Sydämellä terveydelle 2; Sairaanhoitaja terveyden edistäjänä
Sairaanhoitajan työn lähtökohta tulee olla asiakkaan terveyden edistäminen. Myös ihmisen kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot ovat merkittävässä roolissa hoitotyössä. Tässä jaksossa Noora Asplund ja Tinja Kaivolahti käyvät läpi terveyden edistämisen menetelmiä käytännön esimerkkejä tarjoillen. Asiakkaan ohjauksessa on hyödyllistä osata muutosvaihemallin vaiheet. Se edistää mm. dialogia asiakkaan kanssa. . Jaksoa voi hyödyntää terveysalan opiskelijat ja ammattilaiset. Tule mukaan kuuntelemaan Sydämellä terveydelle -podcastia!
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (25.4MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Äänite alkaa
[Popmusiikkia 00:00:03]
Asplund [00:00:07] Jos ihminen ei lainkaan ole sitoutunut siihen muutokseen tai ei halua sitoutua, niin häneen ei kannata käyttää aikaa. Mikä on aika karua sanoa näin. Poistyöntävää.
Kaivolahti [00:00:20] Terveydestä keskustelu, niin siitähän tulee sellaista terveysterrorismia, eli tuputetaan sitä tietoa mitä se ihminen ei ole valmis ottamaan vastaan. Siihenhän me ei pyritään.
Asplund: [00:00:33] Tervehdys jälleen.
Kaivolahti: [00:00:36] Tervetuloa kuuntelemaan Sydämellä terveydelle podcastin toista jaksoa.
Asplund: [00:00:41] Ja täällä tosiaan Noora Asplund puhuu ja mehän ollaan tosiaan terveyden edistämisen tiimistä, Terveys osaamisalueella Metropoliassa työskennellään.
Kaivolahti: [00:00:51] Kyllä ja minä olen Tinja Kaivolahti.
Asplund: [00:00:54] Mitä meillä tänään olikaan aiheena?
Kaivolahti: [00:00:57] Oli vähän mietitty sitä, että ruvetaan pohtimaan sitä miten sairaanhoitaja voi edistää terveyttää siinä omassa työssään.
Asplund: [00:01:05] Kyllä ja varmaan aika tärkeää ja kiinnostavakin aihe, koska sehän nimenomaan se käytäntöhän nyt kiinnostaa varmasti tulevia hoitotyön ammattilaisia hyvinkin paljon. Eli lähdetään vähän
purkamaan tätä teemaa ja tietenkin myös omien kokemusten mukaan tuodaan vähän niitä näkökulmia ja mahdollisia esimerkkejä.
Kaivolahti [00:01:29] Kyllä, sinullakin on pitkä työura, eikä vaan, takana terveydenhoitajana ja sairaanhoitajan tehtäviäkin etkö ole tehnyt?
Asplund: [00:01:37] Joo kyllä näin on pitää paikkansa, että noin kymmenen vuotta olen tehnyt niitä hommia. Ja olen tosiaan ihan sairaanhoitajan töitä tehnyt jopa tuolla Oslossa, että sieltäkin löytyy sellaista näkökulmaa. Mutta terveydenhoitajana tai terveydenhoitaja pohjakoulutukseltani olen, niin siellä olen kyllä myöskin terveyttä edistänyt aika paljon ja monessa eri ympäsristössä myöskin.
Miten sinulla Tinja oliko minkälainen työkokemus tausta sinulla?
Kaivolahti: [00:02:14] Minä olen kyllä varmaan kiertänyt kyllä yhtä lailla. Olen ollut siellä perusterveydenhuollossa neuvolassa yksityisellä puolella, erikoissairaanhoidossakin sielläkin sitten löytyy ihan somaattista ja psykiatrista työkokemusta. Monenlaista. Pisin työkokemus on tuolta työterveyshuollosta.
Asplund:[00:02:33] Juuri näin ja se antaakin sitä laajuutta, kun terveydenhoitajan työhän on myös sellaista aika, sanotaan vauvasta vaariin hommaa.
Kaivolahti: [00:02:39] Kyllä.
Asplund: [00:02:43] Eli itselläkin kun löytyy sitä kotihoidon näkökulmaa ja sitten taas neuvolasta ja sitten myös sieltä avoterveydenhuollosta eli terveysasema työssä olen ollut ja tosiaan tätä terveyden edistämistyötä saa jokaisessa työympäristössä tehdä. Ihan siis sairaanhoitajan todella tärkeää työnsuunta pitäisi lähteä tuosta terveydenedistämisestä se ihmisen hoitaminen. Tämä on ainakin minun näkökulma. Mitä sinä tästä ajattelet?
Kaivolahti: [00:03:16] Ajattelen, että tämä ehkä liittyy siihen kokonaisvaltaisuuteen ja siihen, että ei nähdä pelkästään sitä ihmistä sen sairauden kautta tai sen yhden ongelman tai terveyshaasteen kautta mikä se sitten onkaan, vaan katsotaan sitä laajemmin. Se ihminen oikeasti elää siinä ympäristösään ja siellä on niitä terveyttä edistäviäkin asioita, vaikka onkin jokin terveyteen liittyvä haaste. Tai sairaus.
Tai useita sairauksia.
Asplund: [00:03:43] No jos lähdetään sitten ihan aiheeseen niin sanotusti, niin miten sinä Tinja ajattelet, että sairaanhoitaja voi edistää työssään sitä terveyttä?
Kaivolahti: [00:03:54] Minä ajattelen niin, että ihminen on sellainen kokonaisvaltainen olento. Ei lähdetä sen sairauden kautta ajattelemaan, vaan kokonaisvaltaisesti sitä terveyttä. Ja niin, että kysytään vaikka,
että mitä sinulle kuuluu? Eikä ensimmäisenä lähdetä, että oletko kipeä ja kuinka kipeä olet? Positiivisesta näkökulmasta. Tokihan siellä voi olla kipuja selkeästikin, mutta tavallaan, että ei keskitytä pelkästään
vain ja ainoastaan siihen sairauden hoitoon, vaan huomioidaan se ihminen
ja sen ihmisen moninaisuus siinä hoidossa.
Asplund: [00:04:27] Kyllä. Ja jos nyt ymmärrän oikein niin pitkälti sitä sellaista ihmisen kohtaamista ja sellaista, että ollaan huolissaan ja pyritään kysymään asiakkaalta tai potilaalta, niin kuin en sitä sanaa
kuten tuossa edellisessä jaksossa tuli ilmi niin haluaisi itse käyttää, mutta pyritään kysymään häneltä sitä vointia, että ne on tosi tärkeitä asioita. Mitä voidaan joskus esimerkiksi kiireen takia sivuuttaa siinä työssä. Mutta sitten voi lähteä siltä näkökulmalta myöskin siihen asiaan, että onko se kiire sitä itse luotua tietyllä tavalla, että onko sinulla se hetki aikaa kohdata se asiakas kuitenkin siinä vastaanotolla mihin hän tulee, tai mihin tilanteeseen tuleekin yhtä lailla vaikka sairaalassa.
Voitaisiin tässä myöskin muutamia sellaisia työkaluja tuoda esille ihan sairaanhoitajille miten he voisivat siinä omassa työssään edistää terveyttä. Aika hyviä teorioihin perustuvia tapoja.
Kaivolahti: [00:05:33] Yksi varmaankin missä vaiheessa ihminen on omassa elämässään, että esimerkiski vaikka pienessä elintapamuutoksessa. Voidaan vaikka puhua liikuntatottumuksista, ruokailutavoista, päihteiden käytöstä, niin se muutosvaihemalli on sellainen mikä on mielestäni
oleellinen asia, että tunnistetaan missä vaiheessa se ihminen on menossa, jotta pystytään niitä oikeita keinoja käyttämään siihen interventioon tai keskusteluun. Miten me puututaan ja nähdäänkään, että tämä asiakas ja ihminen ei ole sellaisessa vaiheessa, että hän pystyy ottamaan tätä tietoa vastaan, vaan onko hän oikeasti vaikka kiinnostunut juuri siinä
kiireellisessä tilanteessa ottamaan sen tiedon vastaan.
Asplund: [00:06:15] Juuri näin, eli tavallaan sitä havainnointia siinä työssä. Tosiaan tämä mistä Tinja mainitsi, eli tämä muutosvaihemalli, niin se on kuvanneet Prochaska ja Diclemente, vaikeat nimet, tällaisen muutosvaihemallin ja ovat sitä mieltä, että hoitosuunnitelman pitäisi
myös jollakin tavoin perustua tähän muutosvaihemalliin. Me voitaisiin varmaan oikeasti käymään näitä mallin niin sanottuja kohtia läpi tai vaiheita. Malli tosiaan on tällainen, että tässä on myös monia eri nimityksiä näille vaiheille.
Kaivolahti: [00:06:54] Kyllä, että yhtä nimeä ei aina löydykään sitten.
Me käydää tätä vähän tämän Käypä hoito -suosituksen mukaan, eikö vaan?
Asplund: [00:07:04] Kyllä, eli mitä löytyy ihan vaikka, jos Googlettaa muutosvaihemallin, niin löytyy niinkin mutta toki tietenkin teidän ammattilaisten tuolta Duodecimin tiedostoissa paremmin tästä on tietoa. Mutta jos mennään ihan tähän malliin mitä se käytännössä tarkoittaa, niin ensimmäinen mallihan on tällainen esipohdintavaihe. Se voi olla toiselta nimeltään myös kiinnittymisvaihe.
Kaivolahti: [00:07:32] Kyllä ja tässä asiakas tai ihminen ei tunnista sitä terveyteen liittyvää haastetta. Se voi olla vaikka
tupakointi, eli tavallaan ei ajattele sitä, että mitä se vaikuttaa omaan ja muiden terveyteen. Tai yhtä hyvin se voisi olla vaikka aggressiivinen
liikennekäyttäytyminen.
Asplund: [[00:07:52] No miten sinä Tinja tällaisessa tilanteessa sitten lähtisit asiakkaan kanssa keskustelemaan?
Kaivolahti: [00:07:56] Täytyisi ruveta
miettimään sitä, että tunnistaako hän ongelmaa ja tavallaan sitä, että tässä on terveyteen liittyvä haaste. Miten sinä koet tämän oman terveyden ja näetkään mitä yhteyttä tällä on vaikka tupakoinnilla tai
liikennekäyttäytymisellä sinun tai muiden terveyteen.
Asplund: [00:08:21] Eli tavallaan sitä muutoshalukkuuden herättelyä jollakin tavalla ja joillakin kysymyksillä. Me varmaan nuo avoimet kysymykset käydään vielä tarkemmin tuossa motivoivan keskustelun
avulla, mutta tässäkin esimerkiksi voisi sellaisia avioimia.
Eli miten koet terveytesi tai miten tämä haaste sinua haastaa siellä käytännössä. Esimerkiksi tämmöisillä, että ihminen alkaisi miettimään sitä omaa haastettaan tai ongelmaa siellä mikä siellä arjessa on.
Kaivolahti: [00:08:55] Kyllä.
Asplund: [00:08:57] Tässä sekin täytyy itse omasta kokemuksesta sanoa, että jos ihminen ei lainkaan ole sitoutunut siihen muutokseen, ei halua sitoutua, niin häneen ei kannata käyttää aikaa sillä tavalla. Mikä on aika karua sanoa näin mutta jos ihminen ei ollenkaan lähde, että hän on ihan hyvinkin pois työntävää ja ei halua edes keskustella
asioista, niin silloinhan hänen kanssaan keskustelu
on hyvinkin vaikeaa ja sitä on turha jatkaa.
Kaivolahti: [00:09:26] Terveydestä keskustelustahan tulee sellaista terveysterrorismia. Eli tuputetaan tavallaan sitä tietoa mitä se ihminen ei ole valmis ottamaan vastaan. Siihenhän me ei pyritä.
Asplund: [00:09:40] Ei vaan me halutaan nimenomaan saada asiakas itse oivaltamaan asioita. Se on mielestäni hyvä sana se oivallus. Ja ohjaamaan asiakasta sinne terveyttä edistävään suuntaan. No jos lähdetään sitten
tuohon seuraavaan vaiheeseen, niin sehän on tällainen, kun pohdintavaihe. Eli suostutteluvaihe toiselta nimeltään.
Kaivolahti: [00:10:00] Kyllä ja siinä vaiheessa asiakas vähän kuin tunnistaa sitä haastetta ja terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Se voi nyt vaikka olla se, että ruokavaliossa on jotain mihin voisi kiinnittää huomiota. Oli se vaikka karkin syönti tai päivittäinen herkuttelu.
Asplund: [00:10:21] Eli voisi ajatella, että hänellä on setietty harkinnan ajatus siellä jo olemassa.
Kaivolahti: [00:10:28] Että minä syön vaikka päivittäin ihan liikaa karkkia.
Asplund: [00:10:31] Eli hän on ymmärtänyt niin, että näin nyt on ja hän on hyväksynyt sen asian, että hän varmasti nyt näin tekee. Ja toisena mihin usein tämän muutosvaihemalli myös yhdistetään on päihteidenkäyttö, niin tässä nyt tietysti helppo esimerkki on sanoa se tupakoinnin lopettaminen. Eli hän harkitsee lopettamista siinä vaiheessa. Hänellä on jonkin verran tietoa siitä asiasta mitä tupakka tekee. Mitä tässä vaiheessa sitten? Miten asiakasta nyt sitten motivoidaan?
Kaivolahti: [00:11:03] Niin aivan. No sitten on myöskin nämä terveydenhoitajan menetelmät tai ylipäätänsä hoitotyönmenetelmät,
eli keskustelu, haastattelu ja suuntaamista siihen toiminnan muutokseen. Millaisilla kysymyksillä tällaisessa vaiheessa Noora sinä voisit kysyä siltä henkilöltä, että miten jos syön nyt vaikka liikaa karkkia tai tupakoisin ihan hurjasti, niin miten minä tunnistaisin tämän minun ongelman?
Asplund: [00:11:30] Kyllä varmasti lähtisin sitä sinun lopettamispäätöstä tukemaan ja pyrkisin nimenomaan tuomaan sitä positiivista puolta siellä, että miten tavallaan olet toiminut niissä kerroissa, kun et ole ottanut sitä tupakkaa käteen. Tai mitä positiivista se on sinulle tuottanut siinä hetkessä? Eli lähtisikin sen positiivisen kautta tuomaan niitä asioita.
Mitä voisi vaikka ottaa sen tupakan tilalle, että onko jotakin sellaista mitä voisit vähentää vaikka sitä tupakkaa, miin mitä tekisit vaikka sillä sen sijasta. Sekin jollakin voisi toimia.
Kaivolahti: [00:12:14] Eli tällaista korvaavaa toimintaa.
Asplund: [00:12:16] Kyllä
Kaivolahti: [00:12:18] Onko se lasi vettä tai mikä se onkaan.
Asplund: [00:12:20] Ja ihan vaikka kysymällä, että haluaisitko kuulla lisää näistä hyvistä asioista mitä vaikka tämä tupakointi aiheuttaa sinun kehossa. Eli tämmöisessä tilanteessahan asiakas on vastaanottavainen, kun hän on tehnyt jo sitä pientä päätöstä siitä, eli silloin hänelle
kannattaa tuoda sitä tietoa. Ja asiakas kannattaa ohjata myös sen tiedon äärelle, että hän itse voi hakea ja mistä löytyy sitä luotettavaa tietoa siihen. Tietenkin yhtä ainoaa tapaa ei tässäkään ole, mutta siihen on monia sellaisia mikä tulee tavallaan tästä muutoksen vaiheesta missä asiakas pyörii ja mikä on se muutoksen hetki, niin se antaa niitä keinoja miten siinä tilanteessa kannattaa työntekijänä ja asiantuntijana
sitten toimia.
Kaivolahti: [00:13:12] Tämä on tavallaan myöskin myyntityötä, eli kun huomaa tällä asiakkaalla on kiinnostusta, niin sitten tavallaan lähtee myymään tätä ideaa. Että no oletko ajatellut lopettaa vaikka sitä tupakointia ja miten ajattelit, että mikä voisi olla sellainen hetki milloin se tuntuisi sellaiselta helpolta lopettaa. Ja sitten tulee vaikka, että nyt on tulossa tuo juhannus, että silloin ei kyllä pysty, että sitten vaikka, että heinäkuussa alkaa loma, niin entä jos silloin.
00:13:41
[Asplund:] Yhdessä sitä pohditaan ja mietitään, että mikä olisi se oikea hetki ja miten siinä tilanteessa voisi vahvistaa sitä omaa kykyä päästää irti siitä tupakan himosta esimerkiksi. Tai onko jotakin tuotteita mitä voisi käyttää siinä, että ei tekisi niin mieli tai pääsisi irtautumaan siitä tupakasta ja nikotiinista. Sellaista tukemista ja vierellä kulkemista. Ja siitä kyllä päästään nyt sopivasti ja eteenpäin tuohon valmistautumisvaiheeseen, jolloin sitten,tai toiselta nimeltään
suostutteluvaihe, jolloin siis tai ihminen, jos puhutaan edelleen tästä tupakasta, tai karkin syönnistä, niin päättää lopettaa. ja valmistautuu siihen lopettamiseen. Eli silloin hän ikäänkuin on siinä jo, että puhutaan siitä, että okei no sitten sen juhannuksen jälkeen, kun loma alkaa niin silloin.Tuetaan tietenkin sitä ja keksitään niitä keinoja, että millä tavalla siinä päätöksessä pystyy pitäytymään.
Kaivolahti: [00:14:42] Ja mietitään se päivä. Ja antaa sen asiakkaan tuoda se päivä esille ja hänellä on se hyvissä ajoin tiedossa, että no nyt siihen olisi vaikkapa se kolme viikkoa aikaa. Kun se on hänellä hyvin
tiedossa, niin tavallaan pystyy siihen valmistautumaan ja pitää ehkä se päivä mielessäkin, että silloin vaikka 1.7, kun se loma alkaa, niin siellä on sellainen etappi tähän muutokseen tulossa.
Tähän tupakanpolttoon tai karkin syöntiin.
Asplund: [00:15:13] No miten sitten tässä vaiheessa suhtautuisit tai nyt kun seuraavaksi tulee tämä toimintavaihe. Jossa siis asiakas itse riittää lopettaa, vähentää käyttöä tai saattaa toki vielä retkahdellakkin. Mutta miten nyt sairaanhoitajana toimisit tästä eteenpäin, jos asiakas tulee nyt valmistautumisvaiheessa sinun vastaanotollesi, niin miten tässä sitten toimit?
Kaivolahti: [00:15:38] No tässä pitäisi miettiä varmasti niitä toimintamalleja, että sitten jos tulee vaikka, no otetaan vaikka tämä karkinsyönti, kun se kuulostaa niin mehevältä, niin no sitten, miettisi ihan vaikka korvaavia toimintoja. Eli sitten kun tulee vaikka se karkin himo, tai jonkin muun, niin mitä minä voisin tehdä tai tavallaan, että olisi ne valmiit toimintamallit juuri silloin, kun tulee se pahin tilanne. Yhtälailla tupakassa, että sitten kun tulee se pahin tilanne, niin otanko vaikka korvaavan tuotteen. Minä hankin juuri jonkin tietynlaisen minulle sopivan nikotiinikorvaushoito tuotteen siihen
rinnalle niin, että se on tavallaan se käyttäytymismalli siellä mietitty.
Asplund: [00:16:22] Kyllä.
Kaivolahti: [00:16:23] Silloin se tavallaan tulee helpommaksi tämä muutos tehdä, kun se on tavallaan ennakkoon jo sovittu ja mietitty. Että ei tule sitten sitä, että nyt vaikka väsyneenä toiminkin näin jonkin vanhan opitun mallin mukaisesti.
Asplund: [00:16:38] Ja tosiaan siitähän on paljon tutkimuksiakin, että sen tietyn toiminnan muuttaminen vaatii toistoa. Eli tavallaan se, että on ne uudet ikään kuin toimintamallit iskostuvat sinne mieleen. Ja tässä itse varmasti sitten toimisin juuri niin, että asiakkaan kanssa mietittäisiin hyvä aika jolloin hän tulisi uudelleen vastaanotolle. Onko se sitten kolme kuukautta tai neljä kuukautta ja sitten käytäisiin tilannetta läpi, että oletko lopettanut, oletko onnistunut. Syyllistämättä, koska retkahduksiahan tulee hyvin usealle meistä ja mikä sitten on se retkahdus, että onko se sitten retkahdus vai onko se osa sitä prosessia, niin sitäkin on hyvä miettiä. Ja ehkä sitten sairaanhoitajana miettiä sitä, että millä tavalla suhtautua siihen asiakkaan niin sanottuun retkahdukseen. Eli tuleeko sieltä syyllistäviä lauseita, että etkö sinä nyt onnistunut vielä.Vai onko se osa prosessia?
Kaivolahti: [00:17:43] Aivan, että se voi olla sitten tavallaan ehkä jos on hankalasta tällaisesta riippuvuudesta esimerkiksi kyse,
niin sittenhän niitä kannattaa ottaa niitä sellaisia tukikäyntejä usein
ja kertoa, että tämä retkahdus kuuluu asiaan. Mutta sen jälkeen noustaan
ylös ja tehdään uudestaan. Se tavallaan toistetaan.
Jos miettii pientä lastakin, niin silloin kun se opettelee kävelemään ja
kaatuu, niin ei hän mieti siinä vaiheessa, että nyt kaaduin ja en nouse ikinä enää ylös, vaan hän nousee ylös ja kokeilee kävelemistä uudestaan. Sama on tässä muutosvaihemallissa, että tavallaan tämän retkahduksen jälkeen on vaan tehtävä sitä asiaa uudestaan ja uudestaan.
Asplund: [00:18:24] Ja tietysti vertaistuki on tosi tärkeä myös tässä toimintavaiheen aikana ja ehkä jo aikaisemminkin, mutta varsinkin siinä, että ohjata asiakkaita sitten missä tahansa ongelmassa sitten
ovatkaan, niin sinne vertaistuen piiriin.
Kaivolahti: [00:18:40] Kyllä.
Asplund: [00:18:43] Esimerkiksi Facebookissa on monia ryhmiä sellaisia mihin voi jo ohjata. Tietenkin nyt tunnetuimpana ihan nämä AA-kerhot ja muut missä sitten pystytään auttamaan. Ja missä on niitä vertaisia mitkä pystyvät tukemaan niissä haasteissa.
Kaivolahti: [00:19:01] Kyllä ja kun tavallaan ollaan siinä muutosvaihemallissa, niin sitten tietysti sieltä on hyvä tunnistaa sellaisia erilaisia keskustelumenetelmiä millä voisi tavallaan tuoda sen asian julki ja yksi on tietysti se motivoiva haastattelu tai keskustelu. Minä koen, että se keskustelu sana on paljon parempi tähän motivointiin, kuin se pelkkä haastattelu.
Asplund: [00:19:29] Kyllä.
Kaivolahti: [00:19:29] Pyritään sellaiseen dialogiin yhdessä näitä asioita mietitään.
Asplund: [00:19:34] Se on juurikin näin, että kyllä se on haastattelu tavallaan sellaista ylhäältä tulevaa.
Minulle kuvastaa ainakin ylhäältä tulevaa sellaista sääntöjä tai ohjeita.
Kaivolahti: [00:19:46] Minä kysyn ja sinä vastaat.
Asplund: [00:19:48] Kyllä juuri näin. Se olisi hyvä, jos se olisi sellaista vastavuoroista mihin tämä perustuukin, eli yhteistyöhän perustuva vuorovaikutusmenetelmä.
Kaivolahti: [00:19:58] Eikö se ole tehokas näissä elämäntapamuutoksissa?
Asplund: [00:20:01] Kyllä, se on tosi tehokas kun sitten tämän idean tässä ja perusmenetelmän ymmärtää. Tämähän on alun pitäen tämä menetelmä kehitetty siis päihderiippuvuuksien hoitoon. Ja sitten sitä on alettu käyttämään myös muussa terveyden edistämisessä ja on kyllä siihen ihan toimiva käytäntö. Motivoivan haastattelun keskeiset periaatteethan on, että sieltä löytyy muutamia sellaisia pääkohtia. Mitä sinulla tulee siitä mieleen nyt sitten, kun jos mietit, että olet käyttänyt tai mitä olet sitä teoriasta lukenut?
Kaivolahti: [00:20:37] No mitä tuossa alussakin oli se puhe, niin se vuorovaikutus tietenkin. Tavallaan saadaan semmoinen luottamuksellinen, hyvä, aito, vuorovaikutustilanne. Semmoinen kiireetön tunnelma siihen, että tavallaan minä olen täällä sinua varten ja katsotaan miten me yhdessä voidaan tätä asiaa lähteä ratkaisemaan. Eikö niin?
Asplund: [00:20:56] Kyllä se on juuri näin ja se sellainen empatian osoittaminen. Ja tietenkin myös se kohtaamisen tärkeys, eli katsotaan silmiin ja ollaan siinä tavallaan kontaktissa asiakkaaseen.
Kaivolahti: [00:21:08] Läsnä.
Asplund: [00:21:11] Konktreettisia esimerkkejä, niin ollaan kiinnostuneita. Sanotaan vaikka, kerro lisää, ymmärrän että sinusta tuntuu tältä. Tai miltä sinusta tuntui tämä? Kysytään tavallaan asiakkaalta miten hän kokee asioita. Tai asiakas kokee hyvin usein tulleensa kuulluksi tämmöisistä kysymyksistä, että häntä oikeasti kuullaan siellä vastaanotolla.
Kaivolahti: [00:21:38] Aivan. Me ollaan puhuttu tänään muussa yhteydessä vaikka pelaamisesta. Miten tämä pelaaminen vaikuttaa vaikka sinun terveyteen tai miten tämä voisi vaikuttaa sinun yöuniin tai vaikuttaako se sinun yöuniin? Tämmöisiä voisi olla ne kysymykset mistä voisi lähteä liikkeelle. Sitten siihen kuuluu myös tavallaan se asiantuntijan eli sen hoitajan reflektio. Että sinä nukut ilmeisesti huonosti, jos asiakas on kertonut näin. Niin kuinka monta tuntia sinä nukut? Tavallaan pyritään
sellaiseen avoimeen ja pyritään saamaan siitä ilmiöstä sen asiakkaan ilmiöstä mahdollisimman paljon irti. Jolloin hän itsekkin tajuaa, että nyt tämä voi ollakkin, että tämä haittaa minun terveyttä.
Asplund: [00:22:22] Ja kuten sinä tuossa kuvailit noita hyviä avoimia kysymyksiä, niin ne ovat tosiaan se yksi tapa toteuttaa tätä motivoivaa keskustelua. Eli sen tarkoituksenahan on saada se asiakas ajattelemaan aktiivisesti ja sitten niitä omia ajatuksia selventämään.Ja hyviä tämmöisiä avoimia kysymyksiähän on mitä, miten, miksi, kuinka ja kerro.
Esimerkiksi jos halutaan ihan konkretiaan lähteä. Se tavoite myöskin tälle keskustelulle on se, että asiakas puhuu enemmänkuin ammattilainen.
[Kaivolahti: 00:22:57] Ehdottomasti. Jsitten se, että pyritään tavallaan
sen asiakkaan kertoman kautta korostamaan sitä ristiriitaa
mikä siellä on sen asiakkaan tavoitteellisen
elämän vaikka se virkeys ja hyvä uni, niin sen ja sitten tämän hetkisen tilan välillä, jolloin tämä asiakas huomaa sen haasteen mikä siellä
on ja pystyy tavallaan vaikuttamaan myöskin siihen muutokseen.
Asplund: [00:23:23] Kyllä, juuri näin mitä juuri äsken hyvin käytiin läpi noita muutosvaiheita, niin tällä keskustelullahan niitä nimenomaan kaivetaan sieltä sitä muutosta. Missä vaiheessa muutosta asiakas on.
Kaivolahti: [00:23:36] Ja sitten mielestäni ihan hyvä on kysyä, että miten sinä ajattelet, että miten minä voisin sinua auttaa? Minkälaista tukea sinä tarvitsisit? Ainahan tietysti hoitaja ei pysty auttamaan. Voi tulla erilaisia pyyntöjä. Mutta tavallaan sitten, että okei sinulla
on tällainen haaste, että minä en pysty tähän auttamaan mutta minä voin ohjata sinua muihin palveluihin.
Asplund: [00:24:00] Kyllä, juuri näin. Sen takia on todella tärkeää
kysyä nimenomaan tuokin kysymys.Ja oikeastaan mikä on hoitosuunnitelmankin perusasia, niin se suunnitelman tekeminen.
Kaivolahti: [00:24:11] Kyllä.
Asplund: [00:24:13] Eli tehdään se ihan konkreettisesti se suunnitelma elämäntapamuutoksesta tai siitä lopetuspäätöksestä tai mikä se sitten onkaan pelaamisen vähentämisestä.Ja milloin sitä seurataan.
Kaivolahti: [00:24:27] Kyllä. Asiakas tietää ja sitähän varten me tehdään se. Se on sitä asiakasta ja ihmistä varten, eikä sitten sitä hoitajaa tai sitä järjestelmää varten.
Asplund: [00:24:37] Kyllä ja todellakin se, että se tehdään asiakkaan kanssa yhdessä se suunnitelma. Eikä sanella, vaan nimenomaan se asiakas kertoo sen ja se sitten kirjataan asianmukaisesti tietojärjestelmiin sitten ne välietapit.
Otetaan tähän vielä loppuun, että mitä ollaan tänään käsitelty, eli meillä oli siis aiheena sairaanhoitaja terveydenedistäjänä. Eli miten sairaanhoitaja edistää terveyttä siellä käytännössä.
Kaivolahti: [00:25:05] Kyllä ja sitten käytiin muutosvaihemalli ensin läpi. Ja sen jälkeen tätä motivoivaa keskustelua. Mitkä ovat ne työvälineet ja miten me voidaan ammattilaisena puuttua tähän. Tähän terveyteen ja tavallaan niihin terveyshaasteisiin silloin, kun se asiakas on valmis ottamaan sen tiedon vastaan.
Asplund: [00:25:25] Sieltä tosiaan nousi myöskin siitä motivoivasta keskustelusta se vastavuoroinen dialogi sellainen vuorovaikutus. Myöskin huolen puheeksi otto on yksi sellainen teoria missä nämä oikeastaan nämä samat, kuin motivoivassa haastattelussa ja keskustelussa korostuu, eli sellainen vastavuoroisen kommunikoinnin merkitys.
Tänään lopetellaan tähän ja muistakaa vuorovaikuttaa se on tosi tärkeää.
[Kaivolahti: [ 00:25:49] Kyllä!
Asplund: [00:25:52] Kiitos kaikille, että kuuntelitte.
Kaivolahti: [00:25:54] Kiitos, mukavaa päivänjatkoa.
[Popmusiikkia 00:25:57]
Äänite päätty 00:26:00
Sydämellä terveydelle podcast-sarja alkaa. Aloitusjaksossa Noora Asplund ja Tinja Kaivolahti Metropoliasta käyvät läpi terveyden edistämisen peruskäsitteitä Jakson kuunneltuasi ymmärrät mm. mikä on hoitotyön paradigma tai mitä ovat terveys ja hyvinvointi. Kuulet myös lyhyesti ekologisesta systeemiteoriasta, salutogeneesistä ja koherenssin tunteen yhteydestä terveyteen. Pääset tutustumaa , promootion ja prevention käsitteisiin ja miten ne terveyden edistämiseen ja käytännön työhön. Jakson sisältöä voi hyödyntää terveyden edistämisen peruskäsitteiden oppimiseen ja soveltamiseen. Jakso soveltuu kaikille terveydestä ja sen edistämisestä kiinnostuneille, ja eritoten terveysalan opiskelijoille ja ammattilaisille. Tule mukaan kuuntelemaan Sydämellä terveydelle -podcastia!
