siis ollut käyttänyt. En tiedä kuinka moneen vuosikymmeneen juurikaan tietokonetta yhtään mihinkään, niin ihan se, että opin käyttämään sitä tietokonetta ja siellä Teamsia ja Wordiä ja muuta tällaista ni se oli mulle jo sellanen niinkun iso tavallaan steppi sille, että mä rupesin miettimään, että jos mä pystyn tällä iällä oppimaan jotain uutta ja aloittaa opinnot ja pärjäämään eri näköisillä alustoilla, mitä kaikkee siinä ja opinnoissa tuli mukana, niin se loi mulle sellasta ehkä uskoa siihen, että näiden opintojen jälkeenkin mä pärjään jossain uusissa työtehtävissä. Eli mulla ainakin yksi tärkeimmistä mitä tarttisin noin pitkän uran jälkeen, kun olin ollut aina samassa työpaikassa samojen työkavereina kanssani, mun piti saada itselleni uskoa siihen, että mä selviydyn ensinnäkin niistä opinnoista ja sitten ehkä siitä uudesta tulevasta työtehtävästä, mistä en vielä silloin tietenkään tiennyt mikä se tulee olemaan, mutta sellainen oman niinkuin itsevarmuuden lisääntyminen oli mulle ehkä se, minkä mä tarttisin sinne alle, et mä uskalsin lähtee yrittää sit jotain muuta.

[00:15:06] – Tuija Huupponen
Ja kun mä mietin, että mitä niitä nyt konkreettisesti näistä opinnoista sitten tuli, niin yks ihan ihan niinku selkeesti tai ehkä niinku ylivoimaisesti tärkeimmäksi ite nostan niinku tän mun opinnäytetyön. Ja se oli niinku oikeestaan se mihin mä niinku eniten eniten panostinkin. Mä ajattelin jo alunperin, että se on sitten se mun käyntikortti kaikesta tästä, eli se edellä. Se edellä mä sitten niin kun markkinoin itseäni ja sitä omaa asiantuntijuutta ja se mitä mä siihen jouduin sitte tekemään eli kyllä niinku toi tk-menetelmien semmonen läpikäynti ja se se tuntemus sieltä, niin koen että siinä mä olen saanut hyvin paljo lisää semmoseen niinku näyttöön perustuvaan tutkimukseen ja tiedon hyödyntämisen siihen, siihen työkaluja ja. mut et muuten mä koen että tää tutkinto on niinku enemmänkin ollu sit vaan. Semmonen niinku vahvistus tai leima sille mun ammatillisen asiantuntijuuden tai sille osaamiselle mitä mulla jo oli. Et kun oli liiketalouden puolelta taustaa ja sitten sitten tota niin suun terveydenhuollosta, niin tässä mä sain ne nyt jotenkin nivottua yhteen jollain tapaa niin kun niiistä, niistä, niinku niistä yhdistettynä sitten vaan niinku tietyllä tavalla helposti. Mulla syntyi sitten tämä tämä tutkinto, mutta se opinnäytetyö on se se merkittävin mitä minä olen. Olen tästä nyt sitten kyllä saanut. En toki tiedä, että kun nyt puhutaan tästä urasuunnittelussa tässä jaksossa, niin niin, sehän on mulla nyt sitten ihan kesken. Joten mä tiedän mihin mä olen menossa. Ja toki tässä nyt loppupeleissä sit urasuunnittelun kannalta nyt ollut kuinka hyötyä, mutta mä uskon siihen, mä luotan siihen. Ja niin kuin Mari tossa sano, että tota pitää myös malttaa odottaa, niin nyt mä yritän sitten sitä, että mä maltan odottaa mitä sieltä, mitä sieltä mulle sitten löytyy. Olla kärsivällinen sen suhteen ja luottaa siihen, että tämä nyt kantaa.

[00:17:35] – Sanna Varteva
Ja mä ehkä mietin sitä, että itelläni varmaan sellaset suurimmat hyödyt mitä oon ollut tästä YAMK-tutkinnosta, ni on myös ollut sellainen ku jouduttiin tehtäviä tehdessä aika paljon harrastettiin erinäköistä tiedonkeruuta. Niin sellainen, että sä tavallaan opit miettimään asioita, ehkä kyseenalaistamaan asioita, myös hakemaan jollekin sun ajatuksille ehkä vahvistusta. Elikkä semmonen tiedonkeruun oppiminen kun on lisääntynyt, ni se on ehkä mahdollistanut sen, että nykyisissä työtehtävissä niin tykkään aika paljon kehittää sitä toimintaa. Ja sitten kun opintojen aikana myös kaikki tuotokset mitä siis kursseille tehtiin, nehän piti dokumentoida. Niin myös kun pystyy dokumentoimaan sitä omaa tekemistä, niin siitä on hyötyä siinä kun vedät jotain projekteja ihan ku työelämässä. Et kyl mä oon kokenut semmoisia tietyistä niinku perus ehkä asennemuutoksesta, uudenlaisista ajatuksista, halusta kehittää toimintaa. Niin ne on kaikki kyllä tullut niinkun näitten opintojen myötä itsellä. Ja sit myös ehkä semmonen taito toteuttaa näitä eri projekteja, että meillä ainakin sillon ni pysty suorittaa sen projektinjohdon pätevyyden osana näitä YAMK-opintoja ja ite sen sillon suoritin. Ja mun mielestä siit on ollut paljon hyötyy myös siitä kurssin niistä opeista, niin täs työelämässä.

[00:19:03] – Mari Virtanen
Ja mä kuulen sellasta niinkun innostumista, onnistumista, uudenlaisia mahdollisuuksia läpi niinku ton koko uraan oikeestaan et mistä ootte lähteneet ja mistä ootte tähän hetkeen tulleet? Niin tota mikä on käytännössä siinä työssä muuttunut? Nyt kun ajattelee vaikka sitä kliinistä uraa, kliinistä työtä ja nyt sitte tätä asiantuntija rooliaan, niin minkälaisia? Minkälaiset asiat on käytännössä muuttunut?

[00:19:35] – Sanna Varteva
Mä koen, että mulla on oikeestaan kaikki arkeen liittyvät asiat on muuttunu. Elikkä nyt kun tosissaan pystyy tekemään aika paljon etätyötä, pystyn itse suunnittelemaan kaikki koulutukseni. Siis aikataulutan itse kalenteriin. Pystyn miettimään missä kohtaa haluan pitää lomani. Eli kaikki sellainen mitä ei oo sairaanhoitajan työssä oikeastaan, ettei voin vaikuttaa niinkään paljon siihen omaan työpäivään, työviikkoon, lomiin. Nyt mä pystyin vaikuttamaan ihan kaikkeen, eli mulla on tosi paljon sellaista mahdollisuutta itse suunnitella ja aikatauluttaa sitä omaa työtä ja se on hyvin poikkeavaa siihen nähden, mitä oli silloin sairaanhoitajana työskennellessä.

[00:20:21] – Mari Virtanen
Ja sitten haluan nostaa vielä tähän. Tiedän, että meidän kuulijoita, meidän opiskelijoita ja muita kuulijoita kiinnostaa myös se, että onko palkkakehitykselle tapahtunut jotain?

[00:20:35] – Sanna Varteva
No jos nyt rehellisesti halutaan kertoa, ni todellaki on, että ihan eri alku numerolla alkaa kuukausipalkka kuin mitä on tota aikaisemmin alkanut. Että kyllä on tullut ihan hyvät tota palkanlisät tässä, että ei kyllä vastannu sairaanhoitajan palkka niitä nykyisiä tienestejä mitä tällä hetkellä tienaan.

[00:20:55] – Mari Virtanen
Joo ja toi on ehkä niinku riittävä taso mitä tässä halutaan ottaa esiin. Tota Tuija. Sulla on nyt vähän erilainen tilanne kuin sanalla muutto. Minkälaisia muutoksia ehkä käytännössä haluaisit tulevaan työhösi?