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (29.2MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Popmusiikkia [00:00:05]
Kaivolahti [00:00:07]
Mitä sinulle
merkitsee terveys?
Asplund [00:00:11]
Minulle terveys on kyllä kaikki kaikessa ja yksi hyvin keskeinen oma arvo. Jos sen terveyden
menettää, niin sitten sen arvon oikeasti sieltä löytää.
Kaivolahti [00:00:23]
Niinä sellaisina päivittäisinä pieninä valintoina, että vaikka, ett` miten vaikka tuolla ympäristössä liikun. Käytänkö vaikka suojateitä tai käytänkö pyöräilykypärää
ja, että mitkä näen siinä arjessa sellaisiksi terveellisiksi vaihtoehdoiksi.
Asplund [00:00:43]
Tervetuloa kuuntelemaan sydämellä terveydelle podcast -sarjaa. Täällä puhuu Noora Asplund. Olen terveys osaamisalalla ja opetan terveyden edistämisen tiimissä.
Kaivolahti [00:00:55,638]
Ja minä olen Tinja Kaivolahti ja olen Nooran kanssa tässä ihan samassa tiimissä samoja aihealueita terveyden edistämisen osa-alueella.
Asplund [00:01:07]
Me nyt lähdettiin tekemään tämmöistä podcast sarjaa, koska ollaan todettu tarvetta
esimerkiksi juuri näitä käsitteitä terveyden edistämiseen liittyen käydä vähän läpi ja avata. Ja tosiaan kun tässä nyt ollaan tätä aihetta työstetty ja tehty, niin ollaan ihan itsekkin huomattu, että nämä käsitteet on aika sellaisia laajoja ja oikeastaan aika yksilökohtaisesti ymmärrettäviä aiheina.
Kaivolahti [00:01:34]
Kyllä ja se, että sellaista selkeää rajaa ei voi vetää näiden käsitteiden läpi, että mitä mikäkin tarkoittaa, että niissä on paljon yhteneväistä. Mutta käydään kuitenkin
ihan niitä peruskäsitteitä läpi ja ajateltiin lähteä liikkeelle ihan tällaisesta hoitotyön paradigmasta, eli mikä se on se hoitotyön viitekehys. Miten me se ajatellaan.
Asplund [00:02:01]
Kyllä, eli paradigmahan
tarkoittaa sitä mitä hoitotiede tutkii siinä tieteessä. Siellähän on tosiaan näinä tutkimisen kohteina löytyy: ihminen, terveys, ympäristö ja myös hoitotyön toiminnot ovat yksiä, mitä siellä tutkitaan. Ja sitten jos me mietitään tätä terveyden edistämisen näitä niin sanottuja ilmiöitä tai ihan sanoja, miten sen halutaan miettiä, niin tämä oli mielestäni sellaista mielenkiintoista, kun tästä tuossa aikaisemmin Tinjan kanssa juteltiin. Miten me sulautetaan tämä terveyden edistäminen näihin neljään osa-alueeseen.
Kaivolahti [00:02:48]
Kyllä ja mietittiin tätä ihmistä, että miten me ajatellaan tätä ihmistä. Tai miten tämä ihmiskäsitys on tässä muokattu. Tuolla politiikan tasolla ajatellaan ehkä väestö tai ryhmiä eikä niinkään ehkä tehdä yksilöihin liittyviä ratkaisuja, vaan sen väestön näkökulmasta. Kun taas sitten esimerkiksi terveydenhoito työssä neuvoloissa tai muissa terveyden edistämisen työpaikoilla, niin se on se asiakas. Ja sitten taas tuolla sairaalassa se on se näkökulma on siihen potilaaseen. Mutta kuitenkin se lähtökohta on se ihminen, eikö vaan?
Asplund [00:03:26]
Kyllä ja tosiaan, jos mietitään ihan tätä terveyden edistämisen käsitettä ylipäätänsä, niin ihminenhän on aika ratkaisevassa roolissa siinä. Tokikin terveyden edistämistyössä ja
terveyden edistämisen käsitteessä, jos sitä selitetään ja siinä ainakin itselle tulee mieleen hyvinkin vahvasti tämä salutogeneesi. Eli tällainen voimavaralähtöisyys. Eli siinähän on lähtökohtana ihminen, eli ihminen on aktiivisesti toimiva subjekti siinä omassa elämässään ja myöskin tämä koherenssin tunne siihen liittyy. Haluatko sinä Tinja jatkaa tästä lisää?
Kaivolahti [00:04:10]
Eli Antonovsky syntyi 1920-luvulla. Oli sosiologi ja oli kiinnostunut terveydestä ja stressistä ja niihin
liittyvistä tekijöistä. Hän tutki menopaussi ikäisiä naisia, jotka olivat toisen maailmansodan juutalaisia. Jotka olivat siis olleet keskitysleirillä. Nämä naisethan olivat kokeneet ihan hurjasti tällaisia negatiivista kärsimystä ja muita tällaisia todella pahoja kokemuksia siellä.
Monella oli erilaisia terveysongelmia, jotka näkyivät siellä arki- ja työelämässäkin. Mutta näistä
stressitekijöistä huolimatta osa näistä naisista kuitenkin pystyi elämään aivan normaalia elämää.
Ja siellä tuli ennen kaikkea esiin se, että nämä ihmiset kokivat elämän haasteeksi ja tunnistivat elämän tarkoituksenmukaisuuden näistä huonoista oloista huolimatta. Nämä naiset myös uskoivat, että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu. He pyrkivät ihan tietoisesti ratkaisemaan erilaisia ongelmia. Tavallaan se asenne, että kyllä tämä elämä tästä järjestyy. Se oli tavallaan se kantava voima. Siinä he pystyivät käyttämään niitä omia voimavaroja, sekä sen yhteisön voimavaroja hyväkseen siihen, että ne ovat selvinneet näistä pahoista ja epäinhimillisistäkin kohteluista huolimatta ja pystyneet
jatkamaan elämää normaalisti.
Asplund [00:05:57]
Kyllä, tuo on todella mielenkiintoinen näkökulma ja todella sellainen tärkeä, mikä ihan nykyään yhteiskunnassakin tuodaan, että sillä yksilöllä pitäisi olla tärkeä rooli siinä oman terveytensä edistämisessä. Eli tässä juuri se voimavaralähtöisyys nousee hyvin keskeiseksi asiaksi, mistä sitten myöhemmissä jaksoissa tuodaankin lisää niitä keinoja miten sitten esimerkiksi opiskelijana tai
työntekijänä pystyy sitä voimavaralähtöisyyttä edistämään siinä asiakkaan kanssa. Ja itse tosiaan tykkään kyllä aika paljon enemmän tästä asiakas nimestä, kuin potilas nimestä, koska se nimenomaan luo sitä voimavaralähtöisyyttä sitten tälle asiakkaalle ja ihmiselle. Eli ei nähdä vaan
sellaisena subjektiivisena potilaana, joka ottaa hoitoa vastaan.
Kaivolahti [00:06:51]
Joo kyllä minäkin näen, että tämä asiakaslähtöisyys ja sellainen voimavaralähtöinen
malli on minunkin työotteessa ollut se ensisijainen näkökulma.
Asplund [00:07:02]
Kyllä. Ja haluan oikeastaan ihan vain maininnan tasolla tuoda myös tuohon Aaron Antonovskyn teoriaan liittyen myöskin tämän positiivisen psykologian kehittäjän, eli tämän Viktor L Frankl, joka on myös siellä keskitysleirillä ollut ja logoterapian kehittänyt, eli ne jotka haluavat siitä esimerkiksi Googlettaa lisää tietoa ja lukea hänen kirjojaan, niin on myös tosi avaavia siitä positiivisen psykologian vaikutuksesta siihen elämänhallintaan.
Kaivolahti [00:07:35]
Kyllä ja se positiivisuus siellä monessa paikassa kantaakin.
Asplund [00:07:40]
Kyllä. Lähdetäänkö tuohon terveyteen sitten. Eli meillä oli tosiaan tarkoitus käydä nämä kaikki neljä sanaa läpi. Ja vähän näiden käsitteiden avulla avata sitä terveyden edistämistä ja mitä se tarkoittaa.
Kaivolahti [00:07:54]
Aivan ja WHO on tällaisen aika vanhankin määritelmän mukaan 1948 määritellyt terveyden tarkoittavan täydellistä psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvoinnin tilaa. Se on tällainen koko elämän jatkuva oppimisprosessi ja terveyden edistämisprosessi. Mitä sinä olet Noora mieltä tällaisesta täydellisestä terveyteen pyrkimisestä?
Asplund [00:08:20]
No joo tietenkin pyrkimyksenä todella hyvä, että pyritään siihen terveyteen. Mutta sitten taas itsellä
ajatuksena taas sieltä, kun tykkään siitä yksilönäkökulmasta myös. Ja kokonaisvaltaisesta terveyden edistämisestä. Eli juuri sitä, että pystytäänkö määrittämään ylempää sitä, että mitä on se täydellinen terveys. Eli tähän nimenomaan nyt voidaan taas viitata tuohon Aaron Antonovskyn –
teoriaan, jossa on tämä koherenssin tunne. Eli nimenomaan se, että jokainen subjektina elämässään sitten kokee sen oman terveyden omalla tavallaan. Eli vaikka olisi syöpää sairastava
ihminen, niin hän saattaa kokea itsensä hyvinkin terveeksi siltikin, vaikka hänellä on tällainen yleisesti yhteiskunnallisesti vakava sairaus.
Kaivolahti [00:09:15]
Tai jokin muu pitkäaikaissairaus, vaikka verenpainetauti, niin eivät he kulje siellä sairas leima selässä, vaan kyllä he yleensä ovat ihan tällaisia aktiivisia
kansalaisia. Eikö vaan?
Asplund [00:09:29]
Kyllä. Ja kuten huomataan, niin tosiaan se terveys on hyvin moniulotteinen käsite eli sitä voidaan määritellä hyvin monella tapaa ja riippuen mikä instanssi ja minkälainen ihminen tai yhteisö
määrittelee tätä käsitettä, niin riippuu tietysti siitä, miten sitä sitten tulkitaan ja mitä siitä kerrotaan.
Kaivolahti [00:09:50]
Niinpä.
Asplund [00:09:53]
Sen takia oikeastaan ei ehkä sitten voida ihan yksiselitteistä määritelmää muuta kuin näyttöön perustuvaa. Nyt WHO esimerkiksi määrittelee sen juuri näin, mutta minusta näistä on hyvä
keskustella myöskin, että mitä se itselle tarkoittaa nimenomaan se terveys ja sitä kautta lähteä tuomaan siinä omassa työssään sitä myöskin sitä omaa näkökulmaa sen näyttöön perustuvan
tiedon lisäksi esille.
Kaivolahti [00:10:24]
Mitä sinulle merkitsee terveys?
Asplund [00:10:27]
Minulle terveys on kyllä kaikki kaikessa ja yksi hyvin keskeinen oma arvo. Ja sitä arvostan sillä tavalla, että pyrin elämään niin sanotusti terveyttä vaalivin elintavoin. Minulle itselleni terveys
on todella tärkeä silläkin tavalla, että pyrin edistämään esimerkiksi, että olen paljon luonnossa. Eli sitä kautta pyrin sitä terveyttä edistämään itse siellä arjessa. Se on kyllä niin, että ainakin itse koen, että jos sen terveyden menettää, niin sitten sen arvon oikeasti löytää. Ja sen kuinka
kokonaisvaltaista se on ja miten mitä enemmän itselle tulee ikää, niin sitä enemmän saa tehdä asioita sen terveyden eteen, että ei ihan aina välttämättä menekään niin, että sitten kun nuorempana sai syödä vaikka herkkujakin enemmän eikä missään näkynyt, mutta nykyään täytyy vähän katsoa sitä syömistäkin. Eli mitä sinne suuhunsa laittaa, jos sitä terveyttä haluaa miettiä. Tietenkin liikunta myös ja Henkiset asiat, eli rauhoittuminen ja joogaaminen ja tämmöiset mielen huoltamiset ovat tärkeitä asioita.
Kaivolahti [00:11:48]
Psyykkisen terveyden osa-alueita myöskin.
Asplund [00:11:52]
Kyllä, mitä sinulle Tinja tämä terveys merkitsee?
Kaivolahti [00:11:56]
Mitä sinäkin sanoit, että se on se yksi arvo siellä, että kyllähän se näkyy niinä sellaisina päivittäisinä
pieninä valintoina. Vaikka, että miten tuolla ympäristössä liikun.
Käytänkö suojateitä tai käytänkö pyöräilykypärää ja mitkä minä näen siinä arjessa sellaisiksi
terveellisiksi vaihtoehdoiksi. Yhtä lailla mitä sinä merkitsit näitä henkilökohtaisia valintoja, niin niitä jokainen varmasti tuolla arjessa tekee. Joka paikassahan voimme
miettiä, että otammeko hissin vai vedänkö nuo rappuset ylös. Niin aivan, että sellaisia pieniä päivittäisiä tekoja, joissa tavallaan näkyy se terveysarvo.
Asplund [00:12:48]
Kyllä, juuri näin. Näin juuri ja sellainen tietyn näköinen kokonaisvaltaisuus
minun mielestäni tässä itselle ainakin korostuu. Ja mielestäni olisi hyvä, että sitä myöskin sitten ne ihmiset, jotka terveyttä pyrkivät edistämään tuolla käytännössä, niin käyttäisivät eli pyrkisivät ymmärtämään sen terveyden hyvinkin kokonaisvaltaisina pieninä päätöksinä. Se on kuitenkin kokonaisvaltainen asia. Mikä sitten tietyille ihmisille voi tarkoittaa vähän eri asioita, kuin toiselle
että se on sitten tietenkin sellaista keskustelun avulla selville saatavaa asiaa.
Kaivolahti [00:13:25]
Kyllä.
Asplund [00:13:27]
Lähdetäänkö sitten seuraavaan käsitteeseen tai tuohon sanaan, eli ympäristö. Mikä kuuluu siis tähän hoitotyön paradigmoihin, eli niihin asioihin, mitä tiede tutkii.
Kaivolahti [00:13:39]
Kyllä joo. Ja tässä nyt varmasti se, että kun meitä ei voi tästä meidän ympäristöstä oikein erottaa, että meille kuuluu jokaiselle se oma perhe miten se ikinä määritelläänkään.
Ketä siinä ympärillä ne ihmiset on?
Onko se työpaikka, onko siellä työkaverit ja minkälainen se on se ympäristön tila siellä?
Tai että minkälainen yhteiskuntajärjestelmä meillä on?
Meillä on tasavalta ja hyvinvointiyhteiskunta on se Suomen pyrkimys.
Kaikilla ei ole samanlaiset olosuhteet.
Asplund [00:14:18]
Kyllä, että tässä korostuu myöskin se sellainen eriarvoisuuden ja eriarvoistumisen käsite myöskin tässä ympäristön kohdalla.
Ja todella tärkeä siis on, mitä voidaan kanssa miettiä nimenomaan, kuten sinäkin Tinja äsken kuvasit sen yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta.
Ja itsellä nousee tässä nyt esiin ja oikeastaan haluan sen ottaa esiin tämän ekologisen systeemiteorian. Se on siis myös tällainen millä terveyden edistämistä välillä selitetään. Eli sen on kehittänyt Urie Bronfenbrenner.Hiukan vaikea sana sanoa.
Eli kehityspsykologian teorian kehittänyt. Se tosiaan siinäkin teoriassa nähdään se yksilö.
Yksilön kehitys nähdään tapahtuvan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, eli se vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti siihen.
Tämä Bronfenbrenner siis jakaa kehityksen myöskin viiteen systeemiin.
Eli juuri tästä mistä puhutaan yksilöstä yhteiskuntaan, eli tällaisiin mikro-, meso-,
ekso- ja makrosysteemeihin.
Eli ne tavallaan sitten kuuluvat siihen sen yksilön alueisiin. Eli voidaan miettiä toisin sanoen nämä: Eli on se yksilö, joka on keskellä ja sitten tulee ympärille lähipiiri. Eli juuri tämä perhe ja ne ystävät ja mitä siihen sitten kuuluu.
Kaivolahti [00:15:54]
Ehkä ne sellaiset lähimmät sosiaaliset kontaktit. Voisivatko ne olla siinä?
Asplund [00:16:00]
Kyllä ja sitten seuraavana, jos mietitään ihan sellaisena kehänä. Itse tykkään aina hyvin visuaalisesti kuvata, kun tykkään kuvioista. Lähipiirin jälkeen sitten yhteisö ja organisaatio.
Eli juuri se, että tavallaan vaikka juuri työyhteisö mitä siellä ja minkälaisia ihmisiä ja miten
heidän kanssaan toimitaan.
Ja se organisaatio missä on töissä tai onko sitten harrastusyhteisö.
Tai mitä voisi tulla mieleen sinulle Tinja tähän vielä?
Kaivolahti [00:16:29]
Koulut ja päiväkodit.
Asplund [00:16:29]
Kyllä.
Kaivolahti [00:16:32]
Ylipäätänsä siellä missä aikuiset ihmiset päivällä käy.
Asplund [00:16:35]
Kyllä.
Kaivolahti [00:16:35]
Tai iltaisin yhtä lailla. Harrastukset ja muut.
Asplund [00:16:35]
Kyllä, juurikin näin. Ja sitten ihan tämmöisenä alueena kuvataan seuraava, eli onko se sitten
asuinalue esimerkiksi ja missä liikkuu ja onko metsäseutua vai asuuko maaseudulla, kaupungissa, siihen liittyviä asioita.
Kaivolahti [00:16:56]
Aivan se, että mikä se on se ylipäätänsä se infrastruktuuri, että mitä siellä on.
Asplund [00:17:03]
Tosi tärkeitä ympäristöön ja sen terveyden edistämiseen liittyviä asioita. Ja sitten ihan siellä uloimmalla kehällä löytyy yhteiskunta ja politiikka. Mikä tietysti nyt lakien muodossa ja asetusten muodossa hyvin paljon vaikuttaa meidän elämään ja meidän terveyden edistämiseen.
Ja terveysvalintoihinkin jopa.
Kaivolahti [00:17:20]
Kyllä. Ja jos mietitään vielä siitä, niin kyllähän meillä tämä EU on yksi sellainen, joka sitten josta lähtee erilaisia säädöksiä ja siellä sitten pyritään tietysti siihen sellaiseen terveyden edistämisen
näkökulmaan myös siinä päätöksen teossa. Ja esimerkiksi näitä ilmastonmuutokseen liittyviä asioita pyritään hillitsemään, jotka sitten ovat suorassa yhteydessä jollakin tavalla sitten sinne yksilöön.
Miten se meidän esimerkiksi vaikka, että mistä me saadaan ruokaa?
Onko sitä riittävästi?
Onko sitä riittävästi kaikille?
Asplund [00:17:59]
Juurikin näin. Todella tärkeitä asioita ja tuo ympäristö on kyllä mielestäni tosi tärkeä.
Kun tiedetään vaikka uusimpia tutkimuksia metsän merkityksestä terveydelle, minkä haluan tässä nyt nostaa, niin se on todella voimallinen. Ja ihan se, että 15-minuuttia kävelee metsässä, niin tuo hyviä bakteereita sinne kehoon, jotka sitten laskevat verenpainetta ihan tutkitusti.
Kaivolahti [00:18:28]
Kyllä ja sitten sen tavallaan sen psyykkisen voimavaran sieltä myös samalla saa sen rauhoittumisen mielessä, kun sanoit myöskin näistä bakteereista.
Asplund[ 00:18:40]
Kyllä. Mennäänkö sitten viimeiseen hoitotyön toiminnot asiaan vielä, mikä tietysti on myös tärkeä terveyden edistämisen yksi osa-alue?
Kaivolahti [00:18:54]
Se on ehkä sitä meidän ammatillista osaamista eikö vaan?
Tai kaikkien terveysalan ammatillista osaamista tulee nämä hoitotyön toiminnot, että miten me tehdään sitä työtä ja minkälainen ideologia siellä meillä on taustalla, että nähdäänkö me vaan se ihminen, yksilö, asiakas, potilas, vai miten me nähdään tämä asia ja miten me tehdään sitä työtä?
Minkälainen näkökulma meillä siihen on?
Asplund [00:19:20]
Kyllä. Olen samoilla linjoilla, eli nämä kaikki edelliset, kuten sanoit ja ymmärsinkin sen näin, että vaikuttavat siihen sitten miten me sitä niin sanottua asiakasta ja potilasta hoidetaan sitten siellä.
Ja jos meillä on näistä kaikista edellä mainituista hyvät ja sellaiset terveet ja laajat näkökulmat, niin silloin me myös voidaan sitten hoitaa ja kohdata ihminen ja asiakas erittäin terveyttä edistävästi.
Kaivolahti [00:19:51]
Kyllä ja ehkä terveyden edistämisestä tulee se kokonaisvaltaisuus huomioon, eikö vaan?
Lähdetään siihen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Että ei tavallaan oteta mitään sellaista yhtä asiaa puheeksi tai ei hoideta yhtä juttua, vaan kokonaisvaltaisesti katsotaan se ihminen näillä kaikilla tasoilla, eli siinä ympäristössään ja perheessään ja missä hän onkaan.
Asplund [00:20:16]
Kyllä. Ja sitten nähdään, eikä unohdeta sitä voimavaralähtöisyyttä, eli nimenomaan sieltä asiakkaasta nouseva asia mikä sitten häntä vaikka motivoi.
Kaivolahti [00:20:27]
Ja sitten juuri ehkä ne positiiviset näkökulmat, eikö vaan?
Ei katsota, että mitä sinulta puuttuu, vaan mitä sinulla on.
Asplund [00:20:32]
Joo, kyllä se on juurikin näin.
Kaivolahti [00:20:37]
Ja sitten tässä vielä muutama tämmöinen peruskäsite, mitkä tässä terveyden edistämisessä kulkevat, niin on tämä promootio ja preventio.
Mitä tämä promootio sinun mielestäsi Noora on?
Asplund [00:20:53]
Minä jotenkin näkisin, että tämä on hyvin vahvasti ja kiinteästi siihen terveyden edistämiseen liittyvä käsite. Voisin jopa osittain ja limittäin pitää sitä jopa sen terveyden edistämisen alakäsitteenä tai jopa limittäin vähän samana käsitteenä.
Sehän on sellaista terveyden laajamittaista edistämistä joka tasolla. Juuri näistä ympäristön
tasoista, mistä äsken puhuttiin.Sillä tavalla sen näen.
Kaivolahti [00:21:25]
Ja sitten ehkä miettii, että yhteiskunta luo sellaiset olosuhteet, että meillä on terveellistä täällä elää.
On puhdasta vettä ja vaikka viemärijärjestelmä. Ja tavallaan se, että on huolehdittu siitä ympäristön terveydestä ja meidän yhteisön terveydestä niin, että on vaikka tällainen perusterveydenhuolto.
Tai neuvolajärjestelmä tai kouluterveydenhuollon järjestelmä ja opiskelijan terveyshuolto.
Asplund [00:21:50]
Kyllä.
Kaivolahti [00:21:58]
Se kattaa koko elämänkaaren.
Asplund [00:22:01]
Kyllä juuri samantyylisesti näen ja joissain lähteissä saattaa olla se, että tämä tavallaan kohdistuu terveisiin ihmisiin ja sitten se sairaiden promootio unohdetaan, niin en ehkä ihan niin sitä näkisi itse. Siinä kuitenkin myös niitä niin sanottuja sairaita ihmisiä.
Puhuttiin äsken siitä koherenssin tunteesta, niin hehän voivat kokea itsensä terveeksi
ja myöskin tottakai heidän terveyttään pitää edistää tai jos mietitään vaikka promotiivisiä toimintoja vaikka katujen hiekoitus talvella.
Kaivolahti [00:22:42]
Tupakkavero.
Olisiko se promitiivistä toimintaa?
Asplund [00:22:46]
No kyllä minä näkisin sen sellaiseksi.
Kaivolahti [00:22:48]
Alkoholiveroa on nostettu tässä vuosien mittaan myöskin.
Asplund [00:22:53]
Kyllä eli tavallaan nämä kuuluvat kaikille ja myös niille niin sanotusti sairaille, mitkä me nimetään sairaiksi, niin heille myös toki se promootio kuuluu.
Kaivolahti [00:23:05]
Aivan, että tällaista yhteiskuntalähtöistä terveyden edistämistä.
Asplund [00:23:15]
Kyllä. Hyvien olosuhteiden luomista.
Kaivolahti [00:23:19]
Kyllä. Ja sitten tämä preventio ajattelu.
Nämä rajat eivät tässä todellakaan ole mitenkään selvät, että milloin me kuljetaan näitä.
Preventiossa on kolme tasoa:
Primaaripreventio, sekundaari, – ja tertiaaripreventio.
Miten liikutaan niiden välissä, että milloin katsotaan mikäkin terveyden edistämisen tasoksi.
Ainakin minÄ näen, että siinä on se sairauksien ehkäisy ja tässä ehkä vielä sellainen, jos miettii niin minä ajattelen tietysti terveydenhoitajan näkökulmasta, niin tässä on se ongelmalähtöinen ajattelutapa. Se sellainen, että vaikka estetään se sairaus.
Eikö vaan?
Pyritään siihen sairauden ehkäisyyn.
Asplund [00:24:05]
Kyllä. Karkeasti voidaan ehkä jaotella se, että niin sanotut terveet ihmiset sulkuihin laitettuna tai heittomerkkeihin. Siellä sitten voi olla juuri, puhutaan sellaisesta terveysneuvonnasta
ja elintapaneuvonnasta. Niillä sitten pyritään tuomaan sitä tietoa.
VälittÄmään ihmisille ja ohjaamaan heitä oikean tiedon lähteille. Jotta he löytävät sieltä niitä neuvoja ja voivat edistää itse sitä omaa terveyttään tai lastensa terveyttä.
Kaivolahti [00:24:42]
Kyllä. Tai yhteisön tai mikä siellä onkaan.
Asplund [00:24:46]
Kyllä. Niin sitten on tosiaan tämä primaaripreventio.
Se on sitä sairauksien ehkäisevää toimintaa, kuten juuri sitä mitä sinä äsken sanoit.
Terveysneuvontaa, esimerkiksi rokotuksethan kuuluvat sinne. Mitä vielä sinne voisi kuulua?
Perusterveydenhuoltoon kuuluvat asiat.
Asplund [00:25:06]
Kyllä ja sehän on mielestäni tosi tärkeä vaihe, eli tämä on juuri nimenomaan sitä jos mietitään
vaikka tällaista esidiabetesta, mistä puhutaan vaikka MBO:na eli metabolinen oireyhtymä.
Ihminen vaikka on ylipainoinen ja hänellä on alkanut tulemaan tiettyjä oireita vaikka diabetekseen liittyen, niin sitten siinä vaiheessa annetaan kohdennettua ohjeistusta tai vaikka elintapaohjausta.
Ja ohjataan asiakasta siihen, että hän pystyisi alkamaan vaikka sitten vähän hallitsemaan sitä painoa ja saamaan sitä elämänhallintaa siihen, jotta ei sitten pääsisi tilanne siihen, että puhkeaisi se diabetes.
Kaivolahti [00:25:56]
Niin, aivan. Ja sitten jos alkaa olla näitä merkkejä, eikö vaan, että sieltä voisi tulla, että on kaikki metabolisen oireyhtymän nämä markkerit jo koholla, niin siellähän sitten tarkoitus on ehkäistä niitä.
Sitä diabetesta tai verenpainetautia. Ja sittenhän me puhutaan siitä sekundaaripreventiosta.
Asplund [00:26:20]
Kyllä.
Kaivolahti [00:26:25]
Eli yritetään erilaisin terveys keskusteluin miettiä niitä sen ihmisen voimavaroja, millä me saataisiin niin, että se tauti ei puhkeaisi. Eikö vaan?
Asplund [00:26:35]
Kyllä. Se on juuri sitä.
Äsken puhuttiin siitä, että nämä rajat ovat vähän häilyviä, niin tässä voidaan miettiä sitä, että se on jo sitä sairauden hoitoa, että hoito ja ehkäisy menee osittain päällekkäin. Mutta tavallaan, että siinä sitten voidaan seurata sitä vaikka lääkehoitoa tai ottaa asiakasta käymään uudelleen siellä vastaanotolla ja katsotaan, että miten vaikka verensokerit onko ne laskeneet omamittauksissa tai sitten, että onko ihan laboratoriokokeissa laskenut vaikka pitkäsokeri.
Vaikka tämän tyylisiä ihan konkreettisia esimerkkejä ihan käytännössä.
Kaivolahti [00:27:27]
Ja tähänhän kuuluu näitä seulontoja. Eikö vaan?
Asplund [00:27:30]
Kyllä.
Kaivolahti [00:27:32]
Mammografiat, papaseulonta, esimerkiksi siinä katsotaan sitä kohdunkaulan syöpää ja sitä, että kuinka niitä muutoksia siellä on ja missä vaiheessa siihen puututaan.
Asplund [00:27:42]
Kyllä. Niitä esimerkiksi ja tässä myös juuri tuossa puhuttiin äsken siitä primaaripreventiosta, että sehän voi olla niin sanotusti tämä mammografia tai nääÄ seulonnat ylipäätäänsä pystyy myöskin laskemaan näihin molempiin, eli primaariin tai sekundaaripreventioon.
Se katkoviiva on hieman sillä tavalla laaja tai on nimenomaan katkoviivalla tämä väli, että mihin se sitten kuuluu.
Kaivolahti [00;28:13]
Tällainen liukuvärjäys.
Asplund [00:28:13]
Kyllä, ja juuri se, että siitä riippuvainen, että kuka sitä tarkastelee.
Kaivolahti [00:28:19]
Kyllä.
Asplund [00:28:23]
Sen takia on tärkeää itselle selittää nämä käsitteet mitä ne itselle tarkoittavat, jotta sitten pystyy vähän kategorisoimaan asiakasta ja siinä terveyden edistämisestä kohdentamaan sitä ohjausta oikein.
Nämä ovat siihen tosi tärkeitä nämä jaottelut.
Kaivolahti [00:28:43]
No sitten on vielä tämä tertiaaripreventio. Ja sehän on sitten sitä, että pyritään jos on sairastunut, niin sitten pyritään vähentämään niitä haittoja ja pahenemisvaihetta. Pyritään estämään se paheneminen, eli esimerkiksi COPD, joka on eteenpäin menevÄ tauti, eli pyritään siihen, että ne pahenemisvaiheet olisivat jollain tavalla hallinnassa tai niihin pyrittäisiin puuttumaan.
Eli tavallaan on tauti, mutta silti sitä omaa terveyttä voidaan ylläpitää.
Asplund [00:29:21]
Kyllä juurikin näin. Eli siellä on sitten niin sanotusti varsinainen hoito ja kuntoutus myöskin kuuluu tähän tertiaaripreventioon. Tietenkin tavoitteena on tässäkin kuten näissä aikaisemmissa, mutta tässä erityisesti, kun se tauti ja sairaus jo on, että se toimintakyky ylipäätään säilyisi siellä normaalina tällä ihmisellä. Että hän pystyisi täysipainoisesti elämään siellä yhteiskunnassa.