[00:21:15] – Tuija Huupponen
No mä aloin miettii ihan niinku, mihin Sannakin tossa tossa sanoi ja yhdyn ihan ihan niihin kaikkiin kaikkiin ajatuksiin. Ja just se, että pitää niinku pystyy luopuu niistä pienistä yksityiskohdista, joita se kliininen työ niinku sisältää. Tottakai ne on hyvä tuntee. On hyvä tuntea se koko prosessi, mut nyt niihin ei pidä enää jäädä kiinni siinä mielessä, että pitäis niinku vaikuttaa ihan niihin pienempiin yksityiskohtiin, vaan nähdä sitte sitä kokonaisuutta siinä mielessä niinku laajempana. Ja musta Hannu tuntuu tällä hetkellä et mä oon vähä niinku karkkikaupassa, että että mitähän sitä nyt sitten voi voi alkaa tekemään. Näin siis tämmösen kahden viikon työttömyyden jälkeen. Toki jos tämä nyt venyy johonki puoleen vuoteen ni voi olla et ohuesti sit harmittaa jossain kohtaa. Mutta tota kyl mulla on semmonen niinkun siis hyvä odottavainen fiilis siitä, että nyt tätä kaikkea mun työhistoriaa, et löytyy joku semmonen missä mä pääsen kaikkea tätä työhistoriaani yhdistämään, myös sitä kaupallista puolta. Eli kuitenkin mulla on vahvasti myös siellä se taloudellinen ja tietyllä tavalla niinku tehokkuusnäkökulma sitten kaikessa kaikessa. Niinku siinä kehittämisessä, että tohon palkkakehitys asiaan, niin tää mun aiempi tehtävä ties ku mulla oli siellä sitä liiketalouden osaamista, niin mä olin niinku sillä tavalla jo sitten varmaan niinku noussut askeleen siinä siinä palkkaluokassa, että että se, että nyt kun minä valmistuin YAMKista. Niin niin, mun kohdalla se ei tule vaikuttamaan niinku mitenkään suuresti sitte tossa palkkakehityksessä kuitenkaa.

[00:23:14] – Hanna Jantunen
Mä olisin halunnut kysyä Sannalta ja Tuijalta sellasta, että mikä teijän kokemus on miten hyvin työnantajat tunnistaa tämmöset yamK tutkinnot? Et tunnistaako sen semmoseks vahvaksi asiantuntija osaamiseksi vai joutuuko sitä selittelemään?

[00:23:29] – Sanna Varteva
No kyl mä oon ainakin itse kokenu, että kun oon hakenu jotain työtehtävää, mun mielestä on koettu sellaisena selkeänä etuna et mul on sanoa että mä oon yamk tutkinnon käyny ni kyl mä oon niinku itse on kokenut että siitä on ollu mulle hyötyä ja mun tälle uudelle uralle et en ihan satavarmalla voi sanoa, että olisinko tässä tilanteessa jos en olisi käynyt tätä tutkintoa.

[00:23:56] – Tuija Huupponen
Mä muistan sillon ite syksyllä kakskyt. Yks ku aloitti opinnot niin sillon oli opiskelijakavereiden kanssa juttua tai oliko siinä sitte alumneja mukana ja sillon jäi niinku semmonen fiilis että tuolla työmarkkinoilla niin tää AMK tutkinto ei olis vielä niin tunnettu. Mut nyt kun itse oon tässä lukemassa näitä avoimia avoimia työpaikkoja niin niin on kyl ihan erilainen fiilis, että että tuntuu että se todellakin jo tiedetään ja tunnetaan. Ja kyllä sitä arvostetaan ja ainakin itellä on semmonen fiilis, et varsinkin nyt nämä hyvinvointialueet ja siellä uutuudet muotoutuvat organisaatiot ja niin poispäin, niin se on semmosta osaamista mitä siellä kyllä arvostetaan. Ja toki sitte tuolla niinku muuallakin muuallakin yrityksissä. Että ku mä mietin nyt esimerkiks erilaisia digitaalisia palveluita. Monet firmat, jotka jotka erilaisiin välineistöjä tai laitteistoja kehittää niin se, että on sitä kliinistä osaamista kompetenssia sieltä. Ja sitten tämmöstä jatko opintoani. Kyl mulla on niinku se fiilis, että se on aika kovaa valuuttaa.

[00:25:07] – Mari Virtanen
Se on mahtavaa kuulla, koska mul on tietysti oman toimeni myötä myös samanlainen kokemus. Koko ajan paremmin tunnistetaan ja tunnustetaan korkeakoulututkinto EQF-7-tasolle, mikä vastaa samaa tasoa kuin tiedekorkeakoulujen maisteritutkinnot. Ja niiden oikeestaan kun vastakkain asetteleminen on jollain tavalla turhaa, koska profiilit ovat erilaiset ja mä oon tässä niinku teidän molempien uratarinoissa ja urapoluissa kuuluu myös sitä, että et se on semmonen niinkun kehittää ja orientoitunut tehtävä monesti. Mihin sitte näillä tutkinoilla päädytään, Ei niinkään perustutkimukseen tai tieteelliseen tutkimukseen tekijän rooli, vaan sellainen tutkimukselliseen kehittämiseen ja uuden tiedontuottajan rooli. Ja se on hyvää. Se on tota ammattikorkeakoulujen yksi perustehtävistä on aluekehitys ja aluevaikuttavuuden lisääminen. Ja ihan varmasti näillä tutkinoilla ja opinnäytteillä ja tehtävillä mitkä siihen liittyvät, ni on siihen jonkinlainen vaikutus.