Selvä kyllä ruvetaan
olemaan loppusuoralla, eli tiivistetään vielä tähän loppuun mitä ollaan tänään käyty läpi näitä käsitteitä. Eli ollaan sitä hoitotyön paradigmat käytiin läpi.
Kaivolahti [00:30:10]
Käsitys terveydestä.
Mitä terveys ja hyvinvointi ovat?
Millä tasoilla sitä tehdään?
Asplund [00:30:21]
Kyllä ja ympäristön näkökulmaa käytiin läpi. Tietyn teoriankin mukaan.
Ekologinen systeemiteoria käytiin hyvin pintapuolisesti läpi.
Kaivolahti [00:30:34]
Ja sitten tämä koherenssintunne. Mistä se tulee. Ehkä hauskin tähän koherenssintunteeseen
tulee sellainen, kun minun tuttavan savolaismummo sanoi aina, että ei oo mittään niin pahhoo
etteikö ois jotain hyvvee.
MielestÄni se kuvaa tätä koherenssintunnetta tosi hyvin.
Asplund [00:30:56]
Kuulostaa kyllä tosi hyvältä, eli juurikin näin ja tosi hyviä viisauksia kyllä ikääntyneiltä ihmisiltä tulee, jotka ovat oikeasti kokeneet vaikka ja mitä kuten tiedetään meidän Suomen historiasta.
Kaivolahti [00:31:12]
Ja sitten nämä promootion ja prevention käsitteet.
Asplund [00:31:17]
Ja sitten avattiin vähän mitä tarkoittaa primaari-, sekundaari- ja tertiaaripreventiot.
Ja myöskin siellä sitten se voimavaralähtöinen teoria käytiin läpi.
Se salutogeneesi, mikä oli se Aaron Antonovskyn luoma teoria tästä elämänhallinnan tunteesta.
Kaivolahti [00:31:39]
Kyllä.
Asplund [00:31:41]
Tähän me päätämme tällä kertaa.
Kaivolahti [[00:31:45]
Kyllä, kiitos kuulijoille.
Lisää on tulossa.
Asplund [00:31:47}
Terveyttä edistävää päivää!
Popmusiikkia [00:31:53]
Marja-Liisa ”Mafi” Saarilammi toimii Metropolian auditoinnin projektipäällikkönä Karvilta. Keskustelussaan Metropolian toiminta-arkkitehti Virve Kentan kanssa hän käy läpi marraskuussa pidettävän auditoinnin yksityiskohtia ja valottaa niiden taustoja. Mafi kertoo tarkemmin, mitä auditoinnissa tapahtuu myös auditoijan silmin sekä vinkkaa, miten suhtautua ryhmähaastattelun jännittämiseen.
Käsikirjoitus Virve Kentta ja Anna Zaikova.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (23.3MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[äänite alkaa]
Haastattelija 1 Virve Kentta
Puhuja 1 Marja-Liisa Saarilammi
[musiikkia]
Haastattelija 1 [00:00:23]: Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcast-sarjassa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minun nimeni on Virve Kenttä ja olen Metropolian toiminta-arkkitehti. Tässä jaksossa minulla on vieraana Marja-Liisa Saarilammi, arviointineuvos ja strateginen vastaava Karvista eli Kansallisesta Koulutuksen Arviointikeskuksesta. Sinä toimit Metropolian auditoinnin projektipäällikkönä myös yhteyshenkilönä meille päin. Tervetuloa.
Puhuja 1 [00:00:59]: Kiitos Virve.
Haastattelija 1 [00:01:01]: Moni varmaan tuntee sinut paremmin sinun lempinimelläsi Mafi, ja varmaan voidaan ajatella, että tässäkin podcastissa tuttavallisesti juttelemme me, Virve ja Mafi.
Puhuja 1 [00:01:12]: Kyllä. Mielellään näin.
Haastattelija 1 [00:01:16]: Kerro vähän tähän alkuun sinun työstäsi Karvissa. Sinulla on tällainen arvokkaalta kuulostava titteli kuin arviointineuvos. Mitä teet käytännössä? Minkälaista sinun arkinen työsi Karvissa on?
Puhuja 1 [00:01:31]: Varmasti aika sellaista mitä monella muullakin tänä päivänä: hybridityötä, eli teen monenlaisia. Arviointineuvospuoleen kuuluu erityisiä vastuita, ja strateginen vastaavaa liittyy siihen, eli meillä alkaa uusi strategiakausi, ja tällä hetkellä vastaan Karvin koko strategian valmistelusta. Itseasiassa meillä aloitti uusi arviointineuvosto eilen. Arviointineuvoston tärkeä tehtävä on juuri strategia, mutta tätä tässä laajassa yhteistyössä henkilöstön ja neuvoston kanssa. Meillä on arviointisuunnitelmakausi aina nelivuosittain. Vastaan siitä. Auditoinnit ja teema-arvioinnit ovat arviointipuolta. On yleistä kehittämistyötä ja arviointityötä.
Haastattelija 1 [00:02:25]: Ilmeisesti on niin, että sinulla on erityisesti korkeakoulut.
Puhuja 1 [00:02:29]: Kyllä.
Haastattelija 1 [00:02:30]: Ei muita koulutusasteita?
Puhuja 1 [00:02:32]: Korkeakoulutus ja vapaan sivistystyön yksikkö ovat ne, missä toimin, ja johtotiimin kanssa johtamiseen ja strategiaan liittyvissä asioissa.
Haastattelija 1 [00:02:43]: Entä projektipäällikön rooli? Korkeakoulu kun auditoidaan, Karvista aina nimetään projektipäällikkö. Kerro siitä vähän käytännössä vielä. Mitä sinä siinä roolissa meille päin teet?
Puhuja 1 [00:02:58]: Se on varmaan aika paljon sitä, että koko prosessi olisi mahdollisimman sujuva puolin ja toisin, ja tietenkin dialogi on tärkeää. Me olemme tässä työpari Virven kanssa, ja siihen liittyy niin monta asiaa, ettei varmaan aika riitä kertomaan siitä, mutta kaikki tähän vierailuun liittyvät valmistelut, sitä ennen itsearvioinnin tekeminen ja ryhmän kanssa kokousten vetäminen. Tietenkin meillä on aika kova vastuu siinäkin, että myös tsekkaamme sen, että kaikki auditointikriteerit tulevat, kun on raportointivaihe, haastattelut ja niin pois päin tulevat katsottua, että mennään kansallisten kriteereiden mukaisesti, ja katsotaan myös ryhmän perehdyttäminen tähän työhön.
Haastattelija 1 [00:03:53]: Ja me olemmekin olleet tässä paljon yhteistyössä, ja sinusta on varmaan muodostunut sellainen tukihenkilö myös meille päin tänne. Kiitos siitä.
Puhuja 1 [00:04:04]: Kiva jos voi olla tukena, ja on ollut todella miellyttävää tehdä tätä yhteistyötä.
Haastattelija 1 [00:04:10]: Mainitsitkin haastattelut, ja olemme siis nyt Metropoliassa siinä vaiheessa, että itsearviointiprojekti on jo takana päin siitä. Kukaan ei varmaan enää muistakaan tai sitten ehkä joku muistaa kevään urakan, ja se lähetettiin teille elokuun lopussa. Sen jälkeen me olemme lähteneet tekemään seuraavaa vaihetta, joka on ihan kohta huipentumassa tähän haastatteluun eli siihen, että auditoijaryhmä tulee vierailulle tänne meille. Nyt kun pandemia-ajasta päästiin, me pääsemme jo kasvokkain tapaamaan. Se on marraskuun 23. ja 24. päivä. Se on semmoinen tapahtuma, että siihen liittyy korkeakouluissa varmaan tietysti järjestelyä ja kaikkea, mutta myös aika paljon erilaisia ajatuksia, jopa tunteita, että kun kutsutaan sinne, joku voi ajatella, että ”jee pääsen”, ja jollekin se on ” voi apua, joudun sinne.” Kaikki siihen tilaisuuteen valmistautuessaan käyvät läpi erilaisia, kuinka minä nyt ja miten tästä hanskataan. Jutellaan siitä nyt vähän tässä jaksossa. Miten me voisimme evästää Metropolian henkilöstöä, jotka ovat saaneet kutsun ja ovat valmistautumassa? Aloitetaan tällaisesta laajemmasta asiasta. Miksi auditointiprojektiin on rakennettu tämä haastatteluvaihe? Mikä merkitys haastattelulla on kokonaisuuteen nähden?
Puhuja1 [00:05:52]: Todella hyvä kysymys. Olemme tosiaan saaneet itsearvioinnin, ja yksi pointti tässä on, että haluamme jatkaa keskustelua niistä teemoista, mitä siellä on kirjoitettu. Tietenkin se toimii eräänlaisena evidenssinä sille, ovatko ne asiat juuri niin, miten te olette ne kirjoittaneet, mutta mielestäni siinä on hirveän tärkeänä myös se, että monesti sieltä kyllä saadaan sellaista tietenkin, että miten arki sujuu ja miltä se näyttää, ettei arjenlaatutyö jäisi vain paperille, ja että saadaan se vuorovaikutus. Ehkä yksi tärkeä asia, jota haluan oikein painottaa, on se, että haastattelua ei kannata millään lailla jännittää. Yritämme auditointiryhmänä tehdä sen mahdollisimman vuorovaikutteiseksi. Se ei ole todellakaan mikään kuulustelutilaisuus. Keskustellaan siitä arjen työstä. Jotenkin ajattelen, että jos se olisi pelkästään itsearviointiosuus, se jäisi todella paperinmakuiseksi. Korkeakoulun tärkeä työ, mitä tehdään, näkyisi, kun ihmiset pääsevät kertomaan omasta työtään, ja myös että siellä on johtohallitus, laatutoimijat, henkilöstö ja opiskelijat. Kaikkien äänet ovat tärkeitä.
Haastattelija 1 [00:07:18]: Te saatte ehkä elävämmän kuvan kuin jos vain olisi se paperi.
Puhuja 1 [00:07:26]: Mm.
Haastattelija 1 [00:07:27]: Tuosta minulla nousee mieleen sellainen ajatus tai kysymys, että kun raportti on se, joka teille on annettu, ja me pystymme sen uudestaan ja uudestaan lukemaan. Se on meidän yhteinen työkalu siinä välissä, kun haastattelu tapahtuu. Eli raportin rooli on edelleen aika iso, mutta mitä sitten, kun sanoit, että kukin oman arkisen työnsä? Raporttiin on kuitenkin saatu… Sehän on hirveän rajattu ja ikään kuin niukka. Varmaan monella voi olla sellainen kokemus, että tämä teksti raportissa on niin ylätasoista, että missä minun työtehtäväni nyt tässä tekstin sisällä on? Miten sinä tähän kommentoisit?
Puhuja 1 [00:08:16]: Kyllä auditointiryhmä aina katsoo, minkälainen porukka on tulossa paikalle, ja kysymykset ohjataan siihen. Ei tosiaan tarvitse etukäteen opetella vaikka sitä itsearviointiraporttia tai meidän kriteerejämme. Sellaisia asioita ei kysytä. Ne kysymykset liittyvät oman arjen työhön. Se varmasti ehkä helpottaa sitä, että voi vapaasti kertoa omasta työstään. Tosiaan pyritään aika hyvään vuorovaikutukseen ja niin, että kaikki, jotka tulevat paikalle, pääsevät ainakin kerran puhumaan. Aikatauluhan on aika tiukka.
Haastattelija 1 [00:08:56]: Se on totta. Eli viestisi on, että nyt valmistautuessa ei tarvitse ulkoa opetella raportista eikä myöskään meidän tahtotilamme ole, että kukaan siellä ulkoa lurittelisi mitään, mutta te olette tässä huolehtineet yhteyden syntymisestä, että on kunkin oma työtehtävä ja se aika ylätasoinen raporttiteksti. Te ymmärrätte auditointiryhmänä, että kun se ylätasoinen kuvaus on tätä, kysytään juuri näitä asioita.
Puhuja 1 [00:09:28]: Kyllä. Esimerkiksi ehkä yleisesti ottaen aikaisemmista auditoinneista monesti strategiset ja tämäntyyppiset kysymykset suunnataan johdolle, vaikka ne tietenkin ovat jokaisen arkipäivää nykyaikana, mutta ehkä opettajille enemmän omaan työhön, opettamiseen ja opettamisen kehittämiseen ja tämän tyyppiset kysymykset. Opiskelijoilla puolestaan se, mikä opetuksessa toimii, palautteista ja tämäntyyppisistä.
Haastattelija 1 [00:10:01]: Eli kaikki voivat mennä sinne omana itsenään.
Puhuja 1 [00:10:04]: Kyllä. Nimenomaan tämä olisi se pääviesti.
Haastattelija 1 [00:10:10]: Entä konkreettinen haastatteluiltanne? Eli sehän järjestetään nyt. Meillä esimerkiksi tulee tällainen järjestely, että kun on kutsuttu haastatteluun, sitä ennen on lounge-tyyppinen tila, jossa voi kokoontua ja rauhoittua, ja sieltä kutsutaan sinne tilaan, missä auditoijaryhmä on ja haastattelu tapahtuu. Kerro vähän siitä, mitä siellä tapahtuu. Miten käytännössä haastatteluiltanne etenee? Porukka tulee sisään ja istuutuu tuoleille.
Puhuja 1 [00:10:45]: Siinä meillä monesti vaihtuukin se puheenjohtaja, joka toivottaa ihmiset tervetulleiksi, ja siellä on jo valmiiksi oma nimikyltti, jotta tietää, mihin menee istumaan. Näkee oman paikkansa. Ehkä kun pandemia on jälkiaalloissa, ei kätellä vielä, kun nähdään aika paljon ihmisiä, mutta kuitenkin toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, ja monestihan meillä on jokin lämmittelykysymys alussa, jotta saadaan ihmiset rentoutumaan. Se etenee sillä lailla, että meillä jokaisella on omia vastuita, joita on etukäteen mietitty. Se aikahan menee todella nopeasti. Yritämme kysyä ne tärkeimmät kysymykset. Jos valmistautuu vastauksiin, monesti siitä on ihan hirveän paljon apua raportin kirjottamisessa, jos pystyy antamaan joitain konkreettisia esimerkkejä omasta kokemuksistaan tai omasta työstään jonkin konkretian vastauksena kysymyksiin.
Haastattelija 1 [00:11:54]: Eli voisi ajatella, että keskeinen selvitettävä on, miten ne asiat, joita on sanottu, käytännössä ilmenevät.
Puhuja 1 [00:12:04]: Kyllä. Nimenomaan. Todella hyvin sanottu.
Haastattelija 1 [00:12:07]: Se on ehkä sellainen hyvä ohjenuora. Entä kun meillä on kansainvälinen auditointi nyt kyseessä? Tietysti kieli on englanti. Se on itsestään selvä vaikutus, mutta onko sillä muita vaikutuksia haastattelutilanteeseen tai ylipäänsä tähän? Miten sinä sen näet?
Puhuja 1 [00:12:26]: Metropolia on tosiaan valinnut kansainvälisen ryhmän ja on tehnyt näitä kansallisilla ja kansainvälisillä ryhmillä, ja ehkä se kansainvälisen ryhmän spesialiteetti on, että kyllä siellä monesti tulee sellaisia näkemyksiä, joita me suomalaiset emme ehkä ole tulleet ajatelleeksi. Toivoisin näin, että saatte joitain uusia näkemyksiä ja kehittämisideoita. Siellähän on yksi kehittämiskohde, joka teillä liittyy tutkimuskehitysinnovaatioon, oppimisympäristöihin ja innovaatiokeskittymiin. Te saisitte myös uusia ideoita. Tietenkin ryhmäkin on valittu silla lailla, että siellä on asiantuntemusta. Mutta ehkä tämä kansainvälisyys, että tulee Suomen ulkopuolelta ajatuksia.
Haastattelija 1 [00:13:15]: Ilmeisesti siinä on niin, että kun te valmennatte sen ryhmän juuri tähän meidän keissiimme, te käytte läpi myös suomalaista korkeakoulujärjestelmää ja yleiset, että Suomessa on yleensä näin.
Puhuja 1 [00:13:29]: Kyllä.
Haastattelija 1 [00:13:29]: Siinä mielessä he tulevat valmistautuneina.
Puhuja 1 [00:13:33]: Kyllä. Näin nimenomaan.
Haastattelija 1 [00:13:34]: Eikä vaikka omista kansallisista viitekehyksistä.
Puhuja 1 [00:13:37]: Ei. Meillä on oma spesiaalisysteemi. Kyllä käymme ministeriön roolit, rahoitukset ja ylipäätään korkeakoulusysteemin heidän kanssaan. Se liittyy meidän perehdytykseemme.
Haastattelija 1 [00:13:55]: Sitä meillä on mietitty, että haastatteluajat ovat todella lyhyitä, ja kun siellä voi olla kahdeksan tai kymmenenkin henkeä kerralla paikalla, onko kuitenkin niin, että jokainen ehtii jotain sanoa?
Puhuja 1 [00:14:13]: Kyllä tähän ehdottomasti pyritään ja pitämään huolta siitä, ettei kukaan tule haastatteluihin turhaan. Kaikki siellä kyllä ainakin kerran saavat sanoa, ja monestihan jos on kysymys, viittaamalla voi pyytää puheenvuoroa. Ehkä haluaisin senkin sanoa, että jos tuntuu, että on jokin tärkeä asia, jota me emme ole hoksanneet kysyä, mutta joka liittyisi jollain lailla tähän asiaan, ihan reippaasti voi kyllä nostaa kätensä, pyytää puheenvuoroa ja kertoa vielä. Ei ole sillä lailla, että on pakko vastata vain meidän esittämiin kysymyksiin.
Haastattelija 1 [00:14:49]: Mutta kuitenkin se keskustelu on sillä lailla kontrolloitu, että pyydetään puheenvuorot, ja te esitätte kysymykset kohdennetusti. Se ei ole ihan sellaista vapaana olevaa keskustelua?
Puhuja 1 [00:14:59]: Ei se ole juuri sen takia, että koska ne sessiot ovat rajattuja, pyritään saamaan se informaatio ihmisistä irti, mutta kuitenkin ihan mukavassa hengessä.
Haastattelija 1 [00:15:17]: Se on teillekin aika rankka päivä, jos ajattelee auditoijaryhmän kannalta. Te olette kaksi päivää pitkälti yli kahdeksan tuntia aikamoisen infotykityksen kohteena siellä. Kerro vähän vielä teidän näkökulmasta. Olet kuitenkin ollut tekemässä ja toteuttamassa monia. Miltä se tuntuu auditoijan roolissa? Oletteko te ihan puhki päivän päätteeksi?
Puhuja 1 [00:15:41]: Täytyy myöntää, että se on sillä tavalla rankkaa. Tulee paljon informaatioita, mutta on se myös ihan älyttömän kiinnostavaa. Sehän on näköalapaikka organisaatiolle päästä kuulemaan kaikkien ihmisten kertomukset ja kokemukset. Yleensähän näemme noin keskimäärin ehkä sata ihmistä kahden päivän aikana. Se on paljon. Kyllä sen huomaa, että oma kognitiivinen kapasiteetti on aika tiukoilla, mutta toisaalta se on ihan hirveän kiinnostavaa. Se on myös tämän työn suola, että me pääsemme tänne vierailulle ja näemme kaikki ihmiset. Oikein odotamme sitä. Ainakin itse aina odotan juuri sitä kohtaa tässä auditoinnissa.
Haastattelija 1 [00:16:21]: Te varmaan tunnette toisenne jo. Teidän porukka on hyvin ryhmäytynyt, ja teillä on omat roolinne. Mainitsitkin, että te vähän jaatte vastuita. Tarkoittaako se sitä, että jokin henkilö on erityisesti kysymässä vaikka TKI-asioista, ja jokin toinen opetuksen kehittämisestä?
Puhuja 1 [00:16:40]: Kyllä. Juuri näin. Arviointialueet on jaettu. Kukin vastaa yhdestä arviointialueesta.
Haastattelija 1 [00:16:52]: Onko teillä vaikeaa keksiä kysymyksiä. Raavitteko te päitänne? Mitä me voisimme tästä?
Puhuja 1 [00:16:57]: Ei. Ne ovat kyllä aika tiukasti ja tarkasti etukäteen mietitty. Se on minun mielestäni myös vaativaa. Siinä on yhtä aikaa itsearviointiraportti ja meidän kriteerimme ja menemme teidän intraanne. Se, mitä siellä kysytään, on todella, todella tarkkaan mietitty. Ne eivät ole improvisaatioita siinä tilanteessa, jotta niistä saataisiin hyvää aineistoa loppuraporttiin. Monesti meille tulee palautetta, että haastateltavat kertovat, että he ovat oppineet jotain uutta haastattelun aikana, ja se on minusta mahtavaa, että tämmöistä palautetta tälläkin kerralla tulee. Tietenkin kollegat kuulevat myös toistensa kertomuksia. Siinä voi oppia myös omasta organisaatiostaan jotain uutta.
Haastattelija 1 [00:17:46]: Rauhoittuu yhtäkkiä, kun kuuntelee toisesta näkökulmasta omaa juttuaan. Mitä kun kuitenkin sanoit jo, että siellä voi olla satakin ihmistä, kaikenlaista voi aina tapahtua. Tuleeko sinulle mitään sellaisia kommellustilanteita, joista on kuitenkin selvitty? Mitä kaikkea voi sattua? Jokin nimeltä mainitsematon, mehukas juttu korkeakoulusta?
Puhuja 1 [00:18:16]: En tiedä mehukkuudesta, mutta sinänsähän voi sattua kaikkia tämmöisiä black outeja tai jokin asia ei tule mieleen, ja sehän ei haittaa yhtään mitään. Koska on tämä englannin kieli, siinä voi käydä niin, ettei saa jotain sanaa mieleen. Meillähän Karvista on paikalla kaksi suomenkielistä. Edelleen autamme, jos etsii jotain sanaa, ja kollegat monesti auttavat. Ei tule kyllä semmoista mieleen, että olisi totaalisesti jotain ihan kauheaa sattunut. Teemme tätä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Kaikesta selviää ja autamme toinen toisiamme. Oikeastaan mielestäni siellä ei oikein voi mokata, jos vain kertoo omasta työstään.
Haastattelija 1 [00:19:04]: Se on oikeasti aika lohdullinen ja toivorikas ajatus. Me kukin puhumme siitä, minkä tunnemme parhaiten eikä olekaan oletusta, että sen ulkopuolelle mentäisiin.
Puhuja 1 [00:19:18]: Ja sairastumisiahan voi sattua, ja niillehän ei voi mitään
Haastattelija 1 [00:19:22]: Ihan totta. Tuossa juuri sanoit, että englannin kieli on ehkä sellainen, mitä montaa tulijaa mietityttää. Senhän ei tarvitse olla mitään täydellistä. Meidän auditoijatkaan eivät ole natiivienglannin puhujia.
Puhuja 1 [00:19:40]: Näin on, ja itsekään en todellakaan ole. Yrittää parhaansa, ja kyllä me tuemme siinä, jos tulee jotain. Näkee, että ei saa sanottua sitä, mitä ajatteli. Ajattelin, että omasta työstä voisi kerrata ehkä jotain sanastoa. Jos ei ole käyttänyt englannin kieltä, siitä voisi olla hyötyä omaan työhön, että miettii vaikka mielessään, miten kertoisi omasta työstään. Vähän saisi sitä sanastoa, koska tämä on kuitenkin tämmöinen vähän erikoissanasto, mutta mitään ei tarvitse ruveta opettelemaan. Vähän jos ei ole viime aikoina ollut käytössä.
Haastattelija 1 [00:20:22]: Kaikki opetussuunnitelma ja tämmöiset peruskäsitteet.
Puhuja 1 [00:20:25]: Niin.
Haastattelija 1 [00:20:26]: Tähänhän varmaan se raportti on ja tietysti oman intran englannin kieliset osuudet, mitä niitä on. Oikein hyvät sanastolähteet. Oli jokin asia vielä tuossa mielessä? Ihan semmoinen käytännön tilanne, mitä siellä voisi? Niin. Jos unohtaa kerta kaikkiaan jonkin? Voisin itse kuvitella, että jälkikäteen minulle tulee sellainen olo, että voi että en saanut sanottua tätä asiaa ja minun olisi ehdottomasti pitänyt muistaa mainita tästä. Voiko sellainen vaikuttaa jotenkin? Meneekö se?
Puhuja 1 [00:21:08]: Tuo on todella tyypillinen kommentti ja palaute, jonka olemme saaneet. Ihmisillä tulee jälkikäteen, että olisi pitänyt vielä sanoa sekin asia. Ei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Voi olla ihan rauhassa sen suhteen. Ei auditointi mennyt pilalle sen suhteen millään lailla. Tietenkin jos on ihan semmoinen kriittinen asia, siellähän on tulossa sellaisia ryhmiä, tai voi vaikka Virvelle tai Annalle kertoa siitä, että tämä olisi hyvä tuoda esiin. Tietenkin yhteyshenkilönä voi vielä välittää ryhmälle jonkin asian. Samalla lailla kuin me voimme vielä auditointivierailuaikana pyytää teiltä jotain aineistoa, jos tulee mieleen siinä. Me emme enää kiusaa teitä sen jälkeen. Samalla laillahan siinä voi tuoda jotain viestiä, jos on jokin tärkeä asia jäänyt sanomatta.
Haastattelija 1 [00:22:00]: Tuo on hyvä vinkki. Kiitos. Täytyy järjestää se mahdollisuus, että me vielä viestimme. Nyt olemme aika lailla käyneet läpi erilaisia näkökulmia. Millä mielillä sinä nyt odotat? Sanoit, että olet yleensä innostunut, mutta jännittääkö sinua yhtään tai teitä, kun olet ollut ryhmän kanssa tekemisissä?
Puhuja 1 [00:22:23]: Siis ihan todella kiinnostuneena olen tulossa Metropolian ammattikorkeakouluun. Ehkä siinä on vähän semmoinen pieni jännitys aina. Miten kaikki sujuu ja saammeko asiat hoidettua? Mutta toisaalta on sen verran kauan tehnyt niitä, että aina prosessit ja itse asia ovat kantaneet jotenkin sillä lailla, että olemme päässeet hyviin lopputuloksiin. Tämä kokemus kyllä tuo tähän tiettyä varmuutta, mutta tietty pieni jännitys on siellä. On todella mukavaa ja kivaa tulla tänne. Kyllä me odotamme todella paljon, että pääsemme tutustumaan teihin vielä syvemmin.
Haastattelija 1 [00:23:04]: Mehän omista asioista siis kerromme, omasta työstä niin kuin tässä puhuimme. Kiitos Mafi. On ollut kiva jutella näistä, ja toivottavasti tässä myös meidän henkilöstön jännitys… En usko, että kaikki kauheasti edes jännittää. Meilläkin on konkareita mukana, mutta kuitenkin sellainen ajatus siitä, että tämä viedään yhdessä läpi, tämä menee hyvin ja me selviämme oikein mainiosti.
Puhuja 1 [00:23:32]: Kiitos Virve. Oli kiva keskustella sinun kanssasi.
Haastattelija 1 [00:23:36]: Kiitos sinulle myös. Me jatkamme tätä podcast-sarjaa. On vielä yksi jakso tulossa ennen tätä h-hetkeä eli tätä haastattelua, ja siellä vieraana on meidän rehtorimme Riitta Konkola, ja kuulemme vielä Riitalta viimeiset evästykset siihen, että kun haastattelu tulee, miten siihen mennään. Jää kuulolle ja kuuntele se vielä, niin olet hyvin valmistautunut. Kiitos.
[musiikkia]
[äänite päättyy]
Metropolian rehtori Riitta Konkola ja toiminta-arkkitehti Virve Kentta käsittelevät tulevan auditoinnin yksityiskohtia. Rehtori jakaa myös auditoijanäkökulmaa Turun AMK:n kokemuksestaan, pohtii tärkeimpiä tapahtumia vuoden 2016 auditoinnista tähän hetkeen sekä avaa omaa valmistautumistaan auditointihaastatteluun.
Käsikirjoitus Virve Kentta ja Anna Zaikova.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (19.4MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Riitta Konkola
[äänite alkaa]
[00:00:06]: Musiikkia
Puhuja 1 [00:00:25]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin ja tässä podcast-sarjassa ihmettelemme auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minun nimeni on Virve Kentta ja olen Metropolian toiminta-arkkitehti. Tässä jaksossa minulla on vieraana rehtorimme Riitta Konkola. Tervetuloa Riitta.
Puhuja 2 [00:00:48]: Kiitos Virve.
Puhuja 1 [00:00:51]: Sinulla on tuore kokemus myös auditoijan roolista, olet ollut viime vuosina erilaisissa auditoinneissa auditoijan roolissa. Tuorein on ihan yhdestä toisesta ammattikorkeakoulusta viime keväältä. Ja nyt sinun itse luotsaamasi ammattikorkeakoulu on menossa tässä kohti sitä tietynlaista h-hetkeä, eli haastattelua, auditointihaastattelua marraskuun lopussa. Me olemme tehneet meidän itsearviointiraportti ja nyt on tulossa se viimeinen vaihe, mikä meillä tässä erityisesti on henkilöstölle näkyvissä. Missä meitä tullaan tänne haastattelemaan. Kerrotko vähän tähän alkuun ensin sinun omista fiiliksistäsi ja sellaisista, vaikka konkreettisesti ihan siitä, miten sinä itse aiot valmistautua siihen marraskuun lopussa koittavaan tapaamiseen auditoijaryhmän kanssa?
Puhuja 2 [00:01:51]: Minulla on oikein hyvät fiilikset, hyvin levollinen olo. Erittäin luottavainen olo. Toki tämä on ollut aika pitkä tämä auditointiin valmistautumisaika. Mutta se on myös ollut siinä mielessä hyvä, että olemme pystyneet huolellisesti käymään läpi kaikki auditointikohteisiin liittyvät asiat. Tosiaan tekemään se itsearviointi. Ja sen pohjalta on kirjoitettu tämä raportti ja koottu siihen meidän näkemyksemme, meidän toiminnastamme. Ja suhteutettu niihin arviointialueisiin, joista auditointiryhmä meitä tulee haastattelemaan. Ja olen hirveän tyytyväinen siihen valmistautumistyöhön mitä olemme täällä yhdessä tehneet. Ja sitä kautta odotan itse asiassa ihan innolla. Minusta on tosi kiva päästä nyt taas itse sinne haastateltavan rooliin.
Puhuja 1 [00:02:48]: Kiva kuulla. Tämmöisessä kokonaisessa auditointiprojektissa meillä henkilöstölle se näyttäytyy vähän kahtena vaiheena. Ensin puurramme itsearviointiraporttia ja sitten odotamme auditointihaastattelua. Niin miten sinä näet tässä kokonaisuudessa sen haastattelun merkityksen, miksi korkeakoulua haastatellaan vaikka itsearviointiraporttikin on iso työ?
Puhuja 2 [00:03:19]: Se raporttihan antaa tietysti semmoisen kokonaiskuvan. Ja siinähän on nimenomaan tarkoitus vastata niihin kysymyksiinkin joita siellä auditoinnin käsikirjassa olemme jo nähneet. Mutta se on aina kirjallisessa muodossa, toki olemme pyrkineet kirjoittamaan sen hyvin lukijaystävälliseksi ja innostavaksi. Ja siellä on paljon myös kuvia selkiyttämässä meidän tekstiä. Se on sinänsä jo toivottavasti semmoinen, joka antaa sen kuvan, mitä olemme halunneetkin antaa ryhmälle. Mutta se haastattelu, niin no se minun kokemukseni, kun olen ollut haastattelemassa myös. Niin se oli todella mielenkiintoista, kun me ryhmänä valmistauduttiin siihen mitä haluaisimme nyt kysyä lisää. Esimerkiksi jos raportissa meidän mielestämme jää joku epäselväksi tai emme oikein ymmärrä. Niin haluamme totta kai kysyä siitä lisää. Ja sitten me, ainakin silloin kun olen itse auditoijana, niin halusimme myös kuulla ihan käytännön esimerkkejä. Miten ne näyttäytyvät korkeakoulun arjessa ne asiat mistä korkeakoulu on siihen raporttiin kirjoittanut. Ja eri ryhmiltä tottakai haettiin sitä, onko se yhteneväinen se viesti. Mitä opiskelijat tai sidosryhmät tai johto tai henkilöstö kertoo. Ja onko poikkeavuuksia. Ja jos on, niin mistä se mahtaa johtua. Mutta ehkä sanoisin, että ennen kaikkea eri sidosryhmien näkökulmasta niihin samoihin asioihin ja keskustelu heidän kanssaan. Niin kyllä se rikastaa sitä raporttia todella paljon. Se voi olla, että ihan todella tulee ahaa-elämyksiä. Että aivan, että tätä se siis on mitä he tässä raportissa kirjoittivat.
Puhuja 1 [00:05:14]: Nousisiko sinulle mieleen tuosta viime keväisestä joku ihan konkreettinen esimerkki siitä, jos ajattelet, että olisit lukenut vain sen raportin ja sitä haastattelua ei olisi ollutkaan. Niin mitä sinulla olisi jäänyt ehkä pimentoon tai huomaamatta siitä auditoitavasta kohteesta?
Puhuja 2 [00:05:33]: Kyllä siellä aika montakin esimerkkiä sitten oli, jotka todellakin siinä haastattelussa meille aukesivat paremmin. Ja ymmärrys lisääntyi ja saimme monipuolisemman kuvan niistä asioista. Yksi esimerkki nyt liittyi esimerkiksi henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Siinä oli prosessi luotu ja tietyt vaiheet ja työkalut. Ja se oli ehkä, ainakin tuntui aluksi, että se oli pikkasen vaikea hahmottaa, että mikä tämä oikeasti kokonaisuudessaan on. Ja onko tämä laajalti henkilöstön tiedossa. Ja sitten kyllä siinä haastattelussa pääsimme hyvinkin eteenpäin ja saimme lisää ymmärrystä. Ja varmistui kyllä siis se, että kyllä se oli laajasti korkeakoulussa käytössä se prosessi.
Puhuja 1 [00:06:24]: Eli tietyllä tapaa siinä kohtaa erityisesti se haastattelu, se toimi evidenssinä sille, mitä raportissa oli sanottu?
Puhuja 2 [00:06:32]: Juu.
Puhuja 1 [00:06:32]: Ja pääsitte sitä koettelemaan?
Puhuja 2 [00:06:34]: Kyllä.
Puhuja 1 [00:06:36]: Ja teitte johtopäätökset siitä. Entäs sitten kun ajatellaan, että Metropoliaa on viimeksi auditoitu 2016 ja siitä on aika kulunut ja nyt ollaan tässä hetkessä. Niin miten näet auditointiraportin sisällön perusteella, minkälaisia isoja kehityskaaria sinulle hahmottui tältä ajalta, mitkä nyt tässä uudessa erityisesti nousisivat sieltä high lighteina esiin? Miten me olemme kehittyneet?
Puhuja 2 [00:07:14]: Tällä kolmannella auditointikierroksellahan on fokuksessa erityisesti opiskelijoiden oppimistoiminta ja siihen liittyvät prosessit ja palautejärjestelmät. Ja vaikuttavuustyö, tutkimuskehitys ja taiteellisen toiminnan kautta. Ja näissä kahdessa asiassa sanoisin, että kehitystä on paljonkin tapahtunut kuudessa vuodessa. Olemme nyt entistä ehkä enempi vielä pystyneet kiinnittämään huomiota nimen omaan opiskelijalähtöiseen toimintaan ylipäätänsä. Olemme kehittäneet pedagogisia linjauksiamme muun muassa siihen suuntaan. Ja sitten tässä tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoiminnassa, niin ei meillä kuusi vuotta sitten vielä ollut yhtäkään innovaatiokeskittymää. Ja nyt, näemme jo nyt niiden merkityksen ennen kaikkea tässä vaikuttavassa tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoiminnassa. Ja paljon, paljon selkeämmin myös TKI-toiminnan ja oppimistoiminnan integraatiot.
Puhuja 1 [00:08:20]: Minusta itsestäni tuntuu joskus, että ehkä on vaikea hahmottaa niitä isoja kehityskaaria, tavallaan sitä siellä kun ajattelee ihan sitä haastattelutilannetta ja sitä kun on kertomassa siitä asiasta, miten meillä nyt on. Niin miten sinä sanoisit tähän, mistä siellä haastattelussa voi, tässä kohtaa puhutaan, haittaako se jos ei itse osaa nähdä ihan sitä koko kaarta? Mikä on siellä se keskustelun ydin?
Puhuja 2 [00:09:01]: Siinä voi ottaa ihan rennosti, niin kun itse tietää eniten. Elikkä siitä roolista käsin mistä siihen haastatteluun on pyydetty. Ja ihan omin sanoin sitä omaa kokemusta ja näkemystä asioista. Se on se kaikista tärkein, ikään kuin haastatteluun liittyvä tehtävä. Että haastatteluryhmä saa sen omin sanoin sanotun kuulla. Kyllä he osaavat tietenkin kysyä taitavia kysymyksiä myös. Elikkä että he pääsevät pintaa syvemmälle. Ja kannattaa muistaa, että he ovat todella huolella lukeneet sen meidän raporttimme. Joskus auditointiryhmä pyytää vielä jotain lisämateriaaliakin johonkin kohtaan. Ja sitä kautta vielä saavat lisätietoa. Ja he ovat tutustuneet meidän intraamme. Heillä on kyllä tietoa tosi paljon. Ja nyt he haluavat kuulla, miten siinä haastattelussa mukana olevat henkilöt itse sen asian omin sanoin kertovat. Sitä ei ollenkaan tarvitse sillä lailla jännittää, osaanko nyt sanoa niitä kaikkia niitä käsitteitä just mitä siellä raportissa on ollut tai näin. Mutta haastateltavathan on sillä lailla meillä totta kai henkilöitä, jotka tuntevat kyllä teemaa. Auditointiryhmähän on tietyllä tapaa jo roolittanutkin keitä mihinkin haastatteluun he haluavat pyytää mukaan. Niin on varmasti asioita jotka ovat tuttuja heille, jotka mukaan tulevat haastatteluun.
Puhuja 1 [00:10:31]: Hyvä, tietyllä lailla itse ajattelen myös, se on aika toivorikas näkökulma tähän nyt, että hehän eivät tule tänne erityisesti kysymään oletteko te hyviä tai oletteko te huonoja jossain. Vaan enemmän tavallaan kuinka hyvin te itse tunnette ehkä itsenne. Voisiko sen ajatella näin?
Puhuja 2 [00:10:54]: Joo, tässähän on kyse kehittävästä arvioinnista. Ja sen tarkoitus nimenomaan on auttaa meitä vielä löytämään niitä omia vahvuuksiamme. Mutta myös niitä kehittämiskohteita. Niitähän me olemme toki jo löytäneet ja kirjoittaneet sinne raporttiin. Mutta he haluavat vielä ulkopuolisenkin silmin auttaa meitä näkemään semmoista, mitä me emme ehkä itse näe.
Puhuja 1 [00:11:17]: Niin.
Puhuja 2 [00:11:18]: Ja nyt kun meillä on hieno mahdollisuus, koska saamme kansainvälinen auditointiryhmä. Saamme myös kansainvälisen näkökulman korkeakouluihin sitä kautta. Ja se on minusta tosi, tosi arvokasta meille. Että saamme tämmöisessä olla mukana.
Puhuja 1 [00:11:33]: Kyllä, ja lähdetään niitä viemään systemaattisesti eteenpäin kun tulokset ja suositukset tulevat. Tilanne on nyt tosiaan se, että useita kymmeniä kutsuja on ihan tässä viime päivinä lähtenyt meidän henkilöstölle. Tervetuloa auditointihaastatteluun. Ja siellä on monta, monella työpöydällä on nyt ehkä raportti olemassa. Ja tavallaan sitä toivottavasti luetaan vielä. Ja sanastoa voi hakea sieltä raportista itselleen, englanninkielistä sanastoa. Samoin intran englanninkielisiä sivuja voi lukea. Mutta mitä sinä haluaisit ihan sellaiseksi vinkiksi tai toiveeksi nyt, kuinka meidän henkilöstön kannattaisi siihen tilanteeseen valmistautua?
Puhuja 2 [00:12:27]: Ehkä vähäksi aikaa pysähtyä ennen kuin se tilanne on, elikkä se haastatteluajankohta lähestyy. Niin miettiä ihan yksin tai kollegan kanssa sitä omaa arjen toimintaa. Minkälaisia esimerkkejä sieltä voisi nostaa liittyen siihen tematiikkaan mihin haastattelu on menossa. Varmaan sitten sitä, miten siinä omassa työssä itse voi aina miettiä tätä jatkuvan kehittämisen kehää. Joka meillä on täällä viitekehyksenä. Onko siitä esimerkiksi jotain esimerkkejä. Kyllä minä ajattelisin, että jokaisessa haastattelussa olisi kyllä kauhean hienoa, jos löydämme esimerkkejä, kun me löydämme ihan varmasti siitä, miten osallistamme meidän henkilöstöämme. Miten osallistamme opiskelijoitamme ja sidosryhmiämme meidän toimintaan ja toiminnan kehittämiseen. Elikkä hyvin tällainen osallistuja- tai asiakaslähtöinen ote. Se on yksi meidän kuitenkin keskeinen, ainakin tavoitetila. Niin uskoisin, että siitä esimerkkien kertominen, niitä varmasti löytyy. Niin on mielenkiintoinen asia haastattelijoille. Mutta ihan sitä oman työn läpikäyntiä mielessä yksin tai yhdessä kollegan kanssa. Ja tästä tottakai laadun näkökulmasta. Miten me sitä pyrimme kehittämään jatkuvasti ja millä keinoilla nyt saamme tietoa ja mihin me dokumentoimme saatua tietoa ja miten sitä käsitellään.
Puhuja 1 [00:14:03]: Joo.
Puhuja 2 [00:14:04]: Niin siitä esimerkkejä.
Haastattelija 1 [00:14:05]: Ja esimerkit, varmaan tarkoitat aika käytännönläheisiä sellaisia ihan?
Puhuja 2 [00:14:10]: Kyllä, ihan käytännönläheisiä. Ne voivat olla vaikka esimerkkejä siitä, miten jossain yksikössä säännöllisesti kokoonnutaan yhteen porukalla miettimään sitä työtä. Ja siellä nousevia kehittämiskohteita. Ja miten niihin tartutaan ja keiden kanssa viedään eteenpäin. Ihan sitä, mitä varmasti jokaisen työssä kyllä onkin, niitä esimerkkejä löytyy. Niitä voi etukäteen vähän miettiä. Se on aika lyhyt se haastatteluaika kuitenkin, siinä ei ihan hirveän pitkään valitettavasti kuitenkaan pystytä keskustelemaan. Niin on ihan hyvä, jos on etukäteen miettinyt omasta työstä käsin.
Puhuja 1 [00:14:48]: Niin, ja silloin me voimme ehkä senkin huomion tehdä, että monta kertaa ihmisestä itsestään tuntuu, että ne ovat pieniä juttuja. Miksi minä tämmöisen pienen asian, että me säännöllisesti kokoonnumme puhumaan jostain asiasta, niin nyt tässä harvoin toistuvassa isossa auditoinnissa mainitsisin. Mutta itse asiassa ne ovat juuri niitä tärkeitä tässä kohtaa.
Puhuja 2 [00:15:13]: Kyllä, kyllä.
Puhuja 1 [00:15:13]: Sieltä ilmenee se miten meidän arkemme tässä organisaatiossa sujuu ja miten laadunhallinta siellä näkyy.
Puhuja 2 [00:15:20]: Kyllä, se on juuri se mitä auditointiryhmä haluaakin kuulla.
Puhuja 1 [00:15:25]: Joo, se on, että kaikki varmasti osaavat vastata.
Puhuja 2 [00:15:29]: Ihan varmasti. Kyllä.
Puhuja 1 [00:15:31]: Ei tule sellaista, että kysyttäisiin liian vaikeita. Onko sinulla vielä siitä näkökulmasta kun olit toista korkeakoulua auditoimassa ja sitten te pohditte niitä kysymyksiä ja se haastattelutilanne oli ja siellä haastateltiin. Niin haluaisitko ihan siihen vielä? Sanoit äsken kyllä, että siellä on aika vähän aikaa, mutta miten sen voisi tehdä sille auditoijaryhmälle mahdollisimman sujuvaksi ja voimmeko siihen vielä jotenkin käytännössä valmistautua? Tai auttaa omalla tekemisellämme heitäkin onnistumaan?
Puhuja 2 [00:16:17]: Tuo on tosi tärkeä, se minun kokemukseni korkeakoulun auditoinnista oli kyllä siinä mielessä myös opettavainen kokemus. Että siellä he olivat kyllä mielestäni erittäin hyvin valmistautuneet haastatteluun. Ja mehän emme tiedä sitä, mitä kaikkea siellä valmistautumisessa oli tehty. Mutta heillä oli hyvin selkeät, aika lyhyet puheenvuorot. He halusivat tuoda juuri sitä asiaa esille, mitä siellä raportissakin oli kirjotettu. Ja he tunsivat hyvin raportin sisällön. Me pääsimme aika syvälle niissä keskusteluissa, itse asiassa kaikissa haastattelutilanteissa. Ja se oli erittäin hyvä, että siellä oli erilaisiakin näkökulmia. Ja sitä me kovasti arvostimme, jos joku sanoi, että joku ei toimi. Ja tässä pitäisi enempi tehdä jotakin. Ja että tuo sitä aitoa, ei tarvitse kaunistella. Jos joku asia on omasta mielestä semmonen, että tähän pitäisi saada jotakin parannusta. Niin sen voi sanoa, että meillä on tämä kesken vielä ja tätä voisi miettiä pidemmälle. Ja toivottavasti meillä on mahdollisuuksia tätä asiaa yhdessä viedä eteenpäin. Kyllä sekin on arvokasta kuulla, miten henkilöstö sen itse kokee, jonkun asian. Toimiiko vai eikö se toimi ja miten se toimisi paremmin. Semmoistakin voi kertoa ilman muuta.
Puhuja 1 [00:17:41]: Tuo on oikeasti todella hyvä pointti, se että missään organisaatiossa kaikki asiat eivät [?? 00:17:47].
Puhuja 2 [00:17:49]: Ja kokenut auditointiryhmähän kyllä näkee ja kuulee rivienkin välistä. Kyllä siinä se rehellisyys on minusta kaikista tärkein juttu.
Puhuja 1 [00:17:59]: Ja rehellisyyden jälkeen on aina se, että meillä on pyrkimys korjata kun me tiedämme millä?
Puhuja 2 [00:18:07]: Kyllä ja niistä löytyy esimerkkejä, jos on joku asia mielessä, vaikka tässä muutaman vuoden takaa, joka joskus on ollut jotenkin, ettei ole toiminut ihan niin hyvin kuin olisi halunnut. Sittenhän siitäkin voi kertoa, että huomasimme sen ja ryhdyimme hommiin ja nyt se toimii paremmin.
Puhuja 1 [00:18:22]: Kyllä.
Puhuja 2 [00:18:24]: Nämä esimerkit ovat mielenkiintoisia.
Puhuja 1 [00:18:26]: Se on juuri sitä millä asiat ilmenee käytännössä. Kiitos Riitta, on tullut hyviä vinkkejä, hyviä näkökulmia meidän henkilöstöllemme nyt viimeistä ponnistusta kohti. Olisiko sinulla vielä, tuliko käsiteltyä kaikki, vai haluaisitko jotain vielä sanoa evääksi viimeisinä, että pidä tämä mielessä?
Puhuja 2 [00:18:49]: Siis kannattaa nauttia siitä tilanteesta. Tiedän, että monia jännittää, kyllähän minuakin viimeistään siinä kohdin jännittää kun se varsinainen haastattelu alkaa. Mutta yleensä nämä kokemukset, mitä minulla tästä on puolin ja toisin, ne on olleet tosi mukavia. Haastattelijat ja auditointiryhmähän valitaan kokeneista ihmisistä. Ja he tulevat sillä asenteella, että he haluavat auttaa meitä. Eivät he todella tule sillä tavalla katsomaan, tikulla kaivelemaan. Vaan nimenomaan ja yleensä se on hyvin rento se haastattelutilanne. Ja se on mukava, siitä jää kiva fiilis. Niin kannattaa suhtautua tähän hyvänä mahdollisuutena päästä kertomaan omasta työstään ulkopuolisille.
Puhuja 1 [00:19:34]: Kerrankin tulee iso konklaavi, joka haluaa nimenomaan siitä kuulla.
Puhuja 2 [00:19:38]: Näin juuri.
Puhuja 1 [00:19:37]: Ihanaa, tähän on hyvä lopettaa. Me menemme kohti haastattelua ja sen jälkeen me taas kuulemme suosituksia ja jatkamme siitä eteenpäin, hoidetaan homma kotiin. Kiitos Riitta.
Puhuja 2 [00:19:51]: Kiitos.
[00:19:55]: Musiikkia
[äänite päättyy]
[äänite päättyy]
Metropolian kehitysjohtaja Eeva Viitanen keskustelee toiminta-arkkitehti Virve Kentan kanssa keväällä 2022 kirjoitetusta itsearviointiraportista sekä sen kautta esiin nousseista vahvuuksista ja mahdollisuuksista. Keskustelussa pohditaan myös kehityskohteita sekä katsotaan Metropolian tulevaisuuden strategiaan.
Käsikirjoitus Virve Kentta ja Anna Zaikova.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (20.5MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Eeva Viitanen
Puhuja 1 [00:00:20]: Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin ja tässä podcast-sarjassa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja. Availlaan ja pohditaan, että mitä tässä oikein on tapahtumassa meille. Minulla on tänään vieraana meidän kehitysjohtaja Eeva Viitanen. Tervetuloa Eeva.
Puhuja 2 [00:00:39]: Kiitos Virve.
Puhuja 1 [00:00:39]: Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti. Sinulla on Eeva tosi pitkä näkymä näihin auditointiasioihin. Olit mukana jo silloin 2016 edeltävässä auditoinnissa aika tiiviistikin. Taisit olla itse kirjoittamassa sitä raporttia siinä vaiheessa. Nyt olet sitten ollut tässä projektissa myös melkein yhtä tiiviisti mukana kirjoittajana ja lukenut sitä kaikkea. Voisitko vähän palata ajatuksissa sinne vuoteen 2016. Millaisia muistoja sinulla siitä projektista on? Minkälaista silloin oli osallistua auditointiprojektiin?
Puhuja 2 [00:01:19]: Tämä auditointi 2016 oli minulle ensimmäinen auditointi. Olen ollut Metropoliassa kohta 10 vuotta töissä. Se oli tietysti aika jännittävää. En itse silloin tiennyt, mitä kaikkea tällainen korkeakouluauditointi pitäisi sisällään. Vastasin silloin siitä prosessista. Toki minulla oli projektipäällikkö silloinkin siinä vetämässä sitä itse auditointiprojektia. Ehkä päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen siitä auditointiprojektista se, kuinka yhteisöllinen prosessi se loppujen lopuksi oli. En ollut ehkä tullut ajatelleeksi silloin kun lähdimme sitä auditointia tekemään – joka tietysti tuntui aika isolta vuorelta valloitettavaksi – että se todellakin on semmoisia harvoja koko korkeakoulun läpileikkaavia prosesseja ja projekteja. Siinä todellakin katsotaan korkeakoulua kokonaisuutena. Saamme yhdessä miettiä asioita ja viedä niitä eteenpäin. Se oli yllättävän yhteisöllinen projekti. Se poikkileikkaavuus oli näin henkilönä, joka vastaa strategiasta ja katsoo kokonaisuuksia, oli tietysti tosi miellyttävää saada kertaheitolla kokonaiskuva organisaation toiminnasta.
Puhuja 1 [00:02:46]: Tuo on aika kiva huomio tuo kokonaisvaltaisuus ja yhteisöllisyys. Itse ajattelin jossain vaiheessa, että se itsearviointiraportti, joka on tosi merkittävä osa sitä auditointiprojektia, on ikään kuin omakuva. Me tavallaan maalataan koko korkeakouluyhteisöstä semmoinen pysäytyskuva juuri nyt ja aika laajalla otoksella. Kaikkea otetaan mukaan siihen kuvaan, eli aikalailla tuo kokonaisvaltaisuus. Ja maalareita on useita, eli se yhteisöllisyys ikään kuin tulee siinä. Mitäs jos hyppäät sitten niistä kokemuksista tähän projektiin, niin mitä olet tässä kokenut? Miten tämä on ehkä eronnut? Metropolia on kuitenkin muuttunut sieltä ja ehkä auditointimalliakin on hiukan säädetty, Karvi on tehnyt siihen pieniä muutoksia. Miten sinä näitä kahta vertailisit, tai pohtisit tätä jatkumoa tekemisen kannalta?
Puhuja 2 [00:03:46]: Ainakin itselläni on se, että nyt minulla on yksi kokemus jo vyön alla, eli tämä auditointi ei tule ihan uutena. Sinällään tutumpi prosessi. Selkeästi minun mielestäni myös Karvi on kuunnellut palautetta, jonka he ovat saaneet. Tässä on mielestäni ohjeistus ollut paljon napakampi, eli siinä mielessä tämä itsearvioinnin suorittaminen ja raportin tekeminen on ollut minun mielestäni myöskin suoraviivaisempaa. Sillä tavalla se näyttäytyy verrattuna edelliseen.
Puhuja 1 [00:04:20]: Joo. Näin se varmasti on. Sitä mittaa on rajoitettu tosi paljon ja ehkä niitä kirjoittamisen skouppejakin on ohjattu siellä Karvin suunnasta eri tavalla. Koetko, että me oltaisiin menty sillä tavalla eteenpäin, että jännitetäänkö me nyt vielä yhtä paljon kuin silloin 2016? Onko sellaisesta sinulla mitään ajatusta?
Puhuja 2 [00:04:43]: Ainakaan itseäni ei jännitä enää yhtä paljon kuin silloin. Minusta tuntuu, että se oli sen verran miellyttävä prosessi loppuviimein viimeksi. Se laskee jännitystä. Ehkä enemmän on uteliaana siitä, että mitä tässä ollaankaan nyt tekemässä ja mitä tällä kertaa Metropoliasta tulee tässä esille. Valmistautuessani tähän podcastiin mietin sitä, että me puhutaan koko ajan, että tämä on tämmöinen itsearviointi. Ollaan tosiaan tehty semmoinen itsearviointikysely ja itsearviointiraportti ja toimitettu se Karville. Mutta tässähän me itseasiassa reflektoidaan meidän omaa toimintaa, eli mietitään sitä isoa kuvaa. Me haluamme kertoa ikään kuin ulkopuolisille henkilöille, että mikä on Metropolia ja kerrotaan siitä, että miten me toimimme, miksi me toimimme niin ja mihin me pyrimme tällä kaikella meidän toiminnallamme. Se antaa isomman draaman kaaren sille, mitä kaikkea täällä tapahtuu ja mitä me sillä haetaan. Siinä mielessä minusta on ollut tosi kiinnostava projekti aina tasaisin väliajoin pysähtyä ja katsoa, mitä olemme saavuttaneet, mitä olemme tekemässä ja kuvata se mahdollisimman selkein sanoin.
Puhuja 1 [00:06:07]: Se auttaa toki meitä itseäkin. Usein on ehkä niin, että selkein sanoin itselle kuvaaminen on yhtä hyödyllistä, kun joku muukin saa sen lukea myöhemmin. Totta, se on moniulotteinen se itsearviointipaperi ja koko tämä meidän projekti. Olen itse ajatellut monta kertaa, että miten me saadaan tämä kaikki mahtumaan tähän? Me ollaan iso talo, meillä olisi valtavasti kerrottavaa ja sitten meillä on kuitenkin ne raamit ja rajat, joihin meidän täytyisi saada nyt tässä. Ja auditointihaastattelussa keskitytään tiettyihin asioihin. Meidän täytyy pystyä rajaamaan. Sinä puhuit siitä kokonaisuudesta, semmoisesta kuvasta myös, niin mitä sinä näet omasta näkökulmastasi siinä etualalla, vahvasti esillä tässä tämänkertaisessa auditointiprojektissa? Mitkä on niitä vahvoja, isoja asioita, joita nyt 2022 auditoinnissa Metropoliasta erityisesti siinä kuvassa tulee näkyville?
Puhuja 2 [00:07:16]: Ensin voisin sanoa tuosta prosessista vielä sen verran, että se todellakin on niin, että on ehkä helpompi kertoa ensin kaikki auki ja sitten sen jälkeen se on editointia, editointia ja editointia. Eli välillä vähän tekee tuskaa lyhentää hyvää tekstiä. Mutta ehkä se kertoo siitä, mikä isosti nousee esiin. Ensinnäkin se, että Metropolia on todella iso talo. Me tehdään todella monenlaisia kiinnostavia asioita. Siinä mielessä meillä oli suorastaan runsaudenpula valita siitä, että mitä asioita me nostetaan juuri tässä raportissa juuri tällä hetkellä esille. Näissä eri osa-alueissahan on yleensä aina se kohta nelonen, jossa kerrotaan hyviä esimerkkejä kehittämistoimenpiteistä. Niihin oli kiva valita todella monipuolisesti Metropoliasta. Siellä oli muun muassa digimentoritoiminnasta kerrottu tekoälyn hyödyntämisessä ja opetussuunnitelmien laatimisessa. Sitten siellä on kestävästä kehityksestä, New European Bauhausista, HyMy-kylästä ja osallistavuudesta. Osallistavuushan on myös sellainen teema, että sehän nousi todella isosti esiin kaikissa niissä kertomisen osa-alueissa, joita meillä siellä raportissa oli. Tuossa juuri katsoin niitä eri osioissa esiin nostettuja vahvuuksia ja kehityskohteita, niin vahvuuksissa siellä taisi melkein jokaisessa olla tämä Metropolian osallistava toimintakulttuuri.
Puhuja 1 [00:08:53]: Ja eikös olekin niin, että se on yksi asia, mitä on systemaattisesti kehitetty? Se on johdonmukaisesti haettu siitä. Meillä on esimerkiksi dialogipäällikkö-niminen henkilö töissä, mikä on ihan puhdas esimerkki siitä, että on rakenteet, joita on kehitetty. Nyt se tavallaan alkaa näkyä myös siinä, mitä me kerrotaan. Voisiko tässä nähdä tällaisen kehityskaaren, joka alkaa kantaa hedelmää?
Puhuja 2 [00:09:17]: Ehdottomasti. Itseasiassa tuossa edellisellä strategiakaudella meillä oli tämä toimintakulttuurin uudistaminen yksi painopiste tietysti tämän kampusuudistuksen myötä. Sitä kautta, kun halusimme tehdä näistä meidän Metropolian uusista kampuksista omannäköisemme ja yhdessä niitä suunnitella, niin siitä on vain enemmän vahvistunut osallistuva toimintakulttuuri meillä. Olemme satsanneet siihen, että meillä on muun muassa tällainen osallistuva prosessisparrauksen työryhmä, joka vie asioita eteenpäin.
Puhuja 1 [00:10:04]: Niin. Joo, Parru oli myös esimerkkinä siellä meidän onnistuneista esimerkeistä. Tämä on todella asia, jonka minäkin aika tuoreena metropolialaisena työntekijänä tunnistan ja olen itse kokenut, että kun tämä osallistavuus tulee siellä raportissa, se on oikeasti aikalailla totta. Olen ainakin itse kokenut sen niin, että me olemme siinä isossa paperissa saatu kiinni jostain oikeista asioista, joita meidän organisaatioelämässä liikkuu. Olisiko sinulla mielessä vielä jotain muita sellaisia isoja juttuja? Mitä ajattelet esimerkiksi TKI-toiminnasta? Vaikuttavuus on nyt tämän auditoinnin yksi iso teema. Meillä on TKIO myös siellä kohdassa neljä, tämmöisenä meidän itsevalitsemana. Kerro siitä jotain.
Puhuja 2 [00:10:52]: Näkisin, että meidän vaikuttavuutemme on vaikuttavaa. Se osio tuossa raportissa, missä todellakin oli vaikea valita, mitä kaikkea nostaisi esille. Siinähän kerromme myös paljon siitä, ei ainoastaan TKI:n näkökulmasta, mutta muutenkin, että minkälaista yhteistyötä me teemme talon ulkopuolella olevien tahojen kanssa. Se lista on komea. Se on totta myös, että valitsimme tämän TKIO:n meidän valinnaiseksi aiheeksi, koska se on myös sellainen teema, missä haluamme kehittyä edelleen. Halusimmekin saada tällaista ulkopuolista sparrausta tältä auditointiryhmältä, että miltä heille näyttäytyy meidän tämänhetkinen TKIO-toiminta ja kuinka hyvin heidän mielestään olemme saaneet integroitua oppimistoimintaa ja tutkimuskehitysinnovaatiotoimintaa. Mielenkiinnolla tietenkin katsomme, millaisia kehitysideoita heillä on tämän meidän asian eteenpäin viemiseksi.
Puhuja 1 [00:12:03]: Se on kyllä yksi, mitä me itsekin tästä saadaan. Itse on oivallettu asioita, mutta sitten tullaan vielä toivottavasti oivaltamaan lisää, kun saadaan palautetta. Puhuit siitä osallistavuudesta ja TKIO, näitä esimerkkejä, jotka maalaavat sitä tosi monipuolista kuvaa. Onko siellä sitten jotain mahdollisuuksia, mistä me ei itsekään välttämättä olla tietoisia, että meillä on tämmöistä? Onko vaikka oppimistoiminnan puolella sellaisia asioita, joita haluaisit tässä kohtaa nostaa? Tai onko vaikka tiedolla johtamisen kuvioissa jotain semmoista? Että me kirjoitettiin kyllä, mutta ei ehkä ihan vielä päästy siihen. Asia, joka ei ole meille ihan vielä selvää, vaikka me pyrittiin kirjoittamaan siitä, mutta se on kehitysvaiheessa ja tuloillaan. Jotain, joka on idullaan?