Ja sitten me otetaan teidän uratarinoiden päätteeksi, urasuunnittelun päätteeksi vielä tulevaisuudensuunnitelmat. Eli tota jokaiselta teiltä sellainen villi kuvitelma, että missä olet vuonna 2030?

[00:26:37] – Tuija Huupponen
Mä oon täs miettiny, että ensinnäkin se työtehtävä mihin mä nyt seuraavaksi päädyn ni tulee aika paljo siitä suuntaa näyttämään. Mutta, mutta mä nyt kyllä vastaan, Marin innoittamana siihen, että mä olen toivottavasti tohtoriopinnoissa siinä vaiheessa eli jatkamassa jälleen.

[00:26:59] – Mari Virtanen
Seitsemän vuoden sykleissä mennään. Se on hyvä. Mites Sanna?

[00:27:06] – Sanna Varteva
No mä aattelin olla näin tylsä. Kyl mä nään itseni silloin edelleen Hus Tietohallinnossa jonkun näköisessä asiantuntija tehtävässä. En ihan vielä tiedä mikä se vois olla, mutta tiedän että siellä on paljon erinäköistä pestiä mitä voisi tehdä. Enköhän mä siellä nyt kokeile jotakin muutamaa duunia ja kattellaan sitten. Mutta kun mä en selkeesti oo ihan tollane 7 vuoden sykleissä menevät. Mä oon ehkä enemmänkin tällainen kahdenkymmenen vuoden sykleissä menemään, joten ehkä mä 2030 olen edelleen tietohallinnolla tyytyväisenä jonkunnäköisessä asiantuntijatehtävässä.

[00:27:41] – Hanna Jantunen
Mä taas sanoisin näin, että mä en tiedä yhtään. Mut se jos tässä yhteydessä ollenkaan huono asia, vaan se on sellainen, että tässä kohtaa kaikki vaihtoehdot on auki. Must voi tulla ihan mitä vaan. Tästä nyt pikkuhiljaa mennää opintoja päivä kerrallaan ja katotaan vähän et minkälainen. Minkälainen on sitte sattuman osuus tässä tulevaisuudessa vai löytyykö sit just tasan jotain tiettyä mut et kaikki on auki ja innolla odotan

[00:28:06] – Julia Hiidenvesi
Mä tota, mä jotenki koen et mä tavallaan tällä hetkellä teen työtä mikä kiinnostaa, työhyvinvointi, hyvinvoinnin edistämisen tehtävät et mun ehkä toiveena on et mä oon jonkinlaisessa kehittämisasiantuntijaroolissa, joka jotenki ehkä liittyy myös myös sitte työkykyjohtamisen kenttiin. Mut mä en kans haluu rajata sitä ihan hirveesti vaan. Tavallaan tää on ollu kiehtovaa aikaa tää opintojen alku ja oon huomannut kuinka paljon erilaisia vaihtoehtoja täs itseasiassa aukeaa et täytyy jäädä odottelemaan et mihin suunta tästä sitten vie.

[00:28:41] – Mari Virtanen
Mahtavaa! Mulla on siis sellainen ajatus, et mä ajattelin olla täällä, et mä oon löytänyt itseni tuohon opettajan identiteettiin vahvasti ja se rooli tuntuu luontevalta. Ja ehkä toi tieteellisen tutkimuksen dosentuuri voi olla 2030 vuodessa, mut se ei ole merkityksellinen tavoite vaan ehkä enemmänkin tää tässä roolissa kasvaminen ja edelleen kehittyminen. Et jotenki sekin on aika kiva tunne, että et on niinkun totaalisen oikeassa paikassa oikeeseen aikaan.
Kiitos teille tosi paljon alumnit Sanna ja Tuija. Digikliinisten ylemmän AMKin opiskelijat Hanna ja Julia. Ja kiitos sinulle, joka meitä edelleen kuuntelet. Toivottavasti sait uusia ajatuksia urasuunnitelmiesi tueksi ja taas vähän laajemman kuvan digikliinisen asiantuntijan arjesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Muista, että sattuman lisäksi urakehityksesi on ihan varmasti myös omissa käsissäsi.

Tämä podcast-sarja on ideoitu osana Asiantuntijana digitaalisissa toimintaympäristöissä opintojaksoa ja tuotettu yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun alumnien, opiskelijoiden ja opettajien kesken. Minä olen Mari Lehtori Virtanen ja tämä oli Digikliinisiä uratarinoita.