Puhuja 2 [00:13:14]: Semmoinen isompi teema, joka kehityskohteena havaittiin, oli nimenomaan palautteet. Me keräämme kyllä todella monipuolisesti, erilaisin tavoin ja eri vaiheessa prosessia palautteita, mutta kuinka hyvin me hyödynnämme sitä saatua tietoa ja teemme kehitystoimenpiteitä? Ja myöskin viestimme niistä sitten takaisin palautteenantajille? Se on osa-alue, jossa selkeästi meillä on kehitettävää. Tiedän, että meidän laaturyhmä on ottanut sen asiakseen nyt jo tänä syksynä eteenpäin vietäväksi. Sitten laajemmin se tiedolla johtaminen on semmoinen, että meillä on hyvät järjestelmät. Me itseasiassa saimme siinä edellisessä auditoinnissa hyvää palautetta meidän digitaalisista järjestelmistä. Toki ne ovat siitä vielä kuuden vuoden ajan kehittyneet eteenpäin. Mutta se, että kuinka hyvin me hyödynnämme tätä kaikkea tietoja ja kuinka hyvin käytämme sitä esimerkiksi meidän päätöksenteossa? Siinä varmasti on meillä vielä petrattavaa.
Puhuja 1 [00:14:28]: Sehän on varmaan niin, että meillä on sitä tietoa paljon. Se on meille mahdollisuus, mutta me ei olla ihan vielä täysimääräisesti mitattu ulos kaikkea hyötyä siitä. Ehkä näkymä on positiivinen, tässä kohtaa me päästään parantamaan. Sitten kun me kirjoitettiin ja tehtiin sitä, niin tuliko sinulle mieleen siinä mitään sellaista, mikä olisi kiinnittänyt sinun huomion, että oho, tämä on yllättävää? Että et odottanut tällaisia asioita ja sitten ne kuitenkin tuli siinä projektin aikana. Nouseeko sinulla tästä näkökulmasta jotain odottamatonta, yllättävää?
Puhuja 2 [00:15:06]: Sisällöllisesti ei ehkä ihan hirveästi. Minusta isoin loppupään viilaus tuossa itsearvioinnissa oli juuri se, kuinka vahvasti koko se vaikuttavuusosio nivoutuu näihin meidän ilmiölähtöisiin innovaatiokeskittymiin. Se oli minusta sellainen heureka-hetki, että kun ne nostaa esille, niin pystyy kertomaan koko sen tarinan myös muiltakin osin kuin tutkimuskehitysinnovaatiotoiminnan osalta. Että mitä kaikkea sidosryhmäyhteistyötä me teemmekään Metropoliassa. Sitten tästä prosessista ehkä se, minkä huomasin oli se, että emme me välttämättä ihan hirveän usein pysähdy reflektoimaan sitä, miten me toimimme ja miksi me toimimme niin kuin toimimme. Kyllä siinä oli jonkun verran työtä ja tuskaa saada niitä sanoja paperille, mutta sitten kun se alkoi hahmottumaan, kokonaisuudesta tuli mielestäni erittäin hyvä. Kannustan kaikkia lukemaan. Se antaa hyvän kokonaiskuvan Metropoliasta, että miten me toimimme ja miksi me toimimme näin. Toivottavasti se kirvoittaisi myös keskustelua yksiköissä siitä, miten heidän oma toimintansa näyttäytyy tässä Metropolian kokonaisuudessa.
Puhuja 1 [00:16:33]: On oikeasti hyvä siirtyä tähän ajatukseen, että kun me olemme kirjoittaneet sen, niin se on oikeasti myös meille sisäisesti. Me emme tehneet sitä ainoastaan sitä auditoijatyhmää varten. On kiva, että sinä korostat sitä ja tuot sen tässä esiin. Se on meille, että me ymmärtäisimme itsestämme paremmin. Sehän on ehkä se reflektion perimmäinen tarkoitus.
Puhuja 2 [00:17:00]: Minusta tuntuu, että se myös antaa monelle ihmiselle joka sen lukisi, semmoisen kontekstin oman työn ympärille. Että miten minun oma työni liittyy tähän Metropolian kokonaisuuteen. Itse ajattelin kyllä, että se voisi toimia ihan hyvänä työkaluna perehdyttämiseen tuleville työntekijöille.
Puhuja 1 [00:17:23]: Totta. Tuo on hyvä idea. Haluaisitko antaa vielä lopuksi joitain erityisiä lukuvinkkejä ihmisille? Mitä haluaisit, että ihmiset erityisesti sieltä lukisivat? Haluaisiko vinkata?
Puhuja 2 [00:17:41]: Se vähän riippuu. Siellä on mahdollisuus tutustua johonkin toiseen osaan organisaatiosta, jota ei välttämättä itse tuntisi niin hyvin, eli sitä kautta saa kokonaisuudesta kuvaa. Sitten taas toisaalta mielestäni se luku kaksi antaa hyvin esimerkkejä tästä Metropolian vaikuttavuudesta talosta ulospäin. Se on myös hyvin kiinnostava siitä näkökulmasta. Luvussa kolme kerrotaan esimerkiksi meidän laadunhallinnasta, eli se on siitä kiinnostuneille mielenkiintoinen. Se, mistä itse tykkäsin kovasti, oli henkilöstöhallinnon osuus, jossa he kertoivat kokonaisuutena, millaisia toimia meillä on työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Siitä aikaan sitten vinkkasinkin henkilöstöjohtajalle, että tee siitä erillinen tiedote Metropoliaan, kun siinä oli niin hyvää tietoa. Ja niin hän tekikin. Siellä kyllä löytyy eri osioista hyvin tietoa, että miten me toimimme ja minkälaisia kehittämiskohteita meillä on. Siellä myös totta kai tuomme esille selkeästi sen, että kaikki ei ole aina ruusuista, vaan on myös asioita, mitä tunnistamme että tulee kehittää ja haluamme viedä eteenpäin. Varmasti tulevien vuosien kehityskohteita löytyy sieltä myös.
Puhuja 1 [00:19:05]: Näinhän se on, että meidän elämä kävisi vähän tylsäksi, jos ei meillä olisi mitään kehitettävää. Mitä me täällä sitten tekisimme? On ihanaa, että on myös kehitettävää.
Puhuja 2 [00:19:15]: Minun mielestäni selkeästi Metropolia on kehittäjäorganisaatio. Aina löytyy mielenkiintoisia uusia polkuja, joita lähteä viemään eteenpäin. Ja tietysti myös tapoja parantaa sitä, mitä nyt jo tehdään.
Puhuja 1 [00:19:29]: Aivan. Kiitos Eeva. Oli tosi kiva jutella sinun kanssasi ja vähän avata sitä valtavaa sisältöä, mikä me tässä saatiin kasaan, näin nyansseina. Toivomme tosiaan, että kaikki lukisivat sitä itsearviointiraporttia. Se on se aineisto, jonka pohjalta auditoijaryhmä tulee tänne meihin paremmin tutustumaan ja se on se meidän yhteinen väline sitten siinä kohtaa, haastatteluissa. He tietävät sen, mitä me annettiin ja me kerrotaan siitä sitten lisää. Lukekaa raporttia.
Puhuja 2 [00:20:01]: Kiitos Virve ja lukuiloa kaikille.
Puhuja 1 [00:20:04]: Kiitos kuuntelijoille. Seuraavassa jaksossa sitten katsotaan Karvin edustajan kanssa ihan tämmöisiä yksityiskohtia, että mitä siellä auditointihaastattelussa oikein tapahtuu.
[äänite päättyy]
[äänite päättyy]
Tänään käytettävyystestauksesta ja käyttäjäkokemuksen arvioinnista ovat keskustelemassa Metropolian digikliinisten (YAMK) alumni Tuulia Park ja saman tutkinnon yliopettaja ja tutkintovastaava Mari Virtanen.
Miksi digitaalisten palveluiden käytettävyyttä tutkitaan ja miksi se on tärkeää juuri nyt? Miten käytettävyystestauksen voi tehdä, mitä vaiheita siihen kuuluu ja minkälaisia aineistonkeruu ja – analysointi menetelmiä siinä voi hyödyntää? Ja mitä hyötyä siitä ylipäänsä on ja kenelle?
Kuuntelemalla saat vastauksen näihin ja moniin muihin kysymyksiin digitaalisten ratkaisujen käytettävyystestaukseen liittyen. Tule ihmeessä mukaan.
Tuulian koko työn voit lukea osoitteessa Theseus.fi. Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205169697
Tämä TK-menetelmiä käytäntöön- sarja on jatkoa sarjalle TK-menetelmiä soveltamassa, jonka aiemmat jaksot voit kuunnella tästä:
Virtanen, M., Lankinen, I. & Niemi, A. (5/2022). TK-menetelmiä soveltamassa 1: Miksi TK-menetelmien osaami-nen on tärkeää?
Lankinen, I., Virtanen, M. & Niemi, A. (9/ 2022). TK-menetelmiä soveltamassa 2: Voidaanko YAMK-opinnäytetyöllä vastata työelämän kehittämistarpeisiin?
Niemi, A., Lankinen, I. & Virtanen, M. (9/ 2022). TK-menetelmiä soveltamassa 3: Miten huomioin tutkimusetiikkaa ja tietosuojaa työelämän kehittämisessä?
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (23.3MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Mari Virtanen: Hei vaan ja tervetuloa mukaan.
Tuulia Park: Kiitos.
Mari Virtanen: Me ollaan täällä Metropolian digistudiossa. Minä, yliopettaja Mari Virtanen ja sitten mulla on mukana Metropolian alumni Tuulia Park. Tervetuloa.
Tuulia Park: Kiitos.
Mari Virtanen: Me ollaan puhumassa sun opinnäytetyöstä ja sun opinnäytetyöhön liittyvistä menetelmistä ja tämä koko homma miks me ollaan täällä?
Tämä liittyy TK-menetelmien käytännössä sarjaan ja tämä sarja on jatkoa meidän aiemmin tekemälle sarjalle, TK-menetelmiä soveltamassa. Eli tutkimus- ja kehittämismenetelmiä nyt viedään sitten taas astetta lähemmäs käytäntöä ja tämä koko sarja ja jakso on tarkoitettu kaikille sote-alan opinnäytetöitä tekeville opiskelijoille ja sitten tietysti heitä ohjaaville opettajille, jotka etsivät menetelmällisiä ratkaisuja ja uusia ideoita ehkä opinnäytetöiden toteuttamiseen ja lisäksi tavoitellaan kehittäjiä ja tutkijoita, jotka toimivat tutkimisen, kehittämisen tai innovaatioiden parissa ja meidän tarkoituksena on konkreettisten esimerkkien kautta käytännön työvälineitä esitellä ja erilaisista näkökulmista katsoa, että miten näitä, erityisesti tässä tapauksessa YAMK-opinnäytetöitä voidaan tehdä. Ja samalla sitä tutkimus- kehittämismenetelmäosaamisen merkitystä tuodaan esiin, että miksi se on näiden töiden kannalta tärkeää ja miksi se on yhteiskunnallisesti tärkeää. Ja tänään puhutaan erityisesti tuosta käytettävyystestauksesta, mistä sä olet Tuulia tuon oman työsi tehnyt, ja miten se tehdään käytännössä?
Mitä eri vaiheita siihen kuuluu? Minkälaisia vaikutuksia? Ja ehkä vaikuttavuuttakin olet sillä työllä saavuttanut? Ja sitten minkälaista osaamista tässä tämän prosessin aikana on sulle kertynyt ja mikä merkitys sillä on käytännön työssä.
Eil tota, Tuulia, aloitetaanko sillä, että kerro vähän sun taustaa ja ehkä se kuulijoita kiinnostaa, että miten ja miksi sä olet nyt tässä?
Tuulia Park: Tottakai. Eli mä olen ollu tuossa ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmassa kliininen asiantuntijuus digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa ja valmistuin nytten kesäkuussa 2022 ja aiemmalta koulutukseltani olen röntgenhoitaja. Tein niitä töitä noin 10 vuotta ja sitten siinä röntgenhoitajan töiden ohella päätin opiskella tietojenkäsittelyn- ja kansainvälisen liiketalouden tutkinnot ja sitä myöten sitten tuntui, että juuri tämä ylemmän ammattikorkeakoulun linja oli sellainen hyvä jatkumo sille mun aiemmalle koulutustaustalle ja sen myötä sitten olenkin päässyt terveysteknologian töiden pariin nytten, missä tälläkin hetkellä työskentelen.
Mari Virtanen: Sulla on kanssa mahtava uratarina. Terveystieteiden ja hoitamisen ihmisiä kiinnostaa nämä uratarinat myöskin, että miten sitten työllistytään uudenlaisiin tehtäviin. Ja tällä varmasti tällä sun
tekemällä opinnäytetyölläkin on ollut jonkinlainen merkitys siihen missä sä olet tänään?
Tuulia Park: Jonkin verran kyllä, että ehkä enemmänkin sillä tutkinto-ohjelmalla ja sillä, että mä olen päässyt opiskelemaan juuri tätä tutkinto-ohjelmaa, auttoi mua pääsemään pois sieltä tavallisesta röntgenhoitajan työstä. Kyllä.
Mari Virtanen: Mahtavaa. Toi sun työ oli nimeltään Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi. Ja se on mulle tällainen tutkimuksellinen kehittämistyö. Ons se sulle sellainen?
Tuulia Park: Kyllä. Kyllä. Että se oli mulle tämmöinen vähän hyppy tuntemattomaan, niin sanotusti. En ollut aiemmin koskaan käytettävyystestausta tehnyt, enkä käyttäjäkokemuksen arviointiakaan. Joten, kyllä. Sanoisin samaa.
Mari Virtanen: Joo. Mä halusin nostaa ton esiin, nimittäin kun toi tutkimuksellinen kehittäminen ja tutkimuksellinen kehittämistyö ovat terminologisesti kirjavia. Ja mä voisin nyt sanoa, ihan yhtä lailla, että tämä oli kehittävää tutkimusta tai tämä oli tutkimuksellista kehittämistoimintaa tai tämä oli kehittämishanke, toiminnallinen opinnäytetyö tai tämä oli palvelumuotoilua. Mutta yhtä kaikki, kertoo ehkä siitä, että tutkimuksellisia kehittämistöitä töitä voi tehdä todella erilaisilla menetelmillä, joka tässä nyt on ollut se käytettävyystestaus. Ja näissä tutkimuksellisissa kehittämisissä korostuu se tietoon perustuva lähtökohdat, jotka sullakin on korostunut. Työelämälähtöisyys työelämäkumppanuus ja sitten tällainen kriittinen asenne siihen tekemiseen ja niiden asioiden ymmärtäminen sitä kautta ja nyt kun sä mietit tuota tehtyä työtä ja sitä ehkä sitä teoreettistakin viitekehystäkin, kun sä tutkit mobiilikäytettävyyttä ja ylipäänsä digitaalisten palveluiden käytettävyyttä, perehdyit aiheeseen paljon, niin miksi tämä käytettävyys on tärkeää? Ja miksi sitä kannatti tutkia.
Tuulia Park: No sehän on tosiasia, että meillä on hyvin paljon, erityisesti sotealalla on tämmöiset digitaaliset palvelut kasvaneet vuosien saatossa ja ne kasvavat yhä edelleen. Ja nyt erityisesti tämä korona-aikakin on vähän siihen ohjannut, että yhä enemmän palveluita tarjotaan etämuodossa, joka
ohjaa sitten myös loppukäyttäjiä, potilaista, asiakkaita, käyttämään enemmän yhä erilaisempia teknologisia ratkaisuja.
Ja toi käytettävyys korostuu erityisesti tämmöisissä erilaisissa ryhmissä, jotka eivät ole tottuneet käyttämään välttämättä erilaisia tämmöisiä digitaalisia palveluita, jolloin se on erityisen tärkeää tutkia, että onko hei tämä meidän tämä digitaalinen palvelu tarpeeksi hyvin ja laadukkaasti rakennettu, jotta sitä tullaan käyttämään. Että jos se ei ole hyvä käytettävyydeltään, niin silloin sitä ei tulla käyttämään ja loppukäyttäjät luovuttavat sen suhteen herkästi ja siirtyy sitten johonkin muihin ratkaisuihin.
Mari Virtanen: Jos sun pitäisi nyt nopeasti määrittää toi käytettävyys niin minkälaisia asioita tulis mieleen?
Tuulia Park: No ehdottomasti se visuaalisuus, skaalautuvuus, sommittelu ja ylipäänsä se, että
erilaiset tällaiset päätelaitteet mitä ihminen käyttää. On se sitten mobiiliversio tai sitten ihan omalla kannettavalla tietokoneella tai pöytäkoneella, tabletilla. Niin että se on optimoitu erilaisille päätelaitteille, oikealla tavalla. Että toimii samalla tavalla, käytät mitä tahansa.
Mari Virtanen: Joo, toi, halusin kysyä tota sen takia, että monestihan me emme oikeastaan huomaa sitä, kun se on hyvä.
Tuulia Park: Niin, kyllä.
Mari Virtanen: Että sitten, me huomataan kyllä se, että kun se on huono. Käyttöliittymä on huono, mobiili ei skaalaudu, napikat on vaikeasti löydettävissä, värit on ehkä, kontrastit on heikot, niin sittenhän me huomataan se, että tässä on nyt jotain sellaista, mikä ei niin kuin mulle toimi.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Että se tietysti kehittämisen kannalta niin olisi hienoa, että jo siinä vaiheessa ennen kuin ne tuotteet menevät käyttöön ja asiakkaalle asti, ne olis testattuja.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Ja sä lähdit sitten tuota Terveyskylän Naistaloa tutkimaan ja erityisesti sitä mobiilikäytettävyyttä, että miltä se näyttää kännykällä käytettäessä ja arvioimaan sitten sitä käyttäjäkokemusta, niin miten tää käytännössä meni?
Tuulia Park: Koko työ.
Mari Virtanen: No se, niin kuin ehkä, no sekin kiinnostaa, että miten se koko työ menee. Mutta ehkä ne vaiheet, mitä erilaisia vaiheita sulla tässä työssä oli?
Tuulia Park: Siinä oli monta erilaista vaihetta. Tärkeää tällaisessa käytettävyystestauksessa on juurikin hyödyntää erilaisia tutkimusmenetelmiä, laadullisia ja määrällisiä. Että jos vaan keskittyy johonkin yhteen tutkimusmenetelmään, niin silloin tällainen käytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi jää hyvin suppeaksi. Ja hyvin pintapuolisiksi, että erilaisilla tämmöisillä menetelmillä saadaan tuettua toinen toisiaan siinä ja saadaan vähän parempaa lopputulosta sitten.
Tässä oli monta eri vaihetta. Meillä ensin tietysti määriteltiin se kohderyhmä, käyttäjäpersoona ja sen jälkeen lähdettiin kehittämään näitä kyselylomakkeita ja näitä skriptejä mitä tässä käytettävyystestauksessa tarvittiin. Meillä oli siellä heuristinen arviointi mukana, tehtiin esitestauksia tälle
skriptille ja myös oli sitten havainnointi siinä mukana. Katsottiin, että meillä oli kaikki sopivat kysymykset valikoituna ja katsottiin myös sitä aikataulua myöskin ja sen jälkeen, kun esitestaus oli suoritettu, niin tehtiin tämä testiryhmän rekrytointi, jonka jälkeen päästiin sinne käytettävyystestaukseen, jonka aikana sitten arvioitiin myös sitä käyttäjäkokemusta, sen havainnoinnin kautta myös. Ja lopulta sitten aineiston analysointi ja tuota tulosten julkaiseminen.
Mari Virtanen: Niin. Toihan menee aikalailla sellaisen, ehkä klassisen käytettävyystestauksen mukaan. Aika tyypillistähän näille käytettävyystestauksille on se, että se käyttäjäpersoona määritetään ensin.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Eli kuvitellaan joku käyttäjä. Todennäköinen potentti käyttäjä, joka sitten on tämän ikäinen ja tällaisilla taustoilla ja digitaalisten palveluiden käyttöastetta ehkä arvioidaan. Ja minkälainen oli sun käyttäjä?
Tuulia Park: No mun käyttäjä, kun oli tämä Naistalo kyseessä, hän oli tämmöinen Naistalon ajateltu naisoletettu henkilö siinä ja hänellekin tehtiin tällainen kuvitteellinen, nimi, ikä, koulutustaso, maantieteellinen sijainti ja sitten sitä teknistä osaamista piti myös siinä ajatella ja suhtautumista ja asennetta uuden tuotteen opetteluun, myös. Että tämmöinen käyttäjäpersoona piti rakentaa.
Mari Virtanen: Joo. Tää on tosi tyypillinen tälle, mutta sitten kun ajattellee tota terveystiedettä ylipäänsä, niin tää on vähän niin kuin toisesta maailmasta tällainen käyttäjäpersoonien ajattelu, että me kuvitellaan se asiakas tai se potilas, ja mutta näin se menee. Sen jälkeen, kun sulla oli se persoona, sitten sä teit, puhuit äsken niistä skripteistä eli sitten kehitettiin skriptit.
Tuulia Park: Joo kyllä. Eli skripti on sellainen, vähän niin kuin ohjenuora, joka annetaan näille käytettävyystestauksen osallistuneille henkilöille, että he toimivat sen skriptin mukaisesti. Vaihe kerrallaan edetään. Että siinä pyydetään siihen testaukseen osallistuvaa henkilöä tekemään tietty asia ja siinä sitten tarkastellaan, havainnoidaan että miten se asia etenee. Pystyykö tämä testaukseen osallistuva henkilö suoritutumaan siitä annetusta tehtävästä?
Mari Virtanen: Joo ja hän, ikään kuin, nimenomaan suorittaa sitä tehtävää ja sinä sitten opinnäytetyöntekijänä, seurasit sitä tilannetta. Tyypillisesti tai voisko sanoa niin kuin aiemmassa normaalissa elämässä nämä toteutettiin lähes poikkeuksetta paikan päällä niin, että hän tekee ja sinä seuraat ja kirjaat muistiinpanoihin, miten sen menee. Mutta nyt tämä vallitseva tilanne vähän haastoi sua tossa, että nämä tehtiin etänä.
Tuulia Park: Kyllä, kyllä. Kyllä tehtiin etänä, että siinä oli kamera päällä, että pystyttiin sitten tarkkailemaan sitä tilannetta, mutta se toi tietysti omanlaiset haasteet siihen sitten, että erityisesti jos toinen henkilö siellä ruudun toisella puolella ei ole tottunut semmoiseen tilanteeseen, että on kamera päälle ja tällä tavoin. Se oli uudenlainen ympäristö.
Mari Virtanen: Kyllä, joo ja varmaan jollain tavalla haastaa ehkä sitten sitä luotettavuutta ja sitä pohdintaa. Mutta en yhtään epäile, etteikö olisi toimiva tapa tänä päivänä, kun on nähty muutenkin, että ihan aika lailla mitä vaan voidaan tehdä etänä, niin miksei myöskin käytettävyystestausta. Ja jotenkin aina, että onhan se paljon parempi tehdä niin, kuin olla tekemättä lainkaan.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Ja sitten sä tuota havainnoit ja keräsit sillä tavalla aineistoa, mutta sitten, nosta vielä esiin noi, että minkälaista aineistoa sulla tuli missäkin vaiheessa ja mitä niille aineistoille sitten tapahtui?
Tuulia Park: Joo eli tuota tässä oli tämä heuristinen arviointi, mistä ehdinkin jo mainitsemaan. Ja tuota tässä sitten, tämmöisessä arvioinnissa käytettiin tämmöistä Nielsenin heuristiikkaa.
Mari Virtanen: Onko heittää yhtään Nielsenin heuristiikka? Niin kuin, mitä se käytännössä on.
Tuulia Park: No. Tässähän on, Nielsenin heuristiikassa on semmoinen asia, että tämmöinen ihan tavallinen, tuota, ihan tavallinen henkilö ei ehkä osaa ymmärtää mitä siinä pitää hakea takaa, että se ehkä vaatii semmoisen vähän kokeneemman henkilön tekemään sitä heuristiikkaa, jota osataan löytää niitä haluttuja asioita sieltä sitten käytettävyydestä. Siinä on 10 erilaista tämmöistä kohtaa ja niitä voidaan niitä kysymyksiä vähän muokata sen mukaan, että mitä, minkälainen siinä on se digitaalinen palveluja, mitä halutaan sitten arvioida sitä käytettävyyttä. Mutta siinä on tämmöisiä erilaisia sääntöjä ja ohjeistuksia, mitkä perustuvat tähän heuristiikkaan, digitaalisen palvelun käyttöliittymäarviointiin.
Mari Virtanen: Joo ja mun mielestä selkeästi, että kun tässä on tämä heuristinen arviointi, jota sinä asiantuntijana teit. Perehdyit aiheiseen syvällisesti, kirjallisuuteen, ja teitä sitä heuristista arviointia. Tämän työn luotettavuuden kannalta oli hyvä ja ehkä muutenkin käytettävyystestauksen näkökulmasta tosi hyvä, että sulla oli toi testaus siihen perään.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Että sulla oli monimenetelmäinen, joista sä sait toisiaan tukevaa materiaalia, jonka perustella sitten vedit johtopäätöksiä.
Tuulia Park: Kyllä, että siinä heuristiikan, tuota, heuristiikan käytössä, niin siinähän pitää huomioida se, että riippuu täysin siitä, että ketä sitä arviointia tekee, heuristista arviointia. Kirjoitinkin siitä siihen mun työhön, että ihan tutkimukset mitanneet sen, että kuinka monta prosenttia käytettävyysongelmista voidaan löytää riippuen siitä, että kuinka paljon sillä heuristisen arvioinnin tekijällä on aiempaa kokemusta tämmöisestä käytettävyystestauksesta.
Mari Virtanen: Muistatko yhtään lukuja?
Tuulia Park: Joo, joo. Eli tuota, jos heuristisen arvioinnin suorittaa käytettävyysasiantuntija, jolla on kokemusta testattavan sovelluksen sovellusalueesta, niin voidaan saavuttaa jopa 44% tulos mahdollisten käytettävyysongelmien havaitsemisessa. Kyllä.
Mari Virtanen: Joo ja aika pienillä määrillä, tossa kattelen tuota, että sitten sulla oli toi SUS, system usability scale.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Kerrotko siitä tähän väliin, niin mä kerron sitten tuon ajatuksen loppuun, mikä mulla oli tossa.
Tuulia Park: Joo. Eli tuota siinä oli tämmöinen SUS-kyselylomake käytössä myöskin ja siinä on tämmöisiä positiivisia ja negatiivisia väittämiä, tämmöisiä kysymyksiä, joista sitten pitää vastaajan valikoida sopiva vastausvaihtoehto annetuista asteikoista. Siinä se vastausasteikko on Likert- asteikon mukaan 1-5. Siinä sitten tämä SUS-tulos määräytyy 0-100 pisteen välillä. Siinä on sellainen tietynlainen laskentakaava ja kovasti olen siinä Exceliä siihen käyttänyt, ja opin senkin tämän opinnäytetyön aikana. Tämmöisenä hyvänä käyttöjärjestelmänä voidaan pitää semmoista käyttöjärjestelmää, joka saa luvuksi 68, tällä SUS tuloksella.
Mari Virtanen: Ja se ajatus mikä mulla oli tossa, liittyi tähän SUSiin siinä, että aika pienillä osallistujilla näitä arviointeja tehdään, että tossa jossain muistissa häilyy ehkä semmoinen, että viidellä henkilöllä jo saadaan sellaista kumuloituvaa tulosta, että vaikka sitten olisi kuudes ja seitsemäs tai kahdeksas arvioimassa, niin sitten ei välttämättä se tiedon määrä enää lisäänny.
Tuulia Park: Kyllä. Juuri näin.
Mari Virtanen: Ja tuota sen perusteella, kun jotenkin ajattelen, että aika pienillä voimilla sitten kuitenkin tällaista käytettävyystestausta voitaisiin tehdä ja toivottavasti tehdäänkin paljon.
Tuulia Park: Kyllä ja tässä on se tärkeätä, että tämmöinen SUS-kyselylomake pitää täyttää heti sen käytettävyystestauksen jälkeen, että sitten siinä ei saa jäädä sellaista viivettä, koska muuten sitten käytettävyystestaukseen osallistunut henkilö unohtaa sen oman kokemuksensa ja ajatuksensa siitä käytettävyystestauksen kulusta.
Mari Virtanen: Toi on muuten tosi tärkeä huomio, että sitten kun lähtee tekemään muuta, niin sitten tuli monta asiaa ja sitten jotenkin vois herkästi ajatella, että se oli varmaan ihan hyvä.
Tuulia Park: Kyllä, kyllä.
Mari Virtanen: Tulis ehkä vastattua vähän eri tavalla, kuin se että sä olet keräämässä sen aineiston välittömästi siinä.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Ja tuota käytettävyystestausta tehtiin, se tehtiin mobiililla.
Tuulia Park: Joo, kaikki tehtiin itse asiassa mobiilisti.
Mari Virtanen: Tuli just mieleen nyt kun katsoin tuota otsikkoa vielä, että joo, se tehtiin mobiilisti sillä päätelaitteella millä oletettu henkilö sitä sitten oikeastikin tulisi käyttämään.
Tuulia Park: Kyllä. Että se oli heidän oma henkilökohtainen mobiililaite, kännykkä tässä tapauksessa Osalla henkilösitä oli käyttöjärjestelmänä iOS ja osalla taas Android. Siitäkin puhutaan tossa mun työssä, että pientä eroa oli havaittavissa.
Mari Virtanen: Joo ja toihan on tosi tätä päivää.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Että tota kun etsit jotain tietoa vaikka Terveystalion Naistalosta, jossain mennessäsi bussissa, junassa, niin se on aina se puhelin.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Että ehkä joku voi PClläkin sitä hakea, mutta harvemmin varmaan, niin sen takia tämä mun mielestä todellakin arvokas, monellakin arvokas tää sun työ, mitä sä olet tehnyt.
Oliko sulla jonkunlaisia ajatuksia siitä, että näistä niin kuin siitä lopputulemasta vai yllättikö joku vai minkälaisia huomioita tässä tehtiin?
Tuulia Park: No nää Terveyskylän talot olivat ehkä mulle entuudestaan melko vieraita, että olin kyllä siellä opintojenkin myötä käynyt, joissakin taloissa vähän tutkimassa mitä löytyy, mutta en sen syvällisemmin, mutta huomasin jo tässä, kun Naistalo valikoitui tähän tarkasteltavaksi kohteeksi, niin huomasin jo, että tää näyttää kyllä ihan hyvältä. Että tuota odotinkin positiivisia tuloksia, jotka sitten olivatkin positiiviset tulokset tästä työstä, mutta tuota. Kyllä. Ei ollut mikään shokeeraava tulos.
Mari Virtanen: Se on aina positiivinen, että tulos on hyvä. Käytettävyys osoittautui hyväksi, käyttäjäkokemus oli positiivinen.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Jonkunlaisia huiomioita teitte, esimerkiksi kieliversioihin ja jotain mitä siellä nostetiin esille. Työn tuloksena syntyi myös kehittämisehdotuksia sitten organisaatioon, että miten tätä voisi niin kuin jatkokehittää ja miten sitä voisi entisestään parantaa.
Tuulia Park: Kyllä. Ja heillähän oli ajatuksen myös se, että, Terveyskylällä on paljon erilaisia taloa ja heillä on ajatuksena standardisoida nämä, että kaikki talot toimivat samalla tavalla ja niissä on samanlainen rakenne ja sisältö. Semmoinen, että navigointi on samanlainen kaikissa taloissa ja tuota tosissaan tämä oli heillekin hyvin arvokas tämä työ. Pystyivät sitten käyttämään näitä tutkimustuloksia.
Mari Virtanen: Niin ja toivotaan, että nyt kun he tekevät tuota harmonisointityötä, niin tässä sun työssä hän on niin kuin valmis skripti siihen, että…
Tuulia Park: Kyllä
Mari Virtanen: Valmis resepti siihen, että tee näin. Ja katso nämä asiat.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Arvioi nämä asiat ja ota tällaiset porukat mukaan. Että siinä on tosi yksityiskohtaisesti ja selkeästi selitetty, että miten tällainen käytettävyystestaus on hyvä tehdä.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Ja tossa sanoitkin jo, että sillä oli sinne työyhteisöön ja organisaatiolle vaikutuksia jatkokehittämisen tueksi, mutta minkälaisia muunlaisia vaikutuksia sä koet, että tällä sun työllä on?
Tuulia Park: No tuota itselleni tietysti, tämmöisiä omakohtaisia, henkilökohtaisia vaikutuksia, että opin hyvin paljon tästä käytettävyystestauksesta ja mielenkiinto heräsi tätä osa-aluetta kohtaan hyvinkin paljon ja toivon, että tulevaisuudessa ihan omassa työssäkin, että olisi jotain mahdollisuuksia käyttää näitä saamia oppeja. Että tuota varmasti niistä on hyötyä, että kuitenkin nyt kun terveysteknologian parissa työskentelee, niin tulee erilaisia tuota digitaalisia palveluita ja ratkaisuja, tuota juttuja yhä enemmän luotua, niin toivottavasti pääsisin olemaan niissä enemmän mukana.
Mari Virtanen: Se on mahtavaa. Sitten mä nostin vielä tuon vaikuttavuustermin vielä, että mä aina ajattelen, että meillä on vaikutuksia ja sitten meillä on sellaisia sulle henkilökohtaisia vaikutuksia, osaamisen kehittymistä, ehkä uraan liittyviä tekijöitä, sitten organisaatioon liittyviä paikallisia vaikutuksia, mutta olisko niin kuin alueellisia vaikutuksia, olisko valtakunnallisia, voisko tällä olla niin kuin laajempaa vaikuttavuutta.
Tuulia Park: Mahdollisesti. mikä ettei, kyllä. Erityisesti varmasti nyt siellä Terveyskylän parissa, ehdottomasti. Että tuota heillähän on hyvin laaja se heidän, tämmöiset digitaaliset palvelut, ja niitä yhä enemmän käytetään ja tarjotaan potilaille käytettäväksi, niin ehdottomasti.
Mari Virtanen: Todella, mä olen aivan samaa mieltä siis, mä näen tässä suuren potentiaalin, kun katsoo tulevaisuuteen ja katsoo tuota palvelurakennetta ja uudenlaisia palveluratkaisuja, niin digitaaliset palvelut eivät varmasti tule vähenemään, niin niiden käytettävyys tietysti, että sitten kun niitä alkaa olla paljon ja tarjontaa on ehkä enemmän kuin kysyntää, niin sitten se käytettävyys on tietysti se, millä siellä voidaan myöskin kilpailla.Että mitkä ratkaisut ovat niitä mistä asiakkaat tai potilaat ihan oikeasti hyötyvät.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Ja mitä he käyttävät, ei vaan satunnaisesti, vaan niin kuin palaavat myöskin käyttämään sitä. No mitä sanot tosta omasta, nyt kun tässä on yhtenä taustateemana toi tutkimus- ja kehittämisosaaminen, niin jotenkin sivusitkin sitä jo tuossa jo, että mitä tämä on tuonut sille puolelle.
Tuulia Park: No tuota, täytyy ihan rehellisesti myöntää, että silloin röntgenhoitajan opintojen aikana, kun teki opinnäytetyötä, että jotenkin tuntui, että nämä tutkimusmenetelmät olivat ihan äärimmäisen hankalia ymmärtää ja ne jäivät hyvin semmoisiksi pintapuolisiksi ja kun on lukenut mun vanhaa opinnäytetyötä sieltä yli kymmenen vuoden takaa, niin aikamoinen häpeä on käynyt, että miks mä olen tällaisen työn mennyt kirjoittamaan. Että tämän olisi voinut paljon paremminkin voinut hoitaa, että nyt tuntuu tämän ylemmän ammattikorkeakoulun, näiden kurssien myötä on saanut paljon paremman käsityksen erilaisista tutkimusmenetelmistä ja se mistä mä olen ehkä eniten saanut hyötyä, on ollut, lukea toisten opiskelijoiden töitä. Että avata Theseus.fi ja katsoa rohkeasti, että mitä sieltä löytyy ja rohkeasti lähteä vähän lukemaan erilaisia töitä ja katsomaan, että minkälaisia tutkimusmenetelmiä muut ovat käyttäneet, että siitä olen kyllä saanut tosi paljon hyötyä.
Mari Virtanen: Ja tuohon liittyen, Tuulian työn, Tuulia Park, työ vuodelta 2022, Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi, myös sen voi helpoiten lukea osoitteesta Theseus.fi tai sitten ottaa linkin tuosta podcastin alta ja tuota tuohon, noihin aikaisempiin kokemuksiin, että mitä olet elämässä aikaisemmin tehnyt tai oppinut, niin mä jotenkin opettajana näen, että näinhän sen pitääkin mennä.
Tuulia Park: Niin.
Mari Virtanen: Että sä oot niin kuin matkalla.
Tuulia Park: Niin, kyllä.
Mari Virtanen: Ja sä oot mennyt koko ajan eteenpäin askel askeleelta ja sun osaaminen kertyy ja sä saavutat sen niin kuin laaja-alaisen asiantuntijatason, mitä me täällä EQF7-tasolla rummutamme, niin tässä on kyllä. Näinhän se just menee.
Tuulia Park: Kyllä. Ja mun mielestä, ehkä vaikka tällä hetkellä se saattaa tuntua varsinkin, jos nyt joku opiskelija tätä kuuntelee, että en mä tällaisia tutkimusmenetelmiä tarvii sitten tulevaisuuden työelämässä, mutta se on ihan täysin väärä tieto. Eli todellakin tulet tarvitsemaan niitä. Että niistä on todella paljon hyötyä erilaisissa projekteissa, missä saattaa mahdollisesti joutua sitten itse olemaan tulevaisuudessa mukana, että osaa ehkä soveltaa semmoista, hankalampaakin tietoa erilaisin menetelmin, että mä olen ite huomannut sen kyllä nykyisessäkin työssäni.
Mari Virtanen: Tuossa tuli hieno mainospuhe. Mä olen monta kertaa tässä aikaisempienkin jaksojen aikanakin nostanut esiin sen OPH:n, opetushallituksen raportin, Osaaminen 2035, niin siellähän on tuota myöskin näitä, että tarvitset näitä ongelmanratkaisutaitoja, tutkimusmenetelmätaitoja, kehittämistaitoja, niin tuossa tuli se niin kuin, sun äänellä, että kannattaa näihin keskittyä.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Sitten mä vielä halua tuota, tietysti kiitän sua paljon kaikesta ja kiitos, että tulit. Mutta haluan vielä nostaa tähän loppuun, tää sun työ on saanut kunniamaininnan, Finnish Software Testing Board on myöntänyt maininnan sulle, palkinnon.
Tuulia Park: Kyllä.
Mari Virtanen: Parhaasta työstä.
Tuulia Park: Kaikista Suomen korkeakouluista, yliopistoista sekä ammattikorkeakouluista, niin tämä oli numero ykkönen.
Mari Virtanen: Siis nyt menee kylmät väreet, tiäksä nyt kuuluis tulla sellaiset hurraahuudot, että mahtavaa työtä. Hieno työ, kannattaa käydä lukemassa ja kannattaa myöskin olla kuulolla. Tuhannesti kiitoksia sulle, Tuulia Park, että tulit tänään tänne.
Tuulia Park: Kiitos.
Onnistunut moniammatillinen yhteistyö edellyttää oppimaan oppimista, ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja sekä kriittistä ja luovaa ajattelua. Näitä transversaaleja taitoja voidaan oppia ja opettaa erilaisilla menetelmillä. Tässä podcastissa sosiaalialan opiskelijat Mirkka, Immi, Mari ja Sari kertovat oppimiskokemuksistaan Itshec-hankkeen Summer Schoolista, joka järjestettiin Barcelonassa kesällä 2022. Tervetuloa kuulemaan matkastamme!
Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta
Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä
Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education
Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (30.7MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Puhuja 1 Immi
Puhuja 2 Mirkka
Puhuja 3 Sari
Puhuja 4 Mari
————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]
[Musiikkia 00:00:02]
[Espanjankielistä puhetta 00:00:15]
Puhuja 1 [00:00:38]: Moikka. Tervetuloa kuuntelemaan podcastia. Tehdään tätä ensimmäistä kertaa, kaikkia vähän jännittää. Meitä on täällä paikalla Metropolian opiskelijoita sosiaalialalta. Mun nimi on Immi ja sosiaalialan työkokemus mulla on nuorten parista.
Puhuja 2 [00:00:56]: Mä oon Mirkka ja mä oon varhaiskasvatuksessa työskennellyt.
Puhuja 3 [00:01:01]: Ja mä oon Sari, myös varhaiskasvatuksessa.
Puhuja 4 [00:01:04]: Ja mä olen Mari ja mä olen työskennellyt vanhuspalveluiden puolella.
Puhuja 1 [00:01:08]: Meidän ois tarkoitus puhua meidän Barcelonan viikosta viime kesältä. Oltiin tämmösen [?? 00:01:15] hankkeen kautta oppimassa transversaaleja taitoja. Se oli noin viikon mittainen koulu ja opiskelijoita oli Kroatiasta, Espanjasta ja sitten me suomalaiset. Siellä oli lääkäriopiskelijoita ja sairaanhoidon opiskelijoita ja sitten meitä sosiaalialan osaajia. Jokainen päivä oli pyhitetty omalle metodille, millä voidaan oppia ja opettaa noita transversaaleja taitoja.
[Musiikkia. 00:01:47]
Puhuja 1 [00:01:53]: Kertoisitteko, mitkä oli teidän ensireaktiot, transversaalit taidot, kun kuulitte tällaisen sanan tai käsitteen?
Puhuja 2 [00:02:01]: Aluksi tuntui, että ne oli vähän vaikeat hahmottaa. Jotenkin ne tuntui sellaiselta, osittain jopa itsestäänselviltä osa. Jotenkin, että mähän käytän näitä päivittäin mun työssä.
Puhuja 3 [00:02:13]: Niin, varhaiskasvatuksen puolella noi tunnetaidot on kyllä aika pinnalla, että niitä harjoitellaan jo lasten kanssa. Mutta sitten, kun ruvettiin puhumaan, että transversaalit taidot ja työelämä ja opiskelu, että miten nämä saadaan kaikki yhteen, oli vähän semmoinen hämmentävä.
Puhuja 4 [00:02:30]: Mulla ehkä oli vähän silleen, koko toi transversaaliset taidot -sana, niin sai miettimään, että mitä tällä tarkoitetaan. Mutta sitten, kun niitä ruvettiin pilkkomaan osiin, niin mulle tuli kans toi sama mikä Mirkalle, että ne olivat hirveän luonnollisia taitoja, mitä meidän työssä tarvitaan tosi paljon ja mitä ilman meidän työtä ei voi tehdä.
Puhuja 1 [00:02:51]: Joo. Mut se sai jotenkin ihan jäihin ja pakotti googlaamaan, en muista, että olisin koskaan kuullut transversaaleista taidoista. Kun taas sitten soft skillsit tai general skilssit, tai mitäs muita nimiä.
Puhuja 2 [00:03:03]: Avaintaidot, laaja-alaiset taidot.
Puhuja 4 [00:03:07]: Pehmeät, niin soft skills, joo, pehmeät taidot.
Puhuja 1 [00:03:09]: Niin, se kuulostaa paljon tutummalta. Mutta en tosiaan tiennyt mitään. Onneksi lähdettiin sitten selvittämään, mitä ne ovat. Koska nehän ovat oppimaan oppimista, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja, kriittistä ja luovaa ajattelua. Niistä olisi nyt tarkoitus puhua, että miten niitä tuolla Summer Schoolissa Barcelonassa opeteltiin. Meidän olisi tarkoitus keskittyä meidän kokemuksiin. Lisää tietoa saa sitten, tämän podcastin tekstiversiossa on kirjallisuuslista, niin sieltä löytyy sitten teoriatietoa enemmän. Lähdetäänpäs tarkastelemaan, mitä ne transversaalit taidot siis ovat.
[Musiikkia 00:03:50]
Puhuja 1 [00:03:55]: Joo. Ensimmäisenä oppimaan oppimisesta, kriittisestä ja luovasta ajattelusta vähän meidän pohdintoja matkan varrelta. Kertoisitko Sari, minkälaisia kokemuksia sulla tuli viikon aikana?
Puhuja 3 [00:04:10]: Oppimaan oppimisesta?
Puhuja 1 [00:04:10]: Joo.
Puhuja 3 [00:04:12]: Se oli ihan huippua huomata, että meillä Suomessa on tämmönen systeemi, missä pystyy opiskelemaan ihan iästä riippumatta. Sehän jopa aiheutti pientä hämmennystä, kun meidän joukkomme saapui sinne luokkatilaan, jossa muut opiskelijat oli parikymppisiä. Niin sitten tullaan me, tämmöset vähän enemmän jatko-opiskelijat paikalle. Mutta tosi kiitollinen tästä mahdollisuudesta.
Puhuja 4 [00:04:40]: Et se on tätä elinikäistä oppimista.
Puhuja 3 [00:04:44]: Nimenomaan.
Puhuja 4 [00:04:46]: Niin, jotenkin ehkä se, että meillä Suomessa tosiaan kouluttaudutaan ihan iästä riippumatta. Kun sitten taas huomasi, että se ei ehkä ole itsestäänselvyys. Mulla oli esimerkiksi keskustelu yhden Kroatiasta olevan opettajan kanssa, kun en tiennyt, mikä hänen roolinsa siellä oli. Sitten kysyin häneltä, että oletko opiskelija vai opettaja, niin hänhän siitä sitten ihan vähän jopa närkästyi ja oli silleen, että hän on opettajana täällä. Sitten mulle myöhemmin selvisi, että se närkästyksen syy oli se, että hän ehkä koki, että jotenkin aliarvioin hänen ammattitaitoaan.
[Musiikkia. 00:05:22]
Puhuja 3 [00:05:25]: Mutta onhan se oppiminen myös sitä, että sulla on halu omaksua tietoa. Ei välttämättä kouluttautumalla, vaan haastaa itseäsi uusilla tavoilla tekemään työtä, mitä olet ennen esimerkiksi tehnyt.
Puhuja 4 [00:05:41]: Kyllä, sellaisen itsensä kehittäminen asenteessa.
Puhuja 2 [00:05:44]: Sittenhän me huomattiin myös, että noi myös semmosta, oppimaan oppimisesta, että tavat oppia myös olivat aika erilaisia. Huomasi, että on eri kulttuureista ja eri maasta opiskelijoita. Huomattiin, että joillain saattoi olla joku tehtävänannossa vaikka, että lähtivät heti suorittamaan sitä tehtävää. Kun sitten taas ehkä me oltiin enemmän niin, että pohdiskeltiin vielä ja haluttiin vähän tarkentavia kysymyksiä, että ehkä liittyy myös sellaiseen, että me uskalletaan ja saadaan myös haastaa opettajia ehkä täällä meidän, ainakin täällä Metropoliassa. Ehkä jopa siihen kannustetaan, että semmosta luovaa ajattelua siihen, että me saadaan itse ratkaista, miten me vaikka tämä tehtävä, vaikka esitetään. Onko se nyt vaikka sitten PowerPoint, video vai runo, että se on todella, ehkä paljon vapaampaa.
Puhuja 1 [00:06:29]: Samoin nyt tässä podcastin tekemisessä, haastoimme itseämme oppimaan podcastin tekoa ja nyt saadaan kohta iloita tämän podcastin tuotoksista.
Puhuja 2 [00:06:38]: Totta, hyvin luovaa.
Puhuja 1 [00:06:42]: Sitten puhuttiin tuosta onnistumisten juhlimisesta, miten se tukee tällaista oppimaan oppimista.
Puhuja 4 [00:06:51]: Kun pystyy iloitsemaan omasta onnistumisesta, niin se tukee myös sitä oppimista. Onnistumisen kokemukset siinä oppimisessa tukee sitä oppimaan oppimista ja se on elinikäistä.
Puhuja 1 [00:07:06]: Seuraavaksi olisi näistä sosioemotionaalisista ja tunnetaidoista ja vuorovaikutustaidoista, joita sitten opeteltiin erilaisilla menetelmillä siellä viikon aikana [?? 00:07:17] hankkeessa. Ensimmäisenä meillä olisi tässä käsittelyssä roolipeli, jonka avulla opeteltiin näitä tunnetaitoja.
Puhuja 2 [00:07:29]: Siinä oli esimerkiksi sellainen tilanne, että opiskelijat saivat eri roolin, joku oli vaikka lääkäri, joku sairaanhoitaja, joku oli vaikka vanhempi ja joku lapsi. Sitten heillä oli kaikille valmiiksi määritelty joku, että joku on vaikka todella innokas, joku on vaikka välttelevä, joku on välinpitämätön ja katsoo koko ajan kelloaan. Sitten ne esittivät, katsojat eivät tienneet, mitkä heidän roolit ovat ja he esittivät jonkun tilanteen, asiakaskohtaamisen. Siitä huomasi, että kuinka, vaikka nyt sanotaan se sosiaalityöntekijä, joka oli välinpitämätön ja katsoi kelloaan, että voisko jo lähteä pois, niin miten se vaikutti siihen koko tilanteeseen ja siihen sen asiakkaan kohtaamiseen ja siihen toimintaan.
Puhuja 1 [00:08:14]: Miltä tuntui tehdä tuommoista harjoitusta?
Puhuja 4 [00:08:17]: Mä ainakin huomasin siinä, miten tärkeää se on, että oikeasti kaikkien asiantuntijoiden sitä ammattitaitoa arvostetaan ja kaikkia kuunnellaan ja kuullaan. Kun yksi ammattilainen työryhmästä ei pelaa samassa joukkueessa samaan pussiin, niin se vaikuttaa siihen koko dynamiikkaan, miten se asiakas esimerkiksi kokee sen tilanteen.
Puhuja 2 [00:08:42]: Et jos on, vaikka huono päivä jollain, niitä sattuu kenelle tahansa, meillekin, ammattilaisille. Niin se, että jokaisen pitäisi hoitaa se oma tonttinsa kuitenkin, että voit sillä vesittää sen koko tapahtuman.
Puhuja 3 [00:08:55]: Niin. Se, että tuet toisten asiantuntijuutta, se tuo sille toiselle ihmiselle semmoista varmuutta siinä hänen omassa työroolissaan.
Puhuja 1 [00:09:04]: Mulla vielä jotenkin se, että ne oli hirveen hyviä, miten ihmiset sitten meni siihen rooliin ja esitti sitä, joka vaan plärää kännykkää ja on kiireinen ja haluaa jo, että seuraava asiakas tulee. Se oli tosi, tietysti ne oli ehkä vähän ylikorostettujakin ne piirteet, mutta tosi tunnistettavia. Varmasti jokainen löytää omasta elämästään myös noita tilanteita, missä joku toinen tietysti, ei itse, vaan muuthan niitä tekee. Niin sillä lailla, muuttaa koko sen tilanteen tunnelman. Sit oli simulaatiohuone harjoituksena.
Puhuja 2 [00:09:40]: Joo, eli me tosiaan, tai meidät laitettiin tai…
Puhuja 1 [00:09:44]: Jouduttiinks me muiden kanssa jonnekin [naurua 00:09:46] jouduttiinks me…
Puhuja 3 [00:09:50]: Ihan vaan pakotettiin.
Puhuja 1 [00:09:50]: Siis simulaatiohuone.
Puhuja 2 [00:09:52]: Simulaatiohuoneen tarkoituksena oli harjoitella näitä tilanteita, mitä voidaan kohdata työelämässä, tämmöisessä emotionaalisesti turvallisessa tilassa. Me saatiin ensin taustatietoa, vaikka siitä tilanteesta, että tässä huoneessa, mihin te kohta menette, niin siellä on näyttelijä, joka on vaikka tietyn ikäinen, hän on ollut auto-onnettomuudessa ja ei nyt paljon muuta. Sitten siellä oli lääkäriopiskelija, sairaanhoitajaopiskelija, sosiaalityöntekijäopiskelija.
Puhuja 4 [00:10:26]: Elikkä, sosiaalialan opiskelija.
Puhuja 2 [00:10:29]: Mä nyt meen ihan sekaisin tässä, mikä mä oon. Niin sitten nämä opiskelijat menivät tänne huoneeseen ja sitten heidän piti vain reagoida siihen, mitä siellä tuleman piti. Miltä se Mari susta tuntui?
Puhuja 4 [00:10:43]: Joo. Mä tosiaan menin sit tämmöseen… [Naurua 00:10:45] Mä menin sinne pako, mä tosiaan menin sinne simulaatiohuoneeseen. Mulla oli lähtötietona vain se, että sinne tulee diabetesta sairastava nainen. Ensimmäinen ajatus mulla oli se, kun kysyttiin, että kuka haluaa tänne huoneeseen lähteä, niin mä sanoin, että mä en halua missään nimessä sinne mennä, koska mä en tiedä mitään diabeteksestä. Sitten mulle sanottiin, että ei sun tarvitse tietää, sen takia siellä on se lääkäri ja sairaanhoitaja. Ne hoitaa sen lääkintäpuolen, sä hoidat vaan sun oman tonttis, sen oman asiantuntijuuden siltä sosiaalialan puolelta. Uskaltauduin lähtemään sinne simulaatiohuoneeseen ja se oli ihan huikea kokemus. Siinä sai sellaisen arvokkaan asiakastilannekokemuksen turvallisessa tilassa, mitä ei ehkä työelämässä, jos sä joudut johonkin vaikeeseen tilanteeseen, niin sä vaan joudut siihen tilanteeseen ja sun on pakko selvitä siitä. Mutta tuolla sulla oli tieto siitä, että voit myös turvallisesti harjoitella sitä. Sen ei välttämättä tarvitse mennä ihan putkeen sen tilanteen. Niin se oli tosi hyvä. Mun mielestä siinä oli tosi tärkeää se, että kaikki ammattilaiset, ennen kuin me alotettiin simulaatio, niin sovittiin ne meidän roolit. Jokainen tiesi, että missä roolissa me ollaan siinä tilanteessa. Myös työelämässä, jos miettii, niin se on todella tärkeää, että roolit on selkeät. Ilman, että tiedän, kuka siellä on missäkin roolissa, niin se yhteistyö ei välttämättä onnistu. On todella tärkeää sen yhteistyön kannalta, että kaikki tietää, mitä ne on siellä tekemässä. Mutta Immi, sä olit kanssa siellä simulaatiohuoneessa. Olit eri skenaariossa kuin mä, miten sä koit sen?
Puhuja 1 [00:12:30]: No, se oli pois mukavuusalueelta vahvasti, mutta olen tosi iloinen, että pääsin sinne. Se lisäsi mun luottamusta niihin muiden alojen ammattilaisiin aika paljon. Ja huomasin myös, ehkä se jotenkin se oma ammatillinen identiteetti siinä tulee selkeämmäksi, kun se rajautuu tavallaan niiden muiden ammattikuntien kautta. Ensin tietysti ajattelin, että tällaisessa tilassa ei ole sosiaalialan osaamisen tarvetta, mutta kyllä siellä oli sielläkin. Se oli siis tehohoitosimulaatio tai sen tyyppinen. Se oli ehdottomasti hyvä oppimiskokemus, minulle ainakin.
Puhuja 4 [00:13:10]: Muistan, siinä sun ryhmässä oli se lääkäriopiskelija joka sanoi, että se oli täysi isku vasten kasvoja, kun hän joutui sinne huoneeseen. Hän ei voinutkaan nojata siihen omaan ammatillisuuteensa siellä. Potilas ei tarvinnutkaan sitä lääkärin apua, vaan hän tarvitsikin ihan erilaista apua ja se oli tälle lääkärille tosi hankala tilanne, kun hän ei pystynytkään siihen omaan rooliinsa, vaan hän joutui oikeasti käyttämään näitä transversaaleja taitoja siinä tilanteessa. Miten sä koit sen sosiaalialan opiskelijana?
Puhuja 1 [00:13:39]: No, ehkä joo. Siinä jotenkin se semmonen, kun siihen ei oo valmiita vastauksia, mitä pitää tehdä. Niin sitten se, en halua sanoa, että intuitiivinen tai luonnostaan tuleva, mutta ehkä se on juuri se, mitä täällä koulussa opitaan. Niin se olikin se oikea toimintamalli tietyllä tavalla. Noita taitoja on sitten, transversaaleja taitoja jo opittu jollain tasolla, niin ehkä se tuli tuolla. Vaikea harjoitus, mutta sitten jotenkin myös voimauttava siinä mielessä, että ne taidot mitä on, riittävät myös tommosiin tilanteisiin.
Puhuja 3 [00:14:12]: Sait paljon kiitosta siitä, että otit sitä potilasta kädestä kiinni. Myös potilas siinä purkutilanteessa kiitteli tätä kovasti, että hänellä meinasi tulla aivan itku silmään.
Puhuja 1 [00:14:22]: Joo, hyvä kun sanoit. Purku on tärkeä osa harjoitusta tai tommosta simulaatioharjoitusta. Ensin on, Mari sanoikin, niin valmistelu, eli tiedot siitä tilanteesta ja sitten keissi, eli se tapaus esitellään ja toteutetaan siellä tilassa, mikä se onkaan. Sitten yhdessä puretaan. Se oli tuolla hirveän hyvin järjestetty, siinä oli loistavalla pedagogiikalla ohjaajat veti ne purkukeskustelut. Siinä kaikkien näkemykset tuotiin esiin, osallistujien ja myöskin tämän näyttelijän. Ja sitten, mitä muut, he olivat sieltä screenin kautta katsoneet, mitä huoneessa tapahtuu. He kertoivat kans, mitä näki. Eli valmistelu ja sitten se toteutus ja purku ovat ne, miten tommosta simulaatio-oppimista voi hyödyntää. Mutta oli kiva kuulla se palaute ja se oli hyvä harjoitus ja mieleenpainuva.
Puhuja 2 [00:15:19]: Kyllä mulle herää vielä tuosta itselle ajatukseksi, että tämmöisen simulaatiohuoneen käyttö myös sosiaalialan opiskelijoiden, ois voinut olla silloin, kun itse opiskelin, niin todellakin hyödyllinen. Jonkun, vaikka vaikean vanhemman kanssa käyty keskustelu tai joku. Näitä tilanteita tulee meidän työssä jatkuvasti, että tämmöinen voisi olla tosi hyvä myös täällä Suomessa, meidän sosiaalialan opiskelijoille.
Puhuja 4 [00:15:41]: Kyllä, ihan ehdottomasti samaa mieltä.
Puhuja 1 [00:15:44]: Joo, ja että se oli näyttelijän kanssa, eikä joku luokkakaveri, niin se teki sen, että siihen tilanteeseen oli helpompi mennä aitona tilanteena mukaan.
Puhuja 4 [00:15:53]: Musta oli hauska, kun se tilanne, missä itse olin, niin näyttelijä kertoi siinä purkutilanteessa, että hänen piti koko ajan saada konfliktia aikaiseksi. Me tiiminä ei päästetty sitä potilasta siihen, että saisi sen konfliktin aikaiseksi. Niin sitten hän toi esiin sitä, miten hän joutui oikein yrittämään, mutta hän ei pystynyt sitä kunnolla tekemään, koska me koko ajan reagoitiin hänen tunnetiloihinsa. Niin se oli mulle todella tärkeä palaute.
Puhuja 3 [00:16:17]: Aika voimauttava palaute.
Puhuja 4 [00:16:19]: Niin, että vitsi, me onnistuttiin oikeasti tiiminä toimimaan niin, että potilas tunsi olonsa turvalliseksi.
Puhuja 1 [00:16:25]: Muita menetelmiä mitä opimme, oli yhteisoppiminen ja VR-harjoitteet. Puhutaan ensiksi vaikka yhteisoppimisesta. Haluaisitko kertoa, miten transversaalien taitojen oppiminen näkyi siinä harjoitteessa, jossa luettiin jokainen artikkeleita ja sitten käsiteltiin niitä pienissä ryhmissä. Sitten jokainen toi alkuryhmään vielä sen oppimansa asian, joka sitten esiteltiin koko ryhmälle. Eli tekstipohjainen harjoitus oli siellä.
Puhuja 4 [00:17:00]: Siinä näki ennen kaikkea sen, miten tärkeää on, että kaikki ryhmässä kuuntelee ja kuulee toisiaan. Jos ryhmässä on yksikin sellainen henkilö, jolla ei välttämättä ole vielä transversaaleja taitoja tarpeeksi, niin hän voi pahimmillaan tuhota sen koko ryhmädynamiikan ja sen tilanteen. Siinä ehkä konkretisoitui se, että yhteistyö on sitä, että kaikki laittaa omat taitonsa peliin. Se ei riitä, jos yksi ihminen kannattelee sitä. Jos yhdellä ihmisellä on transversaaliset taidot kunnossa ja hän yrittää kannatella yksin sitä ryhmää, niin se ei toimi. Siinä tarvitaan kaikkien yhteistyö siihen.
Puhuja 2 [00:17:42]: Tähän voi varmasti kaikki myös työelämässä myös yhtyä, että tehdään paljon töitä tiimeissä. Jos siellä on joku, joka vesittää sitä yhteistyötä, niin se tekee siitä kyllä kaikille muillekin todella paljon vaikeampaa.
Puhuja 3 [00:17:56]: Siitä päästään siihen, miten tärkeää on, että kaikki oikeasti hallitsisivat näitä transversaaleja taitoja. Niitä oikeasti opeteltaisiin koulussa ja opeteltaisiin kaikilla aloilla.
Puhuja 3 [00:18:09]: Niin ja sitten jatkettaisiin myös niiden transversaalien taitojen käsittelyä ja yhdessä pohtimista työelämässä, työyhteisöissä. Kaikilla olisi tälle käsitteelle sama sisältö, yhdessä sanoitettuna. Mietin myös, kuinka tärkeää on, että työyhteisöissä autamme toinen toistamme loistamaan. Mun mielestä se on työyhteisöjen jäsenten tehtävä. Ei se, että kilpaillaan siellä työtehtävissä, vaan tuetaan sillä omalla toiminnalla, että kaikki kaveritkin pääsevät onnistumaan.
Puhuja 1 [00:18:51]: Se oli antoisa harjoitus siis myös. Entä tästä virtuaalitodellisuuden harjoitteista, Mirkka, oisko sulla jotain, mitä haluaisit?
Puhuja 2 [00:19:00]: Niitä oli tosi mielenkiintoista päästä testaamaan, niitä virtuaalilaseja. Koen, että varmasti tulevaisuudessa niillä pystytään paljonkin harjoittelemaan ammattilaisten työpäivää tai harjoitella niitä vaativia asiakastilanteita. Ne ei ehkä ihan täysin toimineet siinä tilanteessa. Siellä oli teknistä ongelmaa, kuten näitä aina tuppaa olemaan. Kokemuksena ihan varmasti toimiva opetusmetodi. Pääsee kokeileen jonkun tilanteen, esimerkiksi, et saat vaikka esimieheltä vähän huonoa palautetta tai oot tehnyt sun työn vähän huonosti. Ja sitä voi saada eri tavoin, et miten sä reagoit ja miten sä vastaat siihen. Sä pystyt testaamaan sitä, miten mä tässä tilanteessa ja miltä musta tuntu tässä tilanteessa, että miten otan sen vastaan.
Puhuja 1 [00:19:47]: Joo. Ja siitähän ne puhuivat, että miten pandemia-aikana on päässyt sitten kuitenkin tutustumaan, vaikka erilaisiin työtehtäviin esimerkiksi sairaalassa. Ja myös siitä, miten empatia kehittyy siinä, kun asettuukin toisen ihmisen työtehtävään ja sen vaatimuksiin, vaikka sitten virtuaalitodellisuudessa. Musta se oli jotenkin tosi hieno ajatus. En ollut tajunnut itse, että VR mahdollistaa niin paljon oppimista. Sitten, meillä oli koko viikon ajan tämmöinen tehtävä, jonka menetelmä oli problem based learning. Siinä meidät oli jaettu ryhmiin, jossa oli kaikkien alojen osaajia, eli lääkäri- ja sairaanhoidon opiskelijoita ja sosiaalialan opiskelijoita. Olisko Sari ja Mari teillä tästä jotain, mistä haluaisitte kertoa?
Puhuja 3 [00:20:39]: Tässä harjoitteessa meille annettiin semmoinen keissi, mikä meillä oli Marin kanssa tosiaan, meidän ryhmillä samanlaiset. Tätä tehtävää meidän piti sitten ryhmänä lähteä purkamaan, että kuinkas tässä nyt sitten toimitaan ja tuetaan vanhempia ja tätä tytärtä. Näissä ryhmissä kyllä huomattiin se, että kuinka tärkeää olisi ammattilaisten kesken ensin keskustella ja pohtia, antaa roolit ja tehtävänjaot ja muuten. Siinä mun ryhmässä hyvin pitkälti opettaja sanoi, että kuinka tulee tehdä ja kaikki alkoivat toimimaan ilman, että yhdessä oltiin keskusteltu aiheesta paljon enempää. Se tuntu mulle itselleni vieraalta.
Puhuja 4 [00:21:25]: Mun ryhmässä taas kävi niin, että ryhmänvetäjä, joka ei esitellyt missään vaiheessa itseään. Meidän ryhmänohjaaja tulee myöhemmin sinne sisään ja me ei tiedetä, kuka hän on. Hän alkoi meitä hyvin autoritääriseen tyyliin ohjeistamaan, että sinä teet tuon ja sinä teet tuon. Varsinkin, kun me ei tiedetty, kukaan siinä ryhmässä meistä ei tiennyt, mikä se hänen roolinsa siinä ryhmässä oli, että hän on sen ryhmänohjaaja. Vaan luulimme, että hän on yksi tasavertainen opiskelija. Se tuntui meistä kaikista opiskelijoista tosi pahalta ja me siitä sitten myöhemmin puhuimmekin, että mitä tuntemuksia se nostatti meissä. Myöhemmin selvisi, että hän olikin ryhmänohjaaja. Tässä ehkä huomaa sen, miten tärkeät ne roolit on, että roolit ovat selkeät ja siitä on keskusteltu, kuka kukin on. Ehkä huomasi myös sen työkulttuurieron. Meillä Suomessa ollaan tosi demokraattisia, meillä lähtee kaikki siitä, että yhdessä keskustellaan. Mutta se ei välttämättä ole kaikissa maissa sama juttu.
Puhuja 3 [00:22:29]: Niin, kyllä tässä tehtävän puitteissa tuli huomatuksi se, että kuinka tärkeää on sitten saada sitä kannustusta ja hyvää palautetta. Tai kriittistä palautetta, mutta ei se välttämättä tarkoita mitään lyttäystä.
Puhuja 1 [00:22:43]: Tuntuiko teistä, että löytyi kuitenkin sellainen ratkaisu, mikä teitä tyydytti? Jos ajattelee sen keissin sisältöä? Tai jos oli tommoisia, noita havaintoja mistä puhuitte tässä viikon ajalta ja sen ryhmän toiminnasta. Niin auttoiko tämän tyyppinen menetelmä, problem based learning, auttoiko se teidän ryhmänä löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun? Tuntuiko, että teidän panos esimerkiksi tuli näkyviin, sosiaalialan osaaminen siinä tehtävässä?
Puhuja 4 [00:23:16]: Mun ryhmässä huomas, lähdimme tosi vahvasti diagnoosit edellä. Olisin ehkä halunnut lähteä selvittämään sitä asiaa enemmän…
Puhuja 1 [00:23:23]: Sosiaalisena ilmiönä?
Puhuja 4 [00:23:25]: Niin, sieltä sosiaalisista lähtökohdista lähtien. Mutta me lähdettiin ahdistuksesta ja erilaisista diagnooseista. Syömishäiriöstä, ahdistuksen ja kaikki siltä väliltä.
Puhuja 3 [00:23:37]: Ehkä olisi halunnut ottaa enemmän sen asiakkaan keskiöön.
Puhuja 4 [00:23:41]: Just näin.
Puhuja 3 [00:23:43]: Eikä sitä diagnoosia.
Puhuja 4 [00:23:44]: Just näin. Yritin tuodakkin siinä keskustelussa monta kertaa sitä, että mites tää tyttö tai mites nää vanhemmat. Jos puhutaan tästä tehtävästä, niin sitten miettii itse, siinä rikkautta oli se, että me oltiin oikeasti moniammatillisessa tiimissä. Mun oma asiantuntemus siinä oli, totta kai, lääkärit lähti tekemään sitä lääketieteellistä diagnoosia. Mutta se, että ne lääkäritkin välillä ihmetteli, kun sanoin jonkun asian, minkä havaitsin tästä, sosiaalialan työntekijänä. Kuinka harvoin oikeesti opiskeluvaiheessa tai työelämässäkään ollaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalialan työntekijät samalla viivalla. Huomaa, kuinka tärkeää se, että kaikki tuo sen oman asiantuntijuutensa. Niin silloin saadaan se asiakas kaikilta osa-alueilta kohdattua.
Puhuja 2 [00:24:34]: Tässä on tärkee se, että kaikki oikeesti kuuntelee jälleen kerran toisiaan. Koin ainakin siinä meidän ryhmässä, että ei kuunneltu välttämättä aina mua tai niitä sairaanhoitajaopiskelijoita, vaan lääkärit aika suoraviivaisesti teki ne omat ratkaisunsa.
Puhuja 1 [00:24:48]: Meillä käytiin myös se sama keskustelu. Et se käytiin ihan, että minä arvostan sinua, kun sinulla on lääketieteen tuntemusta ja minä toivon, että sinä tunnistat ja tunnustat minun osaamisen sosiaalialan osaajana. En olisi arvannut, että näin hanakasti puolustan itse sosiaalialaa joidenkin muiden ammattien rinnalla tai sitä sen arvoa. Tai niitä näkökulmia, just sitä semmosta asiakaskeskeisyyttä.
Puhuja 2 [00:25:17]: Ainakin se jätti pohtimaan tän jälkeen. Varmasti moni opiskelija jäi miettimään sitä, mikä oli oma rooli ja mitä ne muut toi siihen.
Puhuja 4 [00:25:22]: Kyllä. Ja mulle myös tosi tärkeä oppimiskokemus oli tässä, että näin, miten esimerkiksi lääkärit lähtee ylipäätänsä ratkaisemaan, kun tulee joku case pöydälle. Miten he lähtevät sitä ratkaisemaan, se oli todella mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin voidaan ratkaista asioita. Se oli hieno oppimiskokemus.
Puhuja 1 [00:25:42]: Tämmöisillä menetelmillä [?? 00:25:44] tältä viikolta mukananne opiskelu- ja työelämään.
Puhuja 2 [00:25:49]: Tältä viikolta jäi ainakin itselle, omasta ammatillisuudesta nousi vähän sellaista itsevarmuutta siihen. Uskallan sanoa siellä lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kuullen mun havainnot tai ajatukset, jostain keissistä esimerkiksi. Myös semmoista ymmärrystä muiden ammattitaitoa kohtaan. Olisi mahtavaa, jos Suomessakin olisi tuollainen tilanne, että voitaisiin oikeasti tehdä, aidosti yhteistyötä näiden lääketieteenkin työntekijöiden kanssa. Siihen suuntaan ollaan vahvasti oltu menossa, mutta opiskeluvaiheessakin pitäisi kyllä… [?? 00:26:21] [naurua 00:26:21] Suomessakin pitäisi opiskeluvaiheessa tehdä yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kesken. Se olisi rikkaus niin työntekijöille kuin asiakkaillekin.
Puhuja 3 [00:26:36]: Tämä viikko oli tosi mielenkiintoinen ja myöskin jollain tavoin haastava. Itsehän en meinannut tänne alunperin lähteä, mutta ylpeä siitä, että lähdin. Semmoinen ammattiylpeyden kasvu kyllä tuli tämän viikon aikana näkyviin. Sitten semmoinen rohkeus haastaa itseään eri tilanteissa.
Puhuja 1 [00:26:57]: Entäs Mari?
Puhuja 4 [00:26:58]: Mulla kyllä ehkä vähän sama kuin Sarilla. Rohkeus siihen, että uskaltaa heittäytyä. Mun mielestä ihana palaute muilta opiskelijakavereilta oli se, että he on vihdoin ehkä ymmärtäneet tän viikon aikana, että mitä me sosiaalialan ammattilaiset tehdään. Samoin kuin minä ymmärsin, mitä ehkä lääkärit ja sairaanhoitajat ajattelee ja miten he lähtee ratkaisemaan niitä keissejä. Se avautui mulle tosi hyvin, mutta samalla ehkä myös me onnistuttiin avaamaan heidän maailmankuvaa siitä, että mitä me sosiaalialan ammattilaiset oikeasti tehdään ja mitä me voidaan antaa siihen työryhmään.
Puhuja 2 [00:27:31]: Hyvä me.
Puhuja 3 [00:27:32]: Entäs Immi?
Puhuja 1 [00:27:33]: Mä oon jotenkin miettinyt niitä transversaaleja taitoja laajemmin elämässä, ei vaan koulu- tai työyhteisöissä tai kohtaamisissa. Ehkä se tuli jotenkin sitä kautta, että niiden puutteen huomaa helpommin. Sitten myöskin, jos joku oikein hienosti hoitaa jonkun tilanteen, mikä saattaisi jotenkin muuttua myös jännittyneemmäksi, niin sitten jos onkin hyvät transversaalit taidot käytössä, niin tavallaan se tunnelma voi olla paljon helpompi kaikille, jos on joku, jolla ne on hyvin hanskassa. Se ehkä tommosena, mitä tuntuu, että on tarkastellut vähän eri tavalla sen jälkeen.
Puhuja 2 [00:28:10]: Ja kyllä se näiden taitojen opettamisen merkityksen huomasi, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, kuten ehkä itse ajattelin alkuvaiheessa. Huomasimme, varmasti kaikki voimme yhtyä siihen, että ne eivät olekaan ihan itsestäänselvyys. Tosi hienoa, että niitä opetettaisiin myös muillakin aloilla.
Puhuja 4 [00:28:31]: Ennen kaikkea se, että niitä opetellaan myös yhdessä muiden alojen kanssa.
Puhuja 3 [00:28:33]: Niin, kyllähän nämä aika tuoreeltaan siellä Barcelonassa aina illalla päivällisen yhteydessä meitä kovasti puhututti.
Puhuja 1 [00:28:41]: Tässä vaiheessa kiitos paljon teille, Mirkka, Sari ja Mari, hienosta reissusta ja oppimiskokemuksista. Kiitos paljon kuuntelijoille. Jos haluatte lisää tietää transversaaleista taidoista ja myöskin tästä itse hankkeesta, niin podcastin tekstiversiosta löytyy linkkilista ja lisätietoa.
Puhuja 2 [00:28:59]: Kiitos Immi ja kiitos kuuntelijat.
Puhuja 3 [00:29:01]: Kiitos.
Puhuja 2 [00:29:03]: Adios amigos.
Puhuja 1 [00:29:05]: Eihän tää helppo laji oo ollenkaan.
[Musiikkia 00:29:08]
[äänite päättyy]
Anniina Veiss ja Irène Tousignant toteuttavat podcastin opinnäytetyönsä toiminnallisena tuotoksena.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (17.5MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
A: Hei vaan kaikille ja tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastia, me aiotaan puhua tänään itsetuhoisista potilaista ensihoidossa. Mä oon Anniina Veiss, ja opiskelen ensihoitajaksi Metropoliassa.
I: Joo moikka vaan kaikille munkin puolesta, mun nimi on Irène Tousignant, ja oon myöskin ensihoidon opiskelija ja toteutetaan tää podcast meiän opinnäytetyön toiminnallisena tuotoksena.
A: Jep, eli tänään keskustellaan vähän itsetuhoisista potilaista ja sitten niiden kohtaamisesta sekä ensihoidosta.
I: Keskustellaaks kuitenkin aluksi vähän siitä, mikä sai meidät valitsemaan mielenterveysteemaisen aiheen opinnäytetyöhön?
A: Joo ihmeessä, mä oon tehny paljon töitä opintojen aikana mielenterveyspuolella, ja se on musta ollu aika mukavaa, vaikka ensisijaisesti mulla onkin katse tuolla akuutin puolella.
I: Mulla on kanssa jonkun verran työkokemusta mielenterveyspuolesta ja sitten töissä ensihoidossa tulee toki nähtyä tämän potilasryhmän asiakkaita aika paljonkin, niin kiinnosti perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin ja ymmärtää myös sitä potilaan puolta asiasta. Varsinkin kun meidän tutkintoon ei ihan hirveesti tähän aiheeseen liittyviä opintoja kuulu.
A: Jes, se on ihan totta, et meiän opinnoissa on aika vähänen tää määrä tälläsiä aiheita koskevia opintoja, mut pitäiskö meiän heti tähän kärkeen vielä eritellä, että mitä sillä käsitteellä itsetuhoinen oikeestaan tarkotetaan?
I: Joo, käydään ihmeessä läpi. Elikkä itsetuhoisuudella tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä tai pyrkimystä, jonka seurauksena on itsensä vahingoittuminen ja sitten myös tarkoitukselliset omaa henkeä uhkaavat teot luokitellaan itsetuhosuudeks.
A: Juuri niin, ja sittenhään sen voi vielä jakaa suoraan ja epäsuoraan itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Eli se epäsuora itsetuhokäyttäytyminen voi näyttäytyy esimerkiks niin et ottaa kohtuuttomia omaa terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia riskejä. Ja sit suoraa käyttäytymistä on esimerkiks itsemurha-ajatukset tai –yritykset ja sit pahimmassa tapauksessa toteutunut itsemurha. Jonkin verran kirjallisuudes puhutaan myös onnistuneesta itsemurhasta, mutta mieluummin itse käytän tota toteutunut.
I: Joo ei oo kyl kovin kiva termi. Itsetuhoisuus ei siis itsessään oo mikään sairaus, mutta sille voi altistaa jokin yksittäinen tekijä tai sit monen eri tekijän summa. Itsetuhoisuus on ihmisen tapa käsitellä emotionaalista ahdistustaan ja pahaa oloa ja siihen päätyvä ihminen on voinut tulla esimerkiksi koulukiusatuksi, tai sit on voinut kokee jonkinlaisii paineita koulussa tai töissä, sit voi olla ihan parisuhde- tai perheongelmia, tai sit on voinu kokee vaikka jonkun suuren menetyksen esimerkiks jonkun omaisen kuoleminen tai sit et on lähteny vaikka työpaikka alta tai sit esimerkiksi jotkut on ihan väkivallan uhreiksikin joutunut.
A: Jep, tota itsetuhosuushan ei oo sairaus, mutta tutkimusten mukaan 90 %:lla itsemurhan tehneistä on jokin psyykkinen sairaus siellä taustalla. Eli mielenterveyden häiriöt ja itsetuhosuus kulkee ikään kuin käsikädessä.
I: Joo, just näin, mut tää ei kuitenkaan tarkota sitä, että kaikki mielenterveyden häiriöistä kärsivät ois jotenki itsetuhoisia.
A: Niin ja onneksi näin! Pitäiskö meidän puhuu sit näistä sairauksista, joita itsetuhosilla sit yleensä on?
I: Joo puhutaan ihmeessäpeli itsetuhosuus on oireena monessakin mielenterveyden häiriössä. Ja me ollaan täs meidän opinnäytetyössämme eritelty riskitekijöiksi mielialahäiriöt, psykoosisairaudet ja sit päihdeongelmat. Alotettaisko vaikka noista mielialahäiriöistä, kerroksä Anniina vähän niistä?
A: Joo, no mielialahäiriöistä päällimmäisenä pomppaa varmaan monilla mieleen masennus. Ja se onkin Suomessa taustalla kuudella kymmenestä itsemurhan tehneestä, joka on tietysti aika paljon. Masennus voidaan jakaa lievään, keskitasoiseen, vaikeaan tai psykoottiseen. Ja yleensä nää itsemurhaa tositarkoituksella yrittävät on psykoottisesti masentuneita, mutta niitä itsetuhoisia ajatuksia tai muuta itsetuhoisuutta voi esiintyä kaikilla noilla tasoilla. Sittenhän näitä masennusoireita esiintyy myös kaksisuuntasessa mielialahäiriössä
I: Joo niin esiintyykin. Siinä sairaudenkuvaan kuuluu vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja mania- tai hypomaniajaksot. Näillä potilailla itsemurhayritykset usein ajottuu just tonne masennus- ja sekamuotoisiin vaiheisiin. Mut entäs sitte ahdistuneisuushäiriöt, eiks niitäki esiinny kuitenki aika paljon?
A: Joo, esiintyy, koska itseasiassa neljäsosa meidän väestöstä kärsii siitä jossain vaiheessa elämää. Tos ahdistuneisuushäiriös on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, eli se voi olla esimerkiks paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai traumaperäinen stressihäiriö. Itsetuhosuus ei varsinaisesti oo semmonen oire, joka mainitaan ahdistuneisuushäiriöiden oirekuvassa, mutta nää potilaiden on kuitenkin todettu olevan valtaväestöä suuremmassa itsemurhariskissä. Siirrytäänkö sit tonne psykoosien puolelle?
I: No toivottavasti ei nyt sentään psykoosin puolelle. Mutta psykoosisairauksista voidaan kyllä puhua. Näihin kuuluu esimerkiksi jo aiemmin mainitun psykoottisen masennuksen lisäks skitsofrenia sekä skitsoaffektiivinen häiriö. Skitsofreniahan on muutakin, kun pelkkiä harhoja. Se on monimuotoinen ja vakava psykiatrinen sairaus, joka ilmenee potilaalla esimerkiks harhaluuloina, sit aistiharhoina, hajanaisena ajatteluna ja puheena ja sit voi olla ihan semmosta levotonta motorista käyttäytymistä. Sen lisäks sairauteen kuuluu myös negatiivisia oireita. Tutkimusten mukaan 10 % skitsofreniaa sairastavista tekee elämänsä aikana itsemurhan.
A: Se on kyllä valitettavasti tosi paljon. Ja sitte skitsofreniapotilaat voi usein olla ensihoidolle aika haastavia, koska niillä niin usein on taustalla myös jotain päihdeongelmaa tai muita mielenterveyden häiriöitä. Sit lisäks vaikka en haluis edistää mitään stereotypioita, se on kuitenkin ihan totta, et he voi olla myös väkivaltaisia. Ja sit vielä tän kaiken päälle se kommunikointi voi olla vaikeeta niiden skitsofrenian negatiivisten oireiden takia. Joita on siis esimerkiksi aloitekyvyttömyys tai sosiaalinen vetäytyminen.
I: Joo nää on kyllä aika vaikeita juttuja. Sit on toki vielä skitsoaffektiivinen häiriöki, mut sitä esiintyy huomattavasti pienemmällä osalla väestöstä ja siks se onki ehkä vähn tuntemattomampi myöskin. Se on määritelty jaksottaiseksi häiriöksi, jonka aikana potilaalla esiintyy sekä skitsofrenian että vakavien mielenterveyden häiriöiden oireita kuten masennusta tai maniaa saman sairausjakson aikana. Siksi skitsoaffektiivisen häiriön oireisto ei mitenkään erikseen poikkea masennusta tai skitsofreniaa sairastavan oireista, vaan niitä siis esiintyy vaan samanaikaisesti.
A: Jep, ja koska sekä skitsofreniapotilailla, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on kohonnut itsemurhariski, niin sittenhän se on myös skitsoaffektiivisilla. Kansainvälisesti noin 5 % skitsoaffektiivisista tekee elämänsä aikana itsemurhan. Itsetuhosuudelle altistavat psykoosisairaudet taiskin olla tässä.
I: Joo niin tais olla, voitais siirtyy sit vaik päihdeongelmiin. Päihdeongelmaisethan on tuttu asiakasryhmä ensihoidolle myös mun ihan oman kokemuksen mukaan. Heistä myös moni on lisäksi masentunut ja sit voi olla sitä itsetuhoisuutta viel kaiken sen päälle. Jotkut päihdeongelmaiset kokee, että se itsemurha ois jotenki ratkasu kaikkiin sekä omiin, että läheisten ongelmiin.
A: Joo, ja sitte toisaalta se päihteiden käyttö voi myös olla joillekin tapa käsitellä sitä itsetuhoisuutta. Joskus viime vuosituhannen lopussa oli sellanen tutkimus, jonka mukaan yli puolella A- klinikan asiakkaista on ollu itsemurha-ajatuksia, ja joka neljäs on yrittänyt itsemurhaa. Ois mielenkiintosta kuulla, mikä tilanne tässä on nyt tänä päivänä.
I: Joo, ois mielenkiintosta, mut tähän opinnäytetyöhön me ei nyt löydetty tän uudempaa A-klinikan tutkimustietoa. Mut meillä taitaakin olla kaikki itsetuhoisuuden riskitekijät nyt läpikäytyinä. Pitäiskö puhua sitten siitä, miten tällaista itsetuhoista potilasta sitten ensihoidossa oikein hoidetaan?
A: Joom puhutaan ihmeessä siitä! Se kohtaaminen on tietty alusta asti tärkeää tehdä oikealla tavalla, mutta itsetuhoistenkin potilaiden ensihoito alotetaan somaattisen tilan kartottamisella ja vakauttamisella. Eli esimerkiksi jos joku potilas on yrittäny itsemurhaa lääkeyliannostuksella, niin alotetaan mahdollisimman nopeesti se hoito eli esimerkiks lääkehiili tai sit jos voi käyttää jotain antidoottia, niin tietenki se myös. Sitten kaikkien näiden toimenpiteiden ja juttujen jälkeen vasta alotetaan se psyykkisen tilan arviointi.
I: Joo näinhän se on. Sitten, kun potilaan somaattinen tila on tarpeeks vakaa, nii sit vast ensihoito voi alkaa ottamaan selvää potilaan psyykkisestä tilasta. Tärkeintähän tän potilasryhmän kanssa työskentelyssä on semmonen henkilökeskeinen potilaan kohtaaminen, sitten ensihoitajan kyky käsitellä mahollisia omia tunnereaktioita ammatillisesti, ja sitte ihan potilaan kanssa semmonen rauhallisuus, avoimuus, empaattisuus sekä rehellisyys on tosi tärkeitä piirteitä. Potilastilanteessa potilasta ei saa jättää missään vaiheess yksin ja sit hoitotoimenpiteiden aikana tulee olla rauhallinen ja kertoa jokaisessa vaiheessa potilaalle, että mitä tehdään ja miksi, että semmonen luottamuksellinen hoitaja-potilassuhde sit syntyisi.
A: Jep juuri näin ja sitte siinä kun haastatellaan, niin ei saa mitenkään kierrellä, eli asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Eli vaikka tässä tapauksessa itsemurhana ja itsetuhoisuutena. Vois ehkä luulla, että näistä asioista niin suoraan puhuminen ois jotenkin riskialtista, mutta todellisuudessa siitä aiheutuu vaan se, että potilas tuntee ittensä kuulluksi ja ymmärretyksi, jonka myötä riski sille itsemurhalle vaan pienenee.
I: Joo näinhän se on. Ensihoidolle helpoin tapa selvittää sitä potilaan tilannetta on kysyä näitä kysymyksiä ihan suoraan eli esimerkiksi “Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia?” tai “Oletko ajatellut satuttavasi tai oletko satuttanut itseäsi?” jasit jos potilas vaikka vastaa, että on satuttanu itseään tai vaikka viilellyt, niin sit voi vaikka pyytää näyttämään et missä ne jäljet on ja miten niinku vakavia ne on, et pystytään sit arvioimaan, et vaatiiks ne jotain hoito mahollisesti.
A: Joo ja vaikka kysytäänki näitä kysymyksiä, niin Annetaan sen potilaan ihan itse puhua, eikä johdatella keskustelua mihinkään suuntaan. Ja sit myöskin selvitetään, että mikä tai mitkä asiat on ajanu potilaan sit siihen tilanteeseen. Ja sit kaiken lisäks Samalla kun tätä arviota tekee, niin hoitajana pitää olla tarkkana siitä ympäristöstä, ettei siellä oo mitään mahollisuuksia potilaalle toistaa vaikka sitä itsemurhayritystä tai jotain muuta itsetuhosta käyttäytymistä.
I: Joo just näin ja sit toki on hyvä myös muistaa, että suurin osa itsemurhaa yrittäneistä potilaista ei oikeasti halua kuolla, vaan se on heille niinku semmonen avunhuuot enemmänkin. Ja sit sen takii potilaaseen tärkee luoda sitä uskoa heti ensikohtaamisesta alkaen, että kyllä täst tilanteesta selvitään. Ja kaikki itsemurhaa yrittäneet kuljetetaan kuitenkin aina päivystykseen psykiatriseen arvioon.
A: Jep, ja myöskin ne jotka ei haluais sinne lähteä. Tälläsis tilanteis konsultoidaan aina lääkäriä, joka voi sit tehdä M1 -lähetteen kuljetusta varten. Mielenterveyslaki määrittää Suomessa kaikkea tahdosta riippumatonta hoitoa, ja sille on kolme edellytystä. Niitä on todettu mielisairaus, joka on psykoottistasonen ja heikentää potilaan käsitystä itsestään ja ympäristöstään. Lisäks sen sairauden pitää olla siinä tilassa, et hoitamatta jättämisestä seurais merkittävä sairauden paheneminen tai uhka potilaan tai muiden turvallisuudelle. Ja sit se viimenen ehto on se, ettei muut mielenterveyspalvelut oo siihen tilanteeseen riittäviä tai soveltuvia.
I: Joo just näin, ja tämmösiä sairaustiloja, missä todellisuudentaju on jotenki häiriintyny, nii voi olla muun muassa delirium, sit ne skitsofreniaryhmän psykoosit, sit psykoottinen depressio niinku me tuolla ylhäällä mainittiin tai sit ihan vaikka päihteiden käytön aiheuttamat psykoottiset tilat. Ja lääkäri voi kirjottaa siis sen M1-lähetteen vaikka potilaalle ei olis viel mitään varmaa diagnoosia, että pelkkä epäilykin siitä riittää ja se lähete oikeastaan tarkottaa vaan sitä, että potilas tarvitsee tahdosta riippumatta toteutettavan psykiatrisen konsultaation. Ja M1-lähete tarkottaa aina sitä, että ensihoito kuljettaa sen potilaan sinne hoitopaikkaan, et se potilas ei voi ite hakeutua sinne hoitoon vaikka jollain taksilla tai pyytää omaista kuljettamaan, vaan se on sitten ensihoidon tehtävä hänet sinne viedä.
A: Jep ja näissähän tilanteissa voi myös tulla tarve Poliisin virka-avulle. Ja se mielenterveyslaki ohjaa myös poliisin toimintaa näis tilanteissa ja velvoittaa heitä antamaan sitä virka-apua, jos ensihoidol on jotenki syytä epäillä, että kuljetuksen aikana tulee tarvetta voiman käytölle tai jotain vastaavaa.
I: Joo nää on mun oman kokemuksen mukaan epämiellyttäviä tilanteita kaikille osapuolille, et varsinkin sille potilaalle jolla sit on ympärillä sit loppujen lopuks kaks poliisia ja kaks ensihoitajaa, mut toisaalta myös ensihoidolle, kun saattaa olla koko kuljetuksen ajan siin paareilla vieressä riehuva ja aggressiivinen potilas, ja sitä pitäis pystyy kuitenki vähä jotenki haastattelemaan ja selvittämään sitä hänen tilannettaan, niin sit saattaa olla et se poliisi vaikka joutuu vaikka makaamaan, et turvattais se ensihoidon työskentely ja kuljetus. Et onhan se kaikin puolin jotenki jokaiselle tilanteessa olevalle vähän epämiellyttävä kokemus.
A: Jep, ja tälläsii tilanteita, tai näitten ehkäisemistä varten Tukholmassahan toimii semmonen psykiatrinen itsemurha-ambulanssi. Ja siellä työskentelee yks ensihoitaja ja kaks psykiatrista sairaanhoitajaa.
I: Joo mäki oon itseasias lukenu tosta. Se on tutkimusten mukaan saanu tosi hyvän vastaanoton siel Tukholman alueella. Sen ambulanssin kuljetuskohteita on ollu ihan sen yleisen päivystyksen lisäks myös psykiatrian akuuttipoliklinikat, päihdepoliklinikka, lastenpsykiatrian poliklinikka ja sit erilaiset psykiatriset osastot. Tän ambulanssin potilaitahan voi olla nää meidän itsetuhoiset, itsemurhaa yrittäneet tai vaikka vakavia mielenterveyden häiriöitä sairastavat potilaat tai vaikka skitsofreniapotilaat, joilta on jääny ne skitsofrenialääkkeet ottamatta.
A: Jep ja se psykiatrinen ambulanssi näyttää ulkoota ihan samalta kun muutkin Tukholman ambulanssit, koska sillä ei haluta aiheuttaa mitään leimautumista tai häpeää näille potilaille. Mut sisältä se on kuitenkin hyvin erilainen. Koska siellä on nojatuolit ja rauhallista musiikkia, jotta siit tilanteest vois niinku luoda semmosen miellyttävän terapiahetken sille potilaalle.
I: Kuulostaa kyl ihan miellyttävältä toi sisätila. Mut Ruotsissahan nää tulokset on ollu niin hyviä tän ambulanssin kaa, että sitä toimintaa harkitaan laajennettavan myös muualle maahan. Tällanenhan vois Suomeenkin olla ihan hyvä ja toimiva vaihtoehto, mutta Suomeen ei ensihoitolääkärien mukaan koeta tarvetta psykiatriselle ambulanssille vaan sen sijaan toivotaan jotenki sujuvampaa yhteistyötä somaattisen ja psykiatrisen hoidon ja sosiaalihuollon välille.
A: Jep, mä ainakin henkilökohtasesti koen, että Suomessa ois ehkä syytä kans vähän laajentaa ensihoidon kuljetuskohteita tän potilasryhmän kanssa. Varsinkin jos on jo jokin olemassa hoitokontakti, niin ehkä se päivystys ei aina oo se paras paikka.
I: Joo mä oon kyl samaa mieltä, et harjoittelussa ja työelämässä on kyllä jo nähnyt, että se yleinen päivystys ei aina ehkä oo paras vaihtoehto näille psykiatrisille potilaille vaan pitäis ehkä pystyä hyödyntämään paremmin noita nimenomaan tälle potilasryhmälle tarkotettuja psykiatrisia palveluita paremmin, et sit potilaat sais sen tarvitsemansa avun ja hoidon ehkä matalammalla kynnyksellä myös. Et monethan näistä itsetuhosista saattaa sit lähtee sielt päivystyksest kävelemään, koska heil ei oo semmost niinku halua olla siellä.
A: Jep ja sittenhän sen Tukholman ambulanssin etuna on myös ne psykiatriset hoitajat. Et maailmalla on ainakin tutkittu, että nimenomaan ensihoitajilla on jonkin verran ennakkoasenteita just tätä potilasryhmää kohtaan. Tässä ois kyl kiva nähdä muutosta.
I: No ois kyllä kiva, ja ehkä siks me myös lähettiin tekee tätä opinnäytetyötä, et Onhan se myös niin, ettei meilläkään opinnoissa just näiden potilasryhmien kohtaamiseen ja hoitoon ei oo kauheesti teoriapohjaa tai opetusta ylipäätään nii tän tekeminen kyllä avas paljon sitä puolta hoitotyöstä. Ja kyllä ainakin ite oon lyhyen työkokemuksen aikana huomannu, et jotkut ensihoitajat suhtautuu näihin mielenterveyspotilaisiin tosi negatiivisesti ja niil on jo valmiiks jotai käsityksiä potilaista ihan ku ne ois kaikki jotenki semmost yhtä massaa vaikka nekin ansaitsee kuitenki samalla tavalla sitä yksilöllistä hoitoa. Ja sit toki se asenne niitä potilaita kohtaan ja miten niille puhutaan, niin kaikki ei sitä hoida kovin kunnioittavasti tai ammattimaisesti ja puhuu aika ilkeestikki näille potilaille, nii ei ihme, että itsetuhosil potilail sit saattaa olla semmonen epämiellyttävä kokemus
A: Jep ja mä toivon, että tän podcastin avulla teille kuulijoillekin tuli ehkä vähän uutta tietoa nimenomaan itsetuhosista potilaista ja että ne asenteet vois pikkuhiljaa lähteä sitäki kautta purkautumaan. Onhan nää samalla tavalla sairauksia niin ku mikä vaa muu somaattinen sairaus ja potilaat ansaitsee ihan tasavertasen ja kunnioittavan työotteen ja kohtelun myös näissä tilanteissa.
I: Ehkä me tän myötä toivotaan kummatkin asian tiimoilta parempaa huomista. Mutta kiitos kun olit meiän seurassa tän jakson.
A: Kiitos munkin puolesta ja moikku!
Mitä aivoissa tapahtuu, kun kehoa liikutetaan? Oppiiko liikkuva opiskelija paremmin? Metropolia on the Move -podcastsarjan toisessa jaksossa hankepäällikkö Hanna Lankia ja tutkija Heidi Syväoja syventyvät liikkumisen, aivojen ja oppimisen välisiin yhteyksiin tuoreimman tutkimustiedon valossa.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (18.0MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Hanna Lankia
Puhuja 2 Heidi Syväoja
Puhuja 1 [00:00:17]: Hei, ja tervetuloa Metropolia on the Move -podcastsarjan toisen jakson pariin. Minä olen Hanna Lankia, Metropolia on the Move -hankkeen hankepäällikkö ja minulla on tänään täällä vieraana Heidi Syväoja. Tervetuloa.
Puhuja 2 [00:00:31]: Kiitoksia. Minä olen tosiaan Syväojan Heidi Jamk:lta, Jyväskylän ammattikorkeakoulusta ja siellä Likes-tulosalueelta, eli olen tutkijana Likesillä. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen tämän päivän aiheen parissa työskennellyt tutkimuksen tiimoilta.
Puhuja 1 [00:00:57]: Hienoa saada sinut paikalle. Tänään meillä on aiheena ”Onko liike lääke myös oppimisessa?”. Mistä on Heidi kyse?
Puhuja 2 [00:01:08]: Maailman terveysjärjestö WHO on summannut tämänhetkisen tutkimustiedon näin: ”Sekä lyhyt- että pitkäkestoinen reipas ja rasittava liikkuminen vaikuttaa myönteisesti aivojen terveyteen, kognitiiviseen toimintakykyyn ja akateemiseen suoriutumiseen.” Ja mitä reippaalla liikkumisella tarkoitetaan? Se on semmoista kohtuukuormitteista liikkumista, eli hieman syke nousee ja hengitys kiihtyy. Eli esimerkiksi reipasta kävelyä tai pyöräilyä. Tätä ilmiötä on eniten tutkittu peruskouluikäisillä ja ehkä siellä alakoulun puolella, plus ikääntyneillä. Mutta kuitenkin nämä tutkimustulokset ovat samankaltaisia myös nuorilla aikuisilla ja aikuisilla.
Puhuja 1 [00:02:10]: Joo. Tosiaan, liikkumisen hyötyjä oppimiselle voidaan siis tarkastella kolmesta eri näkökulmasta; akateemisen suoriutumisen, kognitiivisen toiminnan ja aivojen terveyden näkökulmasta?
Puhuja 2 [00:02:23]: Kyllä.
Puhuja 1 [00:02:23]: Mitä tarkalleen ottaen tiedetään liikkumisen vaikutuksista akateemiseen suoriutumiseen?
Puhuja 2 [00:02:30]: Akateemisella suoriutumisella ensinnäkin tarkoitetaan koulumenestystä, oppiainekohtaisia testituloksia tai vaikka jatkokouluttautumista. Eli jos ajatellaan nuoria aikuisia tai nuoria ylipäätään, niin säännöllisen liikkumisen on havaittu olevan yhteydessä parempaan opintomenestykseen, koulutustasoon ja työuriin. Tästä on yksi esimerkki Jaana Karin väitöskirjasta, jossa havaittiin, että liikunnallisesti aktiivisilla lapsilla ja nuorilla oli aikuisena korkeammat ansiotulot ja parempi työmarkkinoille kiinnittyminen. Eli heillä oli keskimäärin vähemmän työttömyyskuukausia ja enemmän työllisyyskuukausia vuodessa kuin lapsena vähemmän liikkuneilla.
Puhuja 1 [00:03:24]: Aivan. Eli siis liikkumisella on merkittäviä vaikutuksia akateemiselle suoriutumiselle. Sehän on tietysti tavoite, että ammattikorkeakoulusta sitten valmistuu työkykyisiä tulevaisuuden ammattilaisia. Mutta mitä sitten tiedetään liikkumisen vaikutuksista kognitiiviseen toimintaan?
Puhuja 2 [00:03:44]: Kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen ja muokkaamiseen liittyviä toimintoja. Näitä ovat esimerkiksi tarkkaavaisuus, toiminnanohjaus, muisti ja ajattelu. Mitä tarkkaavaisuudella tarkoitetaan? Se on kykyä poimia aistitiedon runsaudesta senhetkisen toiminnan kannalta tärkein ja oleellisin tieto. Tämähän on erittäin tärkeää uuden oppimisessa, esimerkiksi siinä, että pystyy luennolla kiinnittämään huomiota siihen opetettavaan asiaan. Keskittymisellä taas tarkoitetaan tarkkaavuuden uudelleenohjaamista siihen meneillään olevaan toimintaan jonkun häiriön jälkeen. Näitä häiriöitä voivat olla vaikka sisäiset häiriöt, eli tulee joku muu ajatus mieleen, tai ihan ulkoisia, eli joku vaikka keskeyttää sen luentotilanteen jotenkin. Eli se, että pystyy sen jälkeen uudelleen ohjaamaan sen tarkkavaisuutensa siihen meneillään olevaan asiaan. Ja sitten toiminnanohjaus, jonka tuossa myös mainitsin, kuvaa tiedonkäsittelyn koordinointia ja kontrollointia. Eli toiminnanohjaus ohjaa ja säätelee muun muassa tätä tarkkavaisuutta ja keskittymistä. Ja miksi nostin nämä tähän esimerkkeinä, niin liikkumisen on erityisesti havaittu vaikuttavan myönteisesti juuri näihin, eli tarkkavaisuuteen, keskittymiseen ja toiminnanohjaukseen.
Puhuja 2 [00:05:24]: Jos vielä mennään tarkemmin näihin liikkumisen vaikutuksiin, niin liikkumisella on tosiaan pitkän aikavälin vaikutuksia, mutta myös välittömiä yhden liikuntakerran aikaansaamia vaikutuksia. Esimerkkinä näistä liikkumisen pitkän aikavälin vaikutuksista on havaittu, että liikkumisen kumuloituminen tai kertyminen lapsena ja nuorena aikuisena ennustaa parempaa kognitiivista toimintaa aikuisuudessa. Ja toisaalta on havaittu myös, että säännöllinen liikkuminen keski-iässä ennustaa parempaa kognitiivista toimintakykyä myöhemmällä iällä. Eli ei ole myöhäistä, vaikka et olisi lapsena ja nuorena niin paljon liikkunut. Jos aloittaa silloin aikuisuudessa, niin se kyllä kantaa hedelmää sitten sinne myöhemmälle iälle. Sitten näistä liikkumisen välittömistä vaikutuksista voidaan esimerkkinä kertoa vaikka tämmöinen, että puolen tunnin reippaan kävelyn ja esimerkiksi 20 minuutin juoksun on havaittu parantavan tätä toiminnanohjausta saman mittaiseen istumiseen verrattuna. Eli nämä tutkimustulokset puoltavat esimerkiksi koulu- ja työmatkaliikkumista. Tällainen aktiivinen kulkutapa aamuisin virittää sitä kognitiivista toimintaa päivän tehtäviin. Ja toisaalta taas sitten jos ajatellaan, että kun töistä tai opiskeluista lähtee pois, niin pystyy taas irrottautumaan eri tavalla ja siirtymä siihen vapaa-aikaan voi olla helpompaa.
Puhuja 2 [00:07:12]: Tuossa puhuttiin äsken 20-30 minuutin reippaasta liikkumisesta. Myös tämmöisellä lyhyemmällä liikkumisella on havaittu hyötyjä. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa yliopisto-opiskelijat osallistuivat tavanomaiselle luennolle, jossa oli kahden tunnin aikana kolme viiden-kymmenen minuutin taukojaksoa. Havaittiin, että nämä aktiiviset tauot lisäsivät opiskelijoiden vireystilaa, keskittymistä ja viihtyvyyttä. Tämänkaltaiset tutkimustulokset taas puhuvat tämmöisen taukoliikkumisen puolesta.
Puhuja 1 [00:08:02]: Tämähän on oikein mielenkiintoista. Eli tutkimus siis osoittaa, että liikkuminen parantaa oppimistuloksia. Olen huomannut myös omassa työssäni sen, että kun vaikka pyöräilee töihin tai pitää pieniä taukoja, vähän venyttelee ja pyörittelee hartioita, niin jaksaa kyllä keskittyä paljon paremmin niihin omiin työtehtäviin.
Puhuja 2 [00:08:25]: Kyllä. On myös tutkimustuloksia siitä, miten kognitiivinen toiminta muuttuu liikkumisen aikana. On havaittu, että iästä riippumatta sekä matalatehoisen että reippaan pyöräilyn aikana tehty toiminnanohjaustestitulos parani istumisen aikaiseen toiminnanohjaukseen verrattuna. Tämä voisi puhua kävelykokousten tai esimerkiksi spinningluentojen, joita aivotutkija Minna Huotilainen on Helsingin yliopistossa pitänyt, puolesta. On alustavia tutkimustuloksia myös siitä, että asennon vaihtaminenkin voi parantaa kognitiivista toimintaa. Eli jos vaikka työskentelee seisaaltaan, se voi parantaa kognitiivista toimintaa, eikä ainakaan heikennä sitä.
Puhuja 1 [00:09:51]: No niin, eli nämä tulokset siis puhuvat sen puolesta, että esimerkiksi näissä opetustilanteissa se, että pienryhmäkeskustelut ohjattaisiin käymään seisten tai kävellen, tai ohjattaisiin opiskelijoita nousemaan seisomaan sen luennon aikana. Siitä ei ainakaan haittaa ole.
Puhuja 2 [00:10:10]: Niinpä, juuri näin.
Puhuja 1 [00:10:12]: Liikkuminen näyttäisi edistävän erityisesti toiminnanohjausta. Voisitko vielä kertoa vähän lisää siitä, miten tämä sitten näkyy käytännön toiminnassa?
Puhuja 2 [00:10:22]: Liikkumisen vaikutukset siihen kognitiiviseen toimintaan näkyvät työskentelyn tehokkuudessa. Olipa se työskentely sitten opiskelua, esseen kirjoittamista, kuuntelua luennolla tai sitten vaikka tietotyötä näyttöpäätteen ääressä, niin se ajatus ei harhaudu, vaan pystyy keskittymään siihen olennaiseen. Sillä tavalla säästää aikaa. Usein ajatellaan, että työn tauottaminen ja liikkuminen työpäivän aikana on pois siitä työntekemisestä tai opiskelusta, mutta se on itse asiassa enemmän panostus siihen työn tekemiseen. Saman asian hoitaminen tapahtuu nopeammin kun on liikkunut, verrattuna siihen, että olisi istunut paikallaan ilman taukoja sen saman asian ääressä. Toisaalta ne liikkumisen vaikutukset kognitiiviseen toimintaan näkyy myös toiminnan laadussa. Eli olet myös tarkempi ja teet vähemmän virheitä. Muutamissa tutkimuksissa on havaittu myös, että liikkuminen lisää myös luovuutta. Eli saa luovia ratkaisuja ja uusia innovaatioita sen liikkumisen jälkeen, kun kognitiivinen toiminta on viritetty uudelle tasolle.
Puhuja 1 [00:12:02]: Vau. Eli siis liikkumisella on todella hyviä vaikutuksia oppimiselle ja luovalle ajattelulle. Tuo on minun mielestäni todella tärkeä pointti, että vaikka se veisikin sen kaksi minuuttia siitä luennosta tai omasta työstä, kun nousee ylös tai pyytä oppilaita nousemaan ylös ja tekemään vaikka pari kyykkyä ja pyörittelemään hartioita, niin se ei ole pois siitä opetuksesta, vaan päinvastoin. Opiskelijat jaksavat keskittyä enemmän, oppivat paremmin ja ehkä jopa saavat parempia oppimistuloksia aikaan. Miten liikkuminen vaikuttaa aivojen terveyteen?
Puhuja 2 [00:12:43]: Lähdetään siitä, että aivot painavat noin kaksi prosenttia kehon painosta ja ne silti käyttävät 15 prosenttia kaikesta sydämen minuutissa pumppaamasta verimäärästä ja 20 prosenttia kaikesta sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimittamasta hapesta ja ravintoaineista. Eli aivoissa on suuri aineenvaihdunta. Lisäksi aivoissa ei ole suuria energiavarastoja, joten tästä suuresta aineenvaihdunnasta ja energiavarastojen puuttumisesta johtuen sitä aivoverenkiertoa täytyy ylläpitää jatkuvasti. Liikkumisen on havaittu vaikuttavan myönteisesti tähän aivojen aineenvaihduntaan ja aivoverenkierron reserviin. Eli se lisää aivojen verenkiertoa, hapen ja ravintoaineiden saantia, välittäjäaineiden tasoa ja neurotrofiinien tuotantoa. Aivoissa viestit kulkevat hermosoluissa sähköisesti, mutta hermosolusta toiseen ne tarvitsevat välittäjäaineita. Liikkumisen on havaittu lisäävän näiden välittäjäaineiden tasoa ja mahdollisesti sitä kautta viestien kulkua aivoissa. Neurotrofiinit ovat hermosolujen toimintaa tukevia kemikaaleja. Yksi esimerkki on aivoperäinen hermokasvutekijä, jonka on liikkumisen ansiosta havaittuvan lisääntyvän siellä aivoissa. Kuten sanoin, viestit kulkevat aivoissa sähköisesti ja tätä hermosolujen sähköistä toimintaa voidaan mitata aivokuvantamisen avulla. On havaittu, että liikkuminen lisää tätä hermosolujen sähköistä toimintaa ja se näkyy myös kognitiivisen toiminnan parantumisena.
Puhuja 2 [00:15:03]: Lisäksi ollaan havaittu, että liikkuminen vaikuttaa aivojen rakenteiden kehittymiseen. Erityisesti hyvän kestävyyskunnon on havaittu olevan yhteydessä aivojen harmaan aineen tilavuuteen ja valkean aineen ratojen ominaisuuksiin. Aivojen harmaa aine koostuu pääosin hermosolujen solukeskuksista ja tuojahaarakkeista ja valkean aineen ratoja pitkin taas välittyy viestejä aivoalueiden välillä mahdollistaen aivojen sisäisen kommunikaation. Tämä harmaan aineen tilavuus sekä valkean aineen ominaisuudet ovat tärkeitä monille kognitiivisille toiminnoille, erityisesti sille toiminnanohjaukselle, josta aikaisemmin jo puhuimme.
Puhuja 1 [00:15:53]: Okei. Eli liikkumisella on siis todella monenlaisia vaikutuksia aivojen terveyteen. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?
Puhuja 2 [00:16:04]: Liikkumisella on oikeastaan samankaltaiset vaikutukset aivojen terveyteen ja toimintakykyyn kuin muunkin kropan terveyteen ja toimintakykyyn. Eli liikkuminen ylläpitää aivojen terveyttä ja toimintakykyä. Nämä liikkumisen aikaansaamat muutokset aivoissa vaikuttavat myönteisesti useiden kognitiivisten toimintojen osa-alueisiin. Oikeastaan liikkuminen luo optimaaliset olosuhteet oppimiselle. Jos ajatellaan ihan pitkässä juoksussa, niin liikkuminen ennaltaehkäisee myös aivojen sairauksia, kuten muistisairauksia, dementiaa ja Alzheimerin tautia.
Puhuja 1 [00:16:54]: Okei. Eli aika paljon liikkumisella voidaan itse vaikuttaa siihen omien aivojen terveyteen ja toimintakykyyn. Yhteenvetona näihin kaikkiin aiheisiin liittyen, miten vastaisit tähän alun kysymykseen: Onko se liike lääke, myös oppimisessa?
Puhuja 2 [00:17:14]: Hyvä kysymys. Vastaisin, että on ja ei. Liikkuminen tukee aivojen terveyttä ja kognitiivista toimintaa ja luo oppimiselle edellytyksiä, mutta aina tietysti se kokonaisuus ratkaisee. Oppimiseen vaikuttaa moni muukin tekijä ja erityisesti se elämäntilanne kokonaisuudessaan. Liikkuminen on yksi tekijä muiden joukossa tukemassa tätä kokonaisuutta.
Puhuja 1 [00:17:50]: Kiitos Heidi. Tässä jaksossa oli todella mielenkiintoisia juttuja tänään. Minä ainakin opin paljon uutta tästä tärkeästä aiheesta. Me kuulimme ajantasaista tutkimustietoa liikkumisen vaikutuksesta oppimiseen. Seuraavassa jaksossa sitten kuullaan vähän konkreettisia keinoja, miten tätä liikettä voidaan lisätä niihin opetustilanteisiin. Haluan nyt kiittää teitä kuuntelijoita, että olitte mukana kuuntelemassa tätä jaksoa ja kiitos Heidi, kun saimme sinut tänne vieraaksi tänään.
Puhuja 2 [00:18:24]: Kiitos paljon.
[äänite päättyy]
[äänite päättyy]
Digistudioprojektin toisessa jaksossa projektipäällikkö Kimmo Leiviskä ja lehtori Hannu Turunen pohtivat digistudion teknisiä ratkaisuja.
Metropolia Ammattikorkeakouluun haluttiin digistudio ja sitä varten perustettiin projektiryhmä alkuvuonna 2021 – keskelle koronan siivittämää digiloikkaa.
Tässä podcast-sarjassa projektiryhmäläiset asettuvat oppien ja oivallusten äärelle. Mitä saatiin aikaiseksi ja miten? Missä onnistuttiin ja mitä nyt tehtäisiin toisin? Tervetuloa mukaan jälkiviisasteluun!
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (13.8MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Kimmo Leiviskä
Puhuja 2 Hannu Turunen
Puhuja1 [00:00:22]: Tervetuloa tähän podcast jaksoon, missä käydään läpi minkälainen tekninen konsepti digistudio-projektissa tehtiin ja miten siihen päädyttiin. Nimeni on Kimmo Leiviskä ja toimin tässä projektissa projektipäällikkönä. Kanssani täällä Metropolian Myyrmäen kampuksella, Vantaan digistudiossa, on Hannu Turunen. Tervetuloa Hannu. Esittelisitkö itsesi?
Puhuja2 [00:00:45]: Kiitoksia. Olen Hannu Turunen, fysiikan lehtori. Olen ollut Metropolian digimentori-toiminnassa mukana digimentoreiden koordinaattorina. Olen opettajana yhä edelleen ja tuottanut itse lyhyitä opetusvideoita. Tähän projektiin olen tuomassa, digimentorointi toiminnan lisäksi, opettajanäkökulmaa videotuotantoon.
Puhuja1 [00:01:12]: Kiitoksia. Tämän podcastin aiheena on digistudion tekninen konsepti. Minkälainen siitä nyt lopulta tuli ja kuinka siihen päädyttiin? Mitä täältä meidän studiostamme löytyy?
Puhuja2 [00:01:27]: Meillä oli tavoitteena saada astetta parempaa laatua sekä äänen että videokuvan osalta. Meille tuli pari erillistä tilaa, joissa pystyy toteuttamaan lähinnä videoita ja podcasteja. Lisäksi isompi studio, joka soveltuu laajempien tapahtumien ja webinaarien, esimerkiksi johdon tiedotustilaisuuksien striimaamiseen. Sitten meiltä löytyy podcast piste ja lainalaite-setti, eli kaikkea ei tarvitse tehdä täällä studiossa vaan laitteet voi viedä sinne, missä haluaa kuvata. Esimerkiksi laboratorio-olosuhteissa. Näiden lisäksi teimme vielä editointihuoneet, etteivät nämä tilat ole editointien takia varattuina vaan vapautuvat muuhun käyttöön. Molemmilla kampuksilla, sekä Myyrmäessä että Myllypurossa, on ns. editointi huoneet.
Puhuja1 [00:02:45]: Nämä olivat meidän käytännön teknisiä konsepteja ja ideahan oli pystyä tuottamaan palveluita webinaareille, podcasteille ja videotuotannoille. Eli kolmelle digitaaliselle tuotokselle. Kerroit, että nyt on näitä selkeitä konsepteja, kun puhutaan mini- ja isosta studiosta, niin muistini mukaan projektin alkuvaiheessa oli ylätasoisemmat ymmärrykset, kun puhuttiin pop-up laboratorioista tai demostudioista ja niin edelleen. Se mielikuva oli ehkä epäselvä. Eikö ollut niin, että me kävimme benchmarkkailemassa useampia vastaavia ratkaisuja?
Puhuja2 [00:03:27]: Kyllä, Jyväskylän ammattikorkeakoululla on ollut samanlaisia vastaavia tiloja. Ja myöskin Haaga-Heliassa, sekä Aalto-yliopistossakin, kävimme benchmarkkausreissulla ja siellä oli sellainen automaattistudio, josta aika paljon otettiin ideoita omaan toteutukseen. Tässä projektiryhmässä oli mukana tekniset asiantuntijat, jotka tekivät ratkaisut tekniikan, kameroiden ja mikrofoneja hankinnan suhteen.
Puhuja1 [00:04:07]: Alkuvaiheessa johtoajatus oli, että näistä hankituista laitteista pitäisi saada mahdollisimman helppokäyttöiset. Yhden kaapelin taktiikalla jos päästään niin ollaan tyytyväisiä. Nyt kun katsoo studion ulkopuolelta, ei siihen ehkä ihan olla päästy. Ministudio kuitenkin on yhden johdon päässä omasta läppärilaitteesta. Kuitenkin käytännössä on huomattu, että tämä vaatii opastuksen ensimmäisellä kerralla, kun näihin tiloihin tulee.
Puhuja2 [00:04:40]: Kyllä, ehdottomasti. Helppokäyttöisyyttä ei ole ihan vielä sille tasolle saatu, että ensimmäisellä kerralla pärjäisi täysin yksin. Opastus ja ohjeistus sujuvoittaa alkuvaiheessa.
Puhuja1 [00:05:11]: Tässä oli kuvausta meidän konsepteistamme, että mihin päädyttiin. Siirrytään nyt pohtimaan, missä asioissa onnistuttiin tämän projektin aikana.
Puhuja2 [00:05:24]: Tämä on yksi todistus siitä, että jotain on saatu aikaiseksi. Nyt kun ollaan tässä Myyrmäen kampuksen digistudiossa ja tuotetaan tätä podcastia näillä laitteilla. Siinä mielessä on kyllä onnistuttu. Se alkuperäinen tavoite yhdestä kaapelista, joka kytketään ja siitä painetaan, ei olla ehkä ihan päästy. Mutta sillä tukifunktiolla kuitenkin pystytään käyttäjää tarpeellisella tavalla tukemaan.
Puhuja1 [00:06:05]: Tämä on varmaan juuri se oppi tästä projektista, että tekniikan haltuunotto käyttäjälle on pienistä asioista kiinni. Se voi olla yksittäinen johto, yksittäinen nappi tai vastaava. Eli on opittu kynnyksen madaltaminen, jos tällaista termiä haluamme käyttää. Käyttäjillä on todella voimakkaita oletuksia helppokäyttöisyydestä ja miten laitteita pitäisi käyttää. Käyttöohjeet pitäisi myös aina lukea ennen käyttöä. On kuitenkin huomattu, että parempi ja helpompi tapa on opastaa näissä käytännössä.
Puhuja2 [00:06:50]: Kyllä. Itse projektin aikana käyttäessä ja testatessa on käyty mahdolliset ongelmatilanteet läpi. Sen myötä osataan nyt ohjeistaa ja opastaa myös uusia käyttäjiä ja antaa siten ensivaikutelmasta parempi kuva.
Puhuja1 [00:07:17]: Palataan vielä helppokäyttöisyys-oletukseen. Yksi mielenkiintoinen avaus oli, että lainalaitteissa on gimpal , joka on puhelimen lisälaite, johon puhelin laitetaan kiinni. Siinä on applikaatio, jonka kautta kameraa ohjataan. Siinä keinoäly osaa kääntää kameraa kasvojen perusteella oikeaan suuntaan. Siinä lähestyttiin helppokäyttöisyyttä, mitä myös muihin laitteisiin kaivattaisiin. Paljon pieniä asioita on opittu. Yksi tekninen asia on, kuinka ihmiset ymmärtävät miten ääni kulkee johdoissa ja miten kameran autofocus toimii.
Puhuja2 [00:08:12]: Yksi onnistuminen on myös siinä, että projektin demovaiheessa tämä on herättänyt kiinnostusta ja innokkaita testaajia on saatu mukaan. Laitehankintojen viiveistä huolimatta on saatu nostettua tietoisuutta ja kiinnostusta podcasteihin ja videoihin.
Puhuja1 [00:08:49]: Tämä oli myös projektin alkuajatus, että ei hankita pelkkiä tiloja vaan myös palvelumuotoilullinen aspekti. Mitä aikaisemmassa vaiheessa saadaan loppukäyttäjä mukaan ja heiltä palautteen järjestelmien toiminnasta, se on hyvä.
Puhuja1 [00:09:11]: Jos pohditaan projektia, että mitä tehtäisiin toisin ja mitä on oikeasti opittu. Pandemian takia toimitusajat ovat laitteissa olleet todella pitkiä. Kun projektia suunniteltiin niin ajateltiin, että vuodessa tai puolessa tämä on tehty läpi, mutta nyt se on venynyt kahteen vuoteen. Jos nyt tekisin tämän toisin, niin laittaisin loppukäyttäjät niiden keskeneräisten studioiden keskelle vielä aikaisemmassa vaiheessa. Näin saataisiin se feedback mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Puhuja2 [00:09:58]: Meillähän oli se linjaus ”bring your own device” -periaate. Eli jokainen tulee tänne omalla läppärillään ja kytkee sen. Tässä olisi kannattanut varmistaa, että kaikki tarvittavat lisenssit ovat käytettävissä kaikilla. Meiltä löytyy Adobe Cloudin kautta Adoben lisenssit, mutta siellä ei ole videotuotantoon ja -tallennukseen varsinaista ohjelmaa. Tämä on omalta osaltaan hidastanut sitä, että podcastit ovat lähteneet hyvin lentoon, mutta tähän videotuotantoon ei ole ollut tarjota yhtä selkeää ohjelmaa alkuun.
Puhuja1 [00:10:58]: Videon saavutettavuus, näistä käytettävissä olevista järjestelmistä johtuen, ei siellä ole kätevää tekstitystyökalua. Mediaserverin tai videoiden jakoalustaratkaisua ei tässä projektissa ei otettu huomioon. Jos tekisi nyt toisin, niin pitäisi miettiä tämä ulottuvuus uudelleen. Tällä hetkellä jos opettaja tekee videon, niin hän laittaa sen esimerkiksi Youtubeen tai striimiin. Eli meillä olisi useita vaihtoehtoja.
Puhuja2 [00:11:34]: Kyllä. Ehkä se miksi sitä ei tehty, on niiden isojen lisenssimaksujen takia. Meillä lisäksi tietohallinto ottaa näihin kantaa ja todettiin, että tähän projektiin ei ehditä tarkempaa kilpailutusta lähteä tekemään näiltä osin. Ehkä se on myöhemmin ratkaistavissa, mennäänkö tällä samalla konseptilla, että jokaisella on oma laite vai onko tarvetta keskitetymmälle mediaserverille.
Puhuja1 [00:12:17]: Projektin aikana tehtiin ratkaisu ostaa laitteet suoraan talon omaisuudeksi, mutta siinähän voisi olla muitakin vaihtoehtoja. Jälkikäteen mietittäessä voisi testaamisen kannalta olla järkevää pohtia erilaisia määräaikaisia laina- ja leasing-ratkaisuja. Se mahdollistaisi erilaisten teknisten laitteiden käyttäjien todeta, jatketaanko vai ei niiden käyttöä kokemuksien pohjalta. Tässä projektissa ei ehditty vastaavaa kokeilua tehdä.
Puhuja2 [00:12:55]: Jos vielä palataan siihen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Vaikka meillä oli palvelumuotoiluajatusta ja kartoitettiin sitä tarvetta, ehkä vielä voimakkaammin olisi käyttäjiä voitu demovaiheessa ottaa mukaan. Siitä olisi saatu erilaisia ongelmatilanteita esille ja pystytty huomioimaan ne. Sen korvasi nyt se, että itse olemme olleet tässä käyttäjiä eikä meistä kukaan ole ollut alan asiantuntija näissä aiheissa.
Puhuja1 [00:13:34]: Nyt osaisin sanoa, että edessämme olevan ministudion pienen zoom-kameran kyllä vaihtaisin, koska sen kuvanlaatu ei täyttänyt oletuksia.
Puhuja1 [00:13:53]: Tässä vaiheessa haluan kiittää Hannua. Olit kertomassa digistudion teknisestä konseptista. Kiitän myös kaikkia kuulijoita ja mikäli teitä kiinnostaa digistudio-projekti enemmänkin, niin meillä on tulossa tässä sarjassa seuraavaksi jakso, jossa käydään läpi erityisesti tätä palvelukonseptia. Eli teknistä tukea ja mitä oivalluksia on projektin aikana saatu tästä. Kiitos ja kuulemiin.
Puhuja2 [00:14:23]: Kiitos.
[äänite päättyy